Raskasta. Monipuo­lista käsityötä, jossa näkee kättensä jäljen. Ehdot­toman siistiä. Työtä, joka synnyttää ystävyyttä ja pitkä­ai­kaisia ihmis­suh­teita. Työtä, joka antaa hyvän mielen. Tuota kaikkea on pesulatyö.

Aurin­ko­pe­sula eli SOL Yritys­pe­sula työllistää viiti­sen­toista työnte­kijää vaihte­le­vissa tehtä­vissä. Yksi merkitsee pesulaan tulleen pyykin, toinen tullaa eli tarkistaa, että vaatteiden taskuihin tai muualle ei ole jäänyt ylimää­räisiä esineitä, kolmas käyttää pesuko­netta, kuivaus­rumpua ja mankelia, neljäs silittää ja prässää paitoja, viides käyttää verhoprässiä, kuudes pakkaa pesula­puh­taat tuotteet takaisin asiak­kaalle lähetettäviksi.

Svetlana Vainer tuli Suomeen 16 vuotta sitten. Hän oli ammatil­taan käsipal­loi­lija. Hän on pelannut myös Suomessa käsipalloa.

– Viihdyin hyvin Suomessa ja sain paljon uusia ystäviä ja päätin jäädä Suomeen. Menin pesulaan töihin, että voin olla tekemi­sissä ihmisten kanssa, ja opin suomen kielen nopeammin.

Vainer työsken­teli SOLin Espoon Lippu­laivan pesulassa, niistä kahdeksan vuotta myymä­län­hoi­ta­jana. Hänen nykyinen työpaik­kansa on Helsingin Konalassa sijait­seva Aurin­ko­pe­sula. Hän pitää työstään. Haastat­telua tehtäessä Vainer merkitsi tekstii­lejä, jotta ne pesusta tultuaan ohjau­tuvat oikealle omistajalle.

– Työ on monipuo­lista. On kiva, että töissä voimme asiak­kaan puolesta hoitaa tekstii­lien pesun, että he voivat kotona keskittyä muuhun tekemiseen.

PALJON ARKILIIKUNTAA

Kuusi vuotta pesulassa työsken­nellyt Toomas Sjöman kuvaa pyykin­pe­sijän arkea:

– Päivä alkaa 6.30. Se sisältää työka­ve­reiden kanssa keskus­telua ja pyykin pesua. Se on tietyllä tapaa liuku­hih­na­työtä, päivästä toiseen aika samanlaista.

– Laitan käsin tekstiilit konee­seen, ja valitsen pyykin mukaan pesuoh­jelman. Välissä täytän muita koneita tai teen tahran käsit­telyä ja muuta esival­mis­telua. Pesun jälkeen siirrän pyykit kuivaus­rum­puun, missä ne kuiva­taan tai valmis­tel­laan jälki­vii­meis­telyä varten. Viimeis­tely voi olla mankeli, jonka kautta ajetaan pöytä­liinat ja liina­vaat­teet. Prässille viedään verhoja ja liina­vaat­teita, mitkä eivät manke­lista mene läpi.

– Kaulus­paidat viedään omalle viimeis­te­ly­pis­teelle. Työtak­kien viimeis­te­lypräs­säys on vielä oma työpis­teensä, jossa käsitel­lään esimer­kiksi labora­to­rio­tak­keja, jotka ovat 100-prosent­tista puuvillaa.

– Tämä on fyysistä työtä, seitsemän ja puoli tuntia jaloilla. Se voi tuntua kehossa. Itse tehostan arkilii­kun­taani. Vaikka askelia kertyy 10 000–15 000 askelta päivässä, käytän 2,5 kilon nilkka­pai­noja mukana. En tiedä onko tapa suosi­tel­tava, mutta uskoisin tällä olevan kehoa vahvis­tavia hyötyjä.

Sjömanin mukaan toisteinen työ voi joistakin tuntua yksitoik­koi­selta, mutta hän kertoo pitävänsä työstä, jossa sama rutiini toistuu päivästä toiseen.

MAHDOLLISUUS OPPIA UUTTA

Kuluvana syksynä lokakuussa Sjömanin työ muuttuu miellyt­tä­vällä tavalla.

