3 555 puoli­tem­pausta 6 tunnissa – Ulla Luuk­kai­nen rikkoo maail­ma­nen­nä­tyk­siä kahvakuulassa

Hiki­kar­pa­lot kohoa­vat ohimoille, lihak­set ovat maito­ha­poilla ja happi­kin meinaa loppua. Silti Ulla Luuk­kai­nen pite­lee 16 kilon rautaista kuulaa tiukalla näppiot­teella ja vetää sen jälleen halli­tusti ylös. Jokai­nen liike vaatii keskit­ty­mistä, voimaa, sitkeyttä, kestä­vyyttä, koor­di­naa­tio­ky­kyä ja mielen­hal­lin­taa, mutta juuri tässä hetkessä hän tuntee olevansa omimmillaan.

– Olen pitkä­pin­nai­nen puur­taja ja tykkään siitä, että voin vain laskea tois­toja minuu­tissa, kun kello naksut­taa eteen­päin. Vaikka se voi kuulos­taa vähän tylsältä, se on jollain tavalla tera­peut­tis­ta­kin, hän sanoo.

Luuk­kai­nen ei ollut mikään voima­nai­nen ennen kuin tapah­tui ”hurah­dus”. Vuonna 2013 hän sai ensim­mäi­sen kahva­kuu­lansa synty­mä­päi­väksi ystä­väl­tään ja ajat­teli, että pitää­hän sitä opetella käyttämään.

Hän osal­lis­tui Sumiais­ten koululla järjes­te­tylle kahva­kuu­la­jump­pa­tun­nille. Jo ensim­mäi­nen kerta koukutti.

– Sen verran löytyi lahjoja lajin parista, että siitä lähti tie ensin sali­ki­soi­hin Konne­ve­delle ja sitten saman vuoden SM-kisoi­hin, joista tuli­kin prons­sia, hän muistelee.

– Ja nälkä­hän alkoi siitä vain kasvaa, eikä minua enää saanut eroon kuulista millään.

MAAILMANENNÄTYKSIÄ RIKKOMASSA

Sittem­min kahva­kuu­la­ki­sat ovat vieneet Ulla Luuk­kaista ympäri Euroop­paa, ja hän on löytä­nyt omim­man lajinsa niin sano­tuista maratonsuorituksista.

Kun suori­tusaika klas­si­sessa kahva­kuu­laur­hei­lussa on kymme­nen minuut­tia, esimer­kiksi puoli­ma­ra­to­nissa suori­tusaika on puoli tuntia. Ultra­ma­ra­to­nit saat­ta­vat kestää kuusi­kin tuntia, kuten Luuk­kai­sen oman seuran järjes­tä­missä ultra­ma­ra­ton­kil­pai­luissa viime kesänä Sumiai­sissa. Siellä Luuk­kai­nen tais­teli maailmanennätyksen.

– Tein 12 kilon kuulalla 3 555 puoli­tem­pausta. Kerran tunnissa sai pitää viiden minuu­tin vessa­tauon, muuten nostet­tiin koko kuusi tuntia. Olihan sen urakka, ja henki­nen kantti oli koetuk­sella. Kesti kyllä jonkin aikaa, ennen kuin taas halusi kuulaan koskea, hän naurahtaa.

Liik­keet kahva­kuu­la­ki­soissa ovat puoli­tem­pauk­sen lisäksi esimer­kiksi työntö, tempaus sekä rinnalleveto.

– Ne ovat siis pitkälti saman­lai­sia kuin painon­nos­tos­sa­kin, hän selventää.

Harvoin kehun itseäni, mutta näistä saavu­tuk­sista olen ylpeä.

Sään­nöt kisoissa ovat tiukat, mutta simp­pe­lit. Kuulaa ei saa laskea maahan ennen kuin aika­raja on täynnä. Jos näin tapah­tuu, suori­tus hylätään.

Toisen maail­ma­nen­nä­tyk­sen Luuk­kai­nen sai plak­ka­riin Tans­kan Nybor­gissa viime keväänä, josta hän palasi kotiin maail­man­mes­ta­rina. Hän voitti mesta­ruu­den 40–49-vuotiaiden puoli­tem­pauk­sessa 16 kilon kuulalla. Saman paino­luo­kan avoi­missa Luuk­kai­sen tulok­sella 525 voitet­tiin hopeaa. Lisäksi Luuk­kai­nen saavutti kisoista Master of Sport ‑tulok­sen, joka on lajin mara­ton­puo­lella himo­tuin titteli.

– Se on kova tulos. Harvoin kehun itseäni, mutta näistä saavu­tuk­sista olen ylpeä.

ULLA LUUKKAINEN

Levy­pro­ses­sin hoitaja
Metsä Wood, Suolah­den koivuvaneritehdas

KAHVAKUULAJUMPAN PUOLESTA

Parasta kahva­kuu­laur­hei­lussa on Luuk­kai­sen mielestä lajin monipuolisuus.

– Kahva­kuu­lalla pystyy teke­mään ihan mitä vain. Aina­kin, kun puhu­taan kahva­kuu­la­jum­pasta, vain mieli­ku­vi­tus on rajana. Ja kun saavut­taa tietyn pisteen, haluaa kokeilla tree­nata isom­malla kuulalla.

Hän kertoo jättä­vänsä mieluum­min väliin kisat­ree­nin kuin joka­viik­koi­sen kahvakuulajumppatunnin.

Kisat­ree­nillä hän tarkoit­taa teknii­kan hiomista niin, että kisa­liike saadaan varmasti tekni­sesti puhtaaksi.

– Tois­toja, tois­toja ja tois­toja. Aika tylsää siis.

Kahva­kuu­la­jump­paa hän vetää itse­kin omassa pienessä, mutta aktii­vi­sessa ja eten­kin kahva­kuula- ja voimaur­hei­lussa meri­toi­tu­neessa urhei­luseu­ras­saan Sumiais­ten Kunnossa. Lisäksi hän toimii seuransa sihtee­rinä ja on mukana junio­ri­toi­min­nassa sekä kisa­jär­jes­te­lyissä. Ensi vuoden maalis­kuussa seura järjes­tää lajin SM-kisat, ja Luuk­kai­nen on tietysti kisoissa puuhanaisena.

– Olen sotkeu­tu­nut aika moneen, hän myöntää.

Herää kysy­mys, miten 42-vuoti­aalla kolmen alle 10-vuoti­aan lapsen äidillä, joka tekee kolmi­vuo­ro­työtä, riit­tää aikaa kaik­keen tähän.

Aina­kin yksi vastaus löyty­nee siitä, että hän luot­taa tree­nin suhteen siihen, että laatu korvaa määrän.

– Jos saan tehtyä kaksi hyvää tree­niä viikossa kahva­kuu­la­jum­pan lisäksi, se on jo tosi kova tulos. Nykyi­sin palau­tu­mi­nen tuntuu entistä tärkeämmältä.

Hän kertoo yrit­tä­vänsä pitää kiinni vähin­tään seit­se­män tunnin yöunista, joskin yövuo­ro­vii­koilla se harvoin onnis­tuu. Silloin tree­niä on kevennettävä.

Toisaalta hän painot­taa sitä, että kilpaur­heilu antaa voimia arkeen ja tuo ryhtiä elämään.

– Pakko­han sitä on pitää huolta kunnos­taan, muuten ei jaksa.