KOKIJA: Kai Hyryn­kan­gas ei ole anta­nut luki­vai­keu­den lannis­taa: ”Kerro siitä muille – apua saa, kun pyytää”

”Ei tästä nyt tarvitse ilmoi­tus­tau­lulle tiedo­tetta lait­taa, mutta kerro luki­vai­keuk­sista muille! Apua saa, kun apua pyytää.” Pääluot­ta­mus­mies, puuseppä Kai Hyryn­kan­gas kehot­taa luke­mi­sen ja kirjoit­ta­mi­sen vaikeuk­sista kärsi­viä olemaan avoi­mia ongel­mas­taan. Hän on ollut.

– Luke­mi­nen ei mait­ta­nut, kirjoit­ta­mi­nen ei mait­ta­nut, läksy­jen teko ei mait­ta­nut, kokei­siin luke­mi­nen ei mait­ta­nut. Mutta siihen aikaan asia kuitat­tiin: Noh, pojat on poikia…

Koke­mäen Kuuro­lan kylän alakou­lu­lai­nen Kai Hyryn­kan­gas ei silloin 1970-luvun alku­puo­lella saanut tukea tai ymmär­rystä luke­mi­sen ja kirjoit­ta­mi­sen ongel­miinsa. Päin­vas­toin, pienen kylä­kou­lun opet­ta­jalla oli aika erikoi­sia kasva­tus­me­to­deja eikä hän tien­nyt, että luki­vai­keu­det kulke­vat suvussa. Opet­taja oli luot­san­nut jo äitiä samassa koulussa ja töksäytti pojalle: ”Et sinä­kään opi luke­maan, kun ei äitis­kään oppinut”.

– Yläas­teella englan­nin opet­taja sanoi, että saat ainees­tani vito­sen, kun pidät suusi kiinni. Kyllä­hän minä tosin puhun enem­män kuin laki sallii, mutta nämä tunnit pysyin hiljaa, Hyryn­kan­gas jatkaa kivik­koi­sen koulu­tiensä kuvailua.

Lapset olivat opet­ta­jia viisaampia.

– Kave­rit ymmär­si­vät. Minua ei koskaan tyrky­tetty mihin­kään sihtee­rin hommiin, kun piti jossain pelissä pitää kirjaa. Tai jos piti, laitoin vain etukirjaimet.

Ainoa koulun kirjas­tosta lainattu kirja, Tarza­nin seik­kai­lut, on sekin Hyryn­kan­kaan mieli­ku­van mukaan edel­leen palauttamatta.

– Mutta on se luke­mat­ta­kin. En ole elämäni aikana luke­nut ainut­ta­kaan kirjaa.

Todis­tuk­sissa oli kaikissa lukuai­neissa tasaista vitosta ja kutosta, Hyryn­kan­gas toteaa. Sen sijaan käsi­töistä, koti­ta­lou­desta ja liikun­nasta tuli kiitet­tä­viä­kin arvo­sa­noja. Niin, liikunta on näytel­lyt tärkeää osaa aivan lapsuu­desta lähtien.

– Urheilu täytti sen kolon, mikä läksyiltä jäi.

– Nuorem­pana ylei­sur­hei­lin ja hiih­din paljon. Olen vuonna 1974 perus­te­tun Teljän Nousun 216. jäsen, Hyryn­kan­gas kertoo ylpeyttä äänessään.

METALLIMIEHESTÄ TULI PUUSEPPÄ

– Teol­li­suu­dessa meitä on paljon, Hyryn­kan­gas toteaa luki­vai­keuk­sien ylei­syy­destä Teol­li­suus­lii­ton­kin jäse­nis­tön keskuu­dessa. Luke­mi­sen ja kirjoit­ta­mi­sen vaikeu­det ohjaa­vat ikään kuin luon­nos­taan niille aloille, joilla tarvi­taan kädentaitoja.

Hyryn­kan­gas kertaa nykyi­seltä kansan­edus­ta­jalta Jari Mylly­kos­kelta kuule­mansa tarinan.

