Suomen ykkös­raaka-aineen jalos­tusas­tetta pitää nostaa. Puura­ken­ta­misen lisää­minen tuo työtä, toimeen­tuloa ja helpo­tusta ilmas­ton­muu­tok­seen. Puu voi korvata betonin kerrostaloissakin.

”Osaami­sessa Suomessa pysytään maailman kärjessä. On se palotur­val­li­suutta, äänie­ris­tystä, pitkä­ai­kais­kes­tä­vyyttä, mitä tahansa. Tekniset asiat meillä halli­taan, mutta osaamisen kärki on erittäin kapea.”

MARKKU KARJALAINEN
Tampe­reen yliopiston raken­nusopin professori

Puura­ken­ta­minen kiihtyy Suomessa 2020-luvulla. Lisään­ty­mässä ovat puuker­ros­talot, vaikka niiden määrä vielä on vaati­maton. Näin ennustaa puura­ken­ta­mista läheltä seuraava Tampe­reen yliopiston raken­nusopin profes­sori Markku Karja­lainen.

Vireillä olevien hankkeiden perus­teella Karja­lainen arvioi, että puuker­ros­ta­lojen lukumäärä nelin­ker­taistuu ja markki­nao­suus tuplaantuu Suomessa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Puun käyttöön kannus­tavat monet tekijät, eivät vähiten ilmastosyyt.

Puu raken­nus­ma­te­ri­aa­lina on Karja­laisen mukaan ilmastohyvis.

– Kun metsässä kasvaa kuutio­metri puuta, se sitoo itseensä tonnin hiili­diok­sidia ja samalla vapauttaa 700 kiloa happea ilmake­hään. Puukuutio painaa noin 500 kiloa ja siitä puolet, 250 kiloa, on puhdasta hiiltä.

Hiili säilyy varas­toi­tuina puura­ken­nuk­siin, joiden arvioi­daan kestävän vähin­tään 85 vuotta. Sen ajan hiili on poissa luonnon kiertokulusta.

– Jos puu hävite­tään tai se mätänee metsässä, hiili­diok­sidi vapautuu ilmake­hään. Mutta se kiertää. Hiili sitoutuu jälleen kasva­vaan puuhun. Puun hiili­tase on nolla.

Myös energiana Karja­laisen mielestä kannattaa mieluummin käyttää uusiu­tuvaa raaka-ainetta –esimer­kiksi puuta – kuin hiiltä ja öljyä, jotka ilmake­hään pölläh­täes­sään jäävät sinne.

Raken­ta­misen tarpei­siin puu riittää Karja­laisen mukaan Suomessa.

– Metsä kasvaa vuodessa 107 miljoonaa kuutio­metriä. Joka sekunti puuta kasvaa 12 kuutiota. Jos pienta­loon menee 25 kuutiota, niin joka toinen sekunti puuta on kasvanut pientalon verran.

Kun puu järeytyy, sen kasvu ja kyky sitoa hiiltä hidas­tuvat, jolloin puu raken­nus­ma­te­ri­aa­lina palvelee hiilen sidontaa antaen tilaa uudelle voimak­kaam­malle kasvulle.

Karja­laisen mukaan puunkäytön kestä­västä tasosta kinas­tel­laan, mutta kaikessa metsä­kes­kus­te­lussa puunkäyttö raken­ta­mi­sessa esiintyy hyveenä.

– Sitä mieti­tään, onko meille tulossa liikaa sellu­teh­taita ja bioja­los­ta­moita. Kun tehdään pellettiä, haketta, paperia tai sellua, niistä vapau­tuva hiili on viiden vuoden päästä takaisin ilmake­hässä, mutta puura­ken­nuk­sessa se voi olla varas­toi­tuna jopa sata vuotta ja enemmänkin.

HIRSIRAKENTAMISEN SUURMAA

Suomessa perin­tei­sesti pienet talot ja vapaa-ajan asunnot on tehty puusta. Meillä pätee se periaate, että kun asukkaat päättävät raken­nus­ma­te­ri­aalin, he valit­sevat puun.