– Ilmoitin haluk­kuu­des­tani sitoutua yrityk­seen, ja he löysivät minulle sopivan työn. Huolto-organi­saa­tiossa oli tarvetta.

Tähän asti SOLin pesula­pal­ve­luiden 63 myymälän huoltoa on pyöri­tetty kahden miehen voimin, ja huolloissa on jouduttu käyttä­mään ulkopuo­lista työvoimaa.

– Se on kallista. Kun yrityk­sessä nähtiin, että minussa on poten­ti­aalia, niin he uskoivat, että minusta olisi huolto­mie­heksi. Olen kahden vuoden ajan ollut oppimassa työtä käytännön kautta kahden huolto­pääl­likön Keijo Pakarisen ja Kimmo Suutarin opeissa.

– Firmalle ratkaisu on tietysti hyvä. Se saa siitä rahal­lista säästöä. Sen ei tarvitse enää turvautua ulkopuo­li­seen apuun. Toiminta-aluekin laajenee, kun pystymme Suur-Helsingin lisäksi hoita­maan Tampe­retta, jossa meillä on neljä myymälää. Talou­del­li­sesti se on fiksu ratkaisu, ja merkki siitä, että yrityk­sessä halutaan panostaa omaan työntekijään.

– Se tietysti herättää solidaa­ri­suutta työnan­tajaa kohtaan, kun se palkitsee tarjoa­malla tuonkal­taista mahdol­li­suutta, sanoo Sjöman.

Avoimuuden eteen on hänen mukaansa työpai­kalla tehty paljon töitä.

– Lisäksi työnte­ki­jöiden aloit­teesta kerran viikossa pidetään palaveri, jossa yhdessä ideoi­daan ja kehite­tään toimintaa. Niiden ansiosta olemme muutta­neet proses­siamme kustannustehokkaammaksi.

TYÖNTEKIJÖITÄ KAIKKIALLA SUOMESSA

SOL Pesula­pal­ve­luiden pyykki pestään myymä­löissä, joita on eri puolilla Suomea. Työnte­ki­jöitä yrityk­sellä on 208. Osa myymä­löistä on yhden hengen työpaik­koja. Myymälä ottaa vastaan asiak­kaan pyykin ja pesee sen.

– Se mitä myymä­lässä ei pystytä hoita­maan pestään Aurin­ko­pe­su­lassa. Se on SOLin ainoa laitos­pe­sula, kertoo pääluot­ta­mus­mies Tuula Talstila.

Myymä­löissä käyte­tään ruuhka­huip­puja tasaa­maan tilapäistyövoimaa.

– Ekstraajia tarvi­taan. Monesti he ovat opiske­li­joita. He tykkäävät tehdä meidän myymä­löis­sämme työtä, koska he pystyvät sillä tavoin sovit­ta­maan opiskelun ja työn. Usein myymälät ovat auki yhdek­sään asti illalla.

Kaikki myymä­län­hoi­tajat ja lähes kaikki Aurin­ko­pe­sulan työnte­kijät ovat vakituisia. Osa jatkaa pesulassa eläkei­kään saakka. Myös vaihtu­vuutta esiintyy. Ulkomaa­lais­taus­taisia työnte­ki­jöitä on Talstilan mukaan pesulaan helpompi saada kuin kotimaisia työnte­ki­jöitä ja heitä on työvoi­massa runsaasti.

– Kotimaiset nuoret eivät tahdo viihtyä näin raskaassa työssä.

Kaikki eivät kestä fyysi­sesti vaativaa pesula­työtä eläkei­kään asti.

– Jotta jaksaisi kunnosta on pidet­tävä huolta ja oltava positii­vinen. Tarvi­taan hyvä työpo­rukka ympärille. Meillä työpai­kalla on tosi mukavaa ja hyvä yhteishenki.

PALKKAUKSESSA PARANNETTAVAA

Talstila on monio­saaja, joka on viihtynyt pesula­työssä 34 vuotta. Hänen mukaansa myönteistä työpai­kalla on tehtä­vien kierto, ja sen mukanaan tuoma monipuolisuus.

