Nuoret ammattilaiset kilpailivat Turussa – “Rauhallisesti vain, niin hyvä tulee”

Kulu­van viikon aikana Turun Artukai­sis­sa ratkaisti­in nuorten ammat­ti­lais­ten Suomen parhaim­mis­to. Taita­ja 2025 ‑kil­pailun finaali­in osal­lis­tui yli 400 alle 23-vuo­ti­as­ta nuor­ta, ja he osoit­ti­vat osaamis­taan 47:ssä eri lajis­sa auto- ja kul­je­tustekni­ikan, infor­maa­tio- ja viestin­täte­knolo­gian, palvelu­iden, rak­en­tamisen, rav­it­se­mus­palvelu­iden ja teol­lisu­u­den aloil­ta. Viisi lajeista oli PLUS-laje­ja, jois­sa eri­ty­istä tukea tarvit­se­vat opiske­li­jat kil­paili­vat suomen­mes­taruuk­sista.

Taita­ja-kil­pailut jär­jestet­ti­in tänä vuon­na Varsi­nais-Suomen ammatil­lis­ten oppi­laitosten yhteistyönä, ja pää­vas­tu­ulli­nen toim­i­ja oli Turun ammat­ti-insti­tu­ut­ti. Kil­pailua seu­raa­maan odotet­ti­in jopa 70 000 ihmistä.

Jät­timäi­nen kil­pailu­alue käsit­ti Turun Mes­sukeskuk­sen ja jäähallin lisäk­si alueen laa­jat piha-alueet telt­toi­neen, ammat­ti-insti­tuutin raken­nuk­sia ja Kaar­i­hallin. Vain hevosten­hoidon kil­pailu pidet­ti­in rauhal­lisem­mis­sa tal­li­olo­suhteis­sa Ypäjäl­lä.

VIHDOIN SAA KESKITTYÄ

Tiis­taina kiso­jen toise­na päivänä alueen toises­sa laidas­sa Kaar­i­hal­lis­sa ilma on sakeana tiivistä keskit­tymistä, kun nuoret puusepät miet­tivät toimek­siantoa ja som­mit­tel­e­vat puu­ta valmis­teil­la ole­van tv-tason malli­in. Laskelmia tehdään, ja välil­lä sirkke­li sir­ah­taa.

– Vaikea työ tänä vuon­na, kiiret­tä pitää, sanoo helsinkiläi­nen Tapio Räsä­nen.

Hän on mukana jo toista ker­taa. Viime ker­ral­la Räsä­nen pääsi semi­fi­naali­in asti, mut­ta puur­taa nyt kil­pailusuori­tus­taan ikälu­okkansa parhaim­mis­ton kanssa Taita­ja 2025 ‑kil­pailun finaalis­sa.

– Voit­ta­va strate­gia on keskit­tymi­nen. Jos tekee alku­un help­po­ja virheitä, siitä voi lähteä spi­raali alaspäin. Tarkku­us, tur­val­lisu­us ja laatu ovat ne, joi­ta kil­pailus­sa kat­so­taan, Räsä­nen ker­too.

Hän hyö­dyn­tää suorituk­ses­saan mah­dol­lisu­ut­ta käyt­tää kuu­lo­suo­jaimia, vaik­ka musi­ikkia ei niiden kaut­ta finaalis­sa saakaan kuun­nel­la.

– Tun­tuu, että ne kun lait­taa, on sen jäl­keen oman pään sisässä. Tykkään siitä, että tääl­lä saa keskit­tyä mon­ta päivää put­keen. Se on kivaa ja myös eri­laista, kuin puusepän nor­mi­työssä, hän hymy­ilee.

Voit­ta­va strate­gia on keskit­tymi­nen.

Käsil­lä tekem­i­nen on Räsäselle se oma jut­tu. Se kirkas­tui hänelle lukion ja armei­jan jäl­keen. Hän on juuri valmis­tunut Espoon Omni­as­ta.

– Minus­ta koulu­tuk­ses­sa oli hyvää se, että heti aloitet­ti­in tekemään, kos­ka niin käden taito­ja oppii. Aluk­si se oli jopa vähän kum­mallista, kos­ka enhän minä mitään sirkke­liä osan­nut käyt­tää. Mut­ta sitäkin sai valvo­tusti tehdä. Pikkuhil­jaa sain huo­ma­ta, että pystyin kehit­tymään. Itselle isoin­ta ovat olleet onnis­tu­misen elämyk­set, hän ker­too.

