Valtuuston jäsenet syksyn saldosta: ”Tekemisen meininki, voimannäyttö, selkävoitto, sanelun loppu”

Teollisuusliiton valtuusto kokoontui syyskokoukseensa Helsinkiin 20.–21. marraskuuta. Tekijä-lehti jututti neljää valtuuston jäsentä liiton eri sektoreilta heidän tunnelmistaan syksyn irtisanomislakikiistan ratkettua. Mitä jäi käteen?

 

Eija Lyttinen. KUVA KITI HAILA

”Meille selkävoitto”

”Tässä vaiheessa me olemme saaneet selkävoiton, vaikka asia ei olekaan vielä valmis”, toteaa irtisanomislakitaistelusta lehdenjakaja Eija Lyttinen.

Lahtelaisen Mediatalo Esan jakajien luottamusmies Eija Lyttinen istuu Teollisuusliiton valtuustossa erityisalojen mandaatilla. Lyttinen toteaa ensimmäiseksi, että lehdenjakajilta on lakkoilu kokonaan kielletty.

– Äärimmäisen harmillisesti meillä on ehdoton työrauhavelvoite. Vaikka me emme siis saa lakkoilla, niin osa ihmisistä on nyt huomannut, että ay-liike tekee sittenkin jotakin.

– Olen muualta kuullut, että lakolla on saatu yhteenkuuluvuuden tunne. Lakkotaloissa ei ole paljon rikkureita ollut, Lyytinen toteaa.

Mediatalo julkaisee Etelä-Suomen Sanomia. Lyttinen toteaa, että siellä näkyy ”näppiksissä” eli lyhyissä lukijoiden mielipiteissä se toinen näkökanta ammattiliittojen syksyiseen toimintaan.

– Osa ihmisistä on sitä mieltä, että me olemme kaiken pahan alku ja juuri, Lyttinen naurahtaa.

”Puolueettomaksi” itseään kutsuva Etelä-Suomen Sanomat joutui ilmeisesti kuitenkin katumaan sitä, että se möi kahtena päivänä etusivunsa Peikko Groupin Topi Paanaselle. Paananen yritti kömpelöllä mainonnalla saada allekirjoittajia aloitteeseensa poliittisten lakkojen kieltämiseksi Suomessa. Lyttisen mukaan lehden hyödyt kalliilla myydystä mainoksesta tippuivat kuitenkin nollille, sillä ilmoitusten jälkeen lehden tilauksia irtisanottiin. Vt. päätoimittaja joutui myös julkisesti puolustautumaan, että mainoksen linja ei tarkoita lehden linjaa.

Irtisanomislain uudet perustelut Lyttinen on lukenut, ja hän toteaa, että paljon on vielä tekemistä.

– Mutta pykälä eteenpäin on menty.

Lyttinen alleviivaa sitä, että nyt asioita puidaan kolmikantaisissa neuvotteluissa ja että alkuperäisen lain yhdenvertaisuutta rikkova muotoilu on saatu poistettua.

Pienissä yrityksissä voivat asiat olla myös paremmin kuin isoissa. Lyttinen tekee monen muun jakajan tavoin toista työtä, ja tässä toisessa työpaikassa, 12 hengen yrityksessä, työntekijöitä arvostetaan.

– Työnantaja maksaa hierontoja, sillä hänestä on järkevämpää maksaa niitä kuin sairauslomia.

– Ison konsernin mielestä me sen sijaan olemme vain kuluerä. Kinkkurahakin on tippunut 30 eurosta viime vuoden 20 euroon. Tänä vuonna saamme 15 euroa, Lyttinen kertoo.

 

Arto Venäläinen. KUVA KITI HAILA

”Oli tekemisen meininki”

”Osastoon on tullut kokonaan uusia jäseniä ja YTK:sta on palannut jäseniä. Nyt Teollisuusliitolla oli tekemisen meininki”, arvioi Arto Venäläinen.

Arto Venäläinen työskentelee koneistajana Hydroline Group Oy:ssä Siilinjärvellä. Valtuustossa teknologiasektoriaa edustava Venäläinen on liiton ammattiosasto 60:n sihteeri. Hän iloitsee ammattiosaston kasvaneesta jäsenmäärästä.

– Nyt tehtiin jotain. Minähän olen liiton toiminnassa mukana, minä tiedän, että koko ajan on tehty jotakin. Mutta nyt sen näki rivijäsenkin, joka käy töissä ja menee sitten kotiin, Venäläinen kuvailee.

