Kotimaisen ruuan tekijöistä pulaa – ”Maatilat tarvit­sevat työnte­ki­jöitä ulkomailta”

Maata­lous­tuo­tan­nolle on Suomessa hyvät edelly­tykset myös tulevai­suu­dessa, sanoo vanhempi maata­lous­e­ko­no­misti Päivi Kujala Pellervon talous­tut­ki­muk­sesta (PTT).

– Ruuan kysyntä maail­massa kasvaa, ja meillä on hyvät pohja­ve­si­varat, suuri vuosit­tainen sademäärä, puhdas maaperä ja osaavia yrittäjiä, Kujala toteaa.

Halli­tus­oh­jel­maan onkin kirjattu tavoit­teeksi tuplata Suomen elintarvikevienti.

– Veturina ovat olleet maito­tuot­teet ja myös sianlihaa on viety. Viljoista kauran vienti on kasvanut, koska sen vilje­lyala on lisään­tynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Kannat­ta­vuu­dessa on haasteita, mutta meillä on myös maati­loja, jotka pärjäävät hyvin.

Pellervon talous­tut­kimus julkaisee kaksi kertaa vuodessa maa- ja elintar­vi­ke­ta­louden suhdanne-ennus­teen. Tuorein ennuste on viime syksyltä. Sen mukaan yrittä­jä­tulo laski viime vuonna kahdeksan prosenttia edellis­vuo­teen verrattuna.

– Kannat­ta­vuu­dessa on haasteita, mutta meillä on myös maati­loja, jotka pärjäävät hyvin. Kannat­ta­vuuden kannalta yrittäjän ammat­ti­taito ja johta­mis­osaa­minen ovat ykkösasioita.

Lokakuussa maidon keski­mää­räinen tuotta­ja­hinta oli 52 senttiä litralta. Naudan­li­hasta tuottaja sai keski­määrin noin neljä ja sianli­hasta kaksi euroa kilolta.

Eniten viljelty kasvi Suomessa on ohra. Sitä käyte­tään eläinten rehuksi suoraan tiloilla sekä raaka-aineena rehu‑, tärkki- sekä mallasteollisuudessa.

– Ukrainan-sota nosti hetkel­li­sesti viljan hintoja myös Suomessa. Ne kuitenkin tasaan­tuivat, kun viljan uusi vienti­ka­nava Ukrai­nasta maail­malle aukesi.

Tuotta­ja­hin­toihin pitäisi saada tasoko­rotus, Kujala sanoo. Maata­louden kannat­ta­vuutta paran­taisi hänen mukaansa myös se, jos tulo jakaan­tuisi alkutuot­ta­jalta kulut­ta­jalle kulke­vassa ruoka­ket­jussa nykyistä tasaisemmin.

OMAVARAISUUS KORKEALLA

Suomessa oli viime vuonna runsaat 40 000 maatilaa, kun niitä vielä 30 vuotta sitten oli satatu­hatta, selviää Luonnon­va­ra­kes­kuksen tilas­tosta. Viime vuonna maati­lojen määrä väheni edellis­vuo­teen verrat­tuna 1 400:lla. Se on hieman enemmän kuin edeltä­neinä vuosina.

– Meillä on paljon eriko­koisia tiloja, ja kasvin­vil­je­li­jöitä on runsaasti suhteessa kotie­läin­ti­loihin. Tilojen keski­mää­räinen vilje­lyala on 56 hehtaaria, Kujala kertoo.

Suomessa on noin 350 sika- ja siipi­kar­ja­tilaa ja alle 4 000 maito­tilaa. Maamme 30 000 kasvin­vil­je­ly­ti­lalla viljel­lään muun muassa viljoja, hernettä, härkä­papua, sokeri­juu­ri­kasta, perunaa ja öljykasveja.

Meillä on paljon eriko­koisia tiloja, ja kasvin­vil­je­li­jöitä on runsaasti suhteessa kotieläintiloihin.

Vaikka maati­lojen määrä viime vuonna väheni, pysyi käytössä olevan maata­lous­maan pinta-ala ennal­laan vajaassa 2,3 miljoo­nassa hehtaa­rissa. Käytän­nössä siis maati­lojen koko kasvaa.

– Sian- ja naudan­lihan tuotanto on laskenut loivasti, mutta muuten tuotan­to­määrät eivät ole pienen­ty­neet, joten omava­rai­suusaste on yhä korkea ja huolto­var­muus on taattu.

Vuonna 2023 lihan ja neste­mäisten maito­tuot­teiden omava­rai­suusaste oli Suomessa yli 90 ja leipä­vil­jojen lähes 120 prosenttia. Viljojen omava­rai­suusaste kuitenkin vaihtelee vuosit­tain muun muassa kasvu­kauden sääolo­suh­teissa ja satomää­rissä tapah­tu­vien muutosten vuoksi.

