Suomen ykkösraaka-aineen jalostusastetta pitää nostaa. Puurakentamisen lisääminen tuo työtä, toimeentuloa ja helpotusta ilmastonmuutokseen. Puu voi korvata betonin kerrostaloissakin.

“Osaamisessa Suomessa pysytään maailman kärjessä. On se paloturvallisuutta, äänieristystä, pitkäaikaiskestävyyttä, mitä tahansa. Tekniset asiat meillä hallitaan, mutta osaamisen kärki on erittäin kapea.”

MARKKU KARJALAINEN
Tam­pereen yliopis­ton raken­nu­sopin pro­fes­sori

Puu­rak­en­t­a­mi­nen kiihtyy Suomes­sa 2020-luvul­la. Lisään­tymässä ovat puuk­er­rostalot, vaik­ka niiden määrä vielä on vaa­ti­ma­ton. Näin ennus­taa puu­rak­en­tamista läheltä seu­raa­va Tam­pereen yliopis­ton raken­nu­sopin pro­fes­sori Markku Kar­jalainen.

Vireil­lä ole­vien han­kkei­den perus­teel­la Kar­jalainen arvioi, että puuk­er­rostalo­jen lukumäärä nelink­er­tais­tuu ja markki­nao­su­us tuplaan­tuu Suomes­sa seu­raa­van kymme­nen vuo­den aikana. Puun käyt­töön kan­nus­ta­vat mon­et tek­i­jät, eivät vähiten ilmas­tosyyt.

Puu raken­nus­ma­te­ri­aali­na on Kar­jalaisen mukaan ilmas­to­hyvis.

– Kun met­sässä kas­vaa kuu­tiometri puu­ta, se sitoo itseen­sä ton­nin hiilid­iok­sidia ja samal­la vapaut­taa 700 kiloa hap­pea ilmake­hään. Puukuu­tio painaa noin 500 kiloa ja siitä puo­let, 250 kiloa, on puh­das­ta hiiltä.

Hiili säi­lyy varas­toi­tu­ina puu­raken­nuk­si­in, joiden arvioidaan kestävän vähin­tään 85 vuot­ta. Sen ajan hiili on pois­sa luon­non kier­toku­lus­ta.

– Jos puu hävitetään tai se mätänee met­sässä, hiilid­iok­si­di vapau­tuu ilmake­hään. Mut­ta se kiertää. Hiili sitoutuu jälleen kas­vavaan puuhun. Puun hiil­i­tase on nol­la.

Myös ener­giana Kar­jalaisen mielestä kan­nat­taa mielu­um­min käyt­tää uusi­u­tu­vaa raa­ka-ainet­ta –esimerkik­si puu­ta – kuin hiiltä ja öljyä, jot­ka ilmake­hään pöl­lähtäessään jäävät sinne.

Rak­en­tamisen tarpeisi­in puu riit­tää Kar­jalaisen mukaan Suomes­sa.

– Met­sä kas­vaa vuodessa 107 miljoon­aa kuu­tiometriä. Joka sekun­ti puu­ta kas­vaa 12 kuu­tio­ta. Jos pien­taloon menee 25 kuu­tio­ta, niin joka toinen sekun­ti puu­ta on kas­vanut pien­talon ver­ran.

Kun puu järey­tyy, sen kasvu ja kyky sitoa hiiltä hidas­tu­vat, jol­loin puu raken­nus­ma­te­ri­aali­na palvelee hiilen sidon­taa antaen tilaa uudelle voimakkaam­malle kasvulle.

Kar­jalaisen mukaan puunkäytön kestävästä tasos­ta kinastel­laan, mut­ta kaikessa met­säkeskustelus­sa puunkäyt­tö rak­en­tamises­sa esi­in­tyy hyveenä.

– Sitä mietitään, onko meille tulos­sa liikaa sel­l­ute­htai­ta ja bio­jalosta­moi­ta. Kun tehdään pel­let­tiä, haket­ta, pape­ria tai sel­l­ua, niistä vapau­tu­va hiili on viiden vuo­den päästä takaisin ilmake­hässä, mut­ta puu­raken­nuk­ses­sa se voi olla varas­toitu­na jopa sata vuot­ta ja enem­mänkin.

HIRSIRAKENTAMISEN SUURMAA

Suomes­sa per­in­teis­es­ti pienet talot ja vapaa-ajan asun­not on tehty puus­ta. Meil­lä pätee se peri­aate, että kun asukkaat päät­tävät raken­nus­ma­te­ri­aalin, he val­it­se­vat puun.

