Junnikkalan uudella sahalla on kuljettu vaikeuksien kautta vauhtiin – ”Meillä on alusta asti ollut yhteen hitsautunut porukka”

Uusi tehdashalli, uudet koneet ja uudet työntekijät. Oulussa Laanilan teollisuusalueella Junnikkala Oy:n sahalla on tänä vuonna oltu uuden äärellä, kun huippumodernia tehdasta on käynnistetty ja viritetty vauhtiin.

– Laitos tuntui ensimmäisellä käynnillä hyvin sekaiselta ja isolta. Nyt se tuntuukin pieneltä ja simppeliltä, kertoo Isabella Kemi, joka toimii sahalla osaston luottamusmiehenä.

Junnikkala on 1960-luvulta lähtien toiminut perheyritys, jolla on sahat myös Kalajoella ja Oulaisissa. Tämän vuoden alussa käynnistynyt Oulun saha tuplaa yhtiön tuotannon, kunhan linjasto saadaan täyteen vauhtiin.

Sahan työntekijät ovat kulkeneet samaa polkua alusta saakka. Osa on työskennellyt aiemminkin metsäteollisuudessa, mutta näin pitkälle automatisoitu tehdas on kaikille uusi kokemus.

Työsuhteet alkoivat koulun penkiltä sahan työntekijöille räätälöidyssä oppisopimuskoulutuksessa.

– Kokonainen kuukausi opiskeltiin teoriaa, ja sen jälkeen tulimme tänne opettelemaan laitteiden käyttöä.

Kemi liittyi Teollisuusliiton jäseneksi viime vuoden loppupuolella. Samoin tein hän lupautui myös luottamustehtäviin.

– Kun koulutuksen aikana kysyttiin, ajattelin suorapuheisena ihmisenä ryhtyä tehtävään.

HUUMORI KEVENTÄÄ KUORMAA

Uuden sahan käynnistäminen on kysynyt pitkää pinnaa. Kokonaan uusi tuotantolinja vaatii pitkällistä säätämistä, jotta eri vaiheet toimivat saumatta yhteen. Ongelmat tarkoittavat usein sahatavaran siirtelyä käsipelillä ja hikeä hattuun.

– Turhautumista on ollut. Kun korjaa yhden kohdan, tulee kaksi ongelmaa tilalle. Pari työntekijää on kyllästynyt ja lähtenyt pois, Kemi kertoo.

Työ on ollut kuormittavaa, mutta jaksamista auttaa työporukka, jossa kaikki ovat aloittaneet samalta viivalta.

– Meillä on huippuhyvä ja alusta asti yhteen hitsautunut porukka. Kaikki tukevat toisiaan, ja yhdessä tsempataan, että jaksetaan seuraavanakin päivänä töihin.

On mahtavaa, että surutta ja suoraan pystyy sanomaan, miltä tuntuu.

Kun rimat ja sahatavara pomppivat linjastolla väärin päin, auttavia käsiä on tarjolla niin työkaverilta kuin esihenkilöltä. Myös huumori, välillä ronskikin, auttaa keventämään työpäivää.

– On heitetty huumorilla, että nyt on sinun vuorosi lähteä rimahelvettiin. Sillä tavalla päivät ovat mukavampia, ei ole liian totista porukkaa, Kemi sanoo.

Suora puhe on osoittautunut toimivaksi tavaksi ratkoa haasteita. Muun muassa koneisiin liittyvistä ongelmista, palkoista ja jaksamisesta on puhuttu avoimesti.

– Jokainen on voinut sanoa tehtaan johtajallekin, jos jaksaminen on tiukilla. Sitten on keksitty ratkaisuja ja hommattu lisää työntekijöitä, Kemi kertoo.

Hankaluutta on helpompi sietää, kun tuntemuksia ei tarvitse piilottaa.

– On mahtavaa, että surutta ja suoraan pystyy sanomaan työkavereille ja esimiehille, miltä tuntuu.

TYÖPÄIVÄT VAIHTELEVAT

Sahan valvomossa tuotanto-operaattori Peetu Pöyhtäri istuu isojen kirkkaiden näyttöjen äärellä. Kuvissa näkyy, miten sahalinja sahaa tukit haluttuun kokoon.

