Kuilun partaalta kukoistukseen

teollisuusliitto

Karhulan valimo uhattiin sulkea kaksi vuotta sitten ja 175 henkeä oli saada lähtöpassit. Nyt työntekijöitä on 80 eli lähes kolme kertaa enemmän kuin puolitoista vuotta sitten tapahtuneen omistajavaihdoksen aikaan.

Karhulan Valimon uudelle nousulle on yksi selvä syy: yli 120 vuotta sukupolvelta toiselle siirtynyttä osaamista.

– Näitä töitä ei opi koulunpenkillä vaan tekemällä niin, että on joku, joka näyttää hommia, pääluottamusmies ja keernantekijä Mika Pakarinen sanoo.

Pääluottamusmies ja keernantekijä Mika Pakarinen.

VUOSIEN OPPIAIKA

Mikä esimerkiksi keernan eli onton kappaleen sisämuotin tekemisessä on sellaista, ettei sitä voi opettaa muutamassa viikossa vaikkapa intialaiselle työntekijälle?

– Eikä voi muuten 20 vuodessakaan, Pakarinen naurahtaa ja jatkaa.

– Siinä on niin monta pientä juttua, joita ei pysty opettamaan muuta kuin pitkän ajan sisällä isältä pojalle -tyylillä.

Erikoistuminen on Karhulan Valimon toinen menestystekijä. Sarjojen koko on 1–20 kappaletta. Vuodessa tehdään noin 20 000 valukappaletta, joista pienimmät ovat parin kymmenen kilon painoisia ja suurimmat parikymmentä tonnia.

– Näitä on yritetty tehdä monessa muussakin paikassa, muttei ole onnistuttu, Pakarinen sanoo.

Karhulan valimon tulevaisuus näyttää valoisalta, kun tilauskirjat ovat pitkälle tulevaisuuteen täynnä. Valuista valtaosa menee edelleen naapurissa olevalle Sultzerin pumpputehtaalle, mutta yhä enemmän myös muille prosessi- ja kemianalan asiakkaille.

LOPETUSUHASTA UUTEEN NOUSUUN

Karhulan Valimon juuret ulottuvat 1880-luvulle, jolloin William Ruth perusti Karhulanniemelle lukuisia tehtaita. Ne siirtyivät 1900-luvun alkupuolella Ahlströmin omistukseen. Viime vuosisadan loppupuolella Ahlström myi pala palalta tehtaitaan kuten valimon, pumpputehtaan ja lasitehtaan.

Pakarinen on nähnyt kolmen vuosikymmenen aikana kolme suurta muutosta yrityksen toiminnassa. Ensimmäinen tapahtui vuonna 2000, kun Ahlström myi pumpputehtaan ja valimotoiminnot sveitsiläiselle Sulzerille.

– Kun aloitin kesäkuun ensimmäisenä 1988, meitä oli valimossa ja putsaamossa noin 300 henkeä töissä ja töitä tehtiin lähes kaikilla osastoilla kolmessa vuorossa.

Valimon kohtalonkellot löivät joulun alla 2015. YT-neuvotteluiden jälkeen 175 työntekijälle ilmoitettiin, että valimon toiminta lopetetaan sitä mukaa, kun tilatut tavarat oli toimitettu.

– Meille sanottiin, että se on sitten kiitos ja näkemiin kaikille, kaavaamon luottamusmiehenä tuolloin toiminut Pakarinen muistelee.

Kevätpuoli ja kesä olivat vaikeaa aikaa. Töitä tehtiin koko ajan pienemmällä porukalla, kun iso osa työtovereista sai lähteä.

– Motivaatio oli kaikilla ihan nollissa.

Tieto valimon myynnistä kolmelle metallialaan erikoistuneelle sijoittajalle saatiin heinäkuun puolivälissä 2016. Tämä käänne tuli työntekijöille suurena yllätyksenä. Työntekijöitä oli omistajavaihdoksen aikana 30. Vähitellen alkoi vanhojen tuttujen työntekijöiden paluu töihin.

Työntekijämäärä on lähes kolminkertaistunut puolessatoista vuodessa niin, että heitä oli vuodenvaihteessa 80 ja koko ajan palkataan lisää. Yli puolet työntekijämäärän lisäyksestä on työhön palanneita vanhoja osaajia.

Uusia osaajia on tullut vajaat kymmenen. Uusista osaajista useimmat ovat käyneet metallialan ammattikoulun, mutta varsinaisiin työtehtäviin heidät opastetaan työn ääressä. Uusia tekijöitä on otettu erityisesti kaavaamoon ja valujen putsaukseen.

Pääluottamusmies ja keernantekijä Mika Pakarinen maalaa keernaa.

SELVÄT SÄVELET

Paljon on muuttunut vuoden aikana.

– Sultzerin aikana päätökset tulivat Sveitsin pääkonttorista tai tuolta yläkerrasta ja työntekijät olivat vain pelinappuloita. Nyt asiat tapahtuvat nopeasti, kun johto ja omistajat ovat kymmenen metrin päässä, Pakarinen sanoo.