– Meil­lä on noin puoli miljoon­aa kesämökkiä ja vuosit­tain tehdään 7 000 lisää. Ne ovat noin 99 pros­ent­tis­es­ti puu­rak­en­teisia. Hir­sir­ak­en­t­a­mi­nen on val­ta-ase­mas­sa. Vapaa-ajan­rak­en­t­a­mi­nen on niin puul­la kyl­lästet­ty kuin olla voi. Jos kakkosasun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen lisään­tyy, se lisää puun käyt­töä Suomes­sa, päät­telee Kar­jalainen.

Myös muiden pien­talo­jen raa­ka-aine on val­taosin puu.

– Mei­dän pien­talois­tamme 85 pros­ent­tia on puu­runk­oisia. Puu­julk­i­sivu­jen osu­us on 67 pros­ent­tia. Puu­runk­oisia ei aina vält­tämät­tä ver­ho­ta puul­la.

Suomes­sa on Kon­tion ja Honkarak­en­teen kaltaiset maail­man isoim­mat hir­si­talo­rak­en­ta­jat. Suo­mi kuu­luu alan johtavi­in mai­hin.

– Suo­mi on maail­man suurimpia viejiä hir­si­talop­uolel­la. Hir­sir­aken­nuk­sia on viety Japani­in ja Kes­ki-Euroop­paan. Suurin vien­tiko­hde oli Venäjä. Kaup­pa­pakot­tei­den takia Venäjän kaup­pa on tyre­htynyt, mut­ta Venäjä on edelleen poten­ti­aa­li­nen alue.

ISOIN KASVUVARA KERROSTALOISSA

Suuren mit­takaa­van rak­en­tamista Suomes­sa hal­lit­see betoni. Kar­jalaisen mukaan merkit­tävin puunkäytön laa­jen­e­misen osa-alue on puuk­er­rostalois­sa.

– Meil­lä kaik­ista noin kolmes­ta miljoonas­ta rek­isteröidys­tä asun­nos­ta 46 pros­ent­tia on ker­rostalois­sa. Suo­mi on Espan­jan jäl­keen Län­si-Euroopan toisek­si ker­rostalo­val­taisin maa. Raken­nuskan­ta uusi­u­tuu noin pros­entin vuo­si­vauh­tia. Vuon­na 2018 raken­net­ti­in ker­rostaloa­sun­to­ja 38 000 kap­palet­ta ja asun­to­ja yhteen­sä 45 000 kap­palet­ta.

Kar­jalaisen mielestä rak­en­tamisen pain­opiste osoit­taa, että puu­rak­en­ta­jien kan­nat­taa etsiä kasvua ker­rostalo­markki­noil­ta. Tehtävä ei ole help­po.

– Se johtuu siitä, että Suomes­sa raken­nus­li­ik­keet ja raken­nut­ta­jat ovat viimeiset yli 60 vuot­ta rak­en­ta­neet ker­rostalot beton­ista. Niil­lä on valmis, hyvin kil­pail­tu ja logis­tis­es­ti selkeä toim­intat­a­pa. Kaik­ki työn­tek­i­jät ja työpääl­liköt osaa­vat sen. On val­ta­va kyn­nys ottaa siihen rin­nalle toinen rak­en­tamistapa, jota he eivät tunne.

PUUKERROSTALOJEN MÄÄRÄ MONINKERTAISTUU

Puu­rak­en­tamisen matkasaar­naa­jak­si Suomes­sa ja maail­mal­la itsen­sä määrit­televä Kar­jalainen oli keskeisessä roolis­sa, kun ensim­mäi­nen yli kak­sik­er­roksisen puuk­er­rostalon rak­en­t­a­mi­nen alkoi Oulus­sa 24 vuot­ta sit­ten. Siitä läh­tien hän on läheltä seu­ran­nut alan kehi­tys­tä, sen jokaista han­ket­ta. Tam­miku­un 2020 lopus­sa Suomes­sa yli kak­sik­er­roksisia asuinker­rostalo­ja oli pystyssä 87 kap­palet­ta ja niis­sä 2 505 asun­toa.

Tule­vaisu­udessa niiden rak­en­tamis­vauhti Kar­jalaisen mukaan kiihtyy.

–Tule­va puuk­er­rostalo­hankekan­ta on noin 11 000 asun­toa. Määrä on näin ollen nelink­er­tais­tu­mas­sa lähim­män kymme­nen vuo­den aikana.

Puun ja betonin välil­lä on esi­in­tynyt vas­takkainaset­telua. Sel­l­aista ei hänen mielestään kan­na­ta ruokkia.

