Riku Aalto: ”Työehtosopimus syntyy vain vaatimalla”

”Teollisuusliitolla on riittävästi aikaa valmistautua työehtosopimusneuvotteluihin mekaanisessa metsäteollisuudessa ja bioteollisuudessa, vaikka neuvotteluasetelmat muuttuvatkin”, puheenjohtaja Riku Aalto sanoo.

11.11.2020

Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan Metsäteollisuus ry:n päätös lopettaa työehtosopimustoiminta merkitsee vientivetoisen työmarkkinamallin loppua.

– Vientisektorin yhteinen näkemys kustannustasosta ja palkankorotuksista on riittänyt ohjaamaan muidenkin sopimusalojen neuvotteluja. Metsäteollisuus ry:n päätös lopettaa työehtosopimustoiminta tekee systeemiin niin suuren loven, että vientivetoiselta työmarkkinamallilta putoaa pohja pois, Aalto sanoo.

Sen seurauksena työmarkkinoiden vakaus ja kustannuskilpailukyvyn ennustettavuus kärsivät Aallon mukaan kolauksen.

– Ne alkavat murentua, kun työmarkkinaneuvottelut pilkkoutuvat yrityskohtaisiksi palasiksi. Kokonaisuuden koordinaatio heikentyy, ammatillisten keskusjärjestöjen mandaatti ohentuu, ja esimerkiksi valtiovallan mahdollisuus tukea sopimusratkaisuja verotuksen keinoin poistuu. Työnantajienkin mahdollisuus koordinoida keskenään katoaa, jos sopiminen siirtyy yrityksiin.

– Mielenkiintoista tässä asetelmassa on myös se, että työnantajien kaipaamien joustojen mahdollisuudet ovat yrityskohtaisessa sopimisessa paljon vähäisemmät kuin valtakunnallisten sopijajärjestöjen solmimissa työehtosopimuksissa. Tämä on kaikkiaan iso muutos, Aalto sanoo.

”Työnantajat eivät tule tarjoamaan työehtosopimusta ellemme sitä itse vaadi. Siksi tarvitsemme yhteisvoimaa, korkean järjestäytymisasteen ja osaavien luottamushenkilöiden verkoston työpaikoille”, Riku Aalto sanoo.

JATKUVAN TES-NEUVOTTELUN PERIAATE

Edessä saattaa siintää epävakaiden työmarkkinoiden aika. Se voi Aallon mukaan aiheutua jo siitä, että sopimuskaudet hajautuvat paikallisessa yrityskohtaisessa sopimisessa keskenään eri pituisiksi.

– Metsäteollisuuden päätös merkitsee sitä, että alan työehdot voivat tulevaisuudessa olla jatkuvasti joltain nurkalta auki. Jos koko ajan ollaan tilanteessa, jossa alan jossain yrityksessä on neuvottelut käynnissä, on toimialan vakaus ja ennustettavuus kyseenalainen. Sellaisessa asetelmassa perinteistä sopimuskierroksen päänavaajaa, saati yleistä linjaa, ei ole enää olemassa.

– Siinähän oikeastaan siirrytään jatkuvan työehtosopimusneuvottelun periaatteeseen, jossa työrauha ja sen myyminen on edelleen olennainen seikka.

Aalto ei kannata metsäteollisuuden työnantajien esitystä, että alan seuraavat sopimusneuvottelut käydään puhtaalta pöydältä ja tyhjästä paperista alkaen.

– Työnantajat eivät voi yksipuolisesti valita, mistä neuvotellaan. Myös työntekijöillä on oikeus miettiä, kiikutetaanko sopimusneuvotteluihin työnantajalle tyhjä paperi vai sen sijaan voimassa oleva työehtosopimus, että tässä ovat ne raamit ja ehdot, joilla töitä tehdään.

