Mahdol­li­suuk­sien tarjoa­mi­nen tuo tuloksia

Työt­tö­myys­tur­van varassa elämi­nen on epäe­dul­li­nen olotila työt­tö­män ja yhteis­kun­nan kannalta. Tilanne ei kuiten­kaan parane työt­tö­mien asemaa heiken­tä­mällä. Se para­nee mahdol­li­suuk­sien tarjoa­mi­sella. Parhaat vaih­toeh­dot ovat joko suora työl­lis­ty­mi­nen tai koulu­tuk­sen kautta etenevä kestävä polku työstä tai työt­tö­myy­destä uuteen työhön. Tällai­sia yksi­löitä tuke­via työmark­ki­noilla pärjää­mi­sen uria ei kuiten­kaan ole riit­tä­västi tarjolla, vaikka tarve niiden tuot­ta­mi­selle on ollut jo kauan nähtä­vissä. Kysy­mys on raken­teel­li­sesta ongel­masta, joka pitää työt­tö­mien kurit­ta­mi­sen sijaan ratkaista raken­teita, palve­luja ja ohjaus­jär­jes­tel­miä korjaa­malla. Sen rinnalla tarvi­taan uusia avoi­mia tarjolla olevia työpaikkoja.

Uuteen työhön siir­ty­mi­nen edel­lyt­tää usein ammat­ti­tai­don päivit­tä­mistä tai uuden oppi­mista. Koulu­tus­jär­jes­telmä ei kuiten­kaan pysty tähän haas­tee­seen työmark­ki­noi­den edel­lyt­tä­mässä mitta­kaa­vassa vastaa­maan. Suurim­mat puut­teet ovat amma­til­li­sessa aikuis­kou­lu­tuk­sessa. Koulu­tuk­seen tarvi­taan lisää resurs­seja leik­kaus­ten sijaan. Toinen ongelma on, että työt­tö­myys­tur­van varassa voi opis­kella vain rajal­li­sesti ilman, että turva heiken­tyy. Askel eteen­päin on tehty vaikeaksi ottaa. Yksi­löi­den työmark­ki­noilla liik­ku­mista rajoit­ta­vat esteet pitää purkaa. Koulu­tus on nähtävä sijoi­tuk­sena tule­vai­suu­teen kaikissa ikäluo­kissa niin, että myös valin­nan vapaus voi toteutua.

Mahdol­li­suuk­sien tarjoa­mi­nen on järke­vää yhteis­kun­ta­po­li­tiik­kaa. Se vastaa ihmis­ten pyrki­myk­seen viet­tää itse­näistä elämää ja elät­tää itsensä ja perheensä ansio­työtä teke­mällä tai jois­sain tapauk­sissa myös yrit­tä­mällä. Tämä pyrki­mys ei ole sidok­sissa yksi­lön asemaan työmark­ki­noilla, vaan se kytkey­tyy inhi­mil­li­seen perus­vi­ree­seen; tarpee­seen selviy­tyä ja haluun pärjätä. Kun tuki­jär­jes­telmä raken­ne­taan tästä lähtö­koh­dasta, tuot­taa se tuloksia.

Sank­tioi­den, hallin­nol­lis­ten uhkien ja pakko­jen aset­ta­mi­sen seurauk­sena sitä vastoin on selviy­ty­mi­sen edel­ly­tys­ten heiken­ty­mi­nen. Vaiku­tus toteu­tuu paina­vim­min alhai­sella tulo­ta­solla, jolloin pieni­kin käytet­tä­vissä olevan rahan vähen­ty­mi­nen voi muut­taa vielä joten­ku­ten siedet­tä­vän elämän kuri­muk­seksi. Ener­gia alkaa huveta päivästä toiseen pyris­te­le­mi­seen. Ahdin­koon joutu­neen kyky toimia työmark­ki­noilla heiken­tyy. Se ei voi olla tuki­jär­jes­tel­män tarkoi­tus, eikä tulos edes tarkoit­ta­mat­to­massa muodossa. Palve­lu­jen pitää vastata asiak­kai­den tarpei­siin, eikä päinvastoin.

PETTERI RAITO
Päätoimittaja