3 555 puolitempausta 6 tunnissa – Ulla Luukkainen rikkoo maailmanennätyksiä kahvakuulassa

Hikikarpalot kohoavat ohimoille, lihakset ovat maitohapoilla ja happikin meinaa loppua. Silti Ulla Luukkainen pitelee 16 kilon rautaista kuulaa tiukalla näppiotteella ja vetää sen jälleen hallitusti ylös. Jokainen liike vaatii keskittymistä, voimaa, sitkeyttä, kestävyyttä, koordinaatiokykyä ja mielenhallintaa, mutta juuri tässä hetkessä hän tuntee olevansa omimmillaan.

– Olen pitkäpinnainen puurtaja ja tykkään siitä, että voin vain laskea toistoja minuutissa, kun kello naksuttaa eteenpäin. Vaikka se voi kuulostaa vähän tylsältä, se on jollain tavalla terapeuttistakin, hän sanoo.

Luukkainen ei ollut mikään voimanainen ennen kuin tapahtui ”hurahdus”. Vuonna 2013 hän sai ensimmäisen kahvakuulansa syntymäpäiväksi ystävältään ja ajatteli, että pitäähän sitä opetella käyttämään.

Hän osallistui Sumiaisten koululla järjestetylle kahvakuulajumppatunnille. Jo ensimmäinen kerta koukutti.

– Sen verran löytyi lahjoja lajin parista, että siitä lähti tie ensin salikisoihin Konnevedelle ja sitten saman vuoden SM-kisoihin, joista tulikin pronssia, hän muistelee.

– Ja nälkähän alkoi siitä vain kasvaa, eikä minua enää saanut eroon kuulista millään.

MAAILMANENNÄTYKSIÄ RIKKOMASSA

Sittemmin kahvakuulakisat ovat vieneet Ulla Luukkaista ympäri Eurooppaa, ja hän on löytänyt omimman lajinsa niin sanotuista maratonsuorituksista.

Kun suoritusaika klassisessa kahvakuulaurheilussa on kymmenen minuuttia, esimerkiksi puolimaratonissa suoritusaika on puoli tuntia. Ultramaratonit saattavat kestää kuusikin tuntia, kuten Luukkaisen oman seuran järjestämissä ultramaratonkilpailuissa viime kesänä Sumiaisissa. Siellä Luukkainen taisteli maailmanennätyksen.

– Tein 12 kilon kuulalla 3 555 puolitempausta. Kerran tunnissa sai pitää viiden minuutin vessatauon, muuten nostettiin koko kuusi tuntia. Olihan sen urakka, ja henkinen kantti oli koetuksella. Kesti kyllä jonkin aikaa, ennen kuin taas halusi kuulaan koskea, hän naurahtaa.

Liikkeet kahvakuulakisoissa ovat puolitempauksen lisäksi esimerkiksi työntö, tempaus sekä rinnalleveto.

– Ne ovat siis pitkälti samanlaisia kuin painonnostossakin, hän selventää.

Harvoin kehun itseäni, mutta näistä saavutuksista olen ylpeä.

Säännöt kisoissa ovat tiukat, mutta simppelit. Kuulaa ei saa laskea maahan ennen kuin aikaraja on täynnä. Jos näin tapahtuu, suoritus hylätään.

Toisen maailmanennätyksen Luukkainen sai plakkariin Tanskan Nyborgissa viime keväänä, josta hän palasi kotiin maailmanmestarina. Hän voitti mestaruuden 40–49-vuotiaiden puolitempauksessa 16 kilon kuulalla. Saman painoluokan avoimissa Luukkaisen tuloksella 525 voitettiin hopeaa. Lisäksi Luukkainen saavutti kisoista Master of Sport -tuloksen, joka on lajin maratonpuolella himotuin titteli.

– Se on kova tulos. Harvoin kehun itseäni, mutta näistä saavutuksista olen ylpeä.

ULLA LUUKKAINEN

Levyprosessin hoitaja
Metsä Wood, Suolahden koivuvaneritehdas

KAHVAKUULAJUMPAN PUOLESTA

Parasta kahvakuulaurheilussa on Luukkaisen mielestä lajin monipuolisuus.

– Kahvakuulalla pystyy tekemään ihan mitä vain. Ainakin, kun puhutaan kahvakuulajumpasta, vain mielikuvitus on rajana. Ja kun saavuttaa tietyn pisteen, haluaa kokeilla treenata isommalla kuulalla.

Hän kertoo jättävänsä mieluummin väliin kisatreenin kuin jokaviikkoisen kahvakuulajumppatunnin.

Kisatreenillä hän tarkoittaa tekniikan hiomista niin, että kisaliike saadaan varmasti teknisesti puhtaaksi.

– Toistoja, toistoja ja toistoja. Aika tylsää siis.

Kahvakuulajumppaa hän vetää itsekin omassa pienessä, mutta aktiivisessa ja etenkin kahvakuula- ja voimaurheilussa meritoituneessa urheiluseurassaan Sumiaisten Kunnossa. Lisäksi hän toimii seuransa sihteerinä ja on mukana junioritoiminnassa sekä kisajärjestelyissä. Ensi vuoden maaliskuussa seura järjestää lajin SM-kisat, ja Luukkainen on tietysti kisoissa puuhanaisena.

– Olen sotkeutunut aika moneen, hän myöntää.

Herää kysymys, miten 42-vuotiaalla kolmen alle 10-vuotiaan lapsen äidillä, joka tekee kolmivuorotyötä, riittää aikaa kaikkeen tähän.

Ainakin yksi vastaus löytynee siitä, että hän luottaa treenin suhteen siihen, että laatu korvaa määrän.

– Jos saan tehtyä kaksi hyvää treeniä viikossa kahvakuulajumpan lisäksi, se on jo tosi kova tulos. Nykyisin palautuminen tuntuu entistä tärkeämmältä.

Hän kertoo yrittävänsä pitää kiinni vähintään seitsemän tunnin yöunista, joskin yövuoroviikoilla se harvoin onnistuu. Silloin treeniä on kevennettävä.

Toisaalta hän painottaa sitä, että kilpaurheilu antaa voimia arkeen ja tuo ryhtiä elämään.

– Pakkohan sitä on pitää huolta kunnostaan, muuten ei jaksa.