Karhu­lan valimo uhat­tiin sulkea kaksi vuotta sitten ja 175 henkeä oli saada lähtö­pas­sit. Nyt työn­te­ki­jöitä on 80 eli lähes kolme kertaa enem­män kuin puoli­toista vuotta sitten tapah­tu­neen omis­ta­ja­vaih­dok­sen aikaan.

Karhu­lan Vali­mon uudelle nousulle on yksi selvä syy: yli 120 vuotta suku­pol­velta toiselle siir­ty­nyttä osaamista.

– Näitä töitä ei opi koulun­pen­killä vaan teke­mällä niin, että on joku, joka näyt­tää hommia, pääluot­ta­mus­mies ja keer­nan­te­kijä Mika Paka­ri­nen sanoo.

VUOSIEN OPPIAIKA

Mikä esimer­kiksi keer­nan eli onton kappa­leen sisä­muo­tin teke­mi­sessä on sellaista, ettei sitä voi opet­taa muuta­massa viikossa vaik­kapa intia­lai­selle työntekijälle?

– Eikä voi muuten 20 vuodes­sa­kaan, Paka­ri­nen naurah­taa ja jatkaa.

– Siinä on niin monta pientä juttua, joita ei pysty opet­ta­maan muuta kuin pitkän ajan sisällä isältä pojalle ‑tyylillä.

Erikois­tu­mi­nen on Karhu­lan Vali­mon toinen menes­tys­te­kijä. Sarjo­jen koko on 1–20 kappa­letta. Vuodessa tehdään noin 20 000 valu­kap­pa­letta, joista pienim­mät ovat parin kymme­nen kilon painoi­sia ja suurim­mat pari­kym­mentä tonnia.

– Näitä on yritetty tehdä monessa muus­sa­kin paikassa, muttei ole onnis­tuttu, Paka­ri­nen sanoo.

Karhu­lan vali­mon tule­vai­suus näyt­tää valoi­salta, kun tilaus­kir­jat ovat pitkälle tule­vai­suu­teen täynnä. Valuista valtaosa menee edel­leen naapu­rissa olevalle Sultze­rin pump­pu­teh­taalle, mutta yhä enem­män myös muille prosessi- ja kemia­na­lan asiakkaille.

LOPETUSUHASTA UUTEEN NOUSUUN

Karhu­lan Vali­mon juuret ulot­tu­vat 1880-luvulle, jolloin William Ruth perusti Karhu­lan­nie­melle lukui­sia tehtaita. Ne siir­tyi­vät 1900-luvun alku­puo­lella Ahlströ­min omis­tuk­seen. Viime vuosi­sa­dan loppu­puo­lella Ahlström myi pala palalta tehtai­taan kuten vali­mon, pump­pu­teh­taan ja lasitehtaan.

Paka­ri­nen on nähnyt kolmen vuosi­kym­me­nen aikana kolme suurta muutosta yrityk­sen toimin­nassa. Ensim­mäi­nen tapah­tui vuonna 2000, kun Ahlström myi pump­pu­teh­taan ja vali­mo­toi­min­not sveit­si­läi­selle Sulzerille.

– Kun aloi­tin kesä­kuun ensim­mäi­senä 1988, meitä oli vali­mossa ja putsaa­mossa noin 300 henkeä töissä ja töitä tehtiin lähes kaikilla osas­toilla kolmessa vuorossa.

Vali­mon kohta­lon­kel­lot löivät joulun alla 2015. YT-neuvot­te­lui­den jälkeen 175 työn­te­ki­jälle ilmoi­tet­tiin, että vali­mon toiminta lope­te­taan sitä mukaa, kun tila­tut tava­rat oli toimitettu.

– Meille sanot­tiin, että se on sitten kiitos ja näke­miin kaikille, kaavaa­mon luot­ta­mus­mie­henä tuol­loin toimi­nut Paka­ri­nen muistelee.

Kevät­puoli ja kesä olivat vaikeaa aikaa. Töitä tehtiin koko ajan pienem­mällä poru­kalla, kun iso osa työto­ve­reista sai lähteä.

– Moti­vaa­tio oli kaikilla ihan nollissa.