– Betoni­rak­en­tamisel­la on läh­es 99 pros­entin markki­nao­su­us ker­rostalois­sa. Siihen määrään näh­den puu­rak­en­t­a­mi­nen on vielä näperte­lyä. Jos las­ke­taan mukaan kak­sik­er­roksiset, niin puuk­er­rostalo­jen markki­nao­su­us on kuusi pros­ent­tia. Yli kak­sik­er­roksis­sa se on alle pros­entin.

Puuk­er­rostalo­jen rak­en­t­a­mi­nen lisään­tyy Kar­jalaisen mukaan pikkuhil­jaa.

– Raken­nusala on van­hoilli­nen. Mielel­lään tehdään niin kuin ennenkin on tehty, ja muu­tok­set tapah­tu­vat hitaasti.

Hän ennus­taa puuk­er­rostalo­jen markki­nao­su­u­den kaksinker­tais­tu­van seu­raa­van vuosikymme­nen aikana.

– Sen ver­ran kohtei­ta on tulos­sa, että veikkaan kymme­nen vuo­den päästä puuk­er­rostalo­jen markki­nao­su­u­den ole­van kymme­nen ja 15 pros­entin välil­lä. Se tuplaan­tuu tästä päivästä.

JENKEISSÄ SE OSATAAN

Puu­rak­en­tamiseen 35 eri maas­sa tutus­tunut Kar­jalainen on pan­nut merkille, että puuk­er­rostalot ovat osas­sa maail­maa val­tavir­taa. Yhdys­val­lois­sa läh­es 90 pros­ent­tia ker­rostaloista tehdään puus­ta.

– Siel­lä se osa­taan. Rankarunk­o­rak­en­t­a­mi­nen on siel­lä ollut val­lit­se­va tapa viimeiset 145 vuot­ta.

Yhdys­val­lois­sa puuk­er­rostalot ovat Kar­jalaisen mukaan noin 20 pros­ent­tia betoni­talo­ja edullisem­pia johtuen myös siitä, että siel­lä betoni­rak­en­t­a­mi­nen ei ole yhtä kehit­tynyt­tä kuin Suomes­sa.

Kar­jalaisen mukaan Suomes­sakin lähdet­ti­in ole­tuk­ses­ta, että puus­ta tekem­i­nen on edullista. Kun koke­mat­tom­i­na raken­net­ti­in pilot­tiko­htei­ta, suun­nit­telu osoit­tau­tui työlääk­si ja niistä tuli kalli­impia.

– Voi karkeasti sanoa, että kun hyvin suun­nitel­laan, puuk­er­rosta­lo on betoni­talon kanssa saman hin­tainen, ei val­tavasti edullisem­pi.

Puu­runko on Kar­jalaisen mukaan kalli­impi kuin betonirunko, mut­ta säästöä puu­rak­en­tamiseen tuo sen nopeus. Ker­rostalon teko pui­sista tehdase­le­menteistä suo­jan alla on betoni­rak­en­tamista nopeam­paa, kuiv­em­paa ja hal­li­tumpaa. Betoniker­rostalo­työ­maa kestää keskimäärin 11–12 kuukaut­ta. Puu­ta käyt­täen päästään kuu­teen kuukau­teen ja jopa sen alle.

ILMAPIIRI MUUTTUNUT MYÖNTEISEKSI

– Kun tyhjästä lähdet­ti­in, oli paljon alas ampu­jia ja ennakkoasen­tei­ta. Tänä päivänä tämä on uskot­ta­va tapa rak­en­taa, luon­nehtii Kar­jalainen 24 vuodessa ison mit­takaa­van puu­rak­en­tamises­sa tapah­tunut­ta ajat­telun muu­tos­ta.

Alus­sa suo­ma­laiset haki­vat oppia maail­mal­ta. Tänään kat­so­javir­taa tulee Kar­jalaisen mukaan myös Suomeen päin.

– Ei mei­dän tarvitse globaal­isti hävetä osaamis­tamme, mut­ta kohtei­ta on vähän siihen näh­den mitä voisi olla. Tekniset asi­at meil­lä hal­li­taan, mut­ta osaamisen kär­ki on erit­täin kapea.

Arkkite­htikun­ta on Kar­jaisen mukaan puu­rak­en­tamis­es­ta innos­tunut­ta, mut­ta raken­nesu­un­nit­telijoi­ta on vähän. Se hidas­taa kehi­tys­tä.

Kar­jalaisen mukaan Suomen kaupun­git, kun­nat ja poli­it­tiset päät­täjät rum­mut­ta­vat kiitet­tävästi puun ympäristö­vaiku­tuk­sien puoles­ta.