– Meillä on noin puoli miljoonaa kesämökkiä ja vuosit­tain tehdään 7 000 lisää. Ne ovat noin 99 prosent­ti­sesti puura­ken­teisia. Hirsi­ra­ken­ta­minen on valta-asemassa. Vapaa-ajanra­ken­ta­minen on niin puulla kylläs­tetty kuin olla voi. Jos kakko­sa­sun­tojen raken­ta­minen lisääntyy, se lisää puun käyttöä Suomessa, päättelee Karjalainen.

Myös muiden pienta­lojen raaka-aine on valtaosin puu.

– Meidän pienta­lois­tamme 85 prosenttia on puurun­koisia. Puujul­ki­si­vujen osuus on 67 prosenttia. Puurun­koisia ei aina välttä­mättä verhota puulla.

Suomessa on Kontion ja Honka­ra­ken­teen kaltaiset maailman isoimmat hirsi­ta­lo­ra­ken­tajat. Suomi kuuluu alan johta­viin maihin.

– Suomi on maailman suurimpia viejiä hirsi­ta­lo­puo­lella. Hirsi­ra­ken­nuksia on viety Japaniin ja Keski-Euroop­paan. Suurin vienti­kohde oli Venäjä. Kauppa­pa­kot­teiden takia Venäjän kauppa on tyreh­tynyt, mutta Venäjä on edelleen poten­ti­aa­linen alue.

ISOIN KASVUVARA KERROSTALOISSA

Suuren mitta­kaavan raken­ta­mista Suomessa hallitsee betoni. Karja­laisen mukaan merkit­tävin puunkäytön laaje­ne­misen osa-alue on puukerrostaloissa.

– Meillä kaikista noin kolmesta miljoo­nasta rekis­te­röi­dystä asunnosta 46 prosenttia on kerros­ta­loissa. Suomi on Espanjan jälkeen Länsi-Euroopan toiseksi kerros­ta­lo­val­taisin maa. Raken­nus­kanta uusiutuu noin prosentin vuosi­vauhtia. Vuonna 2018 raken­net­tiin kerros­ta­loa­sun­toja 38 000 kappa­letta ja asuntoja yhteensä 45 000 kappaletta.

Karja­laisen mielestä raken­ta­misen painopiste osoittaa, että puura­ken­ta­jien kannattaa etsiä kasvua kerros­ta­lo­mark­ki­noilta. Tehtävä ei ole helppo.

– Se johtuu siitä, että Suomessa raken­nus­liik­keet ja raken­nut­tajat ovat viimeiset yli 60 vuotta raken­ta­neet kerros­talot betonista. Niillä on valmis, hyvin kilpailtu ja logis­ti­sesti selkeä toiminta­tapa. Kaikki työnte­kijät ja työpääl­liköt osaavat sen. On valtava kynnys ottaa siihen rinnalle toinen raken­ta­mis­tapa, jota he eivät tunne.

PUUKERROSTALOJEN MÄÄRÄ MONINKERTAISTUU

Puura­ken­ta­misen matka­saar­naa­jaksi Suomessa ja maail­malla itsensä määrit­te­levä Karja­lainen oli keskei­sessä roolissa, kun ensim­mäinen yli kaksi­ker­rok­sisen puuker­ros­talon raken­ta­minen alkoi Oulussa 24 vuotta sitten. Siitä lähtien hän on läheltä seurannut alan kehitystä, sen jokaista hanketta. Tammi­kuun 2020 lopussa Suomessa yli kaksi­ker­rok­sisia asuin­ker­ros­ta­loja oli pystyssä 87 kappa­letta ja niissä 2 505 asuntoa.

Tulevai­suu­dessa niiden raken­ta­mis­vauhti Karja­laisen mukaan kiihtyy.

–Tuleva puuker­ros­ta­lo­han­ke­kanta on noin 11 000 asuntoa. Määrä on näin ollen nelin­ker­tais­tu­massa lähimmän kymmenen vuoden aikana.