Toisella seinällä näytöt välittävät kuvaa kuivaamosta. Harjaantunut silmä erottaa kuivatut puut kuivaamattomista, sillä uunissa käynyt puu on tummempaa.

Jos tuotantoprosessi toimii suunnitellulla tavalla, valvomon työpäivä on rauhallinen.

– Jos ei mene kuten pitää, täytyy juosta linjalla korjaamassa häiriöitä, Pöyhtäri sanoo.

Äänenpaine kasvaa, kun siirrytään tuotantohallin puolelle. Rimoituksessa tuotanto-operaattori Aki Laine kääntää poikkiteloin menneitä lautoja uittokeksin tyylisellä koukkupäisellä sauvalla.

– Tänä aamuna on saanut kuokkia sen verran, että hermot ovat kireällä, Laine sanoo, mutta hymyilee.

Sahattu puutavara pinotaan kuivausta varten rimatorneihin, joissa puutavara ja rimat ovat väljästi ristikkäin.

– Kyllähän sen tietää, että alkuvaiheessa on käynnistysongelmia. Välillä isompiakin, mutta välillä päästään tavoitteeseen, Laine kertoo.

Aiemmalla työurallaan Laine on muun muassa ajanut trukkia ja pyöräkuormaajaa.

– Tämä on uuden opettelua vielä vanhoilla kilometreillä. Uusi saha tuli näin lähelle, niin lähdin katselemaan, millaista on tukkisahan meininki.

Jokainen on täällä oppipoikana, olipa titteli mikä tahansa.

Uusi työpaikka ja varsinkin sen työyhteisö saavat Laineelta kehuja.

– Työporukka on ryhmäytynyt hyvin alkumetreiltä saakka. Jokainen on täällä oppipoikana, olipa titteli mikä tahansa.

Kun rimat on saatu nätisti sahatavaran väliin, kulkevat rimatornit vaunuissa rataa pitkin kuivaamon uuniin, jossa ne viettävät muutamia päiviä.

JYKÄ JA PIKKUKISSA

Erikoisissa tehtaissa käytetään myös erikoista sanastoa. Moni sana on opittu koulutuksesta, mutta osa syntyy työpaikan arjessa.

– Tuolla näkyy oranssi pikkukissa. Se työntää yksittäisen vaunun perille asti, Isabella Kemi sanoo.

Aivan täyttä varmuutta ei ole, miksi puutavaravaunuja siirtävät laitteet ovat kissoja ja pikkukissoja. Ehkä olemuksessa on jotain kissankäpälään viittaavaa.

Jykä puolestaan siirtää puutavaran radalta seuraavalle. Sahalla on ainakin pari tarinaa nimen taustasta. Yhden mukaan siirtolaitteet myynyt edustaja on nimeltään Jyrki.

Lähempi tarkastelu osoittaa, että laitteen merkki on Jy-Kä, eli siirtolaite, jonka nimi on pidemmin ilmaistuna jykevä kärry.

Kuivauksen jälkeen puutavara palaa linjastolle. Siellä tuotanto-operaattori Osmo Takkinen valvoo kuivalajittelua, jossa puut jaotellaan pituuden ja laadun mukaan.

– Onhan tämä ollut haastava laitteiden kanssa. Välillä on parempia ja välillä huonompia päiviä. Työporukka on itsellenikin voimavara, se auttaa jaksamaan, Takkinen sanoo.

Aiemminkin sahatyötä tehnyt Takkinen kertoo, että alan kehityksen huomaa nykyisessä työssä.

– On tämä paljon nykyaikaisempaa, kun tietokoneilla tehdään. On tosissaan tultu 2020-luvulle.

INTOA JA TAISTELUVÄSYMYSTÄ

Keittiön puolelta ruokatauolta tavoitettu sahan tehdaspäällikkö Antti Kyröläinen kertoo, että kokonaan uusi saha on pystytty suunnittelemaan ilman pullonkauloja.

– Vehkeiden pitäisi olla vimpan päälle, Kyröläinen sanoo ja haarukoi pakasterasiasta pasta-ateriaa suuhunsa.