Tämäkin valtuutettu on lukenut irtisanomislain uudet perustelut.

– Näyttää siltä, että palasimme takaisin kolmikantaan ja että pääsimme neuvottelupöytiin. Nykyhallituksella ei ole enää varaa temppuiluun, vaikka Sipilä sai kyllä hyvän mielen. Hän lunasti lupauksensa Suomen Yrittäjille, kun irtisanomislain teksti kirjoitettiin uudestaan. Mutta muuttuiko oikeastaan mitään? Ei muuttunut, Venäläinen arvioi.

YRITTÄJÄT TUNTEKOOT NYKYLAIT

– Irtisanominen on ollut helppoa nytkin.

Tällä Venäläinen viittaa esimerkiksi pitkien lomautusten mahdollisuuteen. Samaten yritykset käyttävät hyödykseen Sipilän hallituksen venyttämiä koeaikoja ja suurta määrää vuokratyöfirmoja. Ja tunnetusti Suomessa on eurooppalaisittain verrattuna helppo irtisanoa joukoittain työntekijöitä tuotannollis-taloudellisiin syihin vedoten.

Koneistaja toteaakin, että yrittäjien pitäisi ennen kaikkea tuntea kaikki nykysäädösten sallimat mahdollisuudet irtisanoa, jos sellainen tarve asiallisesti syntyy.

– Esimerkiksi, jos pienyrityksessä tulee sukupolvenvaihdos, saattaa olla, että uusi nuori yrittäjä ei tunne lakeja. Hän ei vain tiedä, kuvaa Venäläinen pienyrittäjien oppimattomuutta.

Venäläinen toivoo Teollisuusliiton seuraavien voimainponnistusten keskittyvän työehtosopimusten kohentamiseen.

– Kiky-tunnit pitää saada irtisanottua kaikista sopimuksista. Teollisuusliiton kaikki sopimusalat olisivat silloin samalla tasolla. Palkankorotuksissa ei pitäisi enää mennä nollalinjalla.

Savossakin kärsitään nyt osaavien ammattilaisten pulasta.

– Edes metallialan ammattikoulupoikia ei tahdota löytää harjoitteluun. Nyt työnantaja ottaa rekrykoulutuksesta entisiä myyjiä tai leipureita, joille on ensimmäiseksi opetettava, mikä on työntömitta, Venäläinen huokaa.

– Jos ammattikoulutusta ei lisätä, kyllä se tulee tulevaisuudessa näkymään.

 

Hanna Borisov. KUVA KITI HAILA

”Ei enää sanelua”

”Liitto on saanut hyvin näkyvyyttä ja nyt on tehty selväksi, että ei tässä yhteiskunnassa vain yksi osapuoli saa sanella kaikkea”, summaa lakkosyksyn saldoa ay-liikkeelle pääluottamusmies Hanna Borisov.

Operaattori Hanna Borisov on Ahvenanmaan Godbyssä toimivan Optinova AB:n pääluottamusmies. Optinova, jossa on reippaat 90 tuotannon työntekijää, valmistaa alihankintana erilaisia letkuja muille terveysteknologia-alan yrityksille.

Borisov sanoo seisseensä 100-prosenttisesti liiton järjestöllisten toimien takana, kun Teollisuusliitto lähti eturintamassa taistelemaan Sipilän hallituksen irtisanomislakia vastaan. Myönteisyys vastalauseille ei kylläkään ollut Borisoville mikään itsestäänselvyys. Nyt Teollisuusliitossa kemiansektoria edustava valtuutettu Borisov oli ollut ennen liittofuusiota tyytyväinen TEAMin ”rauha, rauha ja sovitellaan” -linjaan.

– Fuusion alla minua pelotti, koska mennään Metalliliiton kanssa yhteen. Metalli oli minusta niin altis rähisemään ja lakkoherkkä kuten muutkin isot liitot, Borisov kuvaa.

Mielikuvan taustalla ovat Borisovilla olleet kuitenkin myös väärät mielikuvat. Metalliliitto oli ollut viimeksi pitkässä lakossa viime vuosituhannella eli vuonna 1971. Tällä vuosituhannella Suomen vakavimman työrauhahäiriön aiheutti metsäteollisuus sulkemalla tehtaat ja estämällä työntekijöitä saapumasta töihin.