TYÖNANTAJA TAVOITTELEE MÄÄRÄYSVALTANSA LISÄÄMISTÄ

Kun Aallolta kysyy arviota siitä, mitä työnantajat paikallisella ja yrityskohtaisella sopimisella tavoittelevat, tulee vastaus viipymättä.

– Työnantajien tahtotila on direktio-oikeuden lisääminen, eli he haluavat oikeuden määrätä siitä, millä ehdoilla työpaikoilla töitä tehdään. Se ei tarkoita neuvottelua, vaan sanelua.

Aallon mukaan työnantajien tahtotila nähtiin jo edellisissä työehtosopimusneuvotteluissa.

Työnantajat eivät voi yksipuolisesti valita, mistä neuvotellaan.

– Työnantajat käynnistivät neuvottelut vaatimuksilla, jotka olisivat toteutuessaan romauttaneet työntekijöiden ansiotason 20 prosentilla alaspäin. Me torjuimme sen, mutta nyt tähän arvatenkin liittyy myös neuvottelu- ja luottamusmiesjärjestelmän alas ajaminen ja sen myötä ay-liikkeen aseman heikentäminen.

– Jos joku esimerkiksi kuvittelee, että metsäteollisuuden konsernien seuraava tarjous työntekijöille olisi jotain muuta kuin mitä se edellisellä neuvottelukierroksella oli, on väärässä. Ne olivat edellisellä kerralla ja ovat edelleen tosissaan. Tavoitteena on ajaa työvoimakustannuksia alas niin, että työehtojen heikentämisen ja ansiotason pudottamisen kokonaisuuteen voi taktisesti sisältyä työntekijöiden kannalta jokin mukavan tuntuinen, mutta loppujen lopuksi vähäinen täky.

TYÖEHTOSOPIMUS SAAVUTETAAN VAIN YHDESSÄ VAATIMALLA

Aalto kiirehtii työntekijöitä ja luottamushenkilöitä havaitsemaan, minkälaista muutosta työelämään ollaan nyt työnantajien puolelta ajamassa. Tavoitteena on saada työntekijöiden sopimisen voima murennettua.

– Työmarkkina-asioista sopiminen on aina perustunut siihen, että palkansaajilla on voimaa neuvotella ja luoda painetta työnantajien suuntaan tavoitteidensa saavuttamiseksi. Yksin toimivalla ihmisellä ei sellaista voimaa suhteessa työnantajaan ole, että työnantaja olisi valmis maksamaan työehtosopimuksen hinnan.

– Tässä piirtyy terävästi esiin meidän ja Suomen Yrittäjien ja heidän kanssaan samalla tavalla ajattelevien työnantajien ero paikallisessa sopimisessa. Me lähdemme siitä, että työntekijä- ja työnantajapuoli ovat mahdollisimman tasavertaisessa asemassa työpaikan asioista neuvoteltaessa. Heille puolestaan kyllä kelpaavat työehtosopimusten tarjoamat joustot, mutta eivät velvollisuudet.

– Työnantajat eivät tule koskaan tarjoamaan työehtosopimusta ellemme me sitä itse halua ja vaadi. Siksi me tarvitsemme yhteisvoimaa, korkean järjestäytymisasteen ja osaavien luottamushenkilöiden vahvan verkoston työpaikoille, jotta kykymme neuvotella on mahdollisimman suuri.

RIITTÄVÄSTI AIKAA VALMISTELUIHIN

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus on voimassa vuoden 2021 loppuun asti. Bioteollisuuden työehtosopimus päättyy vuoden 2022 helmikuun lopussa.

– Jos tilanteesta voi jotain myönteistä löytää, on se siinä, että Metsäteollisuus ry ilmoitti linjanmuutoksestaan nyt eikä vasta vuoden kuluttua. Jälkimmäisessä tapauksessa meillä olisi ollut täysi hässäkkä välittömästi päällä, mutta nyt meillä on aikaa valmistautua.

Tavoitteemme on neuvotella jäsenillemme mahdollisimman hyvät työehtosopimukset myös tulevaisuudessa.