Yhteistyö työntekijöiden ja uusien omistajien kanssa on mutkatonta.

– Yhteistyötä tehdään lähes päivittäin. Tällä hetkellä eniten töitä teettää se, että koko ajan tulee uutta väkeä taloon.

Muutokset ovat heijastuneet useimpien työntekijöiden arjen työhön aina titteleitä myöten. Aiemmin jokaisella oli tarkasti oma tehtävä ja sen mukainen nimike kuten kaavaaja, putsaaja tai valaja. Nyt kaikki ovat valimotyöntekijöitä ja useimmat työntekijät hallitsevat monta työtehtävää. Työnkiertoa suositaan.

Pari vuotta sitten 175 työntekijän asioita ajoi pääluottamusmiehen lisäksi kunkin osaston kuten kaavaamon, sulaton, malliveistämön ja putsaamon luottamusmiehet. Nyt Pakarinen huolehtii yhdessä varaluottamusmiehen kanssa koko porukan edunvalvonnasta.

Valimotyöntekijä Timo Kataikko putsaa valumuotin sisään tulevaa keernaa ennen kuin se maalataan.

PERINTEISTÄ KÄSITYÖTÄ

30 vuoden kokemus antaa Pakariselle perspektiiviä arvioida työn muutosta.

– Ei tämä työ ole muuttunut mihinkään. Ei ole robotteja tai automaatiota, vaan ihan on käsityötä. Käsillä tekeminen on pitänyt minutkin näissä hommissa.

3D-tulostuksella on tehty kokeiluna ensimmäisiä valumalleja.

– 3D-tulostusta tullaan käyttämään yksittäisissä kappaleissa, mutta tuskin se tulee sarjatuotantokappaleisiin, Pakarinen veikkaa.

Materiaalikirjo on laajentunut. Kun aiemmin käytössä oli 5–10 materiaalia, nyt käytetään noin 50 erilaista reseptiä, joista suurin osa on erilaisia haponkestäviä terässeoksia. Tämä on vaikuttanut eniten sulaton työhön, jossa vaaditaan entistä enemmän tarkkuutta. Laatuvaatimukset ovat tiukentuneet.

Työympäristö on siistiytynyt melkoisesti siitä, kun Pakarinen työt aloitti.

– Ennen oli lattialla kymmenen senttiä hiekkaa. Nyt on paljon puhtaampaa. Samoin uunien päälle on tullut puhdistuslaitteita, jotka putsaavat niistä tulevan ilman.

Valimotyöntekijä Sami Nimander asentaa keernaa muotin sisään. Valimo on Nimanderin ensimmäinen metallialan työpaikka. Hän oppi jo ensimmäisen kuukauden aikana perustaidot, kuinka muotteja käsitellään ja valuja tehdään.

VAIHTELEVAA TYÖTÄ

Pakarinen vie meidät kierrokselle valimoon, jossa tapaamme valimotyöntekijä Sami Nimanderin. Hän edustaa työntekijöiden nuorempaa polvea.

Nimander valmistui pari vuotta sitten Etelä-Kymenlaakson ammattikoulusta koneistajaksi, kävi armeijan ja on nyt ensimmäisessä metallialan työpaikassaan. Hän löysi kesän lopulla Karhulan valimon ilmoituksen netistä, tarttui heti tilaisuuteen ja aloitti työt syyskuun alussa.

– Olen linjastolla, jossa on kuusi työpistettä. Joka päivä vaihdetaan työpistettä ja uusia töitä opin koko ajan. Ennen tänne tuloa en tiennyt valimotyöstä muuta kuin, että täällä tehdään valukappaleita. Työtä tekemällä tässä olen oppinut paljon, Nimander sanoo.

Nimanderin yksi tärkeä tehtävä on tarkastaa, mitä materiaalia valettavaan kappaleeseen käytetään.

– Merkkaan muottiin koodin, esimerkiksi 4F, josta valumiehet tietävät, mitä materiaalia valuttavat, Nimander sanoo.

Nosturinkuljettaja Teija Järvenpää (oik.) seuraa kun Petri Piikki puhdistaa muottia.

TOISEN POLVEN NOSTURIKUSKI

Nosturikuljettaja Teija Järvenpää on työssään toisen polven osaaja. Hän tuli taloon vuonna 1990 jatkamaan äitinsä työtä. Hänen äitinsä jäi eläkkeelle vuonna 1991 oltuaan 23 vuotta samassa työssä.

Hän ei ole ainoa nainen valimon hommissa.

Heidi on tykillä, Pirita tekee keernoja ja Virve on sulattamon nosturilla, Järvenpää luettelee.

Nosturikuljettajan työssä on tapahtunut vuosikymmenten aikana yksi iso muutos.

– Nyt työtä tehdään täällä alhaalla ja ollaan koko aika mukana muiden kanssa. Ennenhän nämä olivat kaikki ylhäältä ajettavia nostureita.