– Ei minusta olisi tekemään koko päivää istuma­työtä. Tykkään, että saan olla liikkeessä.

Raskas, toisteinen työ, joka automaa­tion kehityk­sestä huoli­matta suurim­maksi osaksi on käsityötä, on ikään­tyessä kuluttavaa.

– Kyllä kulumia tulee ja kehossa tuntuu!

Luotta­mus­miehen tehtä­vässä Talstilan alueena on koko Suomi. Luotta­mus­mies­päi­vinä maanan­taisin ja tiistaisin hän kiertää myymä­löitä, joista pohjoisin sijaitsee Rovaniemellä.

– Koska työto­verit ovat kaukana, minun pitää olla aktii­vinen. Käyn kysymässä kuulu­misia. Kerron ihmisille, että kun tulee ongelma, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä. Työnan­taja suhtautuu luotta­mus­mies­työhön myöntei­sesti. Aika vähän meillä on riitatilanteita.

Talstilan mukaan työnan­taja suhtautuu positii­vi­sesti henki­löstön kehit­tä­mi­seen, koulu­tuk­seen, työhy­vin­voin­tiin, työtur­val­li­suu­teen ja myös mahdol­li­suuk­siin päästä uralle eteenpäin.

Yksi asia kaipaisi korjausta.

– Palkat herät­tävät eniten tyyty­mät­tö­myyttä. Meillä ne ovat alle kahden tuhannen euron luokkaa kuukau­dessa. Pesuloiden palkkaus on pieni työn raskau­teen ja työmää­rään nähden.

IHMISSUHTEET OSA TYÖTÄ

SOL Pesula­pal­ve­luiden myymä­löissä pesulatyö on erilaista kuin isoissa laitospesuloissa.

– Se on yksinäistä työtä. Asiakas tuo pyykkiä. Se pestään, tehdään tahran­poisto ja viimeis­tel­lään täällä. Yksi ihminen hoitaa koko työn, Pesula­pal­velut Kampin myymä­län­hoi­taja Suvi Vaara kertoo.

Vaara ja hänen työto­ve­rinsa pyörit­tävät myymälää kahdessa vuorossa. Vaaran mukaan työssä mukavaa on olla koske­tuk­sessa ihmisiin.

– Ihmiset ovat aina ihmisiä. Toisilla on paha päivä ja he purkavat sitä meihin, osalla on hyvä päivä ja me pääsemme siitäkin osalli­siksi. Se on piris­tävää. On myös asiak­kaita, jotka ovat käyneet myymä­lässä pitkän aikaa ja on syntynyt keski­näinen ystävyys- ja luottamussuhde.

Vaara pitää työstään.

– Se on itsenäistä. Siihen sisältyy ongel­man­rat­kaisua ja käsillä tekemistä. Ne viehät­tävät minua.

Yksinään työsken­tely ei hänen mieles­tään ole haitta.

– Apu on puhelimen päässä. Jos tarvitsen esimiestä, voin aina soittaa. Toisaalta on ihan mukavaa, että kukaan ei ole katse­le­massa, mitä tekee ja milloin tekee. Meillä on jokai­sella työssä oma rytmi.

Vaihtelua Vaaran työhön tuo toimi­minen työpaikan työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuna. Hänen mukaansa nykyisin työsuo­je­lussa koros­tuvat erityi­sesti ihmisten välisiin suhtei­siin liittyvät asiat.

– Ongelma voi olla esimer­kiksi, että ihmisten vaihtuessa henki­lö­ke­miat eivät kohtaa. Työpaik­kamme työsuo­je­lusta haastavaa tekee se, että työsken­te­lemme eri puolilla Suomea. Kun pitää matkustaa pohjoi­sem­paan, tulee pitkä päivä. Mutta aina on ihana käydä tapaa­massa ihmisiä.

Vaara tuli pesulaan töihin yhdeksän vuotta sitten kesätyön kautta.

– Opiskelin tekstiili- ja vaate­tus­tek­niikkaa Tampe­reella. Piti saada kesätöitä. Jäin kesäty­töstä tänne vähän pidem­mäksi aikaa. Työ vastaa odotuksia. Ei minulla työstä koskaan ole ollut mitään ruusun­kuvia silmissä. Meillä työka­verit ovat mukavia ja kaikki auttavat toisiaan.