– Teemme tarvittavat juridiset, edunvalvonnalliset ja järjestölliset selvitykset, päätämme tarvittavat toimenpidelinjaukset ja turvaamme resurssit sinne, missä niitä tarvitaan. Ennen muuta vahvistamme yhteyttä jäsenten ja luottamushenkilöiden kanssa, ja koulutamme heidät tulevia neuvotteluja varten. Tämän rinnalla yhteistyö Paperiliiton ja Ammattiliitto Pron kanssa on tärkeä elementti.

– Tavoitteemme on neuvotella jäsenillemme mahdollisimman hyvät työehtosopimukset myös tulevaisuudessa. Annamme työpaikoille kaiken mahdollisen tuen, avun ja osaamisen.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVITUS EMILIE UGGLA
KUVA KITI HAILA

LAKOSSA 27.1.–16.2. Vierumäen Versowoodilla: ”Tämä viedään loppuun asti!”

”Loppuun asti katsotaan! Luultavasti niin ajattelevat Vierumäellä kaikki. Se on ainoa sauma, millä on mahdollista päästä eroon kikyistä ja lopettaa työnantajan ajamat heikennykset”, sanoo Versowood Vierumäen pääluottamusmies Jukka Kostiainen.

KUVA YLLÄ: ”Toistuvat työtaistelut ovat tiivistäneet porukkaa. Yhteishenki on kova tällä hetkellä”, pääluottamusmies Jukka Kostiainen kertoo.

Tiistaina 28. tammikuuta lakkovahtien vuoronvaihdon aikaan oli Vierumäen VPK:n tiloissa tupa täynnä vahdiksi ilmoittautuvia työntekijöitä ja tunnelma päättäväinen.

Jukka Kostiainen kertoi maanantaina alkaneen mekaanisen metsäteollisuuden lakon sujuvan tutulla rutiinilla.

– Meillä on hyvä porukka, lähemmäs 30, jotka käyvät vahtimassa. Ei ole tarvinnut liioimmin houkutella. He ovat tulleet ihan omasta tahdostaan ja ilmoittaneet, että minä tulen taas.

Versowoodin lakkovahdit kokoontuivat Vierumäen VPK:n paloasemalla tiistaina 28. tammikuuta.

Myös liiton ja aluetoimiston tuki on hänen mukaansa ollut arvokasta.

– Liitto on pitänyt ainakin luottamusmiehet hereillä, antavat hyvin infoa sieltä. Sitä tulee aluetoimitsijoilta ja myös Facebookin kautta tasaisin väliajoin tilannepäivitykset.

Toistuvat työtaistelut ovat Kostiaisen mukaan tiivistäneet porukkaa.

– Tämä on meidän viides ottelumme. Tuttua puuhaa. Sitä kautta meidän rivimme ovat tiivistyneet vuosien saatossa. Yhteishenki on kova tällä hetkellä.

TYÖNANTAJAN VAATIMUKSET EIVÄT MIELTÄ YLENNÄ

Lakkoon on Kostiaisen mukaan iso joukko muitakin painavia syitä kuin kiky-tunnit. Ei vähiten se, että työnantajan vaatimuksien läpimeno merkitsisi huomattavaa palkanalennusta.

– Kiky-tunnit, jotka muilta ovat jo pois, meitä hiertää vahvimmin. Mutta lisänä on sairauslomaheikennys, ensimmäinen päivä omavastuulla ja sen jälkeen pienentyvä sairauslomapalkka. Sitten on pekkasten ja pekkaskorvauksen puolittaminen. Ne ovat jo isoja rahoja, saati sitten, kun puhutaan kinkkurahasta eli palvelusvuosilisästä, joka maksetaan pitkään palvelleille työntekijöille. Pelkästään sen takia on ennenkin lakkoiltu. Nyt se on taas häviämässä meiltä.

