Suomeksi, kiitos! Meillä on oikeus omaan kieleemme – vieras kieli tuo työpai­koille riskejä

Vain vaivoin osattu vieras kieli vierottaa ajatte­lusta. Pitää olla paljon oman äidin­kielen sanoja, jotta voi ajatella ajatuksia. Kielen rajat ovat ajattelun rajat. Englannin ylivalta kylvää työpai­koille kitkaa, risti­riitaa ja turvallisuusriskejä.

Työnte­kijät eivät ymmärrä konsernin kielellä eli englan­niksi tehtyjä ”tiedot­teita”. Satoja tuhansia euroja maksavan koneen muka suomen­kie­li­seksi käännetty ohje on Google-tasoa. Lähie­si­miehet eivät ymmärrä päälli­köiden englan­niksi antamia ohjeita. Suomen kieli uhkaa näivettyä, kapeutua ja surkastua.

Kuuluisa filosofi Ludwig Wittgens­tein ei turhaan lausunut, että kielen rajat ovat myös ajattelun rajat. Omalla äidin­kie­lellä, oli se sitten suomi, ruotsi, saame, swahili, urdu tai mikä tahansa muu maapallon 7 000:sta eri kielestä, ihminen ajattelee syvimmät, hienoimmat ja vapaimmat ajatuksensa.

Tästä muistuttaa myös Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Ulla-Maija Forsberg.

– Kun ihminen osaa kielen puoli­vil­lai­sesti, ihminen myös ajattelee puoli­vil­lai­sesti. Ajattelun laatu ja asioiden pohdis­kelu ovat aivan eri tasolla, kun sen saa tehdä omalla äidin­kie­lellä. Erinomaista englannin kielen taitoa on todella vaikea saavuttaa.

– Kieli­taito voi olla asia, jolla erottaa eri kansan­ker­roksia toisis­taan. Englannin kieli on eliitin erottau­tu­mis­keino ja tämä vaikuttaa yhteis­kunnan kahtia­ja­kau­tu­mi­seen, Forsberg kuvailee englannin hiipivän ylivallan seurauksia suoma­lai­selle demokratialle.

SANASTO PUUTTUU, JOS KIELTÄ EI KÄYTETÄ

Forsberg on todella huolis­saan siitä, että nyt korkea­kou­luissa ja yliopis­toissa ei enene­västi enää käytän­nössä voi suorittaa koko tutkintoa suomen kielellä. Yritysten kieli muute­taan englan­niksi, vaikka työnte­kijät johtoa lukuun ottamatta eivät sitä osaisikaan.

Esimer­kiksi Aalto-yliopiston teknisten alojen diplomi-insinöörit voivat joutua kirjoit­ta­maan loppu­työnsä englanniksi.

– Kun englannin käyttö tarpeeksi laajenee, alalla ei enää ole tarpeeksi sanastoa, jolla asioista voisi keskus­tella tai pohtia suomeksi.

Kun eri opinto­ta­sojen insinöörit toimivat päällik­köinä ja työnjoh­ta­jina suorit­tavaa työtä tekeville, tasa-arvoinen yhteys ihmisten välillä voi katketa.

– Jos insinööri suorittaa ammat­ti­tut­kin­tonsa englan­niksi, englanti valuu hänen mukanaan myös työpaikoille.

Kotimaisten kielten puoles­ta­pu­huja on erityisen kiukkuinen siitä, että yliopis­to­maa­il­massa englannin kuvitel­laan olevan samaa kuin kansain­vä­li­syys. Ei ole. Maailman 7 miljar­dista asukkaasta vain 500 miljoonaa puhuu englantia äidin­kie­le­nään. Peräti 85 prosenttia maailman asukkaista, 6 miljardia ihmistä, ei osaa englantia. Suomessa 1,7 miljoonaa ihmistä eli 30 prosenttia kansasta ei osaa englantia.