Ennen kil­pailua hän teki kuukau­den työhar­joit­telun Sevil­las­sa Espan­jas­sa.

– Nyt on ainakin kesälle oman alan töitä tar­jol­la. Pitää kat­soa, miten Helsingis­sä hom­mia riit­tää, hän jut­telee.

JÄNNITYS KARISEE

Sekun­tikel­lo nap­sah­taa autoko­rinko­r­jauk­sen kil­pailupis­teel­lä.

– Ja aika on täyn­nä, kajah­taa mikke­liläisen Lenni Mer­iläisen vier­essä, kun hän on tark­ista­mas­sa henkilöau­ton renkaiden ilman­painei­ta.

– Tässä oli luovu­tushuolto, eli tarkaste­taan auto yleis­es­ti: alus­ta, moot­tori­ti­la, että kaik­ki on kun­nos­sa asi­akkaalle luovu­tus­ta varten. Viat kir­jataan ylös ja sitä rataa, hän ker­too ja vetää han­sko­ja käsistään.

Ennen tätä Mer­iläi­nen teki kil­pail­urastin sähkörekalla, jos­sa hän pääsi kip­paa­maan rekan hytin ja tark­ista­maan ohjauskul­mia.

– Ensim­mäistä ras­tia kun tein, niin kyl­lä se jän­ni­tys aika hyvin siinä katosi. Kun­han vain ottaa rauhal­lis­es­ti eikä rupea hätiköimään. Ei tarvitse miet­tiä, kuin­ka hirveä kiire on tai miten itse pär­jää. Ne mielestä pois vain, niin hyvä suori­tus tulee, hän jut­telee.

Kun­han vain ottaa rauhal­lis­es­ti eikä rupea hätiköimään.

Etelä-Savon ammat­tiopis­tol­la opiskel­lut Mer­iläi­nen on täl­lä het­kel­lä oppisopimuk­sel­la Mikke­lin Auto-Kil­lal­la.

– On ollut puhet­ta, että pää­sisin sinne armei­jan jäl­keen töi­hin. Jatko-opiskelu­jen kannal­ta ei ole suurem­paa aja­tus­ta. Kat­son myöhem­min, jos mieli rupeaa muut­tumaan johonkin suun­taan, hän miet­tii.

OPPILAITOSYHTEISTYÖ TÄYDENTÄÄ PERUSKOULUTUSTA

Laji­vas­taa­vana ajoneu­votekni­ikas­sa toimi­va Ken­neth Ander­s­son ker­too, että kil­pailus­sa tes­tataan nuorten perus­taito­ja. Kas­vavaa sähköau­to­jen maail­maa on tuo­tu vain vähän mukaan kisaan. Sähköau­toi­hin liit­tyvä korkea­jän­nitetöi­den tekem­i­nen on osaamista, jota nuo­ril­ta ei vielä odote­ta.

Ander­s­son ker­too, että sähköau­to­ja yritetään kovasti tuo­da mukaan opin­toi­hin, mut­ta käytän­nössä puhutaan perusteista. Työ­paikat koulut­ta­vat edelleen merk­ki- ja malliko­htaiseen osaamiseen.

– Pal­lo­han on paljon siel­lä työelämässä. Valmista akun­purka­jaa ei tule mis­tään koulus­ta, Ander­s­son sanoo.

Sähkörekan kil­pailupis­teel­lä työtä valvo­va pro­jek­tipääl­likkö Jani Rajamä­ki Vol­vo Truck­sil­ta korostaa, että oppi­laitosy­hteistyö nousee arvoon­sa, kun puhutaan uud­es­ta teknolo­gias­ta.

– Kun tarvet­ta yri­tyk­sel­lä on, niin räätälöidään koulu­tus yhdessä oppi­laitok­sen kanssa. Voiman­lähteistä puhut­taes­sa yhä enem­män tarvit­taisi­in täl­laista yksilöl­listä koulu­tus­ta, hän sanoo.

 OSAAMISEN ENNAKOINTI TARVITSEE LISÄPANOSTUSTA

Teol­lisu­us­li­iton koulu­tus­pääl­likkö Veli-Mat­ti Kaup­pinen ja koulu­tus­su­un­nit­teli­ja Sari Perk­iö huokai­se­vat, kun saa­vat het­kek­si paina­vat reput selästään. He ovat tuoneet kisoi­hin palkin­noik­si Teol­lisu­us­li­iton moni­toim­i­työkalu­ja. He sanovat, että teknisille aloille ja ylipäätään käden­taidoille Taita­ja-kil­pailut ovat tärkeä arvos­tuk­sen kohot­ta­ja. Sitä tarvi­taan, kun samaan aikaan ammatil­lista koulu­tus­ta kurite­taan kohtu­ut­tomil­la leikkauk­sil­la.