”Kun tällaisista heikennyksistä on kysymys, on pakko pitää omista oikeuksista huolta”, sanoo terämies Ville Toivonen.

Niin sanotulla kinkkurahalla on Kostiaisen mukaan muutakin arvoa kuin rahallinen.

– Sen pois ottaminen olisi työnantajan kiitos siitä, että olet uhrannut aikasi ja elämäsi, yli 25 vuotta talolle, ja sitten vedetään se kokemuksen tuoma taito ja arvostus vessanpöntöstä alas. Ei se ainakaan ylennä mieltä jatkaa työntekoa sen jälkeen.

VIERUMÄEN SAHAT SEISOVAT

Vierumäen Versowoodilla on 180 työntekijää, ja yli 80 prosenttia heistä kuuluu liittoon. Lakon aikana sahat seisovat, mutta tehtaan alueella on lakkovahtien mukaan ilmennyt hienoista toimeliaisuutta.

– Viisi rikkuria meni tänä aamuna töihin. Pellettitehtaan he saivat pyörimään esimiesvoimin. Tasaamoa he yrittävät saada käyntiin, mutta sielläkin on sellaisia työntekijöitä, jotka eivät ole ikinä edes käyneet kyseisessä laitoksessa. Tiedä sitten, minkälaista tulosta he siellä tekevät, Kostiainen pohtii.

Työsuojeluvaltuutettu Jaana Järvinen pitää sitä työsuojelullisesti huonona juttuna.

– Ilman opastamista ei sellaiseen paikkaan kannattaisi työhön laittaa. En todella tiedä onko näin, mutta epäily on vahva.

Versowoodin portilla Teollisuusliiton mekaanisen metsäteollisuuden lakon lakkovahteina 28. tammikuuta vasemmalta Pirjo Iivonen, Jukka Kostiainen, Jaana Järvinen, Sari Kallio, Timo Kuituniemi ja Ville Toivonen.

Sahatavaraa ei Vierumäen kummastakaan laitoksesta tule ulos.

– Toisella sahalla järjestäytymisaste on 100 prosenttia. Se on aikanaan kokenut vähän kurmootusta, ja siellä on hyvin vahvat muistot. Ison puun sahalla on myös hyvä tilanne: ei sielläkään saa tuotantoa käyntiin, Kostiainen mainitsee.

HEINOLAN SURULLINEN TAPAUS

Lakosta huolimatta hieman yli 40 työntekijän Versowoodin Heinolan liimapuutehdas on toiminnassa ja siellä valtaosa väestä töissä. Kostiainen pitää tapausta surullisena.

– Muutama vahva persoona on siellä laittanut kaiken peliin, ja saanut vedettyä porukan siihen mukaan. He eivät taida ihan ymmärtää omaa etuaan tässä tilanteessa. Koska olemme samaa ammattiosastoa, olemme täältä lähettäneet lakkovahteja sinne. Ihan hyvässä hengessä se on tapahtunut, mitään konflikteja ei ole ollut, eikä suunsoittoa enempää kuin normaalistikaan.

Meidän pitää ajatella tulevia sukupolvia ja omia jälkeläisiämme, minkälaiset työolot heillä on. Aikanaan meidän isovanhempamme taistelivat meille nykyiset normit. Nyt on meidän vuoromme antaa oma panoksemme hyvinvointiin. Lakkoilu tuntuu lompakossa, mutta miten paljon se sitten tuntuu, jos 20 prosentin palkanalennus toteutuu. Silloin täältäkin aika moni lähtee. Heidän ei kannata käydä enää töissä.
PÄÄLUOTTAMUSMIES JUKKA KOSTIAINEN

Liimapuutehtaalla järjestäytymisaste on poikkeuksellisen heikko.

– Vain yksittäiset ihmiset kuuluvat liittoon. Siihen on erinäisiä syitä. Yksi syy, mikä Radio Voiman haastattelussa nousi esiin, oli se, että siellä syrjitään ja ollaan ankarampia liittoon kuuluville.