– Ympäristö- ja sisäil­ma-asi­at ja home­k­oulukeskustelu vaikut­ta­vat. Mas­si­ivipu­u­rak­en­teis­ten koulu­jen ja päiväko­tien määrä kas­vaa val­tavasti. Niil­lä halu­taan vas­ta­ta ter­veel­liseen sisäil­maan, hyvään ympäristöön ja hiil­i­jalan­jälki­a­sioi­hin.

ILMASTONMUUTOS VAUHDITTAA

Puuk­er­rostalo­markki­noil­la on Kar­jalaisen mukaan näkyvis­sä lupaavia merkke­jä.

– Näyt­tää siltä, että suuretkin raken­nus­li­ik­keet YIT, Skan­s­ka ja NCC ovat innos­tuneet puu­rak­en­tamisen alueista ja kohteista. Yht­enä suure­na aju­ri­na ovat ympäristöasi­at.

Puu­rak­en­t­a­mi­nen on suosit­tu puheenai­he Suomes­sa ja maail­mal­la.

– Jos seu­raa poli­ti­ikko­ja ja min­is­tere­itä, he puhu­vat, että suurin hyve on puu­rak­en­t­a­mi­nen. Maail­man­laa­juinen tren­di ympäristöys­täväl­liseen rak­en­tamiseen on nousus­sa. Se lisää puu­rak­en­tamisen mah­dol­lisuuk­sia. Mut­ta edelleen tarvit­semme lisää puumyön­teisiä raken­nus­li­ikkeitä, raken­nut­ta­jia ja vaa­tivien puu­rak­en­tei­den osaavia suun­nit­telijoi­ta.

LÄHIÖISSÄ SUURI MAHDOLLISUUS

Tule­vaisu­u­den mah­dol­lisu­us puu­rak­en­ta­jille löy­tyy Kar­jalaisen mukaan lähiöi­den saneer­auk­ses­ta.

– Sel­l­aista on ker­rostalo­jen ener­giako­r­jaus, lisäk­er­rosrak­en­t­a­mi­nen ja alueit­ten tiivistämi­nen lisäk­er­rosten avul­la. Määräyk­set sal­li­vat ker­rostalo­jen katolle kak­si puista lisäk­er­rosta. Puu painaa vain viides­osan betonin pain­os­ta. Jos päätetään, että raken­netaan lisäk­er­roksia, puu on ylivoimais­es­ti paras ja kil­pailukyky­isin tekni­nen ratkaisu.

Lisäk­er­roksia on Kar­jalaisen mukaan raken­net­tu jonkin ver­ran, mut­ta kiin­nos­tus on vielä ollut vähäistä. Toinen mah­dol­lisu­us hänen mukaansa on se, että alun perin heikosti raken­nut­tu­ja aluei­ta pure­taan ja tilalle raken­netaan uut­ta.

– Meil­lä Suomes­sa on 1,4 miljoon­aa ker­rostaloa­sun­toa, ja niistä 600 000 on tehty 1960‑, 70- ja 80-luku­jen alkupuolel­la. Ne edus­ta­vat betonilähiök­er­rostalo­ja, jot­ka aikanaan suun­nitelti­in kestämään 40 vuot­ta. Meil­lä on val­ta­van suuri kor­jaus­rak­en­tamisen vel­ka.

EI VARSINAISTA RAKETTITIEDETTÄ

Suomes­ta ei puuk­er­rostalo­ja viedä maail­malle, mut­ta tuon­tia esi­in­tyy meille päin.

– Viro­laiset vievät Nor­jaan, ja ovat tulos­sa Suomen markki­noille. Samoin Suomeen on tul­lut Ruotsin suurin puuk­er­rostalo­rak­en­ta­ja.

Viro­lais­ten tuloa selit­tää Kar­jalaisen mukaan maan hal­vat työvoimakus­tan­nuk­set, jot­ka tar­joa­vat kil­pailue­t­ua. Kar­jalaisen mielestä suo­ma­lais­ten esteet men­estyä koti­maan markki­noil­la ovat lähin­nä henkisiä.

– Meille on iskos­tunut, että puu on kil­pailukykyi­nen ja luon­te­va raken­nus­ma­te­ri­aali pienimit­takaavai­sis­sa raken­nuk­sis­sa. Olen vit­sail­lut, että mihin yhtäkkiä katoaa kil­pailukyky, kun raken­netaan kol­mas tai neljäs ker­ros. Tot­ta kai vaa­timuk­set ovat haas­tavampia. Mut­ta ei se mitään raket­ti­tiedet­tä ole, jos Amerikas­sa on puoli­toista vuo­sisa­taa tehty puuk­er­rostalo­ja.

