KOKIJA: Kai Hyrynkangas ei ole antanut lukivaikeuden lannistaa: ”Kerro siitä muille – apua saa, kun pyytää”

”Ei tästä nyt tarvitse ilmoitustaululle tiedotetta laittaa, mutta kerro lukivaikeuksista muille! Apua saa, kun apua pyytää.” Pääluottamusmies, puuseppä Kai Hyrynkangas kehottaa lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksista kärsiviä olemaan avoimia ongelmastaan. Hän on ollut.

– Lukeminen ei maittanut, kirjoittaminen ei maittanut, läksyjen teko ei maittanut, kokeisiin lukeminen ei maittanut. Mutta siihen aikaan asia kuitattiin: Noh, pojat on poikia…

Kokemäen Kuurolan kylän alakoululainen Kai Hyrynkangas ei silloin 1970-luvun alkupuolella saanut tukea tai ymmärrystä lukemisen ja kirjoittamisen ongelmiinsa. Päinvastoin, pienen kyläkoulun opettajalla oli aika erikoisia kasvatusmetodeja eikä hän tiennyt, että lukivaikeudet kulkevat suvussa. Opettaja oli luotsannut jo äitiä samassa koulussa ja töksäytti pojalle: ”Et sinäkään opi lukemaan, kun ei äitiskään oppinut”.

– Yläasteella englannin opettaja sanoi, että saat aineestani vitosen, kun pidät suusi kiinni. Kyllähän minä tosin puhun enemmän kuin laki sallii, mutta nämä tunnit pysyin hiljaa, Hyrynkangas jatkaa kivikkoisen koulutiensä kuvailua.

Lapset olivat opettajia viisaampia.

– Kaverit ymmärsivät. Minua ei koskaan tyrkytetty mihinkään sihteerin hommiin, kun piti jossain pelissä pitää kirjaa. Tai jos piti, laitoin vain etukirjaimet.

Ainoa koulun kirjastosta lainattu kirja, Tarzanin seikkailut, on sekin Hyrynkankaan mielikuvan mukaan edelleen palauttamatta.

– Mutta on se lukemattakin. En ole elämäni aikana lukenut ainuttakaan kirjaa.

Todistuksissa oli kaikissa lukuaineissa tasaista vitosta ja kutosta, Hyrynkangas toteaa. Sen sijaan käsitöistä, kotitaloudesta ja liikunnasta tuli kiitettäviäkin arvosanoja. Niin, liikunta on näytellyt tärkeää osaa aivan lapsuudesta lähtien.

– Urheilu täytti sen kolon, mikä läksyiltä jäi.

– Nuorempana yleisurheilin ja hiihdin paljon. Olen vuonna 1974 perustetun Teljän Nousun 216. jäsen, Hyrynkangas kertoo ylpeyttä äänessään.

METALLIMIEHESTÄ TULI PUUSEPPÄ

– Teollisuudessa meitä on paljon, Hyrynkangas toteaa lukivaikeuksien yleisyydestä Teollisuusliitonkin jäsenistön keskuudessa. Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet ohjaavat ikään kuin luonnostaan niille aloille, joilla tarvitaan kädentaitoja.

Hyrynkangas kertaa nykyiseltä kansanedustajalta Jari Myllykoskelta kuulemansa tarinan.

– Kaverilla oli huono koulutodistus, eikä työnantaja millään tahtonut ottaa häntä töihin. Myllykoski sanoi, että anna pojalle moottori kasattavaksi. Poika kasasi moottorin ennen kuin edes ohjeita ehdittiin antaa. Ja poika sai työpaikan. Ammattitaitoa on, mutta lukeminen ja kirjoittaminen on vaikeaa.

Ammattikoulu tuntui itsestään selvältä valinnalta peruskoulun päättyessä myös Hyrynkankaalle.

– Siihen aikaan oli metalliala muotia. Kaikki menivät metallipuolelle, ja minä perässä. Mutta päivääkään en ole metallihommia tehnyt, Hyrynkangas toteaa.

Isä oli jo Puustellilla töissä – ja jonkin aikaa myös pääluottamusmies. Hyrynkankaallekin urkeni elinikäinen työura samaan firmaan.

– Olen ollut Puustellilla yli 35 vuotta töissä.

Hyrynkangas kertoo, että hän on päättänyt olla täysin avoin omista lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksistaan. Samaan hän kehottaa muitakin.

– Ei tästä nyt tarvitse ilmoitustaululle tiedotetta laittaa, mutta kerro ainakin työnantajalle, lähimmille työkavereille ja muille luottamusmiehille. Apua saa kun on avoin ja pyytää apua, Hyrynkangas vakuuttaa.

”TIEDOTTEENI OVAT SELKOSUOMEA”

Hyrynkangas on ollut pääluottamusmies Puustellilla vuodesta 2013. Luottamustehtävät tulivat vähän kuin verenperintöä isän jalanjäljissä. Hyrynkangas oli noin 20 vuotta osaston luottamusmiehenä, mutta ensin hän empi ehdokkuuttaan pääluottamusmieheksi. Syihin kuului se, että luottamustehtävässä joutuu tekemään työpaikkatiedotteita.

– Mutta kaveri kehotti, sinne vaan luottamusmieheksi! Hän lupasi olla apuna tiedotteiden laatimisessa.

Ja apuja on tullutkin. Tiedotteet kirjoitetaan eräänlaisena ryhmätyönä. Hyrynkangas laatii pohjat eli tiivistää itse sanottavan asian ja sen ytimen. Kirjoittamisessa etevämpi työkaveri sitten korjaa sana- ja pilkkuvirheet. Järjestely toimii enemmän kuin hyvin.

– Olen saanut kehuja tiedotteistani. Kun itsekin tuskailen liian pitkien tai monimutkaisten tekstien kanssa, niin osaan sanoa tärkeimmät asiat. Minun tiedotteissani ei ole turhaa lakitekstiä tai mitään diipadaapaa.

Hyrynkangas pitää nykyajan tekstinkäsittelyohjelmia erinomaisena apuna luku- ja kirjoitusvaikeuksista kärsiville. Ennakoiva tekstaaminen ja automaattinen punakynä avittavat tekstin oikeinkirjoitusta.

– Aiemmin otin kynän ja laitoin pari sanaa paperille ja sitten tuli perään suttua. Nyt kirjoitan tietokoneella ja ohjelma alleviivaa punaisella, jos sana on väärin. Ohjelma tarjoaa minulle oikeita sanoja.

NIMET, NETTI JA ENGLANTI KOMPASTUTTAVAT

– En osaa ruotsia tai englantia. En osaa sivistyssanoja. Minun pitää aina kiertää sana selittämällä se muilla sanoilla, Hyrynkangas toteaa.

– En muista nimiä, Hyrynkangas jatkaa lukivaikeuksista kärsiville hyvinkin tuttua ongelmalistaa.

Nimissäkin auttaa avoimuus.

– Olen ollut yli 25 vuotta lasten urheilukoulun vetäjänä. Sanon aina lapsille, että kun Kaitsu ei muista nimiä, niin Kaitsu kutsuu esimerkiksi pipon tai paidan tai silmälasien mukaan tai hiusten värillä eikä siitä tarvitse välittää.

”Kuuntelen, selvitän, kyselen.”

Aina nousee innokkaita käsiä, jos urheilukoulussa tarvitaan kirjoittamisapua ja jos apuohjaajana toimiva lukioikäinen ei kaikkea kirjaamistyötä ennätä tehdä. Avoimuus toimii siis lastenkin kanssa, Hyrynkangas painottaa.

Hyrynkangas viivytteli pitkään Facebookiin liittymistä nimenomaan lukivaikeuksien takia. Hän pitää hyvin arveluttavana sitä kehityssuuntaa, että kaikki viranomaisten palvelut yritetään digitalisoida ja siirtää nettiin. Netissä seikkailu ei näet helpolla onnistu lukivaikeuksista kärsiville, eli seurauksena on vain lisää syrjintää.

– Ihan hirvittävä ajatus!  Näin tiivistää Hyrynkangas puolestaan tiedot siitä, että yhä useammassa konsernissa yritetään vääntää konsernin kieli englanniksi vähät välittämättä siitä, osaavatko työntekijät sitä ollenkaan tai jos osaavat, millä tasolla, tai kuinka paljon on lukivaikeuksista kärsiviä työntekijöitä.

”KYSYMÄLLÄ TIETO LÖYTYY”

– Ei tämä etu ole, hankalammaksi tämä lukivaikeus elämän tekee. Joudun tekemään enemmän töitä kuin muut, Hyrynkangas toteaa.

– Työnantaja ei pakota minua niihin tehtäviin, joissa pitäisi ohjelmoida tietokonetta. Tietokoneelta ajetut työmääräykset ja muut rutiinihommat pysyvät kyllä hanskassa.

– Kuuntelen, selvitän, kyselen.

Siinä Hyrynkangas tiivistää omat selviytymiskeinonsa puolestaan pääluottamusmiehen tehtävän vaatimien, monimutkaistenkin asioiden haltuun ottoon.