Puun ja betonin välillä on esiin­tynyt vastak­kai­na­set­telua. Sellaista ei hänen mieles­tään kannata ruokkia.

– Betoni­ra­ken­ta­mi­sella on lähes 99 prosentin markki­nao­suus kerros­ta­loissa. Siihen määrään nähden puura­ken­ta­minen on vielä näper­telyä. Jos laske­taan mukaan kaksi­ker­rok­siset, niin puuker­ros­ta­lojen markki­nao­suus on kuusi prosenttia. Yli kaksi­ker­rok­sissa se on alle prosentin.

Puuker­ros­ta­lojen raken­ta­minen lisääntyy Karja­laisen mukaan pikkuhiljaa.

– Raken­nusala on vanhoil­linen. Mielel­lään tehdään niin kuin ennenkin on tehty, ja muutokset tapah­tuvat hitaasti.

Hän ennustaa puuker­ros­ta­lojen markki­nao­suuden kaksin­ker­tais­tuvan seuraavan vuosi­kym­menen aikana.

– Sen verran kohteita on tulossa, että veikkaan kymmenen vuoden päästä puuker­ros­ta­lojen markki­nao­suuden olevan kymmenen ja 15 prosentin välillä. Se tuplaantuu tästä päivästä.

JENKEISSÄ SE OSATAAN

Puura­ken­ta­mi­seen 35 eri maassa tutus­tunut Karja­lainen on pannut merkille, että puuker­ros­talot ovat osassa maailmaa valta­virtaa. Yhdys­val­loissa lähes 90 prosenttia kerros­ta­loista tehdään puusta.

– Siellä se osataan. Ranka­run­ko­ra­ken­ta­minen on siellä ollut vallit­seva tapa viimeiset 145 vuotta.

Yhdys­val­loissa puuker­ros­talot ovat Karja­laisen mukaan noin 20 prosenttia betoni­ta­loja edulli­sempia johtuen myös siitä, että siellä betoni­ra­ken­ta­minen ei ole yhtä kehit­ty­nyttä kuin Suomessa.

Karja­laisen mukaan Suomes­sakin lähdet­tiin oletuk­sesta, että puusta tekeminen on edullista. Kun kokemat­to­mina raken­net­tiin pilot­ti­koh­teita, suunnit­telu osoit­tautui työlääksi ja niistä tuli kalliimpia.

– Voi karkeasti sanoa, että kun hyvin suunni­tel­laan, puuker­ros­talo on betoni­talon kanssa saman hintainen, ei valta­vasti edullisempi.

Puurunko on Karja­laisen mukaan kalliimpi kuin betoni­runko, mutta säästöä puura­ken­ta­mi­seen tuo sen nopeus. Kerros­talon teko puisista tehda­se­le­men­teistä suojan alla on betoni­ra­ken­ta­mista nopeampaa, kuivempaa ja halli­tumpaa. Betoni­ker­ros­ta­lo­työmaa kestää keski­määrin 11–12 kuukautta. Puuta käyttäen päästään kuuteen kuukau­teen ja jopa sen alle.

ILMAPIIRI MUUTTUNUT MYÖNTEISEKSI

– Kun tyhjästä lähdet­tiin, oli paljon alas ampujia ja ennak­koa­sen­teita. Tänä päivänä tämä on uskot­tava tapa rakentaa, luonnehtii Karja­lainen 24 vuodessa ison mitta­kaavan puura­ken­ta­mi­sessa tapah­tu­nutta ajattelun muutosta.

Alussa suoma­laiset hakivat oppia maail­malta. Tänään katso­ja­virtaa tulee Karja­laisen mukaan myös Suomeen päin.

– Ei meidän tarvitse globaa­listi hävetä osaamis­tamme, mutta kohteita on vähän siihen nähden mitä voisi olla. Tekniset asiat meillä halli­taan, mutta osaamisen kärki on erittäin kapea.

Arkki­teh­ti­kunta on Karjaisen mukaan puura­ken­ta­mi­sesta innos­tu­nutta, mutta raken­ne­suun­nit­te­li­joita on vähän. Se hidastaa kehitystä.