Tieto vali­mon myyn­nistä kolmelle metal­lia­laan erikois­tu­neelle sijoit­ta­jalle saatiin heinä­kuun puoli­vä­lissä 2016. Tämä käänne tuli työn­te­ki­jöille suurena yllä­tyk­senä. Työn­te­ki­jöitä oli omis­ta­ja­vaih­dok­sen aikana 30. Vähi­tel­len alkoi vanho­jen tuttu­jen työn­te­ki­jöi­den paluu töihin.

Työn­te­ki­jä­määrä on lähes kolmin­ker­tais­tu­nut puoles­sa­toista vuodessa niin, että heitä oli vuoden­vaih­teessa 80 ja koko ajan palka­taan lisää. Yli puolet työn­te­ki­jä­mää­rän lisäyk­sestä on työhön palan­neita vanhoja osaajia.

Uusia osaa­jia on tullut vajaat kymme­nen. Uusista osaa­jista useim­mat ovat käyneet metal­lia­lan ammat­ti­kou­lun, mutta varsi­nai­siin työteh­tä­viin heidät opas­te­taan työn ääressä. Uusia teki­jöitä on otettu erityi­sesti kaavaa­moon ja valu­jen putsaukseen.

SELVÄT SÄVELET

Paljon on muut­tu­nut vuoden aikana.

– Sultze­rin aikana päätök­set tuli­vat Sveit­sin pääkont­to­rista tai tuolta yläker­rasta ja työn­te­ki­jät olivat vain peli­nap­pu­loita. Nyt asiat tapah­tu­vat nopeasti, kun johto ja omis­ta­jat ovat kymme­nen metrin päässä, Paka­ri­nen sanoo.

Yhteis­työ työn­te­ki­jöi­den ja uusien omis­ta­jien kanssa on mutkatonta.

– Yhteis­työtä tehdään lähes päivit­täin. Tällä hetkellä eniten töitä teet­tää se, että koko ajan tulee uutta väkeä taloon.

Muutok­set ovat heijas­tu­neet useim­pien työn­te­ki­jöi­den arjen työhön aina titte­leitä myöten. Aiem­min jokai­sella oli tarkasti oma tehtävä ja sen mukai­nen nimike kuten kaavaaja, putsaaja tai valaja. Nyt kaikki ovat vali­mo­työn­te­ki­jöitä ja useim­mat työn­te­ki­jät hallit­se­vat monta työteh­tä­vää. Työn­kier­toa suositaan.

Pari vuotta sitten 175 työn­tekijän asioita ajoi pääluot­ta­mus­mie­hen lisäksi kunkin osas­ton kuten kaavaa­mon, sula­ton, malli­veis­tä­mön ja putsaa­mon luot­ta­mus­mie­het. Nyt Paka­ri­nen huoleh­tii yhdessä vara­luot­ta­mus­mie­hen kanssa koko poru­kan edunvalvonnasta.

PERINTEISTÄ KÄSITYÖTÄ

30 vuoden koke­mus antaa Paka­ri­selle pers­pek­tii­viä arvioida työn muutosta.

– Ei tämä työ ole muut­tu­nut mihin­kään. Ei ole robot­teja tai auto­maa­tiota, vaan ihan on käsi­työtä. Käsillä teke­mi­nen on pitä­nyt minut­kin näissä hommissa.

3D-tulos­tuk­sella on tehty kokei­luna ensim­mäi­siä valumalleja.

– 3D-tulos­tusta tullaan käyt­tä­mään yksit­täi­sissä kappa­leissa, mutta tuskin se tulee sarja­tuo­tan­to­kap­pa­lei­siin, Paka­ri­nen veikkaa.

Mate­ri­aa­li­kirjo on laajen­tu­nut. Kun aiem­min käytössä oli 5–10 mate­ri­aa­lia, nyt käyte­tään noin 50 erilaista resep­tiä, joista suurin osa on erilai­sia hapon­kes­tä­viä teräs­seok­sia. Tämä on vaikut­ta­nut eniten sula­ton työhön, jossa vaadi­taan entistä enem­män tark­kuutta. Laatu­vaa­ti­muk­set ovat tiukentuneet.