– Kiinassa asuu 1,2 miljardia ihmistä. Heistä vain prosentti osaa englantia, Forsberg muistuttaa.

Englanti toimii kyllä erinomai­sesti munkki­la­ti­nana; tämän hetken tieteen kielenä ja toisensa tunte­vien valta- ja rahae­liit­tien yhtei­senä kielenä. Latinaa ei kukaan osannut keskia­jalla äidin­kie­le­nään, mutta sillä synny­tet­tiin tuon ajan huippu­tie­teel­lisiä teoksia esimer­kiksi naisten alttiu­desta noituu­teen. Nyt synny­te­tään englannin kielellä tieteen huippu­teoksia talous­teo­rioista, jotka vaativat työnte­ki­jöiden oikeuk­sien poista­mista. Tästä päättävät ekono­mistit katolisia piispain­ko­kouksia vastaa­vissa Davos-synodeissaan.

Suomen kielen puolus­tajat saivat sentään torjuttua englan­nin­kie­lisen, suoma­laista opetus­suun­ni­telmaa yksi yhteen noudat­tavan yliop­pi­las­tut­kinnon. IB-lukiot osoit­tavat, millai­siksi opinah­joiksi englan­nin­kie­liset lukiot muodostuisivat.

– IB-lukioihin pääsevät kaikkein vakava­rai­sim­pien ja tiedos­ta­vim­pien vanhem­pien ahkerat ja lahjak­kaat lapset. IB-lukioissa lukevat väistä­mättä etuoi­keu­tet­tujen vanhem­pien lapset.

– Kunnan englan­nin­kie­li­sestä lukiosta tulisi samalla kaavaa se ”parempi” lukio. Todel­li­suu­dessa opetus saattaisi olla siellä huonompaa, sillä Suomessa ei olisi riittä­västi hyvin englantia osaavia opettajia, Forsberg kuvaa.

OPETUSTA TARJOTTAVA SUOMEKSI

Suomi ei myöskään ”kansain­vä­listy” eikä koulutus toimi ”vienti­tuot­teena”, jos englannin salli­taan pesiytyä opinahjoihimme.

– Maiste­rioh­jelmia tarjo­taan englan­niksi, jotta ne houkut­te­li­sivat opiske­li­joita muualta. Kaikkialla maail­massa tarjo­taan jo englan­nin­kie­listä koulu­tusta. Tehkäämme sitä, mitä osaamme, eli tarjot­kaamme opetusta suomeksi! Muistutan vielä siitä, että vaikka EU:n ulkopuo­lelta tulevilta opiske­li­joilta voidaan rahastaa maksuja, eivät nämä lähimain­kaan kata opetuksen todel­lisia kustannuksia.

– Britan­nian entisissä siirto­maissa, kuten esimer­kiksi Hongkon­gissa, osataan laajalti englantia, mutta sekin on siirto­maa­vallan peruja, Forsberg muistuttaa.

Forsberg on huolis­saan myös digita­li­saa­tion liian kovasti vauhdista. Kielen­tut­kijan mukaan se ei syrjäytä vain vanhuksia, vaan myös nuorilla ja lapsilla voi olla monen­laisia esteitä tieto­tek­niikan hallintaan.

Lasten ja nuorten ruutua­jasta ollaan huolis­saan, mutta samaan aikaan koulu­laiset pakote­taan käyttä­mään vain ja ainoas­taan sähköisiä välineitä. Pelkkä chättää­minen ja snäppää­minen ja englan­nin­kie­li­sessä verkossa viihty­minen kaven­tavat suomen kielen osaamista. Sanojen eli ajattelun välineiden puuttu­misen ohella Forsberg muistuttaa vielä toisesta perus­ta­van­laa­tui­sesta huolesta.

– Kun ei enää kirjoi­teta käsin, miten se lopulta vaikuttaa? Kädet ja aivot kuuluvat yhteen ajatte­lussa. Kun katselee koulun opetus­suun­ni­telmia, ihmet­telen, onko se kaikki digita­li­saatio todel­lakin tarpeel­lista ja hyväksi?