– Se vähän särähti korvaan, miten siellä otetaan vastaan liittoon kuuluvat ihmiset. Esiintyykö siellä työpaikkakiusaamista eikä porukka uskalla kuulua liittoon, vai mistä se johtuu, se meidän pitää selvittää, Kostiainen sanoo.

Haastattelua seuraavana keskiviikkoaamuna Versowoodin lakkovahdit Heinolasta viestivät, että yövuoron ajan liimapuutehdas oli kiinni, ja aamuvuoroon tulijoita oli huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Tuotantovauhti näytti kovasti hidastuneen.

– Alkaisiko turnausväsymys painaa, Kostiainen miettii.

EDUISTA ON PIDETTÄVÄ KIINNI

Tekijän haastattelemat työntekijät olivat yksimielisiä siitä, että eduista ei ole varaa tinkiä.

– Minä taistelen ja viimeiseen asti pysyn rivissä, vaikka se taloudellisesti pistää äärettömän tiukille, mutta mietitään sitä sen jälkeen. Nyt katsotaan tämä kortti. Eduista ei luovuta, sanoi työsuojeluvaltuutettu Jaana Järvinen.

– Olen samaa mieltä kuin muutkin, että eduista ei kannata luopua. Ne on aikanaan taisteltu. Emmekä halua tehdä palkatonta työtä, mainitsi paketoinnin työntekijä Pirjo Iivonen.

Terämies Ville Toivonen oli sitä mieltä, että ”tämä lakko on tarpeellinen”.

– Kun tällaisista heikennyksistä on kysymys, on pakko pitää omista oikeuksista huolta. Palkanleikkaukset huolestuttavat. Itsekin olen yli 10 vuotta ollut täällä töissä, ja jos tällaiset leikkaukset menevät läpi, niin se pistää miettimään, mikä on alan tulevaisuus ylipäätään.

Vierumäen Versowoodin lakkovahdissa Arto Honkanen (vas,), Tauno Uurainen ja Veikko Koiranen.

Rimoittaja Sakari Salmela pohti, miltä mahtaa tuntua nuorista, jotka ovat olleet töissä muutaman vuoden, ja kun kymmenen vuotta tulee täyteen, he eivät saisikaan palvelusvuosilisää.

– Se on pieni raha, mutta sillä työnantaja osoittaa arvostusta meihin työntekijöihin. Ei kyse ole pelkästä palkasta.

Yli 31 vuoden uran tehnyt pyörökoneenkuljettaja Tauno Uurainen totesi lakosta, että ”mukana on oltava, ei auta”.

– Minullekin kinkkuraha on tärkeä, vaikka yksineläjä olenkin, ja näitä kiky-päiviä en ymmärrä ollenkaan!

”Mukana on oltava, ei auta. Kiky-päiviä en ymmärrä ollenkaan”, sanoo pyörökoneenkuljettaja Tauno Uurainen.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JUHA TANHUA

LAKOSSA 27.1.–16.2. Punkaharjun Metsä Woodilla: ”Metsäteollisuus ry toimii periaatteen, ei talouden takia”

Metsä Woodin Punkaharjun tehtaitten pääluottamusmies Janne Naukkarinen ihmettelee työnantajapuolen toimintaa. Metsäteollisuus ry ajaa työntekijät lakkoon nujertaakseen ay-liikkeen periaatteellisista ja ideologisista syistä. Talouden tai tehtaiden kannattavuuden kanssa asialla ei ole tekemistä.

KUVA YLLÄ: Pääluottamusmies Janne Naukkarinen ja muut Punkaharjun Metsä Woodin työntekijät lakkovahdissa mekaanisen metsäteollisuuden lakon ensimmäisenä päivänä maanantaina 27.1.2020.

Teollisuusliittolaiset lakkovahdit olivat runsain joukoin liikkeellä Metsä Woodin Punkaharjun tehtaiden portilla maanantaina 27. tammikuuta.

– Punkaharjun vaneritehdas perustettiin vuonna 1964. Meillä on historiallisesti ollut aina erittäin hyvät neuvottelusuhteet ja yhdessä on tehty tavattoman hyvää tulosta, pääluottamusmies Janne Naukkarinen kertoo.

– Viimeisinä kymmenenä vuotena työnantaja on vuosi vuodelta ajanut tätä yhteistyötä alas. Nyt työnantaja syrjii liiton luottamusmiehiä ja liittoon kuuluvia. Viimeisimpänä esimerkkinä on joulukuun työsulku, joka koski vain liiton jäseniä ja joka poltti sen kuukauden vuosilomat. Ja mistään ei haluta neuvotella. Työantaja haluaa päättää aivan kaikki pikkuasiatkin direktio-oikeudellaan.

Naukkarinen toteaa, että ”tämä lakko katsotaan loppuun asti”. Naukkarinen on Metsä Woodin vaneritehtaan ja kertotehtaan 430 tuotannon työntekijän pääluottamusmies. Lakkovahdissa ollut pääluotto kertoo nähneensä eilen vaneritehtaan portilla vain kaksi YTK:laista rikkuria töihin menossa.

– Tuotantoa siellä ei ole. Jos YTK:laiset haluavat siellä siivota, niin siinähän sitten siivoavat, Naukkarinen hymähtää.

Punkaharjun puutyöntekijöiden ammattiosasto on vuokrannut lakkotoimiston Punkaharjun keskustasta.

Punkaharjun puutyöntekijöiden ammattiosasto on vuokrannut vain puolen kilometrin päässä tehtailta eli Kuusitiellä sijaitsevan huoneiston lakkotoimistokseen.

– Eilen toimistolla kävi päivän mittaan kymmeniä työntekijöitä. Ja fiilikset olivat hyvät. Yhtään en ole huolissani siitä, etteikö meidän väki pysyisi lakossa. Ja hyvät oli tarjoilut, Naukkarinen kehaisee.

Taistelutahtoa näet nostatettiin kahvilla, makkaranpaistolla ja tuoreilla pullilla.

Jari Makkonen paistoi makkaraa lakkolaisille ammattiosaston lakkotoimiston edustalla.
Metsä Woodin työntekijöitä kokoontui keskustelemaan tilanteesta ammattiosaston lakkotoimistolle Punkaharjun keskustassa 27. tammikuuta.

WAHLROOS PUHUU P-SKAA, EIKÄ TALOUDESTA OLE KYSE

– Kun Björn Wahlroos uhkailee tehtaiden siirrolla ulkomaille, ei sitä p-skapuhetta oikein enää viitsisi kuunnella. Kaikki päätökset tehdasinvestoinneista tehdään vuosia ja vuosia aikaisemmin. Niillä ei ole mitään tekemistä kiky-tuntien tai meidän tes-neuvottelujemme kanssa, Naukkarinen puuskahtaa.

Naukkarinen painottaa, että vaneritehtailla työvoimakustannukset ovat kuutiota kohden noin 25–27 prosenttia kaikesta tehtaan pyörittämiseen menevistä kustannuksista ja kertotehtailla (lvl-viilupuutehtailla) 16–17 prosenttia. Sahoilla vastaava luku on 10–12 prosenttia. Ja samaan Metsä Group -konserniin kuuluva valtaisa Äänekosken sellutehdas, siellä työvoimakustannus jokaista tuotettua kuutiota kohden on Naukkarisen mukaan 1,5 prosenttia.

– Mekaaninen metsäteollisuus ei ole samanlainen rahasampo kuin sellutehtaat, joiden raaka-aine eli kuitupuu ei maksa käytännössä mitään. Me käytämme tukkipuuta, jolla on kova hinta.

– Mutta ei Metsä Group olisi tehnyt sellaisia investointeja Suomeen, 150 miljoonaa kolmen viime vuoden aikana, jollei mekaaninen metsäteollisuus olisi kannattavaa ja tärkeää liiketoimintaa.

