Mies sylissään kaksi lasta
Arttu Mielonen valvoi kaksi vuotta kestäneen työttömyysjaksonsa aikana usein öisin ja mietti, miten hänen perheensä käy. Onneksi avopuoliso oli koko ajan töissä, hän sanoo.

Arttu Mielonen toivoo, että leikkaukset eivät kohdis­tuisi lapsiin tai nuoriin

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN

KUVAT MATTI PEKKANEN

VIDEO MATTI PEKKANEN JA TIIA KYYNÄRÄINEN

Tampe­re­lainen konea­sen­taja Arttu Mielonen oli kaksi vuotta työttö­mänä ja sai tuntea nahois­saan, miten työttö­myys­kor­vauksen lapsi­ko­ro­tuksen poista­minen kurittaa lapsiperheitä.

Kahden lapsen isä, konea­sen­taja Arttu Mielonen Tampe­reelta toivoo, että seuraava hallitus palauttaa työttö­myys­kor­vauksen lapsikorotuksen.

– Se oli kuitenkin aika iso raha, joka on nyt pois lapsilta. Leikkaukset eivät saisi koskettaa lapsia tai nuoria, koska silloin kynttilä alkaa palaa molem­mista päistä, Mielonen sanoo.

Hän tietää, mistä puhuu. Mielonen oli kaksi vuotta työttö­mänä. Hän sai ansio­si­don­naista päivä­rahaa 400 päivältä. Sen jälkeen Mielonen oli Kelan työmark­ki­na­tuen varassa.

– Minulle jäi siitä käteen noin 550 euroa kuukau­dessa, ja minun osuuteni vuokrasta oli 450 euroa. Siinä kohtaa meillä oli jo kaksi lasta. Olimme aika tiukilla.

Mielonen jäi työttö­mäksi kesäkuun alussa 2023. Kesä vierähti pienen pojan kanssa, mutta syksyn tullen hän alkoi hakea töitä aktii­vi­sesti. Sitä jatkui lopulta kevää­seen 2025.

– Laitoin toista­sataa hakemusta, mutta mistään ei edes kiitetty hakemuk­sesta. Vuokra­firmat haastat­te­levat aina kaikki hakijat. Suoraan yrityk­siin pääsin haastat­te­luun ehkä kolme kertaa.

Konea­sen­taja Arttu Mielonen sanoo videolla, että työttö­myys­kor­vauksen lapsi­ko­rotus pitäisi palauttaa. 

TYÖNHAKU TURHAUTTI

Vantaalla varttunut Mielonen valmistui sähkö- ja automaa­tio­asen­ta­jaksi Stadin ammat­tio­pis­tosta vuonna 2014. Kun koulu­tusta vastaavaa työtä ei löytynyt, hän paiski hommia koneteh­taalla, varas­tolla, kiinteis­tö­huol­lossa ja elektroniikkavalmistajalla.

– Keväällä 2019 kysyin avopuo­li­solta, että muute­taanko Tampe­reelle. Hän mietti asiaa hetken ja vastasi, että miksi ei. Laitoin tasan yhden työha­ke­muksen ja heti tärppäsi.

Mielonen työsken­teli elekt­ro­niikka-asenta­jana Panpho­nic­silla lähes kolme vuotta. Sitten hän haki vuokra­firman kautta Sandvi­kille ja tuli valituksi. Mielonen ehti olla siellä töissä lopulta vain yhdeksän kuukautta. Vakituinen pesti jäi haaveksi, kun Sandvik yllät­täen päätti kaikki määrä­ai­kaiset työsopimukset.

– Ajattelin, että laitan taas yhden työha­ke­muksen ja siirryn seuraa­viin hommiin, mutta tällä kertaa se ei mennyt­kään niin.

Puolen­toista vuoden kuluttua töiden hakeminen oli Mielo­sesta jo todella turhaut­tavaa, koska avoimia työpaik­koja ei ollut, mutta häntä silti velvoi­tet­tiin hakemaan neljää paikkaa kuussa.

– Äitini potki minua persuk­sille ja sanoi, että ennemmin tai myöhemmin se lotto­voitto osuu kohdalle, ja siksi jaksoin yrittää työn hakemista.

Mies katsoo lasta, joka on liukumäessä.
”Tulevai­suus näyttää kaikin puolin aurin­koi­selta. Nyt minulla on kaikki hyvin ja voin keskittyä perhe-elämään ja lopettaa turhan­päi­väisen stres­saa­misen”, Arttu Mielonen sanoo.

TYÖPAIKKA TOI PALJON HYVÄÄ

Viime keväänä Arttu Mielonen sai vuokra­fir­masta kutsun työpaik­ka­haas­tat­te­luun. Pari päivää haastat­telun jälkeen hän sai tietää, että asiakas­yritys haluaa palkata hänet.

– Siitä alkoi senpäi­väinen puhelin­rumba lähei­sille. Ensin soitin äidille ja sanoin, että nyt se päivä koitti.

Mielonen aloitti työt konea­sen­ta­jana paineil­ma­rat­kai­suja valmis­ta­vassa Gardner Denver Oy:ssä kesäkuussa. Ensim­mäi­senä työpäi­vänä häntä jännitti ”julme­tusti”.

– Olin työttö­myyden aikana vetäy­tynyt kuoreeni. Pelkäsin sosiaa­lisia tilan­teita. Erakko­mi­näni mureni siihen paikkaa, kun pääsin tauko­huo­nee­seen kuunte­le­maan työka­ve­reiden juttuja.

Vaikka Mielonen on viihtynyt työssä, olivat ensim­mäiset kuukauden kuitenkin haastavia.

– Minulla oli hirveä paine koko ajan. Mietin, että nyt en saa mokata, etteivät työt vaan lopu. Kun aloin oppia hommaa, itseluot­tamus kasvoi ja epäon­nis­tu­misen pelko hävisi.

Vakituinen työpaikka avasi Mielosen perheelle ovet myös uuteen kotiin.

– Haimme isompaa asuntoa pitkään. Ensim­mäinen hakemus, johon kirjoitin, että minulla on vakituinen työsuhde, poiki asunto­tar­jouksen. Muutimme helmi­kuussa unelma-asuntoomme.

Mies ja lapsi hiekkalaatikolla
Konea­sen­taja Arttu Mielonen viettää iltaisin lastensa Hertta, 2, ja Eemeli, 4, Mielosen kanssa paljon aikaa kodin lähellä sijait­sevan päivä­kodin pihalla. Perhe asuu Kalkussa Tampereella.

LUE MYÖS:

Petet­tyjä lupauksia ja kauas­kan­toisia ongelmia – Vaaleilla haetaan muutosta heikkoon työllisyyteen

Kati Linnera toivoo päättä­jiltä kykyä keskustella

Aleksi Tikkanen toivoo lisää työnte­ki­jöiden edustajia yritysten hallituksiin

Tam Nguyen toivoo, että seuraava hallitus poistaa potku­lain ja saa työlli­syyden nousuun

Tekijä