Resilienssi tukee selviytymistä kriiseissä

Viime vuosina termi resilienssi on noussut keskusteluun yhä enemmän. Mitä kaikkea se tarkoittaa ja kuinka sitä voi kehittää itsessään tai työyhteisössä?

Resilienssi on termi, jolla on monenlaisia ulottuvuuksia. Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Sinimaaria Ranki avaa sitä, mistä termissä on kysymys.

– Kun organisaatio kohtaa kriisin tai joutuu yllättävään tilanteeseen, on resilienssillä suuri merkitys siinä, että organisaatio pysyy toimintakykyisenä ja pystyy hoitamaan olennaisia toimintoja. Tärkeää on myös, että kriisistä pystytään palautumaan tilanteen helpottuessa. Sama toimii yksilötasolla, Ranki sanoo.

– Termin voi oikeastaan rinnastaa suomalaisen sisuun. Vaikka on vaikeaa, ja tilanteessa joudutaan ponnistelemaan, mennään silti määrätietoisesti eteenpäin.

Viime aikoina resilienssin voi sanoa olleen koetuksella sekä työpaikoilla että yksittäisillä ihmisillä.

– Jos ajatellaan maailmanmenoa muutaman viime vuoden aikana, niin onhan tässä ollut kriisi toisensa jälkeen. Ensin tuli pandemia, josta ei ole toivuttu vieläkään täysin. Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Hinnat lähtivät nousemaan ja inflaatio kiihtymään. Tuli taloudellista epävarmuutta ja pelkoa työpaikkojen menettämisestä. Samaan aikaan ilmastonmuutos muuttui ilmastokriisiksi, Ranki luettelee.

– Jos puhe on kovin synkeää, on sellaisen keskellä vaikea nähdä mahdollisuuksia.

ENNAKOINTI ETUSIJALLE

Kuinka resilienssiä voidaan sitten rakentaa työpaikoilla? Ranki nostaa esiin viisi tärkeää tekijää: ennakointi, osaaminen, kyky erottaa olennainen, joustavuus sekä yhteisöllisyys ja luottamus.

– Tulevaisuuden ennakointi antaa paremmat valmiudet toimia, kun työyhteisössä on jo valmiiksi