Hyrynkangas kertoo, että hän voi aina soittaa aluetoimistoon tai liittoon ja esittää kysymyksiä. On myös erittäin hyvä, että yleensä kaikki liiton koulutusmateriaali tulee jälkeenpäin osallistujille sähköpostissa. Hän ei pysty tekemään koulutuksen aikana tarkkoja muistiinpanoja, joten tietopaketit ovat tärkeitä.

Liitolta Puustellin pääluottamusmies toivoisi lisää tukea lukivaikeuksista kärsiville.

– Murikassa voisi olla selkokielinen peruskurssi tietokoneen käytöstä. Alettaisiin, ei nyt ihan töpselin seinään laitosta, mutta melkein, Hyrynkangas naurahtaa.

Ja kaikista liiton tiedotteista voisi olla sellainen de luxe -versio, jossa oleellisimmat tiedot olisi tiivistetty muutamiin isoilla kirjaimilla painettuihin otsikoihin. Tämä voisi tulla vaikka luottamusmiesten uutiskirjeen mukana.

– Minusta ei olisi myöskään huono idea, että lukivaikeuksista kärsiville luottamusmiehille järjestettäisiin oma tapaaminen. Saisi vertaistukea ja ideoita. Kuulisi, miten toiset hoitavat asioita.

Hyrynkangas on myös Teollisuusliiton valtuuston jäsen. Hän ei pysty yksiselitteisesti arvioimaan, onko lukivaikeus vaikuttanut tämän luottamustehtävän hoitoon. Omassa valtuustoryhmässä on kuitenkin helpompi puhua kuin suuressa salissa, kun porukka on tuttu ja ryhmä on pienempi.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JUSSI PARTANEN

ARJEN APUA LUKIVAIKEUTEEN

Jo lapsuusiässä aloitettu kuntoutus vähentää ja korjaa luki-vaikeuksia kaikkein parhaiten. Aikuisella kuntoutus on hitaampaa ja vaatii paljon motivaatiota, työtä ja aikaa, mutta aikuinenkin voi helpottaa arkeaan monin tavoin.

1. Opettele käyttämään tietokoneen oikolukuohjelmaa. Se etsii ja korjaa kirjoitusvirheet puolestasi.
2. Tietokoneiden ja älypuhelinten helppokäyttösovellukset tuovat apua muistiinpanojen tekemiseen, tekstin kuuntelemiseen ja lukemiseen, kirjoittamiseen ja reittien löytämiseen, vaikka ne eivät vielä ole kovin tunnettuja. Esimerkiksi puhelin voi muuttaa tekstin puheeksi ja puheesi tekstiksi.
3. Löydä Word- ja PowerPoint-ohjelmien lukutoiminto. Se lukee asiakirjan tekstin sinulle ääneen. Lisää sovelluksia voi ostaa, usein varsin edullisesti. Apuvälineiden valinnassa ja käytössä auttaa esimerkiksi Erilaisten Oppijoiden Liiton apuvälinekeskus.
4. Nauti kirjallisuudesta kuuntelemalla äänikirjoja. Myös opiskelulukemista löytyy jo runsaasti puhuttuna. Celia-palvelu on keskittynyt saavutettavaan kirjallisuuteen.
5. Hyödynnä saavutettavuusdirektiiviä. Se määrää, että monien laitosten, virastojen ja organisaatioiden informaation tulee olla myös selkoversiona. Selkokieli on helppoa suomen kieltä. On arvioitu, että noin 20 prosenttia suomalaisista hyötyy selkokielestä. Esimerkiksi vero.fi -palvelu löytyy selkokielellä.
6. Älä salaa tai peittele luki-vaikeuttasi. Se vie vain kohtuuttomasti energiaa. Kerro mieluummin muille, miksi jotkut asiat tuottavat sinulle vaikeuksia. Lukivaikeus ei ole sen ihmeellisempi asia kuin vaikkapa kuulon alenema tai heikentynyt näkö.
7. Osallistu rohkeasti koulutuksiin ja kursseille. Kerro kouluttajalle vaikeudestasi. Opettajan tehtävänä on löytää keinot oppimisesi tueksi. Esimerkiksi Teollisuusliiton Murikka-opistosta saat apua ja tukea oppimisen vaikeuksiin.
8. Jos tunnistat oppimisvaikeuksia lapsillasi, vaadi heille tukea. Tutkimuksen mukaan vaikeuden kanssa pärjää paremmin myös aikuisena, jos tukea tähän aivoperäiseen ongelmaan on saatu jo varhain.

MARJO NURMI
Murikka-opiston opettaja