Kotimaisen ruuan tekijöistä pulaa – “Maatilat tarvitsevat työntekijöitä ulkomailta”

Maat­alous­tuotan­nolle on Suomes­sa hyvät edel­ly­tyk­set myös tule­vaisu­udessa, sanoo van­hempi maat­alousekon­o­misti Päivi Kujala Peller­von talous­tutkimuk­ses­ta (PTT).

– Ruuan kysyn­tä maail­mas­sa kas­vaa, ja meil­lä on hyvät poh­javesi­varat, suuri vuosit­tainen sademäärä, puh­das maaperä ja osaavia yrit­täjiä, Kujala toteaa.

Hal­li­tu­so­hjel­maan onkin kir­jat­tu tavoit­teek­si tupla­ta Suomen elin­tarvike­vi­en­ti.

– Vetu­ri­na ovat olleet maito­tuot­teet ja myös sian­li­haa on viety. Viljoista kau­ran vien­ti on kas­vanut, kos­ka sen vil­jelyala on lisään­tynyt viimeisen kymme­nen vuo­den aikana.

Kan­nat­tavu­udessa on haastei­ta, mut­ta meil­lä on myös maatilo­ja, jot­ka pär­jäävät hyvin.

Peller­von talous­tutkimus julkaisee kak­si ker­taa vuodessa maa- ja elin­tarvike­talouden suh­danne-ennus­teen. Tuor­ein ennuste on viime syksyltä. Sen mukaan yrit­täjä­tu­lo las­ki viime vuon­na kahdek­san pros­ent­tia edel­lisvuo­teen ver­rat­tuna.

– Kan­nat­tavu­udessa on haastei­ta, mut­ta meil­lä on myös maatilo­ja, jot­ka pär­jäävät hyvin. Kan­nat­tavu­u­den kannal­ta yrit­täjän ammat­ti­taito ja johtamisosaami­nen ovat ykkösasioi­ta.

Lokaku­us­sa maid­on keskimääräi­nen tuot­ta­jahin­ta oli 52 sent­tiä litral­ta. Nau­dan­li­has­ta tuot­ta­ja sai keskimäärin noin neljä ja sian­li­has­ta kak­si euroa kilo­l­ta.

Eniten vil­jel­ty kasvi Suomes­sa on ohra. Sitä käytetään eläin­ten rehuk­si suo­raan tiloil­la sekä raa­ka-aineena rehu‑, tärk­ki- sekä mal­las­te­ol­lisu­udessa.

– Ukrainan-sota nos­ti het­kel­lis­es­ti vil­jan hin­to­ja myös Suomes­sa. Ne kuitenkin tasaan­tu­i­v­at, kun vil­jan uusi vien­tikana­va Ukrainas­ta maail­malle auke­si.

Tuot­ta­jahin­toi­hin pitäisi saa­da tasoko­ro­tus, Kujala sanoo. Maat­alouden kan­nat­tavu­ut­ta paran­taisi hänen mukaansa myös se, jos tulo jakaan­tu­isi alku­tuot­ta­jal­ta kulut­ta­jalle kulkevas­sa ruokaketjus­sa nyky­istä tasaisem­min.

OMAVARAISUUS KORKEALLA

Suomes­sa oli viime vuon­na run­saat 40 000 maati­laa, kun niitä vielä 30 vuot­ta sit­ten oli satatuhat­ta, selviää Luon­non­va­rakeskuk­sen tilas­tos­ta. Viime vuon­na maatilo­jen määrä väheni edel­lisvuo­teen ver­rat­tuna 1 400:lla. Se on hie­man enem­män kuin edeltäneinä vuosi­na.

– Meil­lä on paljon erikokoisia tilo­ja, ja kasv­invil­jeli­jöitä on run­saasti suh­teessa kotieläin­tiloi­hin. Tilo­jen keskimääräi­nen vil­jelyala on 56 hehtaaria, Kujala ker­too.

