Heli Puura: Työt­tö­mät hakuautomaateiksi?

Sipi­län halli­tus on kolmen vuoden aikana tois­tu­vasti heiken­tä­nyt työt­tö­mien toimeen­tu­loa. Myös työt­tö­män perhe ja lapset ovat kärsi­neet, kun työt­tö­myys- ja sosi­aa­li­tur­vaa on leikattu. Onkin mielen­kiin­toista nähdä, miten halli­tus­puo­lu­eet tule­vat vaali­pu­heis­saan unoh­ta­maan tekonsa ja puhu­maan kauniisti muun muassa lapsi­per­hei­den puolesta.

Esimer­kiksi vuonna 2017 halli­tus leik­kasi työt­tö­myy­den­ai­kaista toimeen­tu­loa noin 200 miljoo­nalla eurolla, vastoin SAK:n kantaa. Tänä vuonna halli­tuk­sen toteut­tama aktii­vi­malli 1 on osoit­tau­tu­nut työt­tö­myys­tur­van leik­ku­riksi, aivan niin kuin SAK varoitti. Leik­ku­rilta voi vält­tyä, mikäli työtön onnis­tuu saamaan riit­tä­västi työtun­teja, yritys­toi­min­taa tai aktii­vi­toi­mia kolmen kuukau­den jaksolla. Työt­tö­mällä ei kuiten­kaan ole mitään valtaa siihen, syntyykö työsuhde vai ei, tai onko sopi­via aktii­vi­toi­mia olemassa.

Työt­tö­myys­kas­samme on joutu­nut leik­kaa­maan päivä­ra­hoja aktii­vi­mal­lin takia noin 65 prosen­tilta päivä­ra­han­saa­jista. Kela on juuri kerto­nut, että leikattu työt­tö­myys­turva ei ole ”synnyt­tä­nyt” työpaik­koja tai maan halli­tuk­selle kelpaa­vaa aktii­vi­suutta, vaan leik­ku­rista on vain tullut pysyvä monelle vaikeassa työmark­kina-asemassa olevalle.

Halli­tuk­sen malli on epäon­nis­tu­nut. Silti Sipi­län halli­tus jatkaa valit­se­mal­laan kurjis­ta­mi­sen ja sane­lun tiellä. SAK:n esit­tämä työl­lis­ty­mis­malli, kansa­lais­ten vaati­muk­set aktii­vi­mal­lin peru­mi­sesta, #ääni­työt­tö­mälle-tori­ta­pah­tu­mat sen enem­pää kuin ulos­mars­sit­kaan eivät ole halli­tusta kiin­nos­ta­neet. Työt­tö­män ääni ei halli­tuk­sen kabi­net­tei­hin kantaudu.

Tällä hetkellä Sipi­län halli­tus valmis­te­lee nyky­muo­tois­ten työvoi­ma­pal­ve­lu­jen lopet­ta­mista. Vastuu työn­hausta on siir­ty­mässä työt­tö­män omaeh­toi­selle työn­haulle sekä palve­lut bisnek­seksi yksi­tyi­sille henki­löstö- ja työn­vä­li­tys­fir­moille. Halli­tuk­sen aktii­vi­malli 2:n ideana on, että vähin­tään kerran viikossa työt­tö­män on tehtävä yksi työha­ke­mus ja hausta on rapor­toi­tava kuukausit­tain. Moni­mut­kai­nen, päälle liimattu malli ei ota huomioon voimassa olevaa aktii­vi­malli ykköstä. Eikä malli myös­kään huomioi sitä, että työt­tö­mien mahdol­li­suu­det ovat erilai­set eri alueilla.

Miten pärjää­vät vajaa­kun­toi­set, ikään­ty­neet tai vaja­vai­sesti digi­pal­ve­luja osaa­vat työt­tö­mät? Entäpä, jos kieli­tai­dossa on puut­teita ja ammat­ti­taito on vanhen­tu­nut? Mitä jos työpaik­koja ei ole tarjolla? Jatkossa työha­ke­muk­sia napu­tel­laan ilmei­sesti summa­mu­ti­kassa yrityk­siin, jotta vältyt­täi­siin lisäsanktioilta.

”Malli on epäon­nis­tu­nut, mutta Sipi­län halli­tus jatkaa valit­se­mal­laan kurjis­ta­mi­sen ja sane­lun tiellä.”

Miksi halli­tus kiris­tää jatku­vasti työt­tö­myys­tur­van ehtoja? Viral­li­nen peruste on työl­li­syy­den edis­tä­mi­nen. Tätä perus­tetta käyte­tään lähes kaikissa leik­kaus­hank­keissa ilman, että päätös­ten posi­tii­vi­sista vaiku­tuk­sista olisi oikeasti näyt­töä. Käytän­nössä Sipi­län halli­tuk­sen ajat­telu lähtee siitä, että työt­tö­myys­tur­vamme on liian ante­lias ja työt­tö­mät ovat lais­koja. On siis leikat­tava työt­tö­myys­tur­vaa, jotta lais­kat työt­tö­mät ymmär­tä­vät akti­voi­tua ja lähteä töihin.

En jaa tätä ihmis­kä­si­tystä. Tapaan paljon työl­li­siä ja työt­tö­miä jäse­niämme. Lähes kaikilla on kova halu tehdä töitä. Työ merkit­see toimeen­tu­loa, mutta se tuo ihmi­selle muuta­kin: merki­tyk­sel­li­syyttä ja rytmiä elämään, kave­reita ja yhtei­söl­li­syyttä, vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sia, uuden oppi­mista. Työt­tö­myys, varsin­kin pitkit­tyes­sään, on raskas ja ahdis­tava koke­mus. Työt­tö­myys syö itse­tun­toa, lisää masen­nusta ja tervey­son­gel­mia. Lais­kaksi leimaa­mi­sen ja lisä­kur­jis­ta­mi­sen sijaan meidän täytyy panos­taa läpi työelä­män ihmis­ten osaa­mi­seen ja ammat­ti­tai­toon sekä tarpeen­mu­kai­siin palveluihin.

Tällä hetkellä käyn­nissä oleva talous­kasvu ja uusien työpaik­ko­jen synty­mi­nen ovat hieno asia. Ne eivät kuiten­kaan ole Sipi­län halli­tuk­sen aktii­vi­mal­lien tai työt­tö­myys­tur­va­leik­kaus­ten ansiota. Voi sanoa, että kasvu on onneksi käyn­nissä halli­tuk­sen näper­te­lystä huoli­matta. Paran­tu­nut kysyntä vien­ti­mark­ki­noil­lamme on vauh­dit­ta­nut vien­ti­teol­li­suutta sekä palve­luja ja luonut työtä Suomeen. Työtä teke­vät ovat tuottavuus‑, työl­li­syys- ja kiky­tal­koissa kanta­neet vastuunsa. Muissa Pohjois­maissa on onnis­tuttu yhdis­tä­mään hyvä osaa­mi­nen, työl­li­syys ja korkea­ta­soi­nen työt­tö­myys­turva ja aktii­vi­nen työvoi­ma­po­li­tiikka – ei kai me huonom­pia olla?

HELI PUURA
Teol­li­suus­lii­ton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA