”Täytyy olla siellä mukana, missä suomalaisen palkansaajan asioista päätetään” – Aika ei nyt suosi ay-liikkeen asioita EU:ssa

Neljättä vuottaan FinUnionsin johtajana toimiva johtaja Susanna Salovaara muistelee melkein kaiholla menneitä parempia aikoja.

– Voi sanoa, että kymmenen viime vuotta on ollut hyvää aikaa palkansaajaliikkeen näkökulmasta. Voisi kai sanoa, että edellinen [5 vuoden] parlamenttikausi oli suorastaan unelmakausi. Saatiin esimerkiksi direktiivit palkka-avoimuudesta ja alustataloudesta.

– Nyt näitä vielä toimeenpantavia direktiivejä ollaan osittain perumassa, Salovaara huokaa.

EI OMNIBUSILLE, YRITYSVASTUUDIREKTIIVI VAARASSA

Helmikuussa EU-päätöksenteon keskeisimmässä paikassa komission edessä oli mielenosoitus Omnibus-pakettia vastaan. Mieltään osoittivat European Trade Union Confederationin, ETUC:n alaiset yhdistykset, joihin myös FinUnions kuuluu jäsentensä SAK:n ja STTK:n kautta.

Omnibus-nimellä tunnettu paketti käsittelee lainsäädännön yksinkertaistamista. Siihen kuuluu myös direktiivi yritysvastuusta, joka nykyisen Ursula von der Leyenin johtaman komission mukaan haittaa yritysten kilpailukykyä ja tuo turhaa byrokratiaa.

Miksi yritysvastuudirektiivistä kiinni pitäminen on ay-liikkeelle niin tärkeää?

– No, ensinnäkin EU olisi purkamassa säätämäänsä direktiiviä, jota ei ole vielä toimeenpantu. Se olisi ensimmäinen kerta EU-päätöksenteon historiassa, puuskahtaa Salovaara.

– Ay-liikkeen kannalta paketissa ei ole kyse turhasta byrokratiasta, vaan työntekijöiden oikeuksista ja ihmisoikeuksista. Sitä paitsi paketin purkaminen tai vesittäminen kohtelisi yrityksiäkin eriarvoisesti.

Salovaaran mukaan EU:n pohjoisissa maissa monet firmat ovat tehneet jo paljon yritysvastuun eteen. Niiden panostukset menisivät hukkaan, ja pakottavaa lainsäädäntöä odottaneet yritykset pääsisivät helpommalla.

– Omnibus-paketin suunnitteluun ei ole pyydetty ay-liikettä eikä kansalaisjärjestöjä lainkaan mukaan, vaikka asia koskee varmasti palkansaajiakin.

– Työnantajien keskusjärjestö ei ole myöskään ollut pääneuvottelijana, vaan suuryritykset ovat päässeet suoraan vaikuttamaan paketin sisältöön. Varsin outoa toimintaa normienpurun nimissä, toteaa Salovaara.

EU:SSA ISO MUUTOS 30 VUODESSA

Mutta palataanpa perusasioihin: mitä suomalainen duunari, vaikkapa metalli-, kemian tai puunjalostuksen alalla työskentelevä, hyötyy siitä, että sillä on FinUnions edustajanaan Brysselissä?

– Suurin syy jokaisen suomalaisen työntekijän kannalta on EU:n suuri muutos 30 vuoden aikana, Salovaara aloittaa.

– Entisestä talousunionista on tullut vähän joka asiasta lausuva ja päättävä unioni. Talousunioni on nyt myös sosiaali-, ympäristö- ja koulutusunioni. EU:ssa päätetään yhä enemmän kaikkia palkansaajia koskevista työelämän asioista. Siksi meidän on oltava täällä mukana, missä suomalaisen palkansaajan asioista päätetään.

EU:ssa päätetään yhä enemmän kaikkia palkansaajia koskevista työelämän asioista.