Jot­ta puu­rak­en­t­a­mi­nen nousee var­teen otet­tavak­si vai­h­toe­hdok­si betonin rin­nal­la, Kar­jalaisen mukaan tarvi­taan koko ajan uusia kohtei­ta.

– On las­ket­tu, että kun markki­nao­su­us on 10–15 pros­ent­tia, niin rak­en­tamis­es­ta tulee markki­nae­htoista. Paljon on puhet­ta, mut­ta kohtei­ta toivoisi enem­män.

Kuhmolaiset edelläkävijöinä

Kuhmolainen vuonna 2014 perustettu Crosslam oli ensimmäinen yritys, joka ryhtyi Suomessa valmistamaan CLT-levyä.

CLT-levys­tä tehdään ele­ment­te­jä puuk­er­rostaloi­hin ja pien­taloi­hin. Aikaisem­min CLT- levyt tuoti­in Suomeen Kes­ki-Euroopas­ta.

Yri­tys on kas­vanut maltil­lista kahden–kolmen työn­tek­i­jän vuo­si­vauh­tia, ja täl­lä het­kel­lä tek­i­jöitä on 16. CLT-levyn kas­vavas­ta kysyn­nästä ker­too se, että Suomeen on kuh­mo­lais­ten jälk­iä seu­rat­en syn­tynyt kolme CLT-tehdas­ta.

Cross­lam toimit­taa levyjä viereiselle työ­paikalle Ele­ment­ti Sam­molle, joka tekee niistä ker­rostaloele­ment­te­jä. Sieltä ne kul­jete­taan pystytet­täviksi raken­nustyö­maille eri puo­lille Suomea. Ele­ment­tite­htaan riveis­sä on jo 70 työn­tek­i­jää.

Kuh­mo on esimerk­ki kun­nas­ta, jos­sa koko puu­rak­en­tamisen ketju näyt­täy­tyy pienoiskoos­sa. Paikalliset met­säkoneenkul­jet­ta­jat keräävät puun Kain­u­un met­sistä Kuh­mon sahalle, jos­ta jatko­jalosta­jat saa­vat raa­ka-ainet­ta tuotan­toon­sa. Puun jalostamisidea on syn­nyt­tänyt 8 000 asukkaan Kuh­moon myös hir­si­ta­lo- ja ikku­natuotan­toa sekä höyläämö­toim­intaa.

Laeista vauhtia puurakentamiselle

“Jos me jätämme käyttämättä puurakentamisen mahdollisuuden, täytyy sanoa, että emme näe metsää puilta.”

JYRKI ALAPARTANEN
Teol­lisu­us­li­iton puu­tuote­sek­torin johta­ja

Puu­rak­en­tamisen lisäämi­nen on tärkeää ilmas­ton vuok­si, mut­ta myös sik­si, että Suo­mi elää met­sästä, pohtii Teol­lisu­us­li­iton puu­tuote­sek­torin johta­ja Jyr­ki Ala­parta­nen.

Ala­partasen mukaan ilmas­ton, kansan­talouden ja työl­lisyy­den näkökul­mas­ta on tärkeää, että puu­rak­en­t­a­mi­nen lisään­tyy. Yksi keino sen vauhdit­tamisek­si on lain­säädän­tö.

– Se pitäisi kohden­taa raken­nus­laki­in ja kaavoitus­lain­säädän­töön, joka on kun­tien kaavoitusten poh­jana. Yhtä tärkeää on se, että saadaan EU-lain­säädän­töä ilmas­tosy­istä kehit­tymään puu­rak­en­tamista suo­si­vak­si.

Puu­rak­en­tamista tuke­va lain­säädän­tö voisi tuo­da uusia yrit­täjiä muun muas­sa puuk­er­rostalo­rak­en­tamiseen, jos­sa vielä on heistä puutet­ta.

– Ilman pakot­tavaa lain­säädän­töä kaik­ki riip­puu siitä, kuin­ka moni nykymääräyk­sil­lä ja yhteiskun­nan nyky­oh­jauk­sel­la uskoo siihen, että puuk­er­rostalo­jen osu­us tulee kehit­tymään niin hyvään suun­taan, että tähän markki­naan kan­nat­taa tart­tua.

Puu­rak­en­tamisen edis­tämisek­si val­tio isona omis­ta­jana voisi Ala­partasen mielestä käyt­tää vaiku­tus­val­taansa.