– Tämä nyky­hal­li­tus teki isot leikkauk­set ammatil­liseen koulu­tuk­seen, lasku­tavas­ta riip­puen jopa enem­mänkin kuin 120 miljoon­aa euroa. Se rupeaa näkymään, kun oppi­laitok­sis­sa joudu­taan vähen­tämään henkilökun­taa ja tar­jot­tavia ainei­ta, Kaup­pinen sanoo.

Perk­iö muis­tut­taa, että jo edel­lisenkin kurituk­sen, vuo­den 2018 reformin vaiku­tuk­sista kär­sitään ammatil­lises­sa koulu­tuk­ses­sa edelleen.

– Liian mon­elta kuulee, että vaik­ka he ovat valmis­tuneet ammat­tik­oulus­ta, he eivät tunne osaa­vansa ja ole­vansa ammat­ti­taitoisia. Niin ei saisi olla, hän sanoo.

Perk­iö huo­maut­taa, että samaan aikaan, kun ammat­te­ja pois­tuu ja uusia syn­tyy, vain har­val­la nuorel­la on käsi­tys siitä, mil­laisia eri ammat­te­ja on tar­jol­la. Ei ole käsi­tys­tä vält­tämät­tä muil­lakaan, kos­ka ope­tushal­li­tuk­sen johdol­la tehtyä osaamisen ennakoin­ti­työtä on kutis­tet­tu min­imi­in.

– Osaamisen ennakoin­ti on ollut parhaim­mil­laan sitä, että siinä on ollut mukana val­tio­val­ta, työ­nan­ta­ja- ja työn­tek­i­jäpuoli sekä oppi­laitok­sia. On ollut aito vuorop­uhelu siitä, mitä lyhyen, keskip­itkän ja pitkän aikavälin osaamis­tarpei­ta on. Tähän pitäisi sat­sa­ta, Kaup­pinen sanoo.

ISKÄN AUTOTALLISTA KUNNOSSAPITOON

Koneenasen­nuk­sen ja kun­nos­s­api­don tehtäväpis­teel­lä kuo­pi­o­lainen Min­na Risu­lainen tarkastelee käsil­lä ole­vaa konet­ta. Kil­pail­i­jat saa­vat kol­me­na päivänä eteen­sä tehtäviä Fes­tol­ta, Pon­s­selta, Sand­vik Miningilta, SKF:ltä, Sulz­er­il­ta ja Wille Machi­ne­sil­ta. Se sopii Risu­laiselle.

– Tule­vaisu­u­den unel­mani olisi päästä Kuo­pi­on alueelle töi­hin, Junt­tanille tai Pon­s­selle, Risu­lainen sanoo.

Olen tykän­nyt ihan sikana!

Täl­lä het­kel­lä hän opiskelee toista vuot­ta Savon ammat­tiopis­tossa.

– Ihan pien­estä pitäen olen tykän­nyt ras­sa­ta konei­ta iskän mukana auto­tallis­sa. Ajat­telin, että mik­si en saman tien hak­isi alalle, kun se kuitenkin kiin­nos­taa tosi paljon. Olen tykän­nyt ihan sikana! Tun­tuu, että oma ala on, hän jut­telee.

Kil­pailupis­tei­den ohi kul­kee lop­puma­ton vir­ta uteliai­ta. Risu­lainen ker­too, että kil­pailus­sa valt­tia on pystyä keskit­tymään omaan tekemiseen, vaik­ka ympäril­lä häärää paljon ihmisiä. Mon­et kil­pail­i­jat näyt­tävätkin panos­ta­van ohjei­den huolel­liseen lukemiseen. Risu­lainen lähti mukaan kil­pailu­un opet­ta­jansa kan­nus­ta­mana.

– Jän­nit­tää tietysti. Saa nähdä, mitä tulee. Ja mitä tulee, siihen ollaan tyy­tyväisiä, Risu­lainen sanoo.

Kat­so kaik­ki Taita­ja 2025 ‑kil­pailun tulok­set tästä (link­ki aukeaa uuteen välile­hteen).