Suomes­sa on noin 350 sika- ja siipikar­jati­laa ja alle 4 000 maitoti­laa. Maamme 30 000 kasv­invil­je­lyti­lal­la vil­jel­lään muun muas­sa viljo­ja, her­net­tä, härkä­papua, sok­er­i­ju­urikas­ta, perunaa ja öljykasve­ja.

Meil­lä on paljon erikokoisia tilo­ja, ja kasv­invil­jeli­jöitä on run­saasti suh­teessa kotieläin­tiloi­hin.

Vaik­ka maatilo­jen määrä viime vuon­na väheni, pysyi käytössä ole­van maat­alous­maan pin­ta-ala ennal­laan vajaas­sa 2,3 miljoonas­sa hehtaaris­sa. Käytän­nössä siis maatilo­jen koko kas­vaa.

– Sian- ja nau­dan­li­han tuotan­to on laskenut loivasti, mut­ta muuten tuotan­tomäärät eivät ole pienen­tyneet, joten omavaraisu­usaste on yhä korkea ja huolto­var­muus on taat­tu.

Vuon­na 2023 lihan ja nestemäis­ten maito­tuot­tei­den omavaraisu­usaste oli Suomes­sa yli 90 ja leipäviljo­jen läh­es 120 pros­ent­tia. Viljo­jen omavaraisu­usaste kuitenkin vai­htelee vuosit­tain muun muas­sa kasvukau­den sääolo­suhteis­sa ja satomääris­sä tapah­tu­vien muu­tosten vuok­si.

Kasvis­ten osalta Suo­mi ei ole yhtä omavarainen. Esimerkik­si tomaatin kohdal­la koti­maisen tuotan­non osu­us kulu­tuk­ses­ta on 60 pros­entin luokkaa.

KESTÄVÄÄ LIHANTUOTANTOA

Vaik­ka punaisen lihan kysyn­tä ja tuotan­to Suomes­sa vähe­nee, Pohjolan perukoil­la tuote­taan lihaa jatkos­sakin, sanoo tutkimus­pääl­likkö Han­na Karikallio Luon­non­va­rakeskuk­ses­ta.

– Maail­man­laa­juis­es­ti lihanku­lu­tus on kasvus­sa ja pohjois­t­en aluei­den merk­i­tys maail­man kestävälle ruokatuotan­nolle ja ruokatur­valle lisään­tyy tule­vaisu­udessa.

Karikallion mukaan lihan­tuotan­to on Suomes­sa kestäväm­pää kuin esimerkik­si Etelä-Euroopas­sa muun muas­sa sik­si, että tääl­lä nau­dat syövät nur­mire­hua, eivät mais­sia tai soi­jaa.

– Nurmes­sa on hiilen­si­d­on­tapo­ten­ti­aalia eikä suo­ma­lais­ten nau­to­jen vuok­si kaade­ta Ama­zonin sademet­sää uusien soi­jav­il­jelmien tieltä.

Lan­noit­teis­sa pitäisi päästä eroon fos­si­il­i­sista raa­ka-aineista.

Myös eläin­ten hyv­in­voin­nista huole­hdi­taan Suomes­sa Karikallion mukaan parem­min kuin monis­sa muis­sa mais­sa. Hän antaa esimerkin antibioot­tien käytöstä.

– Esimerkik­si Etelä-Euroopan mais­sa nau­doille syötetään koko ajan ennal­taehkäi­sevästi antibioot­te­ja. Suomes­sa niitä annetaan vain tarvit­taes­sa.

Sian- ja nau­dan­li­han sijaan siipikar­jan­li­halle, eri­tyis­es­ti broi­ler­ille, on Suomes­sa kysyn­tää ja sen tuotan­to onkin yli kaksinker­tais­tunut 2000-luvul­la.

Myös koti­maisen maat­alous­tuotan­non kestävyy­dessä on yhä tekemistä, Karikallio sanoo.