– Kave­rilla oli huono koulu­to­dis­tus, eikä työnan­taja millään tahto­nut ottaa häntä töihin. Mylly­koski sanoi, että anna pojalle moot­tori kasat­ta­vaksi. Poika kasasi moot­to­rin ennen kuin edes ohjeita ehdit­tiin antaa. Ja poika sai työpai­kan. Ammat­ti­tai­toa on, mutta luke­mi­nen ja kirjoit­ta­mi­nen on vaikeaa.

Ammat­ti­koulu tuntui itses­tään selvältä valin­nalta perus­kou­lun päät­tyessä myös Hyrynkankaalle.

– Siihen aikaan oli metal­liala muotia. Kaikki meni­vät metal­li­puo­lelle, ja minä perässä. Mutta päivää­kään en ole metal­li­hom­mia tehnyt, Hyryn­kan­gas toteaa.

Isä oli jo Puus­tel­lilla töissä – ja jonkin aikaa myös pääluot­ta­mus­mies. Hyryn­kan­kaal­le­kin urkeni elini­käi­nen työura samaan firmaan.

– Olen ollut Puus­tel­lilla yli 35 vuotta töissä.

Hyryn­kan­gas kertoo, että hän on päät­tä­nyt olla täysin avoin omista luke­mi­sen ja kirjoit­ta­mi­sen vaikeuk­sis­taan. Samaan hän kehot­taa muitakin.

– Ei tästä nyt tarvitse ilmoi­tus­tau­lulle tiedo­tetta lait­taa, mutta kerro aina­kin työnan­ta­jalle, lähim­mille työka­ve­reille ja muille luot­ta­mus­mie­hille. Apua saa kun on avoin ja pyytää apua, Hyryn­kan­gas vakuuttaa.

”TIEDOTTEENI OVAT SELKOSUOMEA”

Hyryn­kan­gas on ollut pääluot­ta­mus­mies Puus­tel­lilla vuodesta 2013. Luot­ta­mus­teh­tä­vät tuli­vat vähän kuin veren­pe­rin­töä isän jalan­jäl­jissä. Hyryn­kan­gas oli noin 20 vuotta osas­ton luot­ta­mus­mie­henä, mutta ensin hän empi ehdok­kuut­taan pääluot­ta­mus­mie­heksi. Syihin kuului se, että luot­ta­mus­teh­tä­vässä joutuu teke­mään työpaikkatiedotteita.

– Mutta kaveri kehotti, sinne vaan luot­ta­mus­mie­heksi! Hän lupasi olla apuna tiedot­tei­den laatimisessa.

Ja apuja on tullut­kin. Tiedot­teet kirjoi­te­taan erään­lai­sena ryhmä­työnä. Hyryn­kan­gas laatii pohjat eli tiivis­tää itse sanot­ta­van asian ja sen ytimen. Kirjoit­ta­mi­sessa etevämpi työka­veri sitten korjaa sana- ja pilk­ku­vir­heet. Järjes­tely toimii enem­män kuin hyvin.

– Olen saanut kehuja tiedot­teis­tani. Kun itse­kin tuskai­len liian pitkien tai moni­mut­kais­ten teks­tien kanssa, niin osaan sanoa tärkeim­mät asiat. Minun tiedot­teis­sani ei ole turhaa laki­teks­tiä tai mitään diipadaapaa.

Hyryn­kan­gas pitää nyky­ajan teks­tin­kä­sit­te­ly­oh­jel­mia erin­omai­sena apuna luku- ja kirjoi­tus­vai­keuk­sista kärsi­ville. Enna­koiva teks­taa­mi­nen ja auto­maat­ti­nen puna­kynä avit­ta­vat teks­tin oikeinkirjoitusta.

– Aiem­min otin kynän ja laitoin pari sanaa pape­rille ja sitten tuli perään suttua. Nyt kirjoi­tan tieto­ko­neella ja ohjelma alle­vii­vaa punai­sella, jos sana on väärin. Ohjelma tarjoaa minulle oikeita sanoja.

NIMET, NETTI JA ENGLANTI KOMPASTUTTAVAT

– En osaa ruot­sia tai englan­tia. En osaa sivis­tys­sa­noja. Minun pitää aina kier­tää sana selit­tä­mällä se muilla sanoilla, Hyryn­kan­gas toteaa.