Mielikuvat ovatkin nyt vaihtuneet vakaumukseen siitä, että Teollisuusliitto on ollut oikealla asialla. Borisovin sanoin nyt on saatu ”puhallettua peli poikki”. Suomalaisen yhteiskunnan kannalta on parempi, että asioista päätetään kolmikantaisesti neuvotellen.

– En minä sitä sano, että kaiken on mentävä niin kuin me sanomme. Mutta niin tämä ei voi mennä, että Sipilän hallitus tai työnantajapuoli sanelevat kaiken. Kaikkien osapuolten on oltava mukana, Borisov alleviivaa aidon sopimisen ja tasavertaisen neuvottelun hyötyjä.

”EI AMMATTILIITTOPERINTEITÄ”

Borisov kuvaa, että Ahvenanmaalla seurataan ylipäänsä huonosti ammattiliittojen toimintaa.

– Kaikkihan ovat Ahvenanmaalla olleet perinteisesti joko maanviljelijöitä tai merimiehiä. Tehdastyöläisiä ei ole alkanut tulla kuin vasta viime aikoina. Ei meillä ole ollut mitään ammattiyhdistysliikkeen kulttuuria.

Pääluottamusmies kuvailee, että hänenkin yrityksessään ovat monet olleet liiton jäseniä lähinnä työttömyysturvan takia. Borisov sai perustella monille ylityökiellon ja lakkojen perusteita.

– Kerroin faktat ja pyysin miettimään sitä, jos (irtisanomislakiesityksen mukainen) töistä erottaminen sattuisi omalle kohdalle. Mitä jos itse sairastuisi, tai lapsi sairastuisi, ja tulisi paljon sairauspoissaoloja? Kyllähän työnantaja voisi kysyä: ”Eikö olekaan työmotivaatiota?”

Borisov sai selvittää, että irtisanomislaki voisi toden totta vaarantaa sen, että irtisanomiset hoidetaan vain ja ainoastaan asiallisin perustein.

Kymmenkunta jäsentä on eronnut liitosta tänä syksynä ennen kaikkea ylityökiellon takia. Borisov kertoo, että monet käyttävät yrityksessä ylitöitä vapaiden kerryttämiseen. Eronneet ovat ilmeisestikin siirtyneet pelkkään työttömyyskassaan eli YTK:hon. Jännittävää on se, että eräs eronnut oli ollut kaikkein ahkerin pyytämään Borisovia selvittämään sitä tai tätä asiaa ja puolustamaan työntekijöitä työnantajan suuntaan.

– Tulen sanomaan tälle henkilölle, että valitettavasti en voi enää auttaa.

Teollisuusliiton tulevasta toiminnasta Borisov sanoo, että hän toivoo liiton pysyvän ”ajan hermolla”. Hän muistuttaa, että helmikuun 2018 poliittinen mielenilmaus järjestettiin jälkijunassa. Aktiivimalli oli jo voimassa.

– Teollisuusliiton pitää ottaa ajoissa selkeä kanta asioihin. Ja me olemme todella iso porukka ja meillä on itselläkin riittävästi voimaa. Tänä syksynä nähtiin, että ei tarvitse odottaa muita liittoja. Kyllä muutkin lähtivät yksi toisensa jälkeen mukaan, kun me olimme ensin tehneet päätöksen.

 

Harri Takanen. KUVA KITI HAILA

”Voimaa joskus näytettävä”

”Torjuntavoitto saatiin. Voimaa pitää joskus näyttää”, pääluottamusmies Harri Takanen toteaa.

Huoltomies Harri Takanen on Älvsbytalo Oy:n pääluottamusmies Kauhajoelta edustaen valtuustossa puutuotesektoria. Noin 30 tuotantotyöntekijän tehtaassa puolet on YTK:laisia. He saapuivat työmaalle lakkopäivinä. Jäsenistön rivit sen sijaan pitivät.

– Kyllä tämä porukkaa jakoi, Takanen kuvaa.

Pääluottamusmies kertoo keskustelleensa myös noiden niin sanottuun Loimaan kassaan kuuluvien kanssa.

– Eivät he olleet ajamaamme asiaa vastaan. Mutta meidän talossamme on ollut paljon lomautuksia. Kun tehdään lyhyttä viikkoa, talous ei kestä, Takanen kertoo.