”ISÄT, LUKEKAA LAPSILLENNE!”

Murikka-opiston erityi­so­pet­taja Marjo Nurmi jos kuka tuntee suomen kielen tärkeyden, sekä yleisesti ajattelun välineenä että mahdol­li­suuk­sien avaajana.

– Isät, lukekaa lapsil­lenne! Se on paras satsaus lapsen tulevai­suu­teen, Nurmi yllyttää.

Koulussa opettajat huomaavat nopeasti, kenelle lapselle on luettu satuja ja ketkä lapset harras­tavat lukemista. Isille kohdis­tettu kehotus koskee tietysti aivan samalla lailla äitejäkin ja muita lasten lähipiirin aikuisia. Murikka on vain tutus­tut­tanut Nurmen ennen kaikkea miesval­taisten alojen jäseniin.

Osaavatko ”kaikki” englantia?

– Ei, siihen päätel­mään ei tässä talossa voi tulla, Nurmi naurahtaa.

Erityi­so­pet­taja toteaa, että tietenkin liiton jäsenis­tössä on myös niitä, jotka osaavat englantia hämmäs­tyt­tävän hyvin. Mutta kenel­läpä se voisi olla syvim­pien tunteiden tulkki?

– Englantia pitäisi osata aivan valtavan hyvin, että sitä voisi käyttää kaikkeen ajatte­luun kelpaa­vana yleis­kie­lenä. Äidin­kieli on ajattelun kieli. Äidin­kieli on tavat­toman hieno­va­rainen instru­mentti. Kielen avulla osallis­tumme kaikkeen, Nurmi alleviivaa.

Oikeus käyttää äidin­kieltä on siis osa demokra­tiaa ja takaa sen, että kaikki (eivät vain ”kaikki” englantia osaavat) pääsevät osalli­siksi yhteiskuntaan.

Työpai­koilla johtajat eivät aina edes ymmärrä, miten paljon tiedon­kat­koja, risti­rii­toja ja konflik­teja englannin kielen käyttö aiheuttaa.

– Työnte­kijät reagoivat tähän alun alkaen kielion­gel­maan uskomalla, ettei johto halua­kaan heidän tietävän asioita. Työnte­kijät alkavat suhtautua tiedo­tus­ti­lai­suuk­siin niin, että niillä ei ole heille mitään merki­tystä, ettei heitä arvosteta.

– Ei riitä, että kalvojen englan­nin­kie­liset termit vain puhutaan suomeksi. Jos yrityksen johto haluaa ottaa tiedot­ta­misen vakavasti, pitää nähdä se vaiva, että kaikki käänne­tään kunnon suomelle, Nurmi vaatii.

”ON SANAHÄMY AIVOHÄMYN TUOTE”

Yrityk­sessä voidaan käyttää tietysti myös yritys­johdon suomen­kie­listä slangia, jota oikeu­te­tusti arkikie­lessä myös ”hevon­pas­kaksi” kutsu­taan. Nurmi ei sorru tällai­seen alatyy­li­seen ilmai­suun, vaan lainaa itseään William Shakes­pearea. Tämä on todennut: ”On sanahämy aivohämyn tuote.” Nurmi tiivistää:

– Selkeän ajatuksen voi myös ilmaista selkeästi.

Yrityksen kielen vaihta­minen englan­tiin ei suinkaan ratkaise noita aivohämyn ongelmia. Nurmen pitkän kokemuksen mukaan englanti luo työpai­koille vain lisää ongelmia ja töiden takkuamista.

– Yritys­de­mo­kratia on mennyt viime aikoina takapakkia. Luotta­mus­miehet eivät saa kaikkea heille kuuluvaa tietoa suomeksi. Mitä enemmän työpai­kalle tulee esteitä avoimuu­teen ja vuoro­vai­ku­tuk­seen, kieli­muu­reja, sitä suurem­miksi ongelmat käyvät.