Työympä­ristö on siis­tiy­ty­nyt melkoi­sesti siitä, kun Paka­ri­nen työt aloitti.

– Ennen oli lattialla kymme­nen sent­tiä hiek­kaa. Nyt on paljon puhtaam­paa. Samoin uunien päälle on tullut puhdis­tus­lait­teita, jotka putsaa­vat niistä tule­van ilman.

VAIHTELEVAA TYÖTÄ

Paka­ri­nen vie meidät kier­rok­selle vali­moon, jossa tapaamme vali­mo­työn­te­kijä Sami Niman­de­rin. Hän edus­taa työn­te­ki­jöi­den nuorem­paa polvea.

Niman­der valmis­tui pari vuotta sitten Etelä-Kymen­laak­son ammat­ti­kou­lusta koneis­ta­jaksi, kävi armei­jan ja on nyt ensim­mäi­sessä metal­lia­lan työpai­kas­saan. Hän löysi kesän lopulla Karhu­lan vali­mon ilmoi­tuk­sen netistä, tart­tui heti tilai­suu­teen ja aloitti työt syys­kuun alussa.

– Olen linjas­tolla, jossa on kuusi työpis­tettä. Joka päivä vaih­de­taan työpis­tettä ja uusia töitä opin koko ajan. Ennen tänne tuloa en tien­nyt vali­mo­työstä muuta kuin, että täällä tehdään valu­kap­pa­leita. Työtä teke­mällä tässä olen oppi­nut paljon, Niman­der sanoo.

Niman­de­rin yksi tärkeä tehtävä on tarkas­taa, mitä mate­ri­aa­lia valet­ta­vaan kappa­lee­seen käytetään.

– Merk­kaan muot­tiin koodin, esimer­kiksi 4F, josta valu­mie­het tietä­vät, mitä mate­ri­aa­lia valut­ta­vat, Niman­der sanoo.

TOISEN POLVEN NOSTURIKUSKI

Nostu­ri­kul­jet­taja Teija Järven­pää on työs­sään toisen polven osaaja. Hän tuli taloon vuonna 1990 jatka­maan äitinsä työtä. Hänen äitinsä jäi eläk­keelle vuonna 1991 oltu­aan 23 vuotta samassa työssä.

Hän ei ole ainoa nainen vali­mon hommissa.

– Heidi on tykillä, Pirita tekee keer­noja ja Virve on sulat­ta­mon nostu­rilla, Järven­pää luettelee.

Nostu­ri­kul­jet­ta­jan työssä on tapah­tu­nut vuosi­kym­men­ten aikana yksi iso muutos.

– Nyt työtä tehdään täällä alhaalla ja ollaan koko aika mukana muiden kanssa. Ennen­hän nämä olivat kaikki ylhäältä ajet­ta­via nostureita.

Vuoden 2016 irti­sa­no­mi­saalto on Järven­päällä vielä tuoreessa muis­tissa, joutui­han hänkin puoleksi vuodeksi pois töistä ennen kuin uusi omis­taja alkoi palkata vanhoja teki­jöitä takai­sin töihin.

– Me, jotka tulimme takai­sin, aloi­timme uusina työn­te­ki­jöinä, Järven­pää sanoo.

ROMURAUDASTA HUIPPUVALUJA

Valimo käyt­tää raaka-aineena monen­laista metal­li­ro­mua. Raaka-aine­va­ras­tossa näkee mate­ri­aa­leja sorvi­las­tuista putken­pät­kiin ja pellin­pa­la­sista ruos­tei­siin autonakseleihin.

Valuja tehdään noin 50 erilai­sesta metal­li­seok­sesta, joita saadaan sekoit­ta­malla perus­raaka-ainee­seen muun muassa kromia, nikke­liä ja kupa­ria. Monet seok­set ovat erikois­me­tal­leja, joiden resep­tit tule­vat tuot­tei­den tilaajilta.

– Tässä on AOD-konvert­teri, jossa metalli seos­te­taan lopul­li­seen muotoon. Tämä on saman­lai­nen jota Outo­kumpu käyt­tää, Paka­ri­nen sanoo valta­van koneen vieressä.

