Teollisuuspolitiikan rooli kasvaa

Kiristyvä kilpajuoksu maailman suurvaltojen välillä, ilmastonmuutos ja maailman turvallisuustilanne ovat tuoneet teollisuuspolitiikan valokeilaan, kertoo Uuden talousajattelun keskuksen (UTAK) asiantuntijan Antti Alajan raportti Mainettaan parempi teollisuuspolitiikka.

Valikoivalla teollisuuspolitiikalla tarkoitetaan monenlaisia panostuksia keskeisiksi määritellyille teollisuudenaloille. Laajasti katsottuna teollisuuspolitiikka tarkoittaa myös vakaan ja hedelmällisen toimintaympäristön luomista teollisuuden yrityksille.

”Viime vuosina esimerkiksi uusiutuvalle energialle, sähköautoille, mikrosiruille ja kriittisille raaka-aineille on annettu strateginen merkitys Yhdysvalloissa ja Euroopan unionissa”, Alaja kirjoittaa joulukuussa 2024 julkaistussa raportissa.

KESKUSTELUA TARVITAAN LISÄÄ

Teollisuusliiton ulkoisen viestinnän päällikkö Antti Malste arvioi, että Suomessa tarvitaan lisää julkista ja moniäänistä keskustelua teollisuuspolitiikasta.

– Raportti on tervetullut lisä keskusteluun. Kuten Alaja raportissaan toteaa, teollisuuspolitiikka on tehnyt paluun, Malste sanoo.

Maailmanlaajuiset turvallisuuteen, ilmastoon ja teknologian kehitykseen liittyvät murrokset muuttavat valtioiden ja teollisuusyritysten toimintaympäristöä. Suomessa myös väestön ikääntyminen on keskeinen muutos.

– Nämä suuret murrokset vaativat aktiivisempaa otetta myös teollisuuspolitiikkaan, Malste sanoo.

OSAAMINEN ON SUOMEN VALTTI

Strategisesti tärkeiden ja kilpailuetua tuovien teollisuuden alojen tunnistaminen on onnistuneen teollisuuspolitiikan lähtökohta.

Teollisuuspolitiikka on tehnyt paluun.

”Talouskasvun ja taloudellisen vaurauden kannalta on tärkeää, että maa tai alue erikoistuu korkeaa osaamista vaativiin ja kompleksisiin vientituotteisiin ja -palveluihin, joita ei pystytä helposti tuottamaan muualla”, Alaja kirjoittaa.

Antti Malste osallistui Teollisuusliiton edustajana työ- ja elinkeinoministeriön valmisteleman Teollisuuspoliittisen strategian ohjausryhmään.

Joulukuussa 2024 julkaistussa strategiassa linjataan muun muassa, että julkista rahoitusta on käytettävä tehokkaammin uusien toimialojen kasvattamiseen ja elinkeinorakenteen monipuolistamiseen.

– Kuten strategiassa todetaan, suomalaisella teollisuudella on edelleen kaikki perusedellytykset menestyä kansainvälisessä kilpailussa myös tulevaisuudessa, Malste sanoo.

Suomalaisen teollisuuden kilpailuvaltti on selkeä: osaaminen. Siihen perustuu niin työntekijöiden, yritysten kuin yhteiskunnan menestys.

– Varsinkin vihreän siirtymän ja digitalisaation luominen kasvumahdollisuuksien saralla Suomella ja suomalaisilla yrityksillä on loistavia mahdollisuuksia uuden kasvun ja työllisyyden luomiseksi.

ONNISTUMISTA JA ARKUUTTA

Alaja kirjoittaa raportissaan, että Orpon hallituksen huhtikuussa 2024 ilmoittama verohyvitys suurille puhtaan siirtymän teollisille investoinneille kertoo, että myös Suomessa on siirrytty valikoivan teollisuuspolitiikan aikaan.

Suuret murrokset vaativat aktiivisempaa otetta myös teollisuuspolitiikkaan.

Toisaalta maan hallituksen tekemät rajut valtiohallinnon leikkaukset rapauttavat onnistuneen teollisuuspolitiikan pohjaa, sillä päätösten taustalle tarvitaan laaja-alaista valmistelua ja tiedontuotantoa.

Suomen teollisuuspolitiikassa on pitkään pyritty markkinavetoisuuteen, eli valtio on puuttunut mahdollisimman vähän teollisuuden toimintaan. Politiikan tehtävänä on ollut luoda yrityksille mahdollisimman hyvä toimintaympäristö.

Teollisuusliiton Malste arvioi, että suomalainen teollisuuspolitiikka on onnistunut kohtuullisesti tämän vuosituhannen puolella.

– Suomen pitäisi kansallisessa teollisuuspolitiikassa pyrkiä panostamaan kansallisiin kilpailukykytekijöihin, kuten osaaviin työntekijöihin.

Nykyistä rohkeammillekin toimille olisi käyttöä.

– Ehkä selkein epäonnistuminen teollisuuspolitiikassa on ollut turhan arka suhtautuminen valtio-omistukseen teollisuudessa ja valtion uskallukseen käyttää ääntä yrityksissä, joissa valtiolla on merkittävä omistusosuus, Malste pohtii.

SUOMI EI TOIVO VALTIOIDEN KILPAILUA

Raportissaan Alaja arvioi, että EU:n yhteisvelalla rahoitettu vuosien 2021–2026 elpymissuunnitelma on merkittävin yritys tehdä unionin tason teollisuuspolitiikkaa. EU:lla ei ole kuitenkaan merkittäviä pysyviä budjettivaroja teollisuuspolitiikkaan, joten vetovastuu on jäsenvaltioilla.

– Teollisuuspolitiikan paluu on tarkoittanut valtiontukipolitiikan vahvistumista. Suomen kannalta tämä on huolestuttava kehityssuunta, Malste sanoo.

Suurilla mailla on suuret mahdollisuudet tukea omaa teollisuuttaan, joten valtioiden välinen kilpailu on Suomelle myrkkyä. Yhteiset EU-tason ponnistukset eurooppalaisen kilpailukyvyn parantamiseksi hyödyntäisivät paremmin myös suomalaisia yrityksiä.

–  Meidän pitäisi pyrkiä toimimaan sen eteen, että EU-tason teollisuuspolitiikkaa tehdään lähtökohdista, jotka esimerkiksi edistävät vapaata kilpailua, innovaatioita ja näiden kaupallistamista, Malste sanoo.

LUE LISÄÄ:

Mainettaan parempi teollisuuspolitiikka -raportti

Teollisuuspoliittisen strategian – työryhmä