Uudella tehtaalla täytyy yhtä aikaa ajaa sisään laitteisto ja työntekijät. Kun laitteiston säädöt eivät ole kohdillaan, työtehtävien oppiminen hidastuu.

– Olen ollut muualla käyttöönottamassa uusia linjan osia. Onhan se hirveän paljon helpompaa, kun muu ympäristö toimii, Kyröläinen sanoo.

Kokonaan uuden tuotantolinjan säätäminen on herkkää puuhaa: yhden vaiheen muokkaus kohdilleen voi näkyä kertautuvina ongelmina toisella puolen linjaa.

Kunhan sahalinja saadaan täyteen iskuun, on se Kyröläisen arvion mukaan Suomen kärkikaartia.

– Olen oikein innoissani, vaikka meinaa olla taisteluväsymystä päällä. Kyllä tämä tästä lähtee.

KÄSITYÖSTÄ VALVONTATEHTÄVIIN

Pääluottamusmies Hannu Junttila on käymässä Oulun sahalla. Hänen oma työpaikkansa on Junnikkalan Kalajoen tuotantolaitoksessa, mutta vierailut kahdella muulla sahalla Oulussa ja Oulaisissa ovat säännöllisiä. Hän on toimipaikkojen yhteinen pääluottamusmies.

Junttila tuli Junnikkalalle töihin 29 vuotta sitten, joten hän on nähnyt sahateollisuuden muutoksen.

– Aiemmin vedettiin käsin lautoja ja lankkuja. Nykyään työ on linjan valvomista ja ruuhkatilanteiden purkua.

Junttila kertoo, että hänen työuransa alkuaikoina puutavaran päähän tuleva laivausmerkintä tehtiin käsin. Leimaajan työkaluina olivat leimasin ja leimausvärillä kostutettu sieni.

– Voitte kuvitella, että siinä meni jonkin verran aikaa, kun 700 kappaleen paketillisen töpötteli lattialla kontallaan, Junttila sanoo.

LUOTTAMUSTOIMET TIIMINÄ

Uutta sahaa perustettaessa oli pohdinnassa, tarvitaanko Ouluun oma pääluottamusmies. Yhden pääluottamusmiehen malli oli yhtiön johdon toive, ja käytäntö on todettu toimivaksi.

Luottamustiimiä täydentävät osaston luottamusmiehet Oulaisten ja Oulun sahoilla.

– WhatsAppilla on helppo kommunikoida luottamusmiesten kesken, ja joka toinen viikko näemme paikan päällä. Ei ole ollut mitään ongelmaa, Junttila kertoo.

Aiemmin vedettiin käsin lautoja ja lankkuja. Nykyään työ on linjan valvomista.

Yhteistoiminta työnantajan kanssa on ollut sujuvaa, sillä molemmat osapuolet tuntevat toisensa. Junttila on toiminut pääluottamusmiehenä parikymmentä vuotta.

– Helppo on puhua ja toimittaa jäsenten asioita. Jos tulee kiistaa, niistä on selvitty aina hyvin. Asioista pitää pystyä keskustelemaan asialliseen sävyyn.

Junnikkalalla tuotannon työntekijöistä noin 70 prosenttia kuuluu Teollisuusliittoon, mutta Oulun sahalla järjestäytymisaste on selvästi matalampi.

Kokonaan uusi työpaikka on jäsenhankinnan kannalta haaste, sillä myös liittoon kuulumisen perinne täytyy luoda alusta alkaen. Järjestäytymisen nosto vaatii jalkatyötä ja keskusteluja työntekijöiden kanssa.

NAAPURISSA KEMIANTEOLLISUUTTA

Työsuojeluvaltuutettu Pertti Laitala työskentelee Kalajoen tehtaalla, mutta hänkin on käymässä Oulussa. Työsuojelutiimi on vastaavanlainen kuin luottamusmiehillä. Oulussa on työsuojeluasiamies, jonka kanssa Laitala tekee tiivistä yhteistyötä.

Riskit arvioidaan työpisteittäin parin vuoden välein. Laitala kertoo, että työsuojelu ei koskaan tule valmiiksi, vaan kehittäminen on jatkuvaa. Hän on yhdeksättä vuotta työsuojeluvaltuutettuna.