Karja­laisen mukaan Suomen kaupungit, kunnat ja poliit­tiset päättäjät rummut­tavat kiitet­tä­västi puun ympäris­tö­vai­ku­tuk­sien puolesta.

– Ympäristö- ja sisäilma-asiat ja homekou­lu­kes­kus­telu vaikut­tavat. Massii­vi­puu­ra­ken­teisten koulujen ja päivä­ko­tien määrä kasvaa valta­vasti. Niillä halutaan vastata terveel­li­seen sisäil­maan, hyvään ympäris­töön ja hiilijalanjälkiasioihin.

ILMASTONMUUTOS VAUHDITTAA

Puuker­ros­ta­lo­mark­ki­noilla on Karja­laisen mukaan näkyvissä lupaavia merkkejä.

– Näyttää siltä, että suuretkin raken­nus­liik­keet YIT, Skanska ja NCC ovat innos­tu­neet puura­ken­ta­misen alueista ja kohteista. Yhtenä suurena ajurina ovat ympäristöasiat.

Puura­ken­ta­minen on suosittu puhee­naihe Suomessa ja maailmalla.

– Jos seuraa politiik­koja ja minis­te­reitä, he puhuvat, että suurin hyve on puura­ken­ta­minen. Maail­man­laa­juinen trendi ympäris­töys­tä­väl­li­seen raken­ta­mi­seen on nousussa. Se lisää puura­ken­ta­misen mahdol­li­suuksia. Mutta edelleen tarvit­semme lisää puumyön­teisiä raken­nus­liik­keitä, raken­nut­tajia ja vaati­vien puura­ken­teiden osaavia suunnittelijoita.

LÄHIÖISSÄ SUURI MAHDOLLISUUS

Tulevai­suuden mahdol­li­suus puura­ken­ta­jille löytyy Karja­laisen mukaan lähiöiden saneerauksesta.

– Sellaista on kerros­ta­lojen energia­kor­jaus, lisäker­ros­ra­ken­ta­minen ja alueitten tiivis­tä­minen lisäker­rosten avulla. Määräykset sallivat kerros­ta­lojen katolle kaksi puista lisäker­rosta. Puu painaa vain viides­osan betonin painosta. Jos pääte­tään, että raken­ne­taan lisäker­roksia, puu on ylivoi­mai­sesti paras ja kilpai­lu­ky­kyisin tekninen ratkaisu.

Lisäker­roksia on Karja­laisen mukaan raken­nettu jonkin verran, mutta kiinnostus on vielä ollut vähäistä. Toinen mahdol­li­suus hänen mukaansa on se, että alun perin heikosti raken­nut­tuja alueita puretaan ja tilalle raken­ne­taan uutta.

– Meillä Suomessa on 1,4 miljoonaa kerros­ta­loa­suntoa, ja niistä 600 000 on tehty 1960‑, 70- ja 80-lukujen alkupuo­lella. Ne edustavat betoni­lä­hiö­ker­ros­ta­loja, jotka aikanaan suunni­tel­tiin kestä­mään 40 vuotta. Meillä on valtavan suuri korjaus­ra­ken­ta­misen velka.

EI VARSINAISTA RAKETTITIEDETTÄ

Suomesta ei puuker­ros­ta­loja viedä maail­malle, mutta tuontia esiintyy meille päin.

– Virolaiset vievät Norjaan, ja ovat tulossa Suomen markki­noille. Samoin Suomeen on tullut Ruotsin suurin puukerrostalorakentaja.

Virolaisten tuloa selittää Karja­laisen mukaan maan halvat työvoi­ma­kus­tan­nukset, jotka tarjoavat kilpai­luetua. Karja­laisen mielestä suoma­laisten esteet menestyä kotimaan markki­noilla ovat lähinnä henkisiä.

