Toimii, sanoo järjestäjä

Järjes­tä­minen on paljon syväl­li­sempi asia kuin jäsen­han­kinta. Ammat­ti­liitto on sen kaikki jäsenet. Järjes­te­tyllä työpai­kalla jäsenet fiksaavat asiat itse. Järjes­tä­jä­har­joit­te­lija Sami Pajumäki toivoo, että järjes­tä­minen otetaan Teolli­suus­lii­tossa vakavasti.

Sami Pajumäki on hyvin tietoinen siitä, että melkein liitossa kuin liitossa ammat­tio­sastot potevat tulevai­suu­tensa näive­tys­tautia. On näet pulaa aktii­vi­sista nuoren polven toimi­joista. Mutta nuorista tämä ei ole kiinni.

– On aivan p…kapuhetta, että nuoria ei kiinnos­taisi. Etteivät he lähtisi liikkeelle. Etteivät he tekisi.

Vaasan Vamiassa tekniikan puolen ammat­ti­kou­lu­laisia järjes­tävä Pajumäki ei voi kuin nauraa sukupol­vesta toiseen mukana laahau­tu­ville puheille ”laiskasta” nuorisosta.

– Ei ne kuiten­kaan lähde mukaan, sellaista toistel­laan. Oletteko yrittä­neet? Ollaan. Montako kertaa? Kaksi. Miten? No ollaan laitettu yksi flyeri kaupungin laidalle. Eikä ne tulleet.

Pajumäki oli aktii­vi­sesti mukana jo Metallin nuorten liikkeelle lykkää­mässä Operaatio Vakiduu­nissa. Koneis­ta­jaksi valmis­tunut Pajumäki oli lähtenyt mukaan liiton toimin­taan Murikan kautta. Hän oli tuumannut, ”käydähän katto­massa”, millaista on Murikan kurssilla. Opinah­josta tulikin nopeasti melkein toinen koti. ”Liitto­taus­taakin” perheestä löytyy, Pajumäki kertoo.

Operaatio Vakiduuni eli OVD opetti Pajumäelle, mikä oikeasti saa ihmisen, nuoren tai vanhan, ”hereille”. OVD:ssä kerät­tiin 63 000 nimeä kansa­lais­aloit­tee­seen nolla­tun­ti­so­pi­musten kieltä­mi­seksi. Suurin osa nimistä saatiin paperille, ei netin kautta, kerät­tyinä allekir­joi­tuk­sina. Järjes­tä­mi­sessä on kyse hyvin pitkälti samasta asiasta kuin OVD:ssä. Keskus­te­le­malla ihmisen kanssa hänet saadaan pohti­maan ja oival­ta­maan asioita itse.

– Siinä oli iso ero, soittiko vaan vai menikö puhumaan ihmisen kanssa kasvok­kain. Pidän puhumista fiksum­pana ja asial­li­sem­pana tapana. En nyt puhuisi kunnioit­ta­mi­sesta, mutta kasvok­kain saa toiseen ihmiseen aidomman kontaktin.

– Joku saattoi sanoa, että on juuri päässyt eläkkeelle eikä nolla­tun­ti­so­pimus häntä koske. Kun kysyi, no mutta mitenkäs lapsen­lapset, niin sen oikein huomasi, miten toisella rupesivat rattaat raksuttamaan.

Sama reilu ihmisen kohtaa­misen perus­a­se­telma toimii silloinkin, kun Pajumäki tekee järjes­tä­mis­työ­tään nuorten amislaisten kanssa Vamiassa.

LUOKAN ”LUOTTIKSET” LÖYTYVÄT

– Pääpiir­teit­täin tavoit­teena on kertoa oppilaille, miten ammat­ti­lii­tossa toimi­taan ja miten tämä edunval­von­ta­sys­teemi oikein toimii. Olen ollut pitämässä koulu­tie­do­tuksia, ja siinä on sitten kyselty 1–2 opiske­lijaa luokan luotta­mus­mie­seh­dok­kaaksi. Vapaa­eh­toi­siakin on ollut, Pajumäki alleviivaa.

Jos vapaa­eh­toisia ei ole löytynyt, Pajumäki on tiedus­tellut esimer­kiksi: ”Jos luokan pitää olla jossain tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, keneltä kysyisit?” Aloit­teel­listen oppilaiden nimiä alkaa aina tipahdella.

Melkein huomaa­matta porukka on siis valinnut itsel­leen luokan ”luottiksen”. Tämän kanssa on sitten pidetty järjes­tä­mi­sop­pien mukai­sesti yks-ykköset eli kahden­kes­kiset keskus­telut. Ja sitten on eri luokkien luotto­hen­kilöt kutsuttu yhtei­seen tapaamiseen.

– Tapaa­mi­sessa pohdit­tiin, mikä paran­taisi oppilaiden viihty­vyyttä koulussa eniten. Siitä keskus­tel­tiin ja harjoi­tel­tiin saman tien demokra­tiaa. Enemmistö piti urheilun teema­viikkoa tärkeim­pänä. Siitä laadit­tiin vetoomus.