Valu­me­tal­lia sula­te­taan viidessä uunissa. Yhdestä uunista saadaan parhaim­mil­laan jopa kymme­nen tonnia valu­ma­te­ri­aa­lia kerrallaan.

SIISTAAMON KAUTTA MAAILMALLE

Vali­mon siis­taamo eli putsaamo sijait­see omassa raken­nuk­sessa. Siellä työs­ken­te­lee noin puolet työn­te­ki­jöistä. Vara­pää­luot­ta­mus­mies Jani Valko­nen on yksi heistä. Hänel­lä­kin on työvuo­sia takana jo 18 vuotta.

– Tämä on kiva työpaikka. Koskaan ei v—ta tulla töihin. Kiva tehdä koneilla töitä ja tiimi on hyvä, Valko­nen sanoo.

Koke­nut työn­tekijä on saanut juuri uuden oppipojan.

– Olin pitkään ainut, joka osasi kaikki koneet, mutta nyt olen otta­nut tuon Jannen oppiin, niin että hän voi tuurata minua lomilla ja muutenkin.

Koneilla leika­taan valuista syöt­tö­ku­vut pois ennen kuin ne mene­vät lämpökäsittelyyn.

– Tuossa vieressä otetaan koneella erilai­set valu­pur­seet pois, ettei niitä tarvitse käsin putsata, Valko­nen kertoo.

Valtao­san työuras­taan Valko­nen on ollut putsaa­mossa eri tehtä­vissä. Viimei­nen vuosi on merkin­nyt hänel­le­kin muutoksia.

– Uuden omis­ta­jan myötä on pitä­nyt opetella paljon lisää ja vastuu on kasvanut.

Siis­taa­mossa valut tarkas­te­taan monessa vaiheessa. Jokai­sesta valusta otetaan metal­li­näyte, jolla varmis­te­taan, että käytetty metal­li­seos vastaa asiak­kaan reseptiä.

Valu maala­taan väriai­neella, joka paljas­taa pienet­kin valun pinnassa olevat huoko­set. Sen jälkeen valut tutki­taan luotai­mella, joka näyt­tää, jos metal­lin sisälle on jäänyt ilmaa. Jos virheitä huoma­taan, ne korja­taan hitsaa­mossa. Korjaus­ten jälkeen valut vielä mene­vät loppu­tar­kas­tuk­sen läpi ennen kuin ne toimi­te­taan pakkaa­moon, lähet­tä­möön ja sieltä edel­leen asiakkaalle.

Isot valut vuosi­kym­men­ten kokemuksella

Karhu­lan vali­molla voidaan tehdä jopa 30 tonnin valu­kap­pa­leita. Näin iso valu onnis­tuu useam­malla pytyllä. Yhdellä pytyllä saadaan normaa­li­ti­lan­teessa kerral­laan viidestä seit­se­mään tonnia sulaa metal­lia. Kun pyttyä on käytetty aikansa, se voi vetää jopa kymme­nen tonnia metallia.

31 vuotta sulat­ta­mossa työs­ken­nel­lyt vali­mo­työn­te­kijä Jouko Närhi kertoo, miten 30 tonni­nen valu tehdään.

– Silloin me pannaan kaikki peliin. Valuun tarvi­taan yhtä aikaa kolme uunia, joissa pitää kaikissa olla kulu­neet pytyt, niin että ne vetä­vät kymp­pi­ton­nin metal­lia kukin. Tällai­sen määrän sula­tus onnis­tuu kahdessa työvuo­rossa. Valu tehdään niin, että kaikista kolmesta kymp­pi­ton­nin pytystä vale­taan yhtä aikaa. Harvi­nai­sia nämä työt ovat, minun­kin aika­nani vain muutama näin iso kappale on tehty, Närhi sanoo.

Karhu­lan Valimo Oy

• PERUSTETTU Alun perin 1889, nykyi­sellä nimellä 2016
• KOTIPAIKKA Karhula
• TUOTANTO Vaati­vat keski­suu­ret ja suuret erikois­te­räs- ja rautavalut
• HENKILÖSTÖ 100, joista 80 tuotannossa
• LIIKEVAIHTO 10 milj. euroa (2017)

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT PEKKA ELOMAA