– Sivutöinä olen ollut vapaapalokuntalainen. Turvallisuus kiinnostaa.

Työsuojelun perusteet ovat samat uudella ja vanhalla sahalla, mutta erilaiset laitteet ja käytännöt vaativat soveltamista.

Oulun sahan naapurissa on kemianteollisuutta. Tämä tuo oman erikoisuutensa työsuojeluun. Sahalla ollaan valmiita myös viereisen tontin tapahtumiin.

– Meillä on yhteinen hälytysjärjestelmä. Saamme sieltä tiedon, jos jotain sattuu, Laitala kertoo.

TUKKI JUOKSEE

Palataanpa vielä tuotantolinjan alkuun tehdashallin pihamaalle, jossa raaka-aine saapuu tukkilajitteluun. Rekan kuljettaja purkaa kuormaansa linjalle, ja kauempana sahan pihamaalla kaksi täyttä rekkaa odottaa vuoroaan.

Tuotanto-operaattori Juha Heikkinen istuu valvomossa ikkunan takana. Kuljettajat lähettävät Heikkisen puhelimeen tiedot saapuvista kuormista. Jos puutavara pomppaa linjalla poikittain, Heikkinen tarttuu ohjainsauvoihin ja nostaa tukin takaisin riviin.

– En ole aiemmin ollut tukkilajittelussa. Mukava on nähdä tätäkin puolta, Heikkinen sanoo.

Pitkällä lajittelulinjalla tukit putoavat koon perusteella omiin lokeroihinsa, joista oranssit pyöräkoneet nostavat niput kohti sahalinjaa.

Mänty- ja kuusitukit kolisevat kulkiessaan lajittelulinjalla. Saha sijaitsee lähellä omakotitaloaluetta, joten tukkilajittelu hiljenee illalla yhdeltätoista ja käynnistyy aamukuudelta.

– Tämä kone toimii oikeasti aika pirun hyvin. Linjanopeus on tällä hetkellä 190 tukkia minuutissa, Heikkinen kertoo.

Tukkilajittelulinjan vieressä pihalla näkyy myös tuotantolinjan toinen pää. Valmiit huputetut puutavaraniput odottavat matkaansa maailmalle, ehkäpä Koreaan.

Myyntiuutinen oli melkoinen paukku

Pääluottamusmies Hannu Junttila kertoo, että myyntiuutinen tuli täytenä yllätyksenä.

– Olihan se melko paukku. Ei tällaista olisi osannut odottaa, Junttila sanoo.

Työntekijät ottivat uutisen vastaan monenlaisin ajatuksin. Yksi pohti, miten oman työpaikan käy, toinen näki kaupan mahdollisuutena.

– Osa on pessimistisellä tuulella, mutta en näe asiaa niin synkästi.

Uusi saha täydentää Stora Enson toimintaa Oulun seudulla, jossa metsäjätti on käynnistämässä uutta pakkauskartonkilinjaa.

Kalajoen ja Oulaisten sahoilla työntekijöiden keskeinen kysymys on, mitä uusi omistaja tekee niiden suhteen.

– Toivon kovasti, että vanhoja toimipisteitä kehitetään.

Takin väri voi muuttua, mutta työt eivät muutu.

Yrityskauppa toteutuu näillä näkymin vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla, kunhan kilpailuviranomainen on saanut käsiteltyä kaupan.

– Takin väri voi muuttua, mutta työt eivät muutu, Junttila sanoo.

Yrityskaupasta tiedotettiin henkilöstölle heti pörssitiedotteen julkaisun jälkeen, mutta Isabella Kemi sattui huomaamaan uutisen ensi kertaa muun uutisvirran seasta.

– Työpaikan WhatsApp-ryhmät alkoivat laulaa. Kaikilla oli mielessä, jatkuvatko työt normaalisti, Kemi kertoo.

Uutisen julkaisupäivänä pidettiin tiedotustilaisuudet paikan päällä Junnikkalan kaikilla sahoilla. Nykyisen ja tulevan omistajan viestit rauhoittivat tilannetta.

– Tosi hyvin infottiin, että työt jatkuvat kaikilla normaalisti, Kemi kertoo.