Salovaaran mukaan aikaisemmin EU-säännökset olivat tasoltaan niin paljon Suomen työehtosopimusten ja lakienkin alapuolella, ettei vaikutusta juuri duunarin elämään ollut. Mutta nyt on toinen ääni kellossa.

– EU-säännökset saattavat jopa parantaa tilannetta Suomessa, kun vertaa viime vuosien muutosta ay-liikkeelle tärkeissä asioissa kuten lakko-oikeudessa, Salovaara sanoo.

Hän ottaa esimerkiksi palkka-avoimuuden, joka toimeenpantaessa vähentäisi miesten ja naisten palkkaepätasa-arvoa. Myös alustatalouden kohtalonkysymys – onko Wolt-kuski yrittäjä vai työntekijä – voi vaikuttaa valtaosaan työntekijöistä koko Euroopassa. Euroopan unionissa on jo yli 30 miljoonaa alustataloustyöntekijää.

– Tämä ei koske vain epäsäännöllisiä polkupyöräkuskin kaltaisia palveluammatteja, vaan tavallisia työntekijöitä, joita esimerkiksi Teollisuusliitto edustaa. Lisäksi myös akateemisten ammattien kuten arkkitehtien työnkuvat ovat vaarassa joutua samaan kierteeseen. Arkkitehdit joutuvat tekemään ilmaistyötä, jos kilpailut eivät tuota tulosta, Salovaara havainnollistaa.

EU:SSA KOKEILUJA, EI SUOMESSA

EU-parlamentin ja komission nykyinen 5-vuotiskausi on alkanut takkuisesti. Susanna Salovaaran mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana EU-maissa on ollut useampiakin työelämän kokeiluja, joissa on testattu palkansaajille tärkeitä asioita, haettu uusia aloitteita.

– Nelipäiväinen työviikko on hyvä esimerkki. Sitä on testattu muun muassa Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Belgiassa ja Espanjassa. Kärjessä ovat olleet Ruotsi ja Islanti. Suomessa korkeintaan on naureskeltu, kun Sanna Marin pohdiskeli sitä 2019.

Pari vuotta sitten tuloksia saatiin Britannian nelipäiväisen työviikon kokeilusta.

– Kokeilun tulokset olivat paljon rohkaisevampia kuin oli etukäteen ajateltu. Alettiin vaatia, että tätä kokeilua pitäisi soveltaa useammallakin taholla, toteaa Salovaara.

YLI 55 VUODEN HILJAISUUS

On kulunut yli 55 vuotta siitä, kun Suomessa viimeksi lyhennettiin työaikaa. Maassamme siirryttiin tekemään töitä viitenä päivänä viikossa 1960-luvulla ja lauantain koulu lopetettiin 1970-luvun alussa.

– Työajan muutosten osalta on ollut hiljaista, vaikka työ on muuttunut monella tavalla ja olemme saaneet avuksemme lukuisia laitteita ja koneita, jotka ovat parantaneet tuottavuutta. Voisiko siis miettiä, olisiko aika uudistaa työelämää jälleen ihmisten elämänlaadun parantamiseksi, Salovaara kysyy.

Erilaiset tiekartat ja suositukset eivät työelämää kehitä, tarvitaan lakihankkeita.

Britannian kokeilussa oli mukana 61 yritystä ja yli 3 300 työntekijää. Tämä puolivuotinen kokeilu loi niin positiivisia kokemuksia, että 92 prosenttia yrityksistä päätti jatkaa nelipäiväistä viikkoa vastaisuudessakin. Kokeilun ”100–80–100-malli” tarjoaa täyden palkan 80 prosentin panoksella luoden täyden 100 prosentin tuottavuuden.