Vuoden 2016 irtisanomisaalto on Järvenpäällä vielä tuoreessa muistissa, joutuihan hänkin puoleksi vuodeksi pois töistä ennen kuin uusi omistaja alkoi palkata vanhoja tekijöitä takaisin töihin.

– Me, jotka tulimme takaisin, aloitimme uusina työntekijöinä, Järvenpää sanoo.

ROMURAUDASTA HUIPPUVALUJA

Valimo käyttää raaka-aineena monenlaista metalliromua. Raaka-ainevarastossa näkee materiaaleja sorvilastuista putkenpätkiin ja pellinpalasista ruosteisiin autonakseleihin.

Valuja tehdään noin 50 erilaisesta metalliseoksesta, joita saadaan sekoittamalla perusraaka-aineeseen muun muassa kromia, nikkeliä ja kuparia. Monet seokset ovat erikoismetalleja, joiden reseptit tulevat tuotteiden tilaajilta.

– Tässä on AOD-konvertteri, jossa metalli seostetaan lopulliseen muotoon. Tämä on samanlainen jota Outokumpu käyttää, Pakarinen sanoo valtavan koneen vieressä.

Valumetallia sulatetaan viidessä uunissa. Yhdestä uunista saadaan parhaimmillaan jopa kymmenen tonnia valumateriaalia kerrallaan.

Varapääluottamusmies Jani Valkonen (oik.) opastaa putsaamon koneiden käyttöä 18 vuoden kokemuksella vasta taloon tulleelle Janne Muurille.

SIISTAAMON KAUTTA MAAILMALLE

Valimon siistaamo eli putsaamo sijaitsee omassa rakennuksessa. Siellä työskentelee noin puolet työntekijöistä. Varapääluottamusmies Jani Valkonen on yksi heistä. Hänelläkin on työvuosia takana jo 18 vuotta.

– Tämä on kiva työpaikka. Koskaan ei v—ta tulla töihin. Kiva tehdä koneilla töitä ja tiimi on hyvä, Valkonen sanoo.

Kokenut työntekijä on saanut juuri uuden oppipojan.

– Olin pitkään ainut, joka osasi kaikki koneet, mutta nyt olen ottanut tuon Jannen oppiin, niin että hän voi tuurata minua lomilla ja muutenkin.

Koneilla leikataan valuista syöttökuvut pois ennen kuin ne menevät lämpökäsittelyyn.

– Tuossa vieressä otetaan koneella erilaiset valupurseet pois, ettei niitä tarvitse käsin putsata, Valkonen kertoo.

Valtaosan työurastaan Valkonen on ollut putsaamossa eri tehtävissä. Viimeinen vuosi on merkinnyt hänellekin muutoksia.

– Uuden omistajan myötä on pitänyt opetella paljon lisää ja vastuu on kasvanut.

Siistaamossa valut tarkastetaan monessa vaiheessa. Jokaisesta valusta otetaan metallinäyte, jolla varmistetaan, että käytetty metalliseos vastaa asiakkaan reseptiä.

Valu maalataan väriaineella, joka paljastaa pienetkin valun pinnassa olevat huokoset. Sen jälkeen valut tutkitaan luotaimella, joka näyttää, jos metallin sisälle on jäänyt ilmaa. Jos virheitä huomataan, ne korjataan hitsaamossa. Korjausten jälkeen valut vielä menevät lopputarkastuksen läpi ennen kuin ne toimitetaan pakkaamoon, lähettämöön ja sieltä edelleen asiakkaalle.

 

Isot valut vuosikymmenten kokemuksella

Sulattaja Jouko Närhi.

Karhulan valimolla voidaan tehdä jopa 30 tonnin valukappaleita. Näin iso valu onnistuu useammalla pytyllä. Yhdellä pytyllä saadaan normaalitilanteessa kerrallaan viidestä seitsemään tonnia sulaa metallia. Kun pyttyä on käytetty aikansa, se voi vetää jopa kymmenen tonnia metallia.

31 vuotta sulattamossa työskennellyt valimotyöntekijä Jouko Närhi kertoo, miten 30 tonninen valu tehdään.

– Silloin me pannaan kaikki peliin. Valuun tarvitaan yhtä aikaa kolme uunia, joissa pitää kaikissa olla kuluneet pytyt, niin että ne vetävät kymppitonnin metallia kukin. Tällaisen määrän sulatus onnistuu kahdessa työvuorossa. Valu tehdään niin, että kaikista kolmesta kymppitonnin pytystä valetaan yhtä aikaa. Harvinaisia nämä työt ovat, minunkin aikanani vain muutama näin iso kappale on tehty, Närhi sanoo.

 

Karhulan Valimo Oy

  • PERUSTETTU Alun perin 1889, nykyisellä nimellä 2016
  • KOTIPAIKKA Karhula
  • TUOTANTO Vaativat keskisuuret ja suuret erikoisteräs- ja rautavalut
  • HENKILÖSTÖ 100, joista 80 tuotannossa
  • LIIKEVAIHTO 10 milj. euroa (2017)

 

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT PEKKA ELOMAA