Työsuo­ri­tusten kieli­vai­keuk­sista Nurmi ottaa esimer­kiksi firman, jossa hän auttoi kokeneita työnte­ki­jöitä ja työno­pas­tajia ottamaan haltuunsa työssä käytet­täviä tieto­ko­neoh­jelmia. Syystä tai toisesta työnan­taja halusi, että Office-ohjelmat ovat englanniksi.

– Siinä oli kitkaa. Johto oli tottunut englan­tiin. Mutta näille työnte­ki­jöille jo tieto­kone oli vieras, ja sitten siihen tuli vielä päälle vieras kieli, englanti.

Väännön jälkeen tieto­ko­neoh­jelmat saatiin käännä­tettyä suomeksi. Oikealla kieli­va­lin­nalla olisi saatu alun alkaen välte­tyksi tämän niin sanotun kogni­tii­visen ergono­mian ongelmat.

Hyvä kogni­tii­vinen ergonomia muuttaa työym­pä­ristöä niin, että tämä rasittaa mahdol­li­simman vähän ihmisen muistia, tarkkaa­vai­suutta tai aivojen muuta tiedonkäsittelyä.

Nurmi nostaa esiin myös työturvallisuusongelmat.

– Huono tiedot­ta­minen englan­niksi tai huonosti suomeksi kirjoi­tetut ohjeet voivat olla kohta­lok­kaita. Työtur­val­li­suus­oh­jeiden pitää olla selkeitä!

”MUKA-SUOMI VAARANTAA TYÖNTEKIJÄT”

Varapää­luot­ta­mus­mies, lämpö­kä­sit­te­lijä ja tuotta­vuuden kehitys­tiimin jäsen Tommi Suvela tietää enemmän kuin hyvin, miten isoja työtur­val­li­suus­ris­kejä työnan­taja luo hyväk­syes­sään kelvot­tomia suomen­noksia. Suvelan työnan­taja on suureen jenkki­kon­ser­niin kuuluva Agco Power Nokialla.

– Meille tulee koko ajan uusia koneita tai vanhoja päivi­te­tään. Niiden mukana tulee käyttö­oh­jeita, jotka ovat olevi­naan suomea, vaikka todel­li­suu­dessa ne ovat tankero-suomea, jos nyt suomea ollen­kaan, Suvela kertoo.

– Huoles­tu­nein olen siitä, että käyttö­oh­jeita ei löydy ymmär­ret­tä­vällä suomella ja että vikakoo­deista kerto­vissa teksteissä on virheitä. Ensisi­jai­sesti pitäisi olla niin, että kun minkä tahansa koneen asentaja on vielä paikalla, virheet teksteissä korjat­tai­siin heti softaan. Softat on näet usein tieto­suo­jattu, eikä niitä pysty enää miten­kään jälki­kä­teen muuttamaan.

Agcolla käytössä olevassa teräk­sen­kar­kaisu-uunissa on 900 asteen lämpö­tila, ja sieltä tavara menee vielä 100-astei­seen jäähdy­ty­söl­jyyn. Uunin vikakoo­deja varten kääntäjä – olete­tusti Google – on luonut tämän­ta­paisia ”ohjeita”: ”Ohjel­moin­ti­laite, ei kirjattu aikaa tai ramppia ajankoh­tai­sessa segmen­tissä” tai ”Ohjel­moin­ti­laite, ei kirjattu loppu-uraa viimei­sessä segmen­tissä”.

– Jos hätään­tynyt työntekijä ei ymmärrä, mitä vikahä­ly­tyksen jälkeen pitää toimia, voi tapahtua pahojakin onnet­to­muuksia. Siinä voi poksahtaa kokonainen halli, Suvela kuvaa.

Miksei yritys vaadi kunnon käännöksiä ja kunnolla hoidettua perehdytystä?