– Jos val­tio näkee, että puu­rak­en­tamises­sa ilmas­tosy­istä ja met­sien käytön vuok­si on viisaut­ta, niin mik­si ei suo­ma­lainen yhteiskun­ta voisi olla vielä nyky­istä aloit­teel­lisem­pi. Meil­lä on val­tiony­htiöitä, jot­ka ovat met­säsek­tori­in keskit­tyneitä. Val­ti­ol­la on alal­la iso­ja omis­tuk­sia. Se voi halutes­saan yht­enä omis­ta­jana pyrk­iä ohjaa­maan asioi­ta.

Kas­va­va puuk­er­rostalo­jen rak­en­t­a­mi­nen on Ala­partasen mukaan vielä pien­tä sen takia, että alal­la on vas­ta vähän yri­tys­toim­intaa.

– Ne, joil­la olisi varaa ja mah­dol­lisu­us nähdä puuk­er­rostalo­rak­en­t­a­mi­nen yht­enä isona uute­na jalostusas­teena, ovat mei­dän isot kon­sern­imme Sto­ra Enso, Met­sä Group ja UPM. Niis­sä on pien­tä liiket­tä, mut­ta se on hidas­ta, kos­ka mil­jardit tule­vat niin hel­posti sel­l­unkeitol­la.

– Mut­ta näi­hinkin yhtiöi­hin vaikut­ta­vat ilmas­tokysymyk­set, jos ne niiden arvois­sa ovat todel­lisia.

– Työl­lisyy­den kaut­ta puu­rak­en­tamisen lisään­tymi­nen vaikut­taisi myön­teis­es­ti kansan­talouteen, kos­ka puu­tuote­te­ol­lisu­us on työvoimaval­taista mon­een muuhun teol­lisu­u­teen ver­rat­tuna.

– Mah­dol­lisuuk­sia on paljon, mut­ta pitää saa­da aikaan laa­ja vaikut­tamisverkos­to, että nämä asi­at lähtevät liik­keelle.

– Tiedämme, että kun­nis­sa betoni­te­ol­lisu­udel­la oan paljon vaiku­tus­val­taa. Sen lob­baus on niin suur­ta, että jos kun­ta ei inno­vati­ivis­es­ti näe puu­rak­en­tamises­sa mah­dol­lisuuk­sia, niin betoni­te­ol­lisu­u­den lob­baus vie pienetkin kehit­tymisen mah­dol­lisu­udet.

– Sen takia tarvit­taisi­in lain­säädän­töä, joka pakot­tavasti ohjaa puu­rak­en­tamisen lisäämistä ilmas­tosy­istä.

Tutkimus ja koulutus kunniaan

”Jos puukerrostalorakentamista halutaan Suomessa lisätä, alan tutkimus ja koulutus pitää nostaa nousuun.”

MIKA KÄRKKÄINEN
Teol­lisu­us­li­iton erikois­tutk­i­ja

Tuoreehkon esimerkin mukaan puuk­er­rostaloa kokeilti­in rak­en­taa ilman hup­pua. Seurasi kor­jaus­ta vaa­ti­va home­on­gel­ma. Se ker­too siitä, miten herkkää puu­rak­en­t­a­mi­nen on.

– Hupun alla rak­en­t­a­mi­nen pikkuhil­jaa yleistyy Suomes­sa. On tärkeää, että huonoa säätä ei päästetä pilaa­maan hyvää rak­en­tamista, Mika Kärkkäi­nen pohtii.

Kun halu­taan nos­taa puuk­er­rostalo­rak­en­tamis­es­ta tule­vaisu­u­den ala, sille tarvi­taan sekä tutkimus- että koulu­tusjär­jestelmät.

– Siihen pitäisi saa­da mukaan VTT, jokin tekni­nen yliopis­to ja monipuolis­es­ti alaan linkit­tyviä yhtiöitä. Ilman tutkimusjär­jestelmää ei päästä kun­nol­liseen puuk­er­rostalo­rak­en­tamiseen, eikä saa­da kehitet­tyä puu­rak­en­tamisen osaamista.

Oleel­lista on, että tutkimuk­ses­ta saatu oppi menee jakoon kaikille koulu­tus­ta­soille, ja raken­nus­määräys­ten avul­la kun­nolli­nen rak­en­t­a­mi­nen toteu­tuu käytän­nössä.

HISTORIAN VIRHEISTÄ VOI OPPIA

Puuk­er­rostalo­jen rak­en­tamises­sa ei Kärkkäisen mielestä pidä liikaa kiire­htiä ilman riit­tävää tietämys­tä ja osaamista.

