Ajassa
KOKIJA: Kimmo Kosonen: ”Ajattelin, että eihän tää näin voi olla”
Ei se näin ollutkaan. Vakuutuslaitos ei osannut lukea eläkelakia, eikä Kimmo Kososen tarvinnut maksaa Ilmariselle 8 000 euroa takaisin.
Konkurssi oli vienyt helsinkiläiseltä levyseppä-hitsaaja Kimmo Kososelta työpaikan helmikuussa vuonna 2015. Kosonen on syntynyt vuonna 1953, ja mies sai kyllä ensin ajan kulumaan työttömänä. Meni kesä, syksy ja meni talvi. Mikäs siinä oli sienestää, marjastaa ja kalastaa, aina luonnossa liikkuneen ihmisen.
– Olen aina ollut suorituskeskeinen ihminen. Toimintaa pitää olla. Eikä kunto ole vieläkään huono. Liikun luonnossa ja kilometrejä kertyy. Minulla on transportteri. Kalavehkeet aina mukana. Siinä on kuormaliinalla punkka kiinni. Siinä on keittimet. Olen Lapin-kävijäkin.
– Muutamasta paikasta pyydettiin töihin, mutta en mennyt. Tunsin firmat, niiden systeemit eivät kestäneet päivänvaloa. Luottamusmiehenä olin aina vaatinut sopimuskuria.
Jotkut paikat eivät puolestaan halunneet ottaa yli 60-vuotiasta kaveria töihin.
– Sitten minua rupesin suututtamaan. Päätin, minä jään vanhuuseläkkeelle.
”SOPISIT TIIMIIN”
– Mutta minähän olen eläkkeellä! Niin minä siinä vähän aikaa jäkistelin.
Leinoliftistä oli soiteltu ja suostuteltu Kososta, entuudestaan tuttua ammattilaista, töihin. Yritys oli juuri ostanut muuttofirma Niemeltä niin sanotun hevipuolen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi pianojen ja flyygeleiden tai teollisuuslaitosten suurten koneiden siirtoa tai muuttoa.
– Sinä voisit sopia tiimiin. Tule nyt ainakin käymään, Leinoliftin toimitusjohtaja Jouni Leino sanoi, kertoo Kosonen.
– Semmoinen hassu käänne tässä on, että minun työsopimukseni Leinoliftillä alkoi sitten samana päivänä kun jäin vanhuuseläkkeelle eli 1.9.2016.
– Se oli minulle ihan uusi maailma. Ensimmäistä kertaa näin pianoplanin käytön. Ja sinne oli uutta tekniikkaa tulossa Kanadasta. Minä tykkäsin työstä, Kosonen toteaa. (Pianoplan on laite, jolla saa pianon tai flyygelin kuljetettua portaissa.)
Levyseppä-hitsaaja Kosonen oli ollut ensin 15 vuotta Valmetin Helsingin telakalla ja sitten 18 vuotta talonrakennuspuolen rautarakennetöissä. Luumäeltä kotoisin oleva Kosonen oli käynyt ”nuorna miesnä” ammattikoulun Kouvolassa. Ruotsiin tai Norjaan ei sentään tarvinnut lähteä kuten niin moni muu oli tuohon aikaan joutunut lähtemään. Tuttu mies vei ”pojan näytille” Valmetin telakalle Helsinkiin, ja siitä ura urkeni.
– Minä olin kai telakan historian nuorin nokkamies. Minulla oli kaksi kertaa vanhempi apumies, Kosonen kertoo.
Ammattimies Kosonen oli siirtynyt Pikoteräs Oy:hyn heti kesällä 1992, kun firma oli perustettu saman vuoden keväällä. Kosonen sanoo nyt, että tuo palkittu yritys oli laadussa varmasti kolmen parhaan joukossa Uudellamaalla.
– Minun mielipiteeni on se, että telakat ovat tärkeitä myös talonrakennuspuolen rautarakennetöissä. Telakoilta tulee osaavaa väkeä.
Kosonen arvelee, että hän lähti Meriteollisuuden ja Masa-Yardsin vaiheiden tuoksinassa telakalta myös siksi, että entisiä valmettilaisia ei arvostettu. Eipä miestä ainakaan auttanut se, että hän toimi luottamustehtävissä. Palkkaa olisi maksettu sitten ihan sen mukaisesti.
Talonrakennuspuolella uurastettujen 18 vuoden jälkeen Kosonen jäi työttömäksi, kun Pikoteräs Oy joutui konkurssiin. Ja nyt on kierrytty takaisin syksyyn 2016, kun vanhuuseläkkeellä oleva Kosonen paiskii mielikseen töitä Leinoliftin hevipuolella.
TAPATURMA LOPETTI TYÖNTEON
– Perhana, se millä tunkkia pumpataan, se varsi osui rullakankeen ja kiersi tämän ranteen. Olin ottanut tunkista – ehkä luonteelleni sopien – rivakasti kiinni, ja nostin. Oltiin Hyvinkäällä koulutuskeskuksessa ylitöissä ja siirrettiin isoa koneikkoa. Siihen tarvittiin käpälätunkkia.