Pääluottamusmies Janne Naukkarinen keskusteli sähkömiehen kanssa.

Metsäteollisuus ry:n jääräpäinen neuvotteluhaluttomuus on Naukkariselle suuren hämmästyksen aihe. Työvoimakustannusten jopa häviävän pieni osuus kaikista kustannuksista viittaa ideologiseen toimintaan. Samaan tolkuttomuuteen viittaa kiky-tunneista kiinni pitäminen, sillä kilpailukykysopimuksen suurin anti oli erilaisten maksujen siirto työnantajilta työntekijöille, mikä merkitsi 6,5 miljardin tulonsiirtoja palkansaajilta työnantajille.

Kiky-sopimus ei tuo kalenteriin yhtään päivää lisää työnantajapuolen laskelmista huolimatta.

– Paperitehtaat pyörivät koko vuoden keskeytyksettä. Vuodessa on X-määrä työaikaa, ja se tulee täyteen jo nykyisillä työvuoroilla. Miten vuoteen voitaisiin lisätä päiviä, Naukkarinen kysyy eikä tietenkään edes voi saada vastausta.

– Sama se on meillä. Kertotehtaalla ei ole tehty kikyn ansiosta tuntiakaan tuotannollista työtä. Siellä työntekijät sitten siivoavat tai kunhan siellä tehtaalla vain pyörivät, Naukkarinen kuvaa.

”Meillä on historiallisesti ollut aina erittäin hyvät neuvottelusuhteet, mutta viimeisinä kymmenenä vuotena työnantaja on vuosi vuodelta ajanut tätä yhteistyötä alas”, harmittelee pääluottamusmies Janne Naukkarinen.

TUOTTAVUUS KASVAISI SOPIMALLA, EI SANELULLA

Naukkarinen alleviivaa sitä, että tuottavuutta voidaan kasvattaa parhaimmin ja nopeimmin yhteistyöllä, neuvottelemalla ja sopimalla. Hän ei käsitä työnantajien nykyistä kovaa linjaa. Punkaharjun vaneritehtaan pääluottamusmies kertoo, että tehtaan työntekijät hämmästelevät erityisesti sitä, että Metsä Wood saattaa tuhota omat elintärkeät asiakassuhteensa ajettuaan tilanteen lakkoon.

Metsä Woodin koivuvanerituotannon yksi tukijalka ovat Japaniin ja Koreaan viikoittain menevät eristysvanerit. Erikoisvanerit ovat tärkeä tukijalka Suomen muillakin vaneritehtailla. Erikoisvanereita pitäisi toimittaa näille hyvin vaativille asiakkaille joka viikko, Naukkarinen toteaa.

– Metsä Woodilla tehtaat ovat Suomessa. UPM pystyy toimittamaan erikoisvanerinsa Venäjän tai Viron tehtailta, mutta me emme pysty, Naukkarinen sanoo.

Punkaharjulaiset puutyöntekijät kyselevätkin Naukkarisen mukaan nyt sitä, miksi Metsäteollisuus ry:n puheenjohtajana toimiva Metsä Groupin toimitusjohtaja haluaa vaarantaa omaan konserniinsa kuuluvan vaneritehtaan toiminnan.

Naukkarinen alleviivaa moneen kertaan, että työntekijäpuoli on valmis neuvottelemaan ja sopimaan. Hän muistuttaa työnantajapuolta myös siitä, että todella isotkin suomalaiset ja kansainväliset tutkimukset osoittavat, että työhyvinvointiin ja työsuojeluun satsattu euro tuo itsensä aina moninkertaisesti takaisin.