– Kan­nat­taa lähteä nousu­jo­htois­es­ti liik­keelle niin, että tekni­nen osaami­nen mate­ri­aalei­hin ja tekemiseen ehtii syn­tyä. Riit­tävän koke­muk­sen kart­tumiseen menee aikansa.

Rak­en­t­a­mi­nen on Suomes­sa ala, jos­sa riit­tävän tutkimustiedon puuttues­sa on tehty virheitä jopa niitä tois­taen. Asioi­ta on mon­esti opit­tu kan­tapään kaut­ta.

– Esimerkik­si 1970-luvul­la tehti­in tasakat­toisia pien­talo­ja. Niitä kor­jat­ti­in har­jakat­toisik­si, kun huo­mat­ti­in, että tasaka­tot vuo­ta­vat ja tulee homevau­ri­oi­ta. Sit­ten 1980-luvul­la opit­ti­in tekemään har­jakat­toisia. Mut­ta nyt tehdään taas tasakat­toisia.

– 1980-luvul­la pis­tet­ti­in pien­taloi­hin höyry­su­lut ja puoli metriä karhuntal­jaa ullakolle ja 30 sent­tiä seini­in, niin saati­in läm­mi­tyskus­tan­nuk­set alas. Samal­la saati­in homevau­ri­oi­ta, kos­ka puu­rak­en­teet vaa­ti­vat tuulet­tumista.

KAIVATAAN JÄRJEN VALOA

Puuk­er­rostalo­rak­en­tamiselle on Kärkkäisen mielestä ilmaan­tunut pait­si mah­dol­lisu­udek­si myös uhkak­si Suomen epäre­al­is­tisen tiukat ilmas­to­tavoit­teet.

– Rak­en­t­a­mi­nen on LULUCF-päästövähen­nys­tavoit­teis­sa mukana. Puuk­er­rostalo­rak­en­tamista on esitet­ty lisät­täväk­si, kos­ka puu­rakenne on hiili­varas­to.

– Rajut päästövähen­nys­tavoit­teet ovat toisaal­ta uhka kestävälle rak­en­tamiselle. Suomes­sa raken­nuk­set ovat jo ennestään ener­giate­hokkai­ta, kos­ka ne on raken­net­tu sovel­tumaan kylmään ilmanalaan. Nyt raken­nusten ener­giate­hokku­ut­ta pitäisi nos­taa entis­es­tään. Ei tarvitse olla kovin hääp­pöi­nen pro­feet­ta nähdäk­seen home­on­gelmia tule­vaisu­udessa.

– Jos Suomen itselleen aset­tamia maail­man ankarimpia ilmas­to­tavoit­tei­ta aio­taan saavut­taa, se tarkoit­taa käytän­nössä, että met­sien hakkui­ta joudu­taan vähen­tämään ja niitä tarkastel­laan lähin­nä hiilin­ielu­jen kaut­ta. Jos met­sien hakku­ut vähenevät, on arvoitus, kuin­ka paljon sieltä ohjau­tuu puu­ta sahoille ja puu­rak­en­tamiseen.

– Tarvi­taan jär­jen val­oa, että täl­laisia asioi­ta pystytään ymmärtämään, ja epä­suo­tu­isia kehi­tyspolku­ja kään­tämään.

His­to­ria Kärkkäisen mukaan osoit­taa, että puu on oikein käytet­tynä kestävä raken­nus­ma­te­ri­aali.

– Kaupungeis­sa ja maaseudul­lakin on sel­l­aisia satavuo­ti­ai­ta puu­raken­nuk­sia, jot­ka on aikoinaan raken­net­tu kun­nol­lis­es­ti, ja jot­ka ovat edelleen hyvässä kun­nos­sa.

TARVITAAN MONITASOISIA PONNISTELUJA

Kärkkäisen näke­myk­sen mukaan on myös hyvä muis­taa, että puuk­er­rostalo­rak­en­tamis­es­ta toiv­ot­tu­ja hyö­tyjä, kuten työ­paikko­ja ja vien­tiä, syn­tyy vain, jos tääl­lä on riit­tävästi merkit­täviä alan toim­i­joi­ta.

– Merkit­täviä vien­tiäkin har­joit­tavia puuk­er­rostalo­rak­en­ta­jia ei Suomeen itses­tään syn­ny, vaan jonkun on ne perustet­ta­va. Val­tio ja kun­nat ovat merkit­täviä raken­nut­ta­jia suo­raan sekä välil­lis­es­ti kiin­teistöy­htiöi­den­sä kaut­ta.