– En muista nimiä, Hyryn­kan­gas jatkaa luki­vai­keuk­sista kärsi­ville hyvin­kin tuttua ongelmalistaa.

Nimis­sä­kin auttaa avoimuus.

– Olen ollut yli 25 vuotta lasten urhei­lu­kou­lun vetä­jänä. Sanon aina lapsille, että kun Kaitsu ei muista nimiä, niin Kaitsu kutsuu esimer­kiksi pipon tai paidan tai silmä­la­sien mukaan tai hius­ten värillä eikä siitä tarvitse välittää.

”Kuun­te­len, selvi­tän, kyselen.”

Aina nousee innok­kaita käsiä, jos urhei­lu­kou­lussa tarvi­taan kirjoit­ta­mis­a­pua ja jos apuoh­jaa­jana toimiva lukioi­käi­nen ei kaik­kea kirjaa­mis­työtä ennätä tehdä. Avoi­muus toimii siis lasten­kin kanssa, Hyryn­kan­gas painottaa.

Hyryn­kan­gas viivyt­teli pitkään Face­boo­kiin liit­ty­mistä nime­no­maan luki­vai­keuk­sien takia. Hän pitää hyvin arve­lut­ta­vana sitä kehi­tys­suun­taa, että kaikki viran­omais­ten palve­lut yrite­tään digi­ta­li­soida ja siir­tää nettiin. Netissä seik­kailu ei näet helpolla onnistu luki­vai­keuk­sista kärsi­ville, eli seurauk­sena on vain lisää syrjintää.

– Ihan hirvit­tävä ajatus!  Näin tiivis­tää Hyryn­kan­gas puoles­taan tiedot siitä, että yhä useam­massa konser­nissa yrite­tään vään­tää konser­nin kieli englan­niksi vähät välit­tä­mättä siitä, osaa­vatko työn­te­ki­jät sitä ollen­kaan tai jos osaa­vat, millä tasolla, tai kuinka paljon on luki­vai­keuk­sista kärsi­viä työntekijöitä.

”KYSYMÄLLÄ TIETO LÖYTYY”

– Ei tämä etu ole, hanka­lam­maksi tämä luki­vai­keus elämän tekee. Joudun teke­mään enem­män töitä kuin muut, Hyryn­kan­gas toteaa.

– Työnan­taja ei pakota minua niihin tehtä­viin, joissa pitäisi ohjel­moida tieto­ko­netta. Tieto­ko­neelta ajetut työmää­räyk­set ja muut rutii­ni­hom­mat pysy­vät kyllä hanskassa.

– Kuun­te­len, selvi­tän, kyselen.

Siinä Hyryn­kan­gas tiivis­tää omat selviy­ty­mis­kei­nonsa puoles­taan pääluot­ta­mus­mie­hen tehtä­vän vaati­mien, moni­mut­kais­ten­kin asioi­den haltuun ottoon.

Hyryn­kan­gas kertoo, että hän voi aina soit­taa alue­toi­mis­toon tai liit­toon ja esit­tää kysy­myk­siä. On myös erit­täin hyvä, että yleensä kaikki liiton koulu­tus­ma­te­ri­aali tulee jälkeen­päin osal­lis­tu­jille sähkö­pos­tissa. Hän ei pysty teke­mään koulu­tuk­sen aikana tark­koja muis­tiin­pa­noja, joten tieto­pa­ke­tit ovat tärkeitä.

Liitolta Puus­tel­lin pääluot­ta­mus­mies toivoisi lisää tukea luki­vai­keuk­sista kärsiville.

– Muri­kassa voisi olla selko­kie­li­nen perus­kurssi tieto­ko­neen käytöstä. Alet­tai­siin, ei nyt ihan töpse­lin seinään laitosta, mutta melkein, Hyryn­kan­gas naurahtaa.

Ja kaikista liiton tiedot­teista voisi olla sellai­nen de luxe ‑versio, jossa oleel­li­sim­mat tiedot olisi tiivis­tetty muuta­miin isoilla kirjai­milla painet­tui­hin otsi­koi­hin. Tämä voisi tulla vaikka luot­ta­mus­mies­ten uutis­kir­jeen mukana.