SOL PESULAPALVELUT OY

PERUSTETTU 2001, yrityksen juuret ulottuvat 1800-luvun puoliväliin
KOTIPAIKKA Helsinki
OMISTAJA Solemo-konserni, jossa omista­jina on Jorosten perhe
TOIMIALA Pesula­pal­velut
HENKILÖSTÖ 196 (2017)
LIIKEVAIHTO 11,2 miljoonaa euroa (vuonna 2017)

Monen­laisia työsuhteita

– Haasteena pesula-alalla on työvoiman saanti. Pestävää riittää, mutta ihmisiä tekemään työtä haasta­viin olosuh­tei­siin on vaikea saada, kertoo Teolli­suus­liiton sopimus­asian­tun­tija Markku Aalto­virta.

Työ pesuloissa on rankkaa ja työtahti kiivas, koska pesuerät pitää saada nopeasti valmiiksi.

Työvoiman saannin kannalta kriit­tinen tekijä on Aalto­virran mukaan alan palkkaus.

– Palkka ja sen riittä­vyys ovat isoja haasteita. Me liittoina sovimme minimi­pal­kasta ja minimieh­doista, mutta palkat ovat pieniä, eikä työ ole kevyem­mästä päästä.

Alalla työsken­telee 2 500–3 000 työnte­kijää. Maanlaa­juiset ketjut Lindström, Comforta ja SOL ovat alan suurimmat työpaikat. Lisäksi yksityisiä pesuloita ja kunnal­lisia pesuloita on iso liuta. Niitä voi samassa kaupun­gissa olla useitakin.

Pesula-alalla käyte­tään kaiken tyyppisiä työaikamuotoja.

– Jos kokonai­suutta katsoo, valtaosa työsken­telee epätyy­pil­li­sissä sopimuk­sissa, muun muassa kutsuso­pi­muk­sissa ja minimi­tun­ti­mää­rällä toimi­vissa sopimuk­sissa. Nolla­so­pi­muk­siakin löytyy. Meillä on monessa isossa pesulassa se tilanne, että epätyy­pil­lisiä on enemmän kuin vakituista väkeä.

Ekstraajat auttavat tasaa­maan ruuhka­huip­puja. Mutta vakitui­sille työnte­ki­jöille niiden käyttö aiheuttaa haasteita työn kuormitukseen.

Aalto­virran mukaan on olemassa ryhmä, joka ei halua työtä muulla kuin nolla­tun­ti­so­pi­muk­sella tai minimituntimäärällä.

– Opiske­lijat kuuluvat tähän ryhmään. He haluavat tehdä työtä silloin, kun heillä on opiskelun lomassa aikaa. Usein he tekevät iltoja opiske­lu­päivän päätteeksi.

Nykyisin ilman ekstraajia ei moni pesula pyörisi lainkaan.

– Monessa paikassa vakituinen väki on jo vähem­mis­tönä. Kun sesonki vaihtuu ja työkuorma vähenee, niin ekstraaja on helpompi saada pois työpai­kalta. Vakio­väelle jää perus­työn­teko, jolla pesula pysty­tään pitämään toiminnassa.

Vakituiset työnte­kijät ovat Aalto­virran mukaan varsin hyvin järjes­täy­ty­neitä. Pienissä pesuloissa ja ekstraa­ja­kun­nassa järjes­täy­ty­mi­sessä on paran­ta­misen varaa.

Vakituisten kohdalla vaihtu­vuus ei ole erityisen suurta.

– Joka sen alan on valinnut, niin tietää mitä se työ tarkoittaa, ja siinä mielessä mitään yllätyksiä ei tule.

Lisään­tyvä automaatio vähentää vähitellen pesula-alan työpaik­koja, mutta käsityötä edelleen on runsaasti.

– Jokainen suurempi kone vie muutaman käsiparin pois. Se on normaalia kehitystä, kun tekniikka menee eteenpäin.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT PEKKA ELOMAA