Kasvisten osalta Suomi ei ole yhtä omava­rainen. Esimer­kiksi tomaatin kohdalla kotimaisen tuotannon osuus kulutuk­sesta on 60 prosentin luokkaa.

KESTÄVÄÄ LIHANTUOTANTOA

Vaikka punaisen lihan kysyntä ja tuotanto Suomessa vähenee, Pohjolan perukoilla tuote­taan lihaa jatkos­sakin, sanoo tutki­mus­pääl­likkö Hanna Karikallio Luonnonvarakeskuksesta.

– Maail­man­laa­jui­sesti lihan­ku­lutus on kasvussa ja pohjoisten alueiden merkitys maailman kestä­välle ruoka­tuo­tan­nolle ja ruoka­tur­valle lisääntyy tulevaisuudessa.

Karikal­lion mukaan lihan­tuo­tanto on Suomessa kestä­vämpää kuin esimer­kiksi Etelä-Euroo­passa muun muassa siksi, että täällä naudat syövät nurmi­rehua, eivät maissia tai soijaa.

– Nurmessa on hiilen­si­don­ta­po­ten­ti­aalia eikä suoma­laisten nautojen vuoksi kaadeta Amazonin sademetsää uusien soija­vil­jel­mien tieltä.

Lannoit­teissa pitäisi päästä eroon fossii­li­sista raaka-aineista.

Myös eläinten hyvin­voin­nista huoleh­di­taan Suomessa Karikal­lion mukaan paremmin kuin monissa muissa maissa. Hän antaa esimerkin antibioot­tien käytöstä.

– Esimer­kiksi Etelä-Euroopan maissa naudoille syöte­tään koko ajan ennal­taeh­käi­se­västi antibioot­teja. Suomessa niitä annetaan vain tarvittaessa.

Sian- ja naudan­lihan sijaan siipi­kar­jan­li­halle, erityi­sesti broile­rille, on Suomessa kysyntää ja sen tuotanto onkin yli kaksin­ker­tais­tunut 2000-luvulla.

Myös kotimaisen maata­lous­tuo­tannon kestä­vyy­dessä on yhä tekemistä, Karikallio sanoo.

– Meille tuodaan soijaa eläinten rehuksi, mutta suoma­lainen kotie­läin­tuo­tanto pyrkii korvaa­maan sen esimer­kiksi kotimaisen rehuher­neen avulla, ja lannoit­teissa pitäisi päästä eroon fossii­li­sista raaka-aineista.

OSAKEYHTIÖT YLEISTYVÄT

Monet isot kotie­läin­tilat ovat nykyään osakeyh­tiö­muo­toisia yrityksiä ja tulevai­suu­dessa niiden osuus Karikal­lion mukaan vain kasvaa.

– Maata­lous­tuo­tanto ammat­ti­maistuu. Osakeyh­tiö­muo­toi­sissa maata­lous­yri­tyk­sissä tuotanto on tehokasta. Ne ovat hyvin johdet­tuja ja ne myös inves­toivat ja kehit­tävät alaa.

Suuntaus entistä suurem­paan tilako­koon käy ilmi myös Savonia-ammat­ti­kor­kea­koulun, Osuus­kunta Maito­suomen ja Maito­y­rit­täjät ry:n viime vuonna Pohjois-Savossa toteut­ta­masta Maito­ti­la­ba­ro­met­ristä. Kyselyyn vastasi 210 maito­ti­lal­lista, joilla oli yli 70 lypsylehmää.

Maata­lous­tuo­tanto ammat­ti­maistuu. Osakeyh­tiö­muo­toi­sissa maata­lous­yri­tyk­sissä tuotanto on tehokasta.

Kun heiltä tiedus­tel­tiin, minkä­ko­koinen tila on kannat­tava vuonna 2030, vastaus kuului: tila, jolla on 150 lehmää ja 200 hehtaaria peltoa.

– Jos tilalla on nyt yksi lypsy­ro­botti, jatkossa niitä on kaksi, sanoo Savonia-ammat­ti­kor­kea­koulun tutkimus‑, kehit­tämis- ja innovaa­tio­asian­tun­tija Mika Repo.

Tilakoon kasvaessa myös tilan ulkopuo­lisen työvoiman tarve lisääntyy. Lisää käsipa­reja tarvi­taan myös siksi, että yrittä­jien oma työaika menee tilan johta­mi­seen, Repo sanoo.

Maito ei kuiten­kaan maistu suoma­lai­sille enää entiseen malliin. Vuonna 2023 suoma­lainen käytti keski­määrin enää 87 litraa maitoa, kun kulutus vuonna 2013 oli lähes 130.

