VIERAILIJA: Pasi Pyöriä: Työn arvostuksen tulevaisuus

Työurien ja työn tekemisen tapojen sanotaan olevan murroksessa. Kokoaikaisten ja pysyvien työsuhteiden arvellaan korvautuvan osa- ja määräaikaisilla työsuhteilla, vastentahtoisen yksinyrittäjyyden lisääntyvän ja työurien silppuuntuvan. Keikkatalouden ja epävarmuuden oletetun kasvun seurauksena ansiotyön arvostuksen ja työhön sitoutumisen uskotaan heikkenevän.

Tilastot eivät kuitenkaan tue ajatusta uudesta aiempaa sirpaleisemmasta ja epävarmemmasta työelämästä. Vakituinen kokoaikainen palkkatyö on edelleen yleisin työnteon muoto eivätkä pätkätyöt ole tällä vuosituhannella juuri yleistyneet. Itsensä työllistäminen on kasvussa, mutta vastentahtoinen pakkoyrittäjyys on melko harvinaista.

Itsensä työllistäjät myös kokevat palkansaajia enemmän positiivista työn imua – yrittäjyyden itsenäisyys palkitsee. Mielikuva yrittäjyydestä onkin muuttunut myönteisemmäksi. Nuorisobarometrien mukaan yhä useampi nuori puntaroi yrityksen perustamista vaihtoehtona palkkatyölle.

Palkkatyön arvostuksen heikkenemisestä ei silti ole merkkejä. Tilastokeskuksen vuodesta 1977 keräämien työolotutkimusten mukaan suomalaisten työpaikkauskollisuus on säilynyt muuttumattomana jopa neljä viime vuosikymmentä. Puolet palkansaajista ei haluaisi vaihtaa työpaikkaa tai alaa, vaikka saisi samaa palkkaa.

Nuoret tosin ovat varttuneempia halukkaampia vaihtamaan alaa, kuten asiaan kuuluukin. Nuoruus on aina ollut etsikkoaikaa, johon kuuluu siipien koettelu erilaisissa lyhytaikaisissa töissä sekä opiskelun, työn ja valitettavasti joskus työttömyydenkin vuorottelu. Tässä ei ole mitään uutta.

Työn arvostuksen pysyvyydestä kertoo sekin, että työsuhteiden kesto on viime vuosikymmeninä pidentynyt ja työurat vakautuneet. Nykyisin palkansaajat työskentelevät saman työnantajan palveluksessa keskimäärin hieman yli 10 vuotta, pari vuotta pidempään kuin 1980-luvulla. Työurien vakautuminen näkyy tilastoissa siten, että yhä suurempi osa palkansaajista on töissä keskeytyksettä ympäri vuoden. Yllättävää kyllä myös nuorten työurat ovat aikaisempaa vakaampia viimeaikaisesta talouden alavireestä huolimatta.

Siitäkään ei ole merkkejä, että palkkatyön syrjään kiinni päässeet nykynuoret olisivat arvoiltaan ja asenteiltaan aikaisempia sukupolvia lyhytjänteisempiä. Nuoret ovat aina arvostaneet ansiotyötä hieman varttuneempia vähemmän, mutta 2000-luvulla työelämään siirtyneen Y-sukupolven edustajat eivät tässä suhteessa poikkea 1980- tai 1990-luvuilla nuoruuttaan eläneistä. Iän karttuessa ansiotyön arvostus ja työpaikkauskollisuus vahvistuvat, kun oma paikka työelämässä on löytynyt.

Onko mikään siis muuttunut? Kyllä on – työmarkkinat elävät jatkuvassa muutoksessa. Tuottamattomia työpaikkoja katoaa ja uusia syntyy, osaamisvaatimukset ja työtehtävien sisältö muuttuvat joskus nopeastikin ja digitalisaation ja globalisaation kaltaiset megatrendit tekevät tulevaisuuden ennakoinnista vaikeaa. Emme voi tietää, mitkä alat ja ammatit ovat tulevaisuuden voittajia.

Työmarkkinoiden rakenteissa ja instituutioissa on silti paljon pysyvyyttä ja jatkuvuutta, mikä tuo turvaa ihmisille. Suomessa on esimerkiksi kattava työlainsäädäntö ja vahvat ammattiliitot. Tämä perusta luo uskoa siihen, että suurtenkaan muutosten keskellä ansiotyön arvostus ei heikkene.

PASI PYÖRIÄ
Kirjoittaja on sosiologian dosentti ja yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa. Hän on toimittanut Työelämän myytit ja todellisuus -teoksen (Gaudeamus 2017).