– Voimme maksaa satoja tuhansia euroja jostain laitteesta, ja sitten meillä ei ole kanttia vaatia kunnolla käännettyä käyttö­oh­jetta. Se voi olla vaikeaa teknistä saksaa tai englantia, ja silloin käännös pitää vaatia.

Laki on yksise­lit­tei­sesti suomen ja toisen viral­lisen kielemme eli ruotsin puolella. Valtio­neu­voston asetus koneiden turval­li­suu­desta sanoo sanatar­kasti näin: ”Suomessa markki­noille saatet­tavan tai käyttöön otettavan koneen tietojen, varoi­tusten ja ohjeiden on kuitenkin aina oltava suomen ja ruotsin kielellä.”

Suvela kertoo ottaneensa kielion­gelmat esiin toistu­vasti, ylintä johtoa myöten, mutta tulok­setta. Miksi usein Itäval­lasta ostet­tujen koneiden pereh­dy­tyksen hoitaa huonosti englantia osaava saksan­kie­linen henkilö?

– Jos me myisimme jonkin ison koneen Saksaan, siellä ei varmasti hyväk­syt­täisi, että joku huonosti englantia soper­tava suoma­lainen antaisi käyttö­kou­lu­tuksen. Koulutus ja käännökset vaadit­taisin varmasti kunnon saksaksi.

Myös tiedot­ta­mi­sesta laistetaan.

– Kaikki raportit talous­lu­vuista ja termeistä ovat englan­niksi. Pomot suomen­tavat niitä sitten tiedo­tus­ti­lai­suuk­sissa, mutta power­point­tien talous­ter­mejä ei suomen­neta kenel­le­kään. Minä itse osaan englantia, mutta edusta­mani työnte­kijät eivät osaa!

– 99 prosenttia meidän työnte­ki­jöis­tämme on suomen­kie­lisiä. Ei täällä englantia vaadita, eivätkä tavan duunarit sitä tarvit­se­kaan. Moni voi ymmärtää englantia, mutta ei niin paljon, että uskal­taisi esittää kysymyksiä englan­niksi. Täällä pitää tiedottaa suomeksi, se osoit­taisi arvos­tusta työnte­ki­jöitä kohtaan. Ja yrityksen pitäisi pohtia kaikkien talous­lu­kujen ja ‑termien käännät­tä­mistä luotta­mus­mie­hille suomeksi, Suvela vaatii.

KIELI ON KULTTUURIA

– Suomessa on laki, ja sen lain mukaan täällä toimi­taan. Lain yli ei kukaan kävele, ei edes austra­lia­lainen johtaja.

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Antti Mattila oli kerran pysäyt­tänyt tuotannon Kevitsan kaivok­sella, jonka tuolloin omisti kanada­lainen FQM-yhtiö. Järeät, peräti 9 kiloa metriltä painavat kaapelit kaivoksen sähkö­käyt­töisiä koneita varten oli nostettu ajoradan yli tolppiin. Jokai­seen tolppaan oli sijoi­tettu käsikäyt­töinen vinssi, mutta vinssi oli alimi­toi­tettu pudot­taen kaapelin maahan. Puiset kaape­li­tolpat vielä taipuivat kaape­leiden painosta. Kolme läheltä piti ‑tilan­netta oli jo nähty.

– Johtaja oli tehnyt uraansa hierar­ki­sessa, britti­läi­sessä kulttuu­rissa. Johtaja sanoi, että näinhän Afrikassa on tapana sähkö­kaa­pelit laittaa. Minä sanoin, että täällä ei laiteta.