Näin tapahtui myös vanhuuseläkettä saavan Kimmo Kososen työtapaturma 14.9.2016. Tapaturma oli sitten myöhemmin johtamassa tuohon 8 000 euron vaatimukseen eläkevakuutusyhtiö Ilmariselta.
– Ensin ajattelin, että ranne vaan venähti. Hienokseltaan rannetta särki koko ajan ja söin särkylääkkeitä. Mutta 27.9. tein firman pääpaikalla eräänlaista työkalua. Kannoin muutaman kilon painoista akkuhiomakonetta, heilautin kättäni, ja laite putosi kädestäni.
Tämän tapauksen jälkeen Kosonen pääsi osaavan käsikirurgin hoitoon. Paljastui, että Kososen vasemman ranteen puolikuuluuhun oli tullut murtuma jo 14.9. sattuneessa työtapaturmassa. Kosonen sai jatkuvia sairauslomia. Hän sai työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesti korvausta työkyvyttömyydestä Vahinkovakuutusyhtiö Ifistä. Lääkärikulut yhtiö korvasi tietysti myös.
Korjaavaa hoitoa ranteeseen ei ole tarjolla, ja vamma on osoittautunut niin pahaksi, että se estää Kososen paluun töihin ja haittaa elämisen arkea.
– Minusta lähti osa minuutta. Olen ihan toinen kaveri, sanoo Kosonen nyt.
Työnteko ei ole ainoa asia, jonka tapaturma on Kososelta vienyt. Kaikki vasemman käden kiertävät liikkeet aiheuttavat tuskaisaa kipua ranteessa, ja esimerkiksi hiihtäminen on nyt kivuliasta. Ranne voi myös vaikka kättä heilauttaessa mennä lukkoon.
Ja sitten 19. kesäkuuta 2017 Kosonen saa eläkevakuutusyhtiö Ilmariselta tylyn kirjeen. ”Sinulle on maksettu aiheetonta eläkettä 1.1.2017 – 31.7.2017 bruttomäärältään 8 268,7 euroa. TyEL:n 126 pykälän mukaan meidän on perittävä liikaa maksamamme eläke asiakkaalta takaisin.”
”KYSY JA IHMETTELE!”
– Aina kannattaa avata suunsa. Aina kannattaa ihmetellä ääneen. Jos tässäkään tapauksessa ei olisi ollut epäilevää Tuomasta, Pekkarisen Karia Metalli vitosesta, asia olisi jäänyt selvittämättä, toteaa Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija Marjut Lumijärvi.
Kosonen oli Ilmarisen karhukirjeen saatuaan soittanut Helsingin metallityöväen ammattiosasto 5:n toimitsijalle Kari Pekkariselle. Pekkarinen oli kehottanut Kososta ottamaan yhteyttä Marjut Lumijärveen. Jo aiemmin Kosonen oli kuullut, että Lumijärvi on ”asiaan vihkiytynyt ihminen”.
Ja niinhän se Lumijärven Marjut onkin, ja vielä osaava ja tietäväinen. Kun Kosonen saapui papereineen kesäkuun lopussa Lumijärven pakeille, sosiaaliasioiden asiantuntija tiesi Ilmarisen olevan väärässä.
– Nykyään saa vanhuuseläkkeen rinnalla tehdä niin paljon töitä kuin haluaa. Kun työtapaturmalakia uudistettiin, oli jo tiedossa, että tämä eläkeuudistus on tulossa. Jos eläkkeellä oleva joutuu työtapaturmaan tai saa työssään ammattitaudin, saa hän pitää sekä korvauksen että eläkkeen.
Lumijärvi toteaa, että tämä uudistus on ollut voimassa jo vuoden 2016 alusta. Hän kuitenkin varmisti Teollisuusliiton oikeusyksiköstä, että liiton juristeilla on täysin sama käsitys. Eläketurvakeskuskin on tiedottanut aivan selkeästi asiasta: ”Työeläkkeestä ei vähennetä työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista ansionmenetyskorvausta, jota maksetaan vanhuuseläkkeellä ollessa sattuneen vahinkotapahtuman perusteella ja joiden perusteena oleva vahinkotapahtuma on 1.1.2016 tai myöhemmin.”
– Eläkkeen saaja saa pitää molemmat, sekä eläkkeen että korvaukset, kolmen vuoden ajan tai siihen asti, että hän täyttää 68 vuotta.
– Soitin juhannuksen aatonattona Ilmariseen. Kososen asian käsittelijä oli jo lomalla, mutta jätin soittopyynnön. Pyysin heitä ystävällisesti tarkistamaan, mitä laki asiasta sanoo.
– Lakiasiain päällikkö soittikin minulle takaisin. Hän sanoi olevansa tyytyväinen, että asia oli tullut esiin, sillä heillekin tapaus (vanhuuseläkkeellä olevan työtapaturma) oli ensimmäinen.