– Meille on iskos­tunut, että puu on kilpai­lu­ky­kyinen ja luonteva raken­nus­ma­te­ri­aali pieni­mit­ta­kaa­vai­sissa raken­nuk­sissa. Olen vitsaillut, että mihin yhtäkkiä katoaa kilpai­lu­kyky, kun raken­ne­taan kolmas tai neljäs kerros. Totta kai vaati­mukset ovat haasta­vampia. Mutta ei se mitään raket­ti­tie­dettä ole, jos Ameri­kassa on puoli­toista vuosi­sataa tehty puukerrostaloja.

Jotta puura­ken­ta­minen nousee varteen otetta­vaksi vaihtoeh­doksi betonin rinnalla, Karja­laisen mukaan tarvi­taan koko ajan uusia kohteita.

– On laskettu, että kun markki­nao­suus on 10–15 prosenttia, niin raken­ta­mi­sesta tulee markki­naeh­toista. Paljon on puhetta, mutta kohteita toivoisi enemmän.

Kuhmo­laiset edelläkävijöinä

Kuhmo­lainen vuonna 2014 perus­tettu Crosslam oli ensim­mäinen yritys, joka ryhtyi Suomessa valmis­ta­maan CLT-levyä.

CLT-levystä tehdään element­tejä puuker­ros­ta­loihin ja pienta­loihin. Aikai­semmin CLT- levyt tuotiin Suomeen Keski-Euroopasta.

Yritys on kasvanut maltil­lista kahden–kolmen työntekijän vuosi­vauhtia, ja tällä hetkellä tekijöitä on 16. CLT-levyn kasva­vasta kysyn­nästä kertoo se, että Suomeen on kuhmo­laisten jälkiä seuraten syntynyt kolme CLT-tehdasta.

Crosslam toimittaa levyjä vierei­selle työpai­kalle Elementti Sammolle, joka tekee niistä kerros­ta­loe­le­ment­tejä. Sieltä ne kulje­te­taan pysty­tet­tä­viksi raken­nus­työ­maille eri puolille Suomea. Element­ti­teh­taan riveissä on jo 70 työntekijää.

Kuhmo on esimerkki kunnasta, jossa koko puura­ken­ta­misen ketju näyttäytyy pienois­koossa. Paikal­liset metsä­ko­neen­kul­jet­tajat keräävät puun Kainuun metsistä Kuhmon sahalle, josta jatko­ja­los­tajat saavat raaka-ainetta tuotan­toonsa. Puun jalos­ta­mis­idea on synnyt­tänyt 8 000 asukkaan Kuhmoon myös hirsi­talo- ja ikkuna­tuo­tantoa sekä höyläämötoimintaa.

Laeista vauhtia puurakentamiselle

”Jos me jätämme käyttä­mättä puura­ken­ta­misen mahdol­li­suuden, täytyy sanoa, että emme näe metsää puilta.”

JYRKI ALAPARTANEN
Teolli­suus­liiton puutuo­te­sek­torin johtaja

Puura­ken­ta­misen lisää­minen on tärkeää ilmaston vuoksi, mutta myös siksi, että Suomi elää metsästä, pohtii Teolli­suus­liiton puutuo­te­sek­torin johtaja Jyrki Alapar­tanen.

Alapar­tasen mukaan ilmaston, kansan­ta­louden ja työlli­syyden näkökul­masta on tärkeää, että puura­ken­ta­minen lisääntyy. Yksi keino sen vauhdit­ta­mi­seksi on lainsäädäntö.

– Se pitäisi kohdentaa raken­nus­la­kiin ja kaavoi­tus­lain­sää­dän­töön, joka on kuntien kaavoi­tusten pohjana. Yhtä tärkeää on se, että saadaan EU-lainsää­däntöä ilmas­to­syistä kehit­ty­mään puura­ken­ta­mista suosivaksi.

Puura­ken­ta­mista tukeva lainsää­däntö voisi tuoda uusia yrittäjiä muun muassa puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­seen, jossa vielä on heistä puutetta.

– Ilman pakot­tavaa lainsää­däntöä kaikki riippuu siitä, kuinka moni nykymää­räyk­sillä ja yhteis­kunnan nykyoh­jauk­sella uskoo siihen, että puuker­ros­ta­lojen osuus tulee kehit­ty­mään niin hyvään suuntaan, että tähän markki­naan kannattaa tarttua.

