Suvi Saja­niemi: Käteni, halko

Sairaan­hoi­taja kysyy, millä sanalla nyt kuvai­li­sin kättäni. ”Halko”, vastaan rehel­li­sesti. Käteni on syvä­puu­du­tettu uudel­leen, kun olen herän­nyt nuku­tuk­sesta. Olin ripus­ta­nut ranne­leik­kauk­sen jälkei­sen kipuni empi­mättä kouluas­tei­kolla nume­roon 10. Ja olen sentään lapsen­kin synnyt­tä­nyt. Kivun takia käyte­tään halko-terapiaa.

Tapah­tu­mat ovat nyt sitten vieneet minut Peijak­sen sairaa­lan herää­möön. Varsi­nai­sesti ne alkoi­vat pohjoi­sella Vantaalla maalis­kuun ensim­mäi­senä päivänä 2019 heti kello 8:n jälkeen aamulla…

Taival­lan iloi­sena ja tyyty­väi­senä kohti Björk­byn rauta­tie­a­se­maa nous­tak­seni aivan tavan­omai­seen K‑junaani mennäk­seni töihin. En juokse, en hypi, en kompuroi.

Puute­ri­lumi peit­tää peili­jään. Kyllä Vantaan kaupun­gin päte­vät puis­to­työn­te­ki­jät ovat kaiken hiekoit­ta­neet, mutta jalkani tapaa sen ainoan kohdan, johon hiek­kaa ei ole tupsah­ta­nut. Liukas­tun. Pylläh­dän. Ranteeni murtuu.

Olen onnis­tu­nut siir­ty­mään omin ja taksin voimin Peijak­sen päivys­tyk­seen. Kaksi lääkä­riä vetää toisis­taan erkaan­tu­neet värt­ti­nä­luun palat paikoil­leen. Noh, kunhan lääkä­rit ennät­tä­vät irtau­tua Apotista, joka äksyi­lee tavan­omai­seen tapaansa. (Vantaa 0 – konsult­ti­toi­mis­tot ja ohjel­mis­to­y­ri­tyk­set 200 miljoo­naa euroa.) Kipsaus. Särky­lääk­keet. Taksi. Kotiin. Sairaus­lo­maa noin alku­pa­loiksi kuusi viikkoa.

Mutta luut lipsah­ta­vat salaa paikoil­taan kipsin alla. Siksi minun on viikon kulut­tua tapa­tur­masta mentävä sairaa­laan ihmi­senä, mutta lähdet­tävä kybor­gina. Rantee­seeni on tintattu titaa­ni­levy. Kun orto­pedi näyt­tää leik­kauk­sen jälkei­senä päivänä suuren­net­tua kuvaa luis­tani ja titaa­ni­le­vystä, muis­tut­taa konstruk­tio hara­vaa. Varsi näyt­tää hara­van varrelta, nastat harot­ta­vilta hara­van piikeiltä.

Nyt, runsas puoli­toista vuotta myöhem­min, käteni toimii lois­ta­vasti. Työta­pa­tur­mani takia tiedän koke­muk­sesta sen, mistä aina kirjoi­tan: hyvin­voin­ti­val­tio on ihmis­kun­nan nerok­kain keksintö silloin, kun se toimii niin kuin sen on tarkoi­tus toimia!

Kunpa saisimme sen kaikki edut myös heille, jotka raata­vat silppu‑, pätkä- ja kaikissa turvat­to­missa alustatöissä!

Koska tapa­tur­mani sattuu työmat­kalla, en maksa mistään mitään. Vakuu­tus korvaa, kunhan sairaa­lan respassa kerron asian heti. Lääkä­rit ja sairaan­hoi­ta­jat kohte­le­vat minua hyvin ja ystä­väl­li­sesti, vaikka olen aivan tavis. Ei vaan Ameri­koissa näin olisi. Enhän siellä edes pääsisi mihin­kään huip­pu­kou­lu­tet­tu­jen erikois­lää­kä­rei­den hoiviin!

Saan palk­kaa sairaus­lo­malla. Minun ei siis tarvitse valvoa öitäni miet­tien, miten tulen toimeen tämän käteni kelvot­to­man kauden aikana.

Pääsen fysio­te­ra­peu­tille, joka neuvoo, miten minun pitää kättäni jumpata. Fyssari näyt­tää sanan­mu­kai­sesti kädestä pitäen, miten rannet­tani on kään­nel­tävä ja vään­nel­tävä. Opas­taa, kuinka monta kertaa päivässä tätä kään­te­lyä on harjoi­tet­tava. Todella monta, huh! Mutta kerran­kin on viisasta esit­tää totte­le­vai­suu­teen nöyris­ty­vää, kilt­tiä suoma­laista. Jump­paan ihan hulluna ohjei­den mukaan.

Orto­pe­dit ovat tieten­kin samoja Peijak­sessa kuin yksi­tyi­sillä lääkä­ria­se­milla. Kukapa yksi­tyi­nen sijoit­taja viit­sisi tavis­ten lääkä­reille koulu­tusta maksaa? On paljon käte­väm­pää tahkota rahaa niin, että veron­mak­sa­jat vastaa­vat lääkä­rei­den huip­pu­kal­liista koulu­tuk­sesta, mutta voitot virtau­te­taan yksi­tyis­ten lääkä­ria­se­mien osakkeenomistajille.

Pientä valu­vi­kaa siis järjes­tel­mässä vielä on…

Muutoin tämä toimii hyvin. Vaadin, että sote­uu­dis­tus ei uudista tai yksi­tyistä tervey­den­hoi­toamme jenk­ki­läi­sellä tavalla kalliiksi ja päte­mät­tö­mäksi. Valu­viat voitai­siin pois­taa ja terveys­kes­kuk­set terveh­dyt­tää, mutta muutoin asiat voisi­vat minun mieles­täni toimia edel­leen näin: Tavik­sella olisi joku, joka kysyy, miltä käsi nyt tuntuu.

SUVI SAJANIEMI
Teol­li­suus­lii­ton Tekijä-lehden toimit­taja

J.K. Tämän ohella tavis voisi suosiolla uskoa tytär­tään, joka kehot­taa hank­ki­maan kitka­ken­gät ennen talven liuk­kai­den tuloa.

KUVA KITI HAILA

LUE MYÖS: TYÖYMPÄRISTÖ: Liuk­kaus tulee – oletko valmis?
Suomessa sattui viime vuonna 23 620 työmat­ka­ta­pa­tur­maa, joista liukas­tu­mi­sia oli yli 15 000. Työmat­kan turval­li­suu­teen kannat­taa kiin­nit­tää huomiota työpai­kalla työsuo­je­lun yhteistoiminnassa.