Kososelle Ilmarinen oli tiedottanut saman tien.
– Kuinka ollakaan, oltiin vaimon kanssa hallissa nimenomaan kalatiskillä, kun sain Ilmariselta soiton. Sieltä sanottiin, että tällä puhelulla eläkkeen takaisinperintä perutaan, Kosonen kertoo.
Kososelle kylläkään ei puhuttu mitään siitä, että hänen tapauksensa olisi ollut ”ensimmäinen”. Kosonen kertoo, että häntä oli soittajan ilmoituksen mukaan pidetty ”rajatapauksena” ja että siksi häneltä oltiin vaatimassa puolen vuoden eläkkeitä takaisin.
YHTEISKUNNAN KANNETTAVA VASTUUNSA
Tilastot kertovat, että yhä vanhemmat ikäluokat käyvät Suomessa töissä, mutta ei vain siksi, että alinta eläkeikää hilataan koko ajan ylöspäin. Julkinen keskustelu myös ajaa ja vaatii yhä vanhempia ikäluokkia pitämään yhden hengen talkoita sen – joidenkin käsityksen mukaan täysin olemattoman – kestävyysvajeen kutistamiseksi.
Lumijärvi vahvistaa sen Kimmo Kososen tiedon, että iäkkäämmille ja kokeneemmille työntekijöille sattuu vakavampia tapaturmia kuin nuorille, jotka muuten ovat työtapaturmatilastojen kärjessä.
– Yhteiskunnan pitää kantaa ne riskit, jos iäkkäitä ihmisiä vaaditaan käymään töissä, Kosonen sanoo.
Kososen mukaan myös vahinkovakuutusyhtiö If toimi ”oudolla tavalla”. Nimenomaan If vaati vielä sairauslomalla olevaa Kososta kolmikantaiseen työkykyneuvotteluun. Myös Lumijärvi pitää tätä erikoisena.
– Tällainen työntekijän, yrityksen edustajan ja työterveyslääkärin neuvottelu ei kuulu vakuutusyhtiölle millään lailla, Lumijärvi alleviivaa.
Kososesta tuntuu loukkaavalta sekin, että Ilmarinen ja If ovat neuvotelleet keskenään hänen tapauksestaan mitään itse kyseiselle henkilölle ilmoittamatta.
Eläkeasiassaan Kosonen on saanut voiton vakuutusyhtiöstä Teollisuusliiton avustuksella. Muu juridinen taistelu jatkuu vielä. If ilmoitti lopettavansa työkyvyttömyyskorvauksen maksamisen Kososelle vedoten siihen, että hänelle oli sattunut 1980-luvulla saman ranteen veneluun murtuma työtapaturmassa. Kososelle asia on käsittämätön, sillä hän kertoo, ettei tuo vanha vamma ole koskaan häntä vaivannut.
– Enhän minä olisi sitä edes muistanut, Kosonen puuskahtaa.
Teollisuusliiton asiantuntija Lumijärvi katsoi myös, että Ifin päätöksestä kannattaisi valittaa. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle on tehty valitus, ja nyt Kosonen ei voi muuta kuin odottaa.
– Joko lautakunta hyväksyy Ifin päätöksen ja Kososen valitus hylätään kokonaan. Tai lautakunta katsoo, että työkyvyttömyyttä pitää korvata esimerkiksi kaksi kuukautta lisää. Tai sitten lautakunta katsoo, että Kososelle pitää maksaa korvauksia ylärajaan asti eli kolme vuoden ajan tapaturmasta, Lumijärvi sanoo.
– Hanskaa on tullut molemmille poskille ihan kunnolla, Kosonen kuvailee tunteitaan siitä, miten vakuutusyhtiöt ovat häntä kohdelleet.
– Kyllä me tiedämme, että vakuutusyhtiöt ovat bisnestä. Mutta ei niiden tarvitse kerätä voittojaan tällaisilla keinoilla!
– Lakeja on noudatettava. Minä uskon sopimisen yhteiskuntaan. Liitoissa on kuitenkin voima ja niiden kautta pitää ihmisiä ja sopimusjärjestelmiä puolustaa. Jos yhteiskunnassa ei vallitse mikään muu kuin vahvemman oikeus ja painovoiman laki, ei tavallinen ihminen pitkälle pärjää.
Lumijärvi alleviivaa vielä kertaalleen sitä ainutlaatuista keinoa, joka on kaikkien teollisuusliittolaisten käytössä:
– Jos yhtään epäilyttää tai hämmästyttää jokin asia Kelan, eläkelaitoksen tai työtapaturmasta tehdyssä päätöksessä, kysy! Meille kannattaa aina soittaa!
Teollisuusliiton työympäristö- ja sosiaaliturva-asioiden päivystys puh. 020 690 449, ma–pe klo 8.30–15.00
TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PEKKA ELOMAA