Puura­ken­ta­misen edistä­mi­seksi valtio isona omista­jana voisi Alapar­tasen mielestä käyttää vaikutusvaltaansa.

– Jos valtio näkee, että puura­ken­ta­mi­sessa ilmas­to­syistä ja metsien käytön vuoksi on viisautta, niin miksi ei suoma­lainen yhteis­kunta voisi olla vielä nykyistä aloit­teel­li­sempi. Meillä on valtio­nyh­tiöitä, jotka ovat metsä­sek­to­riin keskit­ty­neitä. Valtiolla on alalla isoja omistuksia. Se voi halutes­saan yhtenä omista­jana pyrkiä ohjaa­maan asioita.

Kasvava puuker­ros­ta­lojen raken­ta­minen on Alapar­tasen mukaan vielä pientä sen takia, että alalla on vasta vähän yritystoimintaa.

– Ne, joilla olisi varaa ja mahdol­li­suus nähdä puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­minen yhtenä isona uutena jalos­tusas­teena, ovat meidän isot konser­nimme Stora Enso, Metsä Group ja UPM. Niissä on pientä liikettä, mutta se on hidasta, koska miljardit tulevat niin helposti sellunkeitolla.

– Mutta näihinkin yhtiöihin vaikut­tavat ilmas­to­ky­sy­mykset, jos ne niiden arvoissa ovat todellisia.

– Työlli­syyden kautta puura­ken­ta­misen lisään­ty­minen vaikut­taisi myöntei­sesti kansan­ta­lou­teen, koska puutuo­te­teol­li­suus on työvoi­ma­val­taista moneen muuhun teolli­suu­teen verrattuna.

– Mahdol­li­suuksia on paljon, mutta pitää saada aikaan laaja vaikut­ta­mis­ver­kosto, että nämä asiat lähtevät liikkeelle.

– Tiedämme, että kunnissa betoni­teol­li­suu­della oan paljon vaiku­tus­valtaa. Sen lobbaus on niin suurta, että jos kunta ei innova­tii­vi­sesti näe puura­ken­ta­mi­sessa mahdol­li­suuksia, niin betoni­teol­li­suuden lobbaus vie pienetkin kehit­ty­misen mahdollisuudet.

– Sen takia tarvit­tai­siin lainsää­däntöä, joka pakot­ta­vasti ohjaa puura­ken­ta­misen lisää­mistä ilmastosyistä.

Tutkimus ja koulutus kunniaan

”Jos puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mista halutaan Suomessa lisätä, alan tutkimus ja koulutus pitää nostaa nousuun.”

MIKA KÄRKKÄINEN
Teolli­suus­liiton erikoistutkija

Tuoreehkon esimerkin mukaan puuker­ros­taloa kokeil­tiin rakentaa ilman huppua. Seurasi korjausta vaativa homeon­gelma. Se kertoo siitä, miten herkkää puura­ken­ta­minen on.

– Hupun alla raken­ta­minen pikku­hiljaa yleistyy Suomessa. On tärkeää, että huonoa säätä ei päästetä pilaa­maan hyvää raken­ta­mista, Mika Kärkkäinen pohtii.

Kun halutaan nostaa puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­sesta tulevai­suuden ala, sille tarvi­taan sekä tutkimus- että koulutusjärjestelmät.

– Siihen pitäisi saada mukaan VTT, jokin tekninen yliopisto ja monipuo­li­sesti alaan linkit­tyviä yhtiöitä. Ilman tutki­mus­jär­jes­telmää ei päästä kunnol­li­seen puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­seen, eikä saada kehitettyä puura­ken­ta­misen osaamista.

Oleel­lista on, että tutki­muk­sesta saatu oppi menee jakoon kaikille koulu­tus­ta­soille, ja raken­nus­mää­räysten avulla kunnol­linen raken­ta­minen toteutuu käytännössä.