Oulun sahan tuotantoon myyntiuutinen ei aiheuttanut nikottelua, sillä samalla viikolla syntyi jälleen uusia tuotantoennätyksiä.

”KAIKKIA KOLMEA SAHAA TULLAAN KEHITTÄMÄÄN”

Stora Enso maksaa Junnikkalan osakkeista enintään 137 miljoonaa euroa, josta merkittävä osa edellyttää sopimuksessa määriteltyjen tuotantotavoitteiden saavuttamista, Stora Enson tiedotteessa kerrotaan.

Junnikkala Oy:n toimitusjohtaja ja yksi kolmesta omistajasta Kalle Junnikkala kertoo, että Stora Enson kanssa on tehty kaupallista yhteistyötä jo aiemmin.

– Molempien ajatukset alkoivat strategisesti kohdata. Kaiken sen tuloksena päädyttiin tähän ratkaisuun, Junnikkala kertoo.

Perheyritykselle reilu 20 viime vuotta ovat olleet kovan kasvun kautta. Tarkoituksena on jatkaa toiminnan kehittämistä Storan Enson alaisuudessa.

– Kaikkia kolmea sahaa tullaan kehittämään, Junnikkala sanoo.

Toimitusjohtaja jää yhtiön palvelukseen.

– Jään varmistamaan sujuvan integraation ja huolehtimaan Oulun laitoksen hyvästä kehityksestä. En ole katoamassa mihinkään.

POHJOISEN PUUTA MAAILMALLE

Oulun saha on Junnikkalalle yli 90 miljoonan euron investointi. Yhtiön edellisen tilikauden liikevaihto oli noin 115 miljoonaa euroa.

– Meidän mittakaavaamme nähden helvetin iso hanke, mutta olemme siitä ylpeitä, Junnikkala kertoo.

Kasvua kaavailtaessa vaihtoehtoina olivat toiminnan laajentaminen Kalajoen ja Oulaisten sahoilla tai kokonaan uuden sahan perustaminen. Moni seikka puhui uuden puolesta.

Oulun seudulla on kemiallista metsäteollisuutta, mutta alueelta on puuttunut saha.

– Totesimme, että raaka-aine löytyy. Teimme sen selvityksen ensimmäisenä.

Täällä puu on lujuudeltaan optimaalista ja haluttua.

Pohjois-Suomessa kaikki maantiet ja rautatiet vievät Ouluun, ja Oulun satamasta meritiet vievät maailmalle, joten logistiikka on kunnossa.

Isossa ja kasvavassa kaupungissa on tarjolla työvoimaa, joskin kilpailu tekijöistä on kovaa. Junnikkalalla kisaa on käyty panostamalla työsuhde-etuihin, työolosuhteisiin ja tasapuoliseen kohteluun.

– Jokaista kuunnellaan ja jokaisen työpanosta arvostetaan.

Kuljetusteiden ja osaavien työntekijöiden lisäksi tarvitaan tietysti tuote, joka kiinnostaa ostajia. Pohjoisen havupuulla on perinteisesti ollut kysyntää.

– Täällä puu on lujuudeltaan optimaalista ja haluttua. Uskomme, että tekemämme laatu uppoaa globaaleille markkinoille, Junnikkala sanoo.

JUNNIKKALA OY

PERUSTETTU Toiminta alkoi Kalajoella vuonna 1960.
OMISTUS Perheyrityksen omistavat Kalle Junnikkala, Veli-Matti Junnikkala ja Janne Pyy. Yhtiön koko osakekanta on myyty Stora Enso Oyj:lle. Kaupan odotetaan toteutuvan vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla.
TUOTANTO Sahat Kalajoella (sahatavaraa 200 000 kuutiometriä vuodessa ja jatkojalosteita 80 000 m3/vuosi), Oulaisissa (150 000 m3/vuosi) ja Oulussa (tuotantokapasiteetti 350 000 m3/vuosi).
TUOTTEET Mänty- ja kuusisahatavara sekä höylätty ja maalattu puutavara.
HENKILÖSTÖ Yhteensä noin 230, joista tuotannossa noin 160. Oulun sahan tuotannossa noin 40.
LIIKEVAIHTO 115,5 miljoonaa euroa (12/2023).