– Mitä Metsäteollisuus ry toiminnallaan oikein hakee? En pysty antamaan muuta vastausta kuin sen, että työnantajille ay-liike on nyt myrkkyä. Mutta todellisuudessa tehtaitten tulos saataisiin nousemaan ihan eri tyylillä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT MARKKU TISSARINEN

LUE MYÖS:

YLITYÖKIELTO 13.1.–9.2.: Kemian ja mekaanisen metsäteollisuuden ylityökielto pitää tehokkaasti

Teollisuusliiton kemianteollisuuteen ja mekaaniseen metsäteollisuuteen julistama ylityökielto käynnistyi 13. tammikuuta. Vaikutukset alkoivat tuntua välittömästi.

Kemian sektorin johtajan Toni Laihon mukaan ylityökielto alkoi purra kemianteollisuudessa jopa hieman ennen kuin ehti varsinaisesti alkaakaan.

– Se tässä jälleen näkyy, kuten aikaisemmissakin ylityökielloissa, joita olemme valitettavasti joutuneet julistamaan, että hyvin pieni on miehitys ja työvoimareservi on lähellä nollaa monilla isoilla työnantajilla ja tehtailla. Operatiivinen miehitys ei oikeastaan kestä minkäänlaista poissaoloa.

– Tuotantoa pyörii todella paljon ylitöiden varassa, vaikka se ylityötunti on kalliimpi kuin tavallinen tunti. Jossain kohtaa olisi minusta hyvä yrityksissä laskea, että pitäisikö rekrytoida enemmän väkeä, jotta kustannukset pysyisivät kurissa, Laiho sanoo.

Toni Laiho.

Laihon mukaan ylityökielto toteutuu kemianteollisuudessa tehokkaasti.

– Ylityökielto on osa tätä prosessia ja keinovalikoimaamme, kun neuvottelutoiminta ei muuten suju. Ylityökiellon vaikutukset ovat kemianteollisuudessa tuntuvia. Häiriöitä tulee heti, kun ylitöiden tekeminen lopetetaan.

– Samalla olemme kuitenkin pitäneet huolen siitä, että turvallisuuteen tai ympäristön turmeltumiseen liittyvät vaaratekijät on ehkäisty. Kun tällaisia tilanteita on tullut vastaan, on niistä käyty yritysten ja luottamushenkilöiden kanssa keskustelut, ja asianmukaiset menettelyt on toteutettu.

KIKY POIS KAIKISTA SOPIMUKSISTA

Puutuotesektorin johtajan Jyrki Alapartasen mukaan ylityökielto on pitänyt mekaanisessa metsäteollisuudessa sataprosenttisesti.

– Siellä, missä tarvetta ylitöille on ollut, on niiden tekemisestä kieltäydytty. Siinä mielessä ylityökielto on pitänyt sataprosenttisesti. Samalla on todettava, että vaikutukset eivät metsäteollisuuden vallitsevassa hieman heikossa suhdannetilanteessa ole niin suuret kuin ne olisivat olleet korkeasuhdanteen aikana. Yrityksillä on ollut leudon talven takia myös raaka-aineen saannin kanssa ongelmia.

Jyrki Alapartanen.

– Tässä on kuitenkin tärkeä nähdä, että kysymys on kokonaisuudesta niin, että kilpailukykysopimuksen (kiky) mukaiset 24 palkatonta talkootuntia saadaan Teollisuusliiton kaikista työehtosopimuksista pois. Sen rinnalla haluamme torjua työnantajien tekemät erinäiset heikennysesitykset ja saavuttaa jäsenillemme ostovoiman turvaavat palkankorotukset.

– Työnantajat pitävät mekaanisessa metsäteollisuudessa esimerkiksi kikyn säilyttämisen tavoitteestaan edelleen tiukasti kiinni. Siksi on tärkeää, että päättämämme työtaistelutoimenpiteet ylityökielto mukaan lukien toteutetaan täysmääräisesti, Alapartanen toteaa.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT KITI HAILA

LUE MYÖS: Kahden viikon lakko alkaa 27.1. ja ylityökielto 13.1. (Teollisuusliitto 12.1.2020)