– Meille tuo­daan soi­jaa eläin­ten rehuk­si, mut­ta suo­ma­lainen kotieläin­tuotan­to pyrkii kor­vaa­maan sen esimerkik­si koti­maisen rehuh­erneen avul­la, ja lan­noit­teis­sa pitäisi päästä eroon fos­si­il­i­sista raa­ka-aineista.

OSAKEYHTIÖT YLEISTYVÄT

Mon­et isot kotieläin­ti­lat ovat nykyään osakey­htiö­muo­toisia yri­tyk­siä ja tule­vaisu­udessa niiden osu­us Karikallion mukaan vain kas­vaa.

– Maat­alous­tuotan­to ammat­ti­mais­tuu. Osakey­htiö­muo­toi­sis­sa maat­alousyri­tyk­sis­sä tuotan­to on tehokas­ta. Ne ovat hyvin johdet­tu­ja ja ne myös investoi­vat ja kehit­tävät alaa.

Suun­taus entistä suurem­paan tilakokoon käy ilmi myös Savo­nia-ammat­tiko­rkeak­oulun, Osu­uskun­ta Maito­suomen ja Maitoyrit­täjät ry:n viime vuon­na Pohjois-Savos­sa toteut­ta­mas­ta Maitoti­l­abarometristä. Kyse­lyyn vas­tasi 210 maitoti­lal­lista, joil­la oli yli 70 lyp­sylehmää.

Maat­alous­tuotan­to ammat­ti­mais­tuu. Osakey­htiö­muo­toi­sis­sa maat­alousyri­tyk­sis­sä tuotan­to on tehokas­ta.

Kun heiltä tiedustelti­in, minkäkokoinen tila on kan­nat­ta­va vuon­na 2030, vas­taus kuu­lui: tila, jol­la on 150 lehmää ja 200 hehtaaria pel­toa.

– Jos tilal­la on nyt yksi lyp­sy­ro­bot­ti, jatkos­sa niitä on kak­si, sanoo Savo­nia-ammat­tiko­rkeak­oulun tutkimus‑, kehit­tämis- ja inno­vaa­tioasiantun­ti­ja Mika Repo.

Tilakoon kas­vaes­sa myös tilan ulkop­uolisen työvoiman tarve lisään­tyy. Lisää käsi­pare­ja tarvi­taan myös sik­si, että yrit­täjien oma työai­ka menee tilan johtamiseen, Repo sanoo.

Maito ei kuitenkaan mais­tu suo­ma­laisille enää entiseen malli­in. Vuon­na 2023 suo­ma­lainen käyt­ti keskimäärin enää 87 litraa maitoa, kun kulu­tus vuon­na 2013 oli läh­es 130.

– Suo­ma­laiset kulut­ta­vat maitoa kuitenkin jugurt­teina ja juus­toina. Myös voin ja eri­lais­ten maito­jauhei­den vien­ti on kasvus­sa, Karikallio sanoo.

TYÖVOIMASTA PULAA

Maat­aloudessa on nyt työn­tek­i­jän markki­nat, sil­lä alal­la on pulaa ammat­ti­taitois­es­ta työvoimas­ta, sanoo Teol­lisu­us­li­iton maaseutuelinkeino­jen sopimusasiantun­ti­ja Asta Kääriäi­nen.

– Ruumi­il­lis­es­ti ja henkises­ti raskaat työt eivät houkut­tele nuo­ria, eikä suo­ma­laisen työvoiman osu­us maatiloil­la kas­va, joten maati­lat tarvit­se­vat työn­tek­i­jöitä ulko­mail­ta.

Tuor­ein tilas­toti­eto maa- ja puu­tarhat­aloudessa työsken­tele­vien määrästä on vuodelta 2020.

Sil­loin ala työl­listi 134 000 ihmistä, joista palka­nsaa­jia oli noin kol­mannes, sil­lä val­taosan töistä maa- ja puu­tarhatiloil­la tekevät vil­jeli­jät ja vil­jeli­jäper­hei­den jäsenet.