Val­tion ja kun­tien mah­dol­lisuuk­sia puuk­er­rostalo­jen rak­en­tamisen edis­tämiseen kan­nat­taa Kärkkäisen mielestä pohtia.

– Puuk­er­rostalo­rak­en­t­a­mi­nen voi tar­jo­ta merkit­täviä kasvumah­dol­lisuuk­sia suo­ma­laisille yhtiöille, mut­ta siihen vaa­di­taan pon­nis­telu­ja.

Kärkkäisen mukaan val­tio­val­lan poli­ti­ikka­toimien tavoit­teena voisi myös olla puuk­er­rostalo­rak­en­tamisen ympärille muotoutu­va klus­teri, joka käsit­tää sahat, levyte­htaat, raken­nus­li­ik­keet, ikku­na- ja ovi­valmis­ta­jat, LVIS-yhtiöt ja mon­en­laiset muut alaan linkit­tyvät toim­i­jat sekä teol­liset inte­graatit.

– Puuk­er­rostalo­rak­en­tamisen yleistymi­nen voi tuo­da tuot­tavu­u­den kasvua rak­en­tamiseen.

Tavoitteeseen yhteistyöllä

Suomen hal­li­tus tavoit­telee rak­en­tamises­sa puunkäytön kaksinker­tais­tamista. Puu- ja met­säalan toim­i­joiden yhteisyri­tys Puuin­fo on laskenut, mitä se vaatii.

Puuin­fon toim­i­tusjo­hta­jan Mikko Vil­jakaisen mukaan hal­li­tuk­sen ilmoi­tus val­tion tukemien puis­ten ARA-asun­to­jen käyn­nistämisavus­tuk­sen korot­ta­mi­nen 20 pros­en­til­la on alalle iloinen uuti­nen.

Toimen­piteenä se ei puunkäytön kaksinker­tais­tamiseen riitä. Koko ARA-tuotan­non toteut­tamiseen puu­rak­en­teise­na tarvi­taan puu­ta nykytekni­ikalla noin 80 000 kuu­tiometriä, ja reilu 200 000 kuu­tiometriä, jos talot tehdään mas­si­ivipu­us­ta. Puunkäytön tuplaamiseen rak­en­tamises­sa tarvi­taan Puuin­fon lasku­jen mukaan 2,6 miljoo­nan puukuu­tion lisäys.

Tavoit­teen saavut­tamisek­si Vil­jakainen ehdot­taa val­tio­val­lan, teol­lisu­u­den ja eri sidos­ryh­mien yhteistä strate­giaa, jon­ka poh­jal­ta ympäristömin­is­ter­iön puu­rak­en­tamisen toimen­pideo­hjel­ma olisi mah­dol­lista toteut­taa.

Puuin­fon selvi­tyk­sen mukaan koti­maan rak­en­tamis­es­ta löy­tyy puun käyt­töön 8,6 miljoo­nan kuu­tion lisämah­dol­lisu­us. Niin suuren määrän toteu­tu­mista Vil­jakainen ei pidä toden­näköisenä, mut­ta reilu viidennes siitä voisi hänen mielestään olla hyvinkin mah­dolli­nen.

Esimerkik­si puu­ta vähem­min käyt­tävil­lä rak­en­tamisen osa-alueil­la (kuten ker­rostalois­sa, julkises­sa ja teol­lisu­us­rak­en­tamises­sa) puunkäyt­tö voisi kas­vaa jopa 2,7 miljoon­aa kuu­tiometriä, jos kaik­ki nykymääräyksin mah­dol­liset raken­nu­sosat tehdään puus­ta.

Puu­ta viedään Suomes­ta run­saasti sahatavarana, jopa enem­män kuin Viros­ta, jos­sa jatko­jalostuk­sen ansios­ta puus­ta saatu kuu­tio­hin­ta on korkeampi kuin Suomes­sa. Vil­jakainen uskoo, että puun jatko­jalostus voisi nos­taa merkit­tävästi Suomen vien­ti­t­u­lo­ja. Se ei olisi ris­tiri­idas­sa saha­te­ol­lisu­u­den intressien kanssa, kos­ka jatko­jalosta­jat toimi­vat asi­akkaina saha­te­ol­lisu­udelle.

Perus­tuu Puuin­fon tiedot­teeseen 22.1.2020

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA, MISKA PUUMALA JA PUUINFON KUVA-ARKISTO

LUE MYÖS:
PÄÄKIRJOITUS: Puu­rak­en­tamisen odotet­tu nousu (12.2.2020)