Luottikset pyysivät ensin omista luokis­taan allekir­joi­tukset vetoo­muk­seen teema­viikon järjes­tä­mi­sestä. Pajumäki oli pudota tuolilta, kun luottisten joukosta paljastui jo nimien­ke­ruun ensim­mäi­senä päivänä todel­linen osaaja.

– Tämä oli tekijä­tyyppi. Hän soitti ja kertoi saaneensa kaikilta allekir­joi­tukset paitsi kahdelta, jotka olivat kipiänä sinä päivänä.

– Ja sitten vielä selos­te­taan, etteivät nuoret ole kiinnos­tu­neita tai että nuoret eivät viitsi, Pajumäki puuskahtaa vielä uudelleen.

Oppilai­tos­jär­jes­tä­misen tavoit­teena on muodostaa luokkien luotta­mus­hen­ki­löistä Teolli­suus­liiton organi­saatio jo oppilai­tok­seen. Samalla oppilaita sitou­te­taan opiske­li­ja­jä­se­nyy­teen ja Teolli­suus­liiton nuorten toimintaan.

– Itsel­läni on tavoit­teena saada heidät oppimaan oma-aloit­teista edunval­vontaa, yhteis­työtä ja yhtei­söl­li­syyttä. Heidän pitää tietää omat oikeu­tensa ja nähdä, mitä kaikkea joukolla voi saada aikaiseksi.

Pajumäki palaa teemaan siitä, millainen jatku­vuuden ja tulevai­suuden ehto Teolli­suus­lii­tolle järjes­tä­minen on.

JÄRJESTÄMISEN TÄRKEYS TAJUTTAVA

Järjes­tä­jä­har­joit­te­lija Pajumäellä on metal­lialan ammat­ti­tut­kinto eli koneis­tajan paperit takatas­kus­saan. Muitakin kuin metal­li­töitä mies on ehtinyt tehdä ennen oppilai­tos­jär­jes­tä­jä­har­joit­te­lijan pestiä. Pajumäki toivoo jatka­vansa harjoit­telun jälkeen liiton järjes­tä­jä­toi­mit­si­jana. Nyt ei kuiten­kaan puhuta yhden vaasa­laisen tulevai­suu­desta tai siitä, palaako hän koneis­tajan hommiin.

– Vaikka minä en tätä järjes­tä­mistä jatkaisi, jonkun on sitä jatket­tava. Nämä Vamian opiske­lijat on meidän liiton tulevat tyypit. Tämä työ kantaa hedelmää niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäi­mellä. Toivon, että liitossa nähdään tämän työn tärkeys. Kaikille toimit­si­joille olisi hyvä antaa briif­faus tästä asiasta.

Haastat­te­lumme on tehty Helsin­gissä, kun Pajumäki kävi Järjes­tä­jä­kurssi II:sta.

– Meidän kurssil­lamme joku sanoi asian niin hyvin: ”Järjes­täjän tehtä­vänä on tehdä itsensä tarpeet­to­maksi.” Päästään pois liiton palve­lu­men­ta­li­tee­tista. Liitto ei fiksaa, vaan me autamme teitä siinä, että te porukalla osaatte hoitaa asianne omalähtöisesti.

Tulipa­loja on pakko­la­kien Suomessa yllin kyllin. Liiton palkatut toimit­sijat eivät vain millään ehdi kaikkia sammut­ta­maan. Työpai­koille tarvi­taan aktii­vista porukkaa valvo­maan itse etujaan.

Entä Vamiassa? Miten nuoret aikovat jatkaa asioi­densa ”fiksaa­mista”? Pajumäki menee muikean näköi­seksi. Aivan kuin aikuis­tenkin liiton jäsenten kanssa, kaikkia suunni­telmia ei kannata kertoa etukä­teen, jotta aloite pysyisi omissa käsissä.

Luovassa työssä pitää kuitenkin varautua yllätyk­siin, sillä ollaan tekemi­sissä ihmisten kanssa. Siksihän järjes­täjän työ onkin niin mielenkiintoista.

– Todel­li­suus on todel­li­suutta, ei voi aina onnistua 100-prosent­ti­sesti, Pajumäki toteaa.

Hän kehuu Teolli­suus­liiton työto­ve­reita erinomai­sesta tuesta ja neuvon­nasta, kun itsel­leen ankara mies on soimannut itseään ”mokaa­mi­sesta”. Mutta humoris­tinen vaasa­lainen toteaa muillekin järjes­tä­jille hyväksi ohjenuo­raksi tämän:

– Jos tulee moka, voi ainakin sanoa, että minä sentähän yritin!

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA PEKKA ELOMAA

JÄRJESTÄMISTYÖ

• Järjes­tä­mis­työllä liiton jäsenet saadaan toimi­maan aktii­vi­sesti omalla työpai­kalla ja lisää työnte­ki­jöitä liittyy liittoon.
• Jäsenet valvovat etujaan itse luotta­mus­miesten kanssa.
• Vuonna 2018 järjes­tä­mi­sestä tulee hankkeiden sijaan osa liiton perus­toi­mintaa. Järjes­tä­mis­teh­tä­vistä tulee toimitsijatehtäviä.

LUE LISÄÄ SAMASTA AIHEESTA:

Isosta järjes­töstä saatava paljon irti

Aluetoi­misto on liitto pienoiskoossa