HISTORIAN VIRHEISTÄ VOI OPPIA

Puuker­ros­ta­lojen raken­ta­mi­sessa ei Kärkkäisen mielestä pidä liikaa kiirehtiä ilman riittävää tietä­mystä ja osaamista.

– Kannattaa lähteä nousu­joh­toi­sesti liikkeelle niin, että tekninen osaaminen materi­aa­leihin ja tekemi­seen ehtii syntyä. Riittävän kokemuksen karttu­mi­seen menee aikansa.

Raken­ta­minen on Suomessa ala, jossa riittävän tutki­mus­tiedon puuttuessa on tehty virheitä jopa niitä toistaen. Asioita on monesti opittu kanta­pään kautta.

– Esimer­kiksi 1970-luvulla tehtiin tasakat­toisia pienta­loja. Niitä korjat­tiin harja­kat­toi­siksi, kun huomat­tiin, että tasakatot vuotavat ja tulee homevau­rioita. Sitten 1980-luvulla opittiin tekemään harja­kat­toisia. Mutta nyt tehdään taas tasakattoisia.

– 1980-luvulla pistet­tiin pienta­loihin höyry­sulut ja puoli metriä karhun­taljaa ullakolle ja 30 senttiä seiniin, niin saatiin lämmi­tys­kus­tan­nukset alas. Samalla saatiin homevau­rioita, koska puura­ken­teet vaativat tuulettumista.

KAIVATAAN JÄRJEN VALOA

Puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­selle on Kärkkäisen mielestä ilmaan­tunut paitsi mahdol­li­suu­deksi myös uhkaksi Suomen epärea­lis­tisen tiukat ilmastotavoitteet.

– Raken­ta­minen on LULUCF-päästö­vä­hen­nys­ta­voit­teissa mukana. Puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mista on esitetty lisät­tä­väksi, koska puura­kenne on hiilivarasto.

– Rajut päästö­vä­hen­nys­ta­voit­teet ovat toisaalta uhka kestä­välle raken­ta­mi­selle. Suomessa raken­nukset ovat jo ennes­tään energia­te­hok­kaita, koska ne on raken­nettu sovel­tu­maan kylmään ilmana­laan. Nyt raken­nusten energia­te­hok­kuutta pitäisi nostaa entises­tään. Ei tarvitse olla kovin hääppöinen profeetta nähdäk­seen homeon­gelmia tulevaisuudessa.

– Jos Suomen itsel­leen asettamia maailman ankarimpia ilmas­to­ta­voit­teita aiotaan saavuttaa, se tarkoittaa käytän­nössä, että metsien hakkuita joudu­taan vähen­tä­mään ja niitä tarkas­tel­laan lähinnä hiili­nie­lujen kautta. Jos metsien hakkuut vähenevät, on arvoitus, kuinka paljon sieltä ohjautuu puuta sahoille ja puurakentamiseen.

– Tarvi­taan järjen valoa, että tällaisia asioita pysty­tään ymmär­tä­mään, ja epäsuo­tuisia kehitys­pol­kuja kääntämään.

Historia Kärkkäisen mukaan osoittaa, että puu on oikein käytet­tynä kestävä rakennusmateriaali.

– Kaupun­geissa ja maaseu­dul­lakin on sellaisia satavuo­tiaita puura­ken­nuksia, jotka on aikoi­naan raken­nettu kunnol­li­sesti, ja jotka ovat edelleen hyvässä kunnossa.

TARVITAAN MONITASOISIA PONNISTELUJA

Kärkkäisen näkemyksen mukaan on myös hyvä muistaa, että puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­sesta toivot­tuja hyötyjä, kuten työpaik­koja ja vientiä, syntyy vain, jos täällä on riittä­västi merkit­täviä alan toimijoita.

– Merkit­täviä vientiäkin harjoit­tavia puuker­ros­ta­lo­ra­ken­tajia ei Suomeen itses­tään synny, vaan jonkun on ne perus­tet­tava. Valtio ja kunnat ovat merkit­täviä raken­nut­tajia suoraan sekä välil­li­sesti kiinteis­töyh­tiöi­densä kautta.