Tehtaalla ihmeteltiin myös sitä, miksi samassa talossa oltiin lakossa sekä ensimmäisessä että toisessa aallossa. Takanen ei osannut vastata kysymykseen, sillä pääluottamusmiehellä ei ollut tietoa lakkotalojen valintaperusteista. Entä olisiko lakot voitu täsmäohjata tiettyjen yrittäjien firmoihin?

– Olisiko Teollisuusliitto voinut tehdä tutkimustyötä ja etsiä sellaisia firmoja, joissa on kytköksiä Sipilään ja näihin muihin?

Tehtaan lakossa ollut väki kiitteli liittoa siitä, että lakkoavustukset olivat Takasen kuvauksen mukaan ”kunnon kokoiset ja tulivat nätisti ja nopeasti”. Maksatuksen jouhevuus lievitti sitä kipua, että Älsbytalon ruotsalaiskäytännön mukaiset läsnäolobonukset jäivät saamatta.

– Bonus on 60 senttiä tunti. Sen pois jäämistä vähän murehdittiin.

Suuri yleisö suhtautui Takasen mukaan myönteisesti ammattiliittojen tavoitteeseen.

– Mutta sitten kun JHL tuli mukaan, sitä ei ymmärretty.

Yrittäjät tahtoivat kiskoa mielikuvavoittoja siitä, että nyt ”lapset joutuvat menemään eväspussin kanssa kouluun”. Lopulta propagandavoittoja ei ehkä tullut. Koko yrittäjävetoinen operaatio – jolloin kuskattiin roskaruoaksikin luokiteltuja pitsoja lapsille – saattoi iskeä pienten pilttiemme ruokkijoiden omaan nilkkaan. Vanhemmille paljastui, millainen hieno palvelu ilmainen ruokailu on, kun he joutuivat itse valmistamaan aamulla eväät lasten mukaan.

– Itte aattelisin noin, jotta tämä herättää ajatuksia kotonakin, Takanen miettii.

PUHUMMEKO KIELILLÄ?

– Teollisuusliiton aluetoimistojen kehittäminen ja toimiston säilyminen Pohjanmaalla aidosti kaksikielisenä on mielestäni todella tärkeää.

Kielikysymykset ovat Takaselle muutenkin tärkeitä kuin vain siksi, että ruotsinkielisten jäsenten asemaa ja omalla äidinkielellä annettuja palveluja on hänestä liitossa kohennettava. Entisenä puuliittolaisena Takanen tietää hyvin, että esimerkiksi kasvihuoneilla ja perunafirmoissa työntekijät ovat usein ulkomaalaistaustaisia.

– Alueellamme on 4 500 jäsentä, jotka puhuvat äidinkielenään ruotsia tai jotain muuta kieltä. Varsinkin Itä-Euroopasta tulevat työntekijät pelkäävät ammattiliittoja, sillä kotimaassa niihin liittyy korruptiota, mafiaa ja vaikka mitä. Miksi Teollisuusliitto ei palkkaisi vaikka työllistämistuella, edes kesäajaksi, venäjänkielisiä tai vietnaminkielisiä työntekijöitä kertomaan, miten Suomessa asiat ovat?

Vaikka kyseessä olisi tiedon ja tuen jakaminen kausityöntekijöille, liiton ponnistukset eivät valuisi hukkaan. Takanen toteaa, että informaatiota ja tukea saaneet kertovat kotimaahan palattuaan ammattiliittojen toiminnasta.

– Tieto leviää. Seuraavat tulijat osaisivat jo vaatia oikeuksiaan, Takanen painottaa.

Pääluottamusmies ehdottaa myös, että Teollisuusliitto yrittäisi päästä kertomaan ammattiyhdistyksistä kielikursseille.

– Nämä maahanmuuttajat jäävät Suomeen, ovat aktiivisia ja kiinnostuneita asioista, Takanen alleviivaa.

Kielikysymysten hoidon ohella Takanen toivoo, että Teollisuusliitto ottaisi jämäkän otteen palkankorotuksiin seuraavalla neuvottelukierroksella. Ja tässäkin hän kehottaa ajamaan kaikkein pienipalkkaisimpien liiton jäsenten asiaa.

– Katsoin maatalousalojen palkkataulukosta Ähtärin eläinpuistoon haetun eläinhoitajan palkan. Se on kymppi tunnilta. Matalapalkka-aloille on saatava korotukset.

 

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA

 

LUE LISÄÄ:

Valtuuston syyskokous: Jäsenmaksu alentuu hieman (Tekijä 21.11.2018)