Kieli on tosiaankin aina myös kulttuuria, sen sai Mattila tuta vuosina 2012–2016, kun omistus­suh­teil­taan kaivos kuului anglo­sak­si­seen, hierar­kista käsky­tystä harras­ta­vaan kulttuu­ri­pii­riin. Mattila sai henki­lö­koh­taisen varoi­tuksen ”työnan­tajaa vastaan toimi­mi­sesta”. Valtuu­tettu kiisti varoi­tuksen täysin aiheet­to­mana – eikä siitä sitten sen enempää. Ja sähkö­tolpat vaihdet­tiin turval­li­siin, AVI:a tosin vähän pyydet­tiin avitta­maan. Vanhat tolpat jatkavat nyt virkau­raansa lyhty­pyl­väinä kaivosalueella.

Nyt kaivok­sella käyte­tään suomea ja kaikki ohjeet saadaan suomeksi, kun kaivos on siirtynyt ruotsa­laisen Bolidenin omistuk­seen. Mutta vanhan omistajan aikaan tolppa­konflikti ei jäänyt ainoaksi, jossa Mattila joutui ihmet­te­le­mään kummal­lisia käytäntöjä.

– Päälliköt jakoivat aamupa­la­ve­rissa tehtävät esimie­hille, englan­niksi. Esimiehet joutuivat sitten vertai­le­maan käskyn­jakoa keske­nään, suomeksi. Kun vielä oli semmoinen kulttuuri, ettei uskal­tanut kysyä lisää, niin katastro­fihan siitä syntyi. Ei se työnteko sillä tavalla onnistu, että ensin joudu­taan mietti­mään, mitä tässä oikein tarkoi­te­taan. Ja aikaahan se vei ihan hirveästi.

– Se tajut­tiin sentään hyvin nopeasti, että työsuo­je­lu­pe­reh­dy­tystä ei voi antaa englan­niksi, Mattila kertoo.

Tämäkin valtuu­tettu pitää kääntä­mät­tömiä ohjeita ja vain suomea taita­vien työnte­ki­jöiden johta­mista englan­niksi tavat­toman isona työtur­val­li­suus­ris­kinä. Mattila vain harmit­telee, että kaivo­salan erikois­sa­nastoa ei ole välttä­mättä käännetty suomeksi.

– Suomen­kie­li­syys tekisi työnteosta kuitenkin helpompaa, nopeampaa ja turvallisempaa.

Kaivoksen työsuo­je­lu­val­tuu­tettu voinee toimia esimerk­kinä kaikille muillekin liiton luotta­mus­mie­hille. Turvana on vielä laki, joka sanoo, että käyttö­oh­jeet on toimi­tet­tava suomeksi.

– Meillä loppui se arpominen, että millä kielellä toimi­taan. Nyt täällä käyte­tään suomea. Aikaa ja vaivaa se vaati, mutta suomi, se on ehdoton juttu.

ENGLANNIKSI – VAIKO SITTENKIN SUOMEKSI?

Valmet Automo­tiven eli Uuden­kau­pungin autoteh­taan pääluot­ta­mus­mies Miia Kelsey arvioi, että 40 prosenttia tehtaan 2 900 tuotannon työnte­ki­jästä on maahan­muut­tajia. Virta sisään ja ulos on jatkuva. Kelseyn arvion mukaan joka kuukausi 50–70 työnte­kijää lähtee, monista eri syistä, ja 50–70 otetaan vastaa­vasti sisään.

– Ehkä promille maahan­muut­ta­jista puhuu äidin­kie­le­nään englantia.

Työnte­ki­jöitä tulee paljon Tsekistä, Puolasta ja Ukrai­nasta, joten ulkolaisten työnte­ki­jöiden valta­kieli ei ole englanti. Vuokra­väenkin, ennen yt-neuvot­te­luja heidän lukunsa oli 300, pitäisi osata joko suomea tai englantia. Epäilyksiä jää.

– Olen joskus pyytänyt: ”Sano mitä on numero 3.” Vastaus on ollut: ”Yes, yes, I unders­tand.” (Juu, kyllä ymmärrän.)