– Minusta ei olisi myös­kään huono idea, että luki­vai­keuk­sista kärsi­ville luot­ta­mus­mie­hille järjes­tet­täi­siin oma tapaa­mi­nen. Saisi vertais­tu­kea ja ideoita. Kuulisi, miten toiset hoita­vat asioita.

Hyryn­kan­gas on myös Teol­li­suus­lii­ton valtuus­ton jäsen. Hän ei pysty yksi­se­lit­tei­sesti arvioi­maan, onko luki­vai­keus vaikut­ta­nut tämän luot­ta­mus­teh­tä­vän hoitoon. Omassa valtuus­to­ryh­mässä on kuiten­kin helpompi puhua kuin suuressa salissa, kun porukka on tuttu ja ryhmä on pienempi.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JUSSI PARTANEN

ARJEN APUA LUKIVAIKEUTEEN

Jo lapsuusiässä aloi­tettu kuntou­tus vähen­tää ja korjaa luki-vaikeuk­sia kaik­kein parhai­ten. Aikui­sella kuntou­tus on hitaam­paa ja vaatii paljon moti­vaa­tiota, työtä ja aikaa, mutta aikui­nen­kin voi helpot­taa arke­aan monin tavoin.

1. Opet­tele käyt­tä­mään tieto­ko­neen oiko­lu­kuoh­jel­maa. Se etsii ja korjaa kirjoi­tus­vir­heet puolestasi.
2. Tieto­ko­nei­den ja älypu­he­lin­ten help­po­käyt­tö­so­vel­luk­set tuovat apua muis­tiin­pa­no­jen teke­mi­seen, teks­tin kuun­te­le­mi­seen ja luke­mi­seen, kirjoit­ta­mi­seen ja reit­tien löytä­mi­seen, vaikka ne eivät vielä ole kovin tunnet­tuja. Esimer­kiksi puhe­lin voi muut­taa teks­tin puheeksi ja puheesi tekstiksi.
3. Löydä Word- ja Power­Point-ohjel­mien luku­toi­minto. Se lukee asia­kir­jan teks­tin sinulle ääneen. Lisää sovel­luk­sia voi ostaa, usein varsin edul­li­sesti. Apuvä­li­nei­den valin­nassa ja käytössä auttaa esimer­kiksi Erilais­ten Oppi­joi­den Liiton apuvälinekeskus.
4. Nauti kirjal­li­suu­desta kuun­te­le­malla ääni­kir­joja. Myös opis­ke­lu­lu­ke­mista löytyy jo runsaasti puhut­tuna. Celia-palvelu on keskit­ty­nyt saavu­tet­ta­vaan kirjallisuuteen.
5. Hyödynnä saavu­tet­ta­vuus­di­rek­tii­viä. Se määrää, että monien laitos­ten, viras­to­jen ja orga­ni­saa­tioi­den infor­maa­tion tulee olla myös selko­ver­siona. Selko­kieli on help­poa suomen kieltä. On arvioitu, että noin 20 prosent­tia suoma­lai­sista hyötyy selko­kie­lestä. Esimer­kiksi vero.fi ‑palvelu löytyy selkokielellä.
6. Älä salaa tai peit­tele luki-vaikeut­tasi. Se vie vain kohtuut­to­masti ener­giaa. Kerro mieluum­min muille, miksi jotkut asiat tuot­ta­vat sinulle vaikeuk­sia. Luki­vai­keus ei ole sen ihmeel­li­sempi asia kuin vaik­kapa kuulon alenema tai heiken­ty­nyt näkö.
7. Osal­listu rohkeasti koulu­tuk­siin ja kurs­seille. Kerro koulut­ta­jalle vaikeu­des­tasi. Opet­ta­jan tehtä­vänä on löytää keinot oppi­mi­sesi tueksi. Esimer­kiksi Teol­li­suus­lii­ton Murikka-opis­tosta saat apua ja tukea oppi­mi­sen vaikeuksiin.
8. Jos tunnis­tat oppi­mis­vai­keuk­sia lapsil­lasi, vaadi heille tukea. Tutki­muk­sen mukaan vaikeu­den kanssa pärjää parem­min myös aikui­sena, jos tukea tähän aivo­pe­räi­seen ongel­maan on saatu jo varhain.

MARJO NURMI
Murikka-opis­ton opettaja