Ruotsi ja Islanti ovat olleet uranuurtajia lyhennettyjen työviikkojen kokeiluissa, maat ovat aloittaneet ne jo 2015. Islannissa lyhennetystä työajasta tuli pysyvä tila 90 prosentille työvoimasta, ja maassa on tehty merkittäviä huomioita työstressin ja burnoutien vähenemisestä.

– Nämä hyvät kokeilut kiertävät Suomea. Palkkatasa-arvo miesten ja naisten välillä on toteutunut vain pienessä Luxemburgissa, joten tilaa EU-lainsäädännölle on, Salovaara tiivistää.

LEYENIN ALKU PETTYMYS

Von der Leyenin komission ensimmäiset kuukaudet ovat olleet Salovaaralle ja FinUnionsille pettymys. Luvattua sosiaalista lainsäädäntöä ei ole valmistelussa lainkaan.

– No, alku ei näytä hyvältä. Mutta onhan tässä vuosia jäljellä. Mutta erilaiset tiekartat ja suositukset eivät työelämää kehitä, tarvitaan lakihankkeita, sanoo Salovaara.

Hänen mukaansa tällainen EU-tason hanke voisi olla esimerkiksi henkinen työsuojelu. Psykososiaalisten stressitekijöiden torjuntaa – kuten työntekijän oikeutta olla tavoittamattomissa vapaa-aikanaan – pitäisi nostaa EU:n lainsäädäntöön. Silloin vältyttäisiin turhilta loppuunpalamisilta sekä sairauslomilta ja työkyvyttömyyseläkkeiltä.

30 vuotta edunvalvontaa Brysselissä

Yli kolme vuosikymmentä sitten vuonna 1990 Suomen ay-liikkeen keskusjärjestöt SAK, STTK, TVK (joka meni konkurssiin 1992) ja Akava aloittelivat Eurooppa-tason vaikuttamisen. Brysseliin palkattiin yhteinen asiamies, toiminnan nimi oli alkuun KEY (Keskusjärjestöjen Eurooppa-yhteistyö).

Varsinainen toimisto perustettiin nimellä KEY-Finland, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin 1995. Johtajan lisäksi toimistossa työskentelee tiedottaja-assistentti. Toimisto avasi ovensa helmikuun alussa 1995 Kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen talossa.

Vuonna 1998 KEY-Finland seurasi työllisyyttä ja sosiaalista dialogia koskevia direktiivejä ja järjesti 56 ryhmälle ohjelmat Brysselissä.

Amsterdamin sopimus tuli voimaan ja Suomi toimi ensimmäistä kertaa EU:n puheenjohtajana 1999. Vuonna 2002 EMU:n kolmas vaihe toi yhteisen valuutan, euron.

Vuonna 2004 EU laajeni kymmenellä valtiolla. KEY-Finlandin nimi vaihtui ja käyttöön otettiin nimi FinUnions 2007. Seuraavana vuonna alkoi finanssikriisi. EU:hun liittyi kaksi uutta jäsenmaata Bulgaria ja Romania. FinUnions ahkeroi työaikadirektiivin parantamiseksi vuonna 2012.

Vuonna 2016 Akava jättäytyi pois FinUnionsista.

Vuonna 2022 FinUnionsin johtajana aloitti Susanna Salovaara. Edunvalvontatyö parlamenttiin päin tiivistyi, kun vähimmäispalkkoja koskevasta direktiivistä käytiin kolmikantaneuvotteluja. Direktiivi hyväksyttiin syksyllä 2022.

2024 FinUnions muutti City Centerin tiloihin Rogierin aukion toiselle puolelle. Ursula von der Leyenin toinen komissio aloitti työnsä joulukuussa 2024. Suomen komissaariksi valittiin europarlamentaarikko Henna Virkkunen.

Vuonna 2025 FinUnions jatkaa toimintaansa suomalaisten palkansaajien etujen ajajana ja sosiaalisen Euroopan puolustajana Brysselissä.

FinUnionsin historia äänikirjana (linkki aukeaa uuteen välilehteen)