Mahdol­li­suuk­sien tarjoa­minen tuo tuloksia

Työttö­myys­turvan varassa eläminen on epäedul­linen olotila työttömän ja yhteis­kunnan kannalta. Tilanne ei kuiten­kaan parane työttö­mien asemaa heiken­tä­mällä. Se paranee mahdol­li­suuk­sien tarjoa­mi­sella. Parhaat vaihtoehdot ovat joko suora työllis­ty­minen tai koulu­tuksen kautta etenevä kestävä polku työstä tai työttö­myy­destä uuteen työhön. Tällaisia yksilöitä tukevia työmark­ki­noilla pärjää­misen uria ei kuiten­kaan ole riittä­västi tarjolla, vaikka tarve niiden tuotta­mi­selle on ollut jo kauan nähtä­vissä. Kysymys on raken­teel­li­sesta ongel­masta, joka pitää työttö­mien kurit­ta­misen sijaan ratkaista raken­teita, palve­luja ja ohjaus­jär­jes­telmiä korjaa­malla. Sen rinnalla tarvi­taan uusia avoimia tarjolla olevia työpaikkoja.

Uuteen työhön siirty­minen edellyttää usein ammat­ti­taidon päivit­tä­mistä tai uuden oppimista. Koulu­tus­jär­jes­telmä ei kuiten­kaan pysty tähän haastee­seen työmark­ki­noiden edellyt­tä­mässä mitta­kaa­vassa vastaa­maan. Suurimmat puutteet ovat ammatil­li­sessa aikuis­kou­lu­tuk­sessa. Koulu­tuk­seen tarvi­taan lisää resurs­seja leikkausten sijaan. Toinen ongelma on, että työttö­myys­turvan varassa voi opiskella vain rajal­li­sesti ilman, että turva heikentyy. Askel eteen­päin on tehty vaikeaksi ottaa. Yksilöiden työmark­ki­noilla liikku­mista rajoit­tavat esteet pitää purkaa. Koulutus on nähtävä sijoi­tuk­sena tulevai­suu­teen kaikissa ikäluo­kissa niin, että myös valinnan vapaus voi toteutua.

Mahdol­li­suuk­sien tarjoa­minen on järkevää yhteis­kun­ta­po­li­tiikkaa. Se vastaa ihmisten pyrki­myk­seen viettää itsenäistä elämää ja elättää itsensä ja perheensä ansio­työtä tekemällä tai joissain tapauk­sissa myös yrittä­mällä. Tämä pyrkimys ei ole sidok­sissa yksilön asemaan työmark­ki­noilla, vaan se kytkeytyy inhimil­li­seen perus­vi­ree­seen; tarpee­seen selviytyä ja haluun pärjätä. Kun tukijär­jes­telmä raken­ne­taan tästä lähtö­koh­dasta, tuottaa se tuloksia.

Sanktioiden, hallin­nol­listen uhkien ja pakkojen asetta­misen seurauk­sena sitä vastoin on selviy­ty­misen edelly­tysten heiken­ty­minen. Vaikutus toteutuu paina­vimmin alhai­sella tulota­solla, jolloin pienikin käytet­tä­vissä olevan rahan vähen­ty­minen voi muuttaa vielä joten­kuten siedet­tävän elämän kurimuk­seksi. Energia alkaa huveta päivästä toiseen pyris­te­le­mi­seen. Ahdin­koon joutu­neen kyky toimia työmark­ki­noilla heikentyy. Se ei voi olla tukijär­jes­telmän tarkoitus, eikä tulos edes tarkoit­ta­mat­to­massa muodossa. Palve­lujen pitää vastata asiak­kaiden tarpei­siin, eikä päinvastoin.

PETTERI RAITO
Päätoimittaja