Ruumi­il­lis­es­ti ja henkises­ti raskaat työt eivät houkut­tele nuo­ria

Vak­i­tu­isia työn­tek­i­jöitä oli hie­man yli 10 000 ja lyhy­taikaista työvoimaa 33 000 henkilöä. Vak­i­tu­ista työtä on tar­jol­la lähin­nä kasvi­huone- ja lyp­sykar­jatiloil­la. Avo­maan puu­tarhati­lat puolestaan työl­listävät suurim­man osan lyhy­taikaises­ta työvoimas­ta.

Ulko­maisen työvoiman osu­us on jo nyt huo­mat­ta­va. Vuon­na 2020 maatiloil­la ja puu­tarhoil­la työsken­teli läh­es 20 000 ulko­maista työn­tek­i­jää.

Kääriäisen mukaan hyvät työolot ovat kil­pailu­valt­ti työvoiman saatavu­udessa. Eri­tyisen tärkeää on työn ter­veel­lisyys ja tur­val­lisu­us, hän sanoo.

– Toivon, että työ­nan­ta­jat ja työn­tek­i­jät voisi­vat yhdessä kehit­tää yhteis­toim­intaa ja työe­hto­jen toimivu­ut­ta ja lisätä niiden keskinäistä ymmär­rystä työ­paikoil­la. Täl­lä kaikel­la on merk­i­tys­tä myös työn tuot­tavu­u­teen ja työssä­jak­samiseen.

UUSI VALVONNAN KEINO

Vuo­den alus­ta EU:n maat­alous­tuk­i­jär­jestelmään tuli uusi ele­ment­ti, sosi­aa­li­nen ehdol­lisu­us. Tiivis­te­tysti se tarkoit­taa sitä, että työ­sopimuk­sia ja työ­tur­val­lisu­ut­ta koske­van lain­säädän­nön laimin­lyömi­nen voi johtaa tukimene­tyk­si­in.

– Entiseen ver­rat­tuna on mullis­tavaa, että täl­laises­sakin asi­as­sa raha puhuu, jos väärinkäytök­siä ei pystytä tor­ju­maan suosi­tuk­sil­la, sopimuk­sil­la, lain­säädän­nöl­lä eikä vira­nomais­valvon­nal­la ja sitä kaut­ta tulleil­la sank­tioil­la, Kääriäi­nen sanoo.

Hän huo­maut­taa, että työ­sopimusten ja työ­tur­val­lisu­u­den laimin­lyömis­es­tä kär­sivät sekä työn­tek­i­jät että työ­nan­ta­jat.

– Se on väärin myös niitä työ­nan­ta­jia kohtaan, jot­ka hoita­vat asiansa hyvin. Sosi­aa­li­nen ehdol­lisu­us aut­taa kitkemään epäter­vet­tä kil­pailua maat­alousalal­ta, Kääriäi­nen uskoo.

Tiloil­la tehdään arvokas­ta työtä.

Hän toivoo kuitenkin, että tukimene­tyk­siltä väl­tyt­täisi­in, mut­ta jos mikään muu ei auta, voi alue­hallintovi­ras­ton tarkas­ta­ja ilmoit­taa vira­nomais­valvon­nas­sa ilmi tulleista työ­sopimuk­si­in tai työ­tur­val­lisu­u­teen liit­tyvistä laimin­lyön­neistä maat­alous­tukia mak­saval­la taholle.

Parhaim­mil­laan työe­hto­jen ja työ­tur­val­lisu­u­den valvon­nan parane­m­i­nen voi Kääriäisen mukaan nos­taa maat­alousalan imagoa ja paran­taa sen houkut­tele­vu­ut­ta.

– Alan hyviä puo­lia pitäisi muutenkin tuo­da nyky­istä enem­män esi­in. Kyse on kuitenkin vas­tu­ullis­es­ti tuote­tus­ta suo­ma­lais­es­ta ruuas­ta. Tiloil­la tehdään arvokas­ta työtä.