Edes esimiehet eivät Kelseyn havain­tojen mukaan osaa aina englantia niin hyvin, että pystyi­sivät johta­maan työtä vaikeuk­sitta. Työnte­ki­jöiltä englanti voi siis puuttua työka­lu­pa­kista tykkä­nään. Miten paljon työnte­kijät oikeasti ymmär­tävät englan­niksi hoide­tusta työturvallisuuskoulutuksesta?

– Tämä on todella iso työtur­val­li­suus­riski. Aina muutaman kerran puolessa vuodessa näkee, että joku kulkee trukin piikkien alta varas­tossa, kun toinen on laitta­massa trukilla lastia hyllylle. Eikä missään tehtaalla saisi kävellä kuulok­keet korvilla. Trukkien ja pässien (automaat­tit­ruk­kien) liikenne on jo sinäl­lään turval­li­suus­riski. Jos niitä ei vielä ollen­kaan kuule, kun on kuulokkeet…

– En osaa sanoa, johtuuko tällainen siitä, etteikö ole ymmär­retty ohjeita vaiko välin­pi­tä­mät­tö­myy­destä. Ja kyllähän suoma­lai­nenkin voi tehdä hölmöyksiä, Kelsey huomauttaa.

Pääluot­ta­mus­mies sanoo jo oppineensa auton­val­mis­tuksen englan­nin­kie­listä erikoissanastoa.

– Mutta eipä tuolla lomamat­kalla usein­kaan tarvitse tietää, mitä palkka­jär­jes­telmä, työeh­to­so­pimus tai lomautus ovat englan­niksi, Kelsey naurahtaa.

Työnan­tajan pitäisi Kelseyn mielestä järjestää myös Teolli­suus­liiton luotta­mus­mie­hille englannin kielen koulu­tusta. Toimi­hen­kilöt sitä jo saavat, ja Kelsey aikoo nostaa asian esiin tasa-arvo- ja yhden­ver­tai­suus­suun­ni­telmaa perattaessa.

– Ulkomaa­laiset liittyvät tosi hyvin liittoon. Minä toivon, että heille järjes­tet­täi­siin Murik­kaan englan­nin­kie­lisiä kursseja. Näin he pääsi­sivät mukaan liiton toimin­taan. Niin, kerron heille liiton loista­vasta opistosta. Ja sitten näen, miten heidän hartiansa oikein lyyhis­tyvät, kun totean, että siellä on kurssit suomeksi.

Englannin kielen tärkey­destä puhuminen ei sulje pois sitä tosia­siaa, että suomen kieli on kuitenkin todel­linen portti suoma­laisen yhteis­kunnan täysi­val­tai­seksi jäseneksi.

– Työnan­tajan pitäisi järjestää suomen kielen kursseja. Se sitout­taisi työntekijät.

Konsernin kieli on englanti, ja Kelseyn mukaan ainakaan yksit­täiset johtajat eivät ollen­kaan ymmärrä suomen kielen laajempaa merki­tystä. Toiveissa kuitenkin on, että edes Vakka-Suomen Kansa­lais­opisto tekisi suunni­tel­mis­taan totta ja lähtisi järjes­tä­mään suomen kielen kursseja niille, jotka valmis­tavat vuoro­työ­läi­sinä yötä päivää kulku­neu­voja autotehtaalla.

SUOMEKSI!

1. Meillä on oikeus saada työtur­val­li­suus­kou­lutus ja työno­pastus suomeksi.
2. Meillä on oikeus saada kaikki kirjal­li­setkin käyttö­oh­jeet suomeksi.
3. Meillä on oikeus saada yrityksen tiedot­teet suomeksi.
4. Meillä on oikeus vaatia tätä kaikkea, sillä meillä on oikeus suomeen.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS PENTTI OTSAMO
KUVAT JYRKI LUUKKONEN, OTTO PONTO JA KITI HAILA

LUE MYÖS: PÄÄKIRJOITUS: Menikö viesti perille? (13.12.2019)