– Suoma­laiset kulut­tavat maitoa kuitenkin jugurt­teina ja juustoina. Myös voin ja erilaisten maito­jau­heiden vienti on kasvussa, Karikallio sanoo.

TYÖVOIMASTA PULAA

Maata­lou­dessa on nyt työntekijän markkinat, sillä alalla on pulaa ammat­ti­tai­toi­sesta työvoi­masta, sanoo Teolli­suus­liiton maaseu­tue­lin­kei­nojen sopimus­asian­tun­tija Asta Kääriäinen.

– Ruumiil­li­sesti ja henki­sesti raskaat työt eivät houkut­tele nuoria, eikä suoma­laisen työvoiman osuus maati­loilla kasva, joten maatilat tarvit­sevat työnte­ki­jöitä ulkomailta.

Tuorein tilas­to­tieto maa- ja puutar­ha­ta­lou­dessa työsken­te­le­vien määrästä on vuodelta 2020.

Silloin ala työllisti 134 000 ihmistä, joista palkan­saajia oli noin kolmannes, sillä valtaosan töistä maa- ja puutar­ha­ti­loilla tekevät vilje­lijät ja vilje­li­jä­per­heiden jäsenet.

Ruumiil­li­sesti ja henki­sesti raskaat työt eivät houkut­tele nuoria

Vakituisia työnte­ki­jöitä oli hieman yli 10 000 ja lyhytai­kaista työvoimaa 33 000 henkilöä. Vakituista työtä on tarjolla lähinnä kasvi­huone- ja lypsy­kar­ja­ti­loilla. Avomaan puutar­ha­tilat puoles­taan työllis­tävät suurimman osan lyhytai­kai­sesta työvoimasta.

Ulkomaisen työvoiman osuus on jo nyt huomat­tava. Vuonna 2020 maati­loilla ja puutar­hoilla työsken­teli lähes 20 000 ulkomaista työntekijää.

Kääriäisen mukaan hyvät työolot ovat kilpai­lu­valtti työvoiman saata­vuu­dessa. Erityisen tärkeää on työn terveel­li­syys ja turval­li­suus, hän sanoo.

– Toivon, että työnan­tajat ja työnte­kijät voisivat yhdessä kehittää yhteis­toi­mintaa ja työeh­tojen toimi­vuutta ja lisätä niiden keski­näistä ymmär­rystä työpai­koilla. Tällä kaikella on merki­tystä myös työn tuotta­vuu­teen ja työssäjaksamiseen.

UUSI VALVONNAN KEINO

Vuoden alusta EU:n maata­lous­tu­ki­jär­jes­tel­mään tuli uusi elementti, sosiaa­linen ehdol­li­suus. Tiivis­te­tysti se tarkoittaa sitä, että työso­pi­muksia ja työtur­val­li­suutta koskevan lainsää­dännön laimin­lyö­minen voi johtaa tukimenetyksiin.

– Entiseen verrat­tuna on mullis­tavaa, että tällai­ses­sakin asiassa raha puhuu, jos väärin­käy­töksiä ei pystytä torju­maan suosi­tuk­silla, sopimuk­silla, lainsää­dän­nöllä eikä viran­omais­val­von­nalla ja sitä kautta tulleilla sanktioilla, Kääriäinen sanoo.

Hän huomauttaa, että työso­pi­musten ja työtur­val­li­suuden laimin­lyö­mi­sestä kärsivät sekä työnte­kijät että työnantajat.

– Se on väärin myös niitä työnan­tajia kohtaan, jotka hoitavat asiansa hyvin. Sosiaa­linen ehdol­li­suus auttaa kitke­mään epäter­vettä kilpailua maata­lous­a­lalta, Kääriäinen uskoo.

Tiloilla tehdään arvokasta työtä.

Hän toivoo kuitenkin, että tukime­ne­tyk­siltä vältyt­täi­siin, mutta jos mikään muu ei auta, voi aluehal­lin­to­vi­raston tarkas­taja ilmoittaa viran­omais­val­von­nassa ilmi tulleista työso­pi­muk­siin tai työtur­val­li­suu­teen liitty­vistä laimin­lyön­neistä maata­lous­tukia maksa­valla taholle.

Parhaim­mil­laan työeh­tojen ja työtur­val­li­suuden valvonnan parane­minen voi Kääriäisen mukaan nostaa maata­lous­alan imagoa ja parantaa sen houkuttelevuutta.

– Alan hyviä puolia pitäisi muutenkin tuoda nykyistä enemmän esiin. Kyse on kuitenkin vastuul­li­sesti tuote­tusta suoma­lai­sesta ruuasta. Tiloilla tehdään arvokasta työtä.