Valtion ja kuntien mahdol­li­suuksia puuker­ros­ta­lojen raken­ta­misen edistä­mi­seen kannattaa Kärkkäisen mielestä pohtia.

– Puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­minen voi tarjota merkit­täviä kasvu­mah­dol­li­suuksia suoma­lai­sille yhtiöille, mutta siihen vaadi­taan ponnisteluja.

Kärkkäisen mukaan valtio­vallan politiik­ka­toi­mien tavoit­teena voisi myös olla puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­misen ympärille muotou­tuva klusteri, joka käsittää sahat, levyteh­taat, raken­nus­liik­keet, ikkuna- ja ovival­mis­tajat, LVIS-yhtiöt ja monen­laiset muut alaan linkit­tyvät toimijat sekä teolliset integraatit.

– Puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­misen yleis­ty­minen voi tuoda tuotta­vuuden kasvua rakentamiseen.

Tavoit­tee­seen yhteistyöllä

Suomen hallitus tavoit­telee raken­ta­mi­sessa puunkäytön kaksin­ker­tais­ta­mista. Puu- ja metsä­alan toimi­joiden yhteis­yritys Puuinfo on laskenut, mitä se vaatii.

Puuinfon toimi­tus­joh­tajan Mikko Vilja­kaisen mukaan halli­tuksen ilmoitus valtion tukemien puisten ARA-asuntojen käynnis­tä­mi­sa­vus­tuksen korot­ta­minen 20 prosen­tilla on alalle iloinen uutinen.

Toimen­pi­teenä se ei puunkäytön kaksin­ker­tais­ta­mi­seen riitä. Koko ARA-tuotannon toteut­ta­mi­seen puura­ken­tei­sena tarvi­taan puuta nykytek­nii­kalla noin 80 000 kuutio­metriä, ja reilu 200 000 kuutio­metriä, jos talot tehdään massii­vi­puusta. Puunkäytön tuplaa­mi­seen raken­ta­mi­sessa tarvi­taan Puuinfon laskujen mukaan 2,6 miljoonan puukuu­tion lisäys.

Tavoit­teen saavut­ta­mi­seksi Vilja­kainen ehdottaa valtio­vallan, teolli­suuden ja eri sidos­ryh­mien yhteistä strate­giaa, jonka pohjalta ympäris­tö­mi­nis­te­riön puura­ken­ta­misen toimen­pi­deoh­jelma olisi mahdol­lista toteuttaa.

Puuinfon selvi­tyksen mukaan kotimaan raken­ta­mi­sesta löytyy puun käyttöön 8,6 miljoonan kuution lisämah­dol­li­suus. Niin suuren määrän toteu­tu­mista Vilja­kainen ei pidä toden­nä­köi­senä, mutta reilu viidennes siitä voisi hänen mieles­tään olla hyvinkin mahdollinen.

Esimer­kiksi puuta vähemmin käyttä­villä raken­ta­misen osa-alueilla (kuten kerros­ta­loissa, julki­sessa ja teolli­suus­ra­ken­ta­mi­sessa) puunkäyttö voisi kasvaa jopa 2,7 miljoonaa kuutio­metriä, jos kaikki nykymää­räyksin mahdol­liset raken­nus­osat tehdään puusta.

Puuta viedään Suomesta runsaasti sahata­va­rana, jopa enemmän kuin Virosta, jossa jatko­ja­los­tuksen ansiosta puusta saatu kuutio­hinta on korkeampi kuin Suomessa. Vilja­kainen uskoo, että puun jatko­ja­lostus voisi nostaa merkit­tä­västi Suomen vienti­tu­loja. Se ei olisi risti­rii­dassa sahateol­li­suuden intres­sien kanssa, koska jatko­ja­los­tajat toimivat asiak­kaina sahateollisuudelle.

Perustuu Puuinfon tiedot­tee­seen 22.1.2020

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA, MISKA PUUMALA JA PUUINFON KUVA-ARKISTO

LUE MYÖS:
PÄÄKIRJOITUS: Puura­ken­ta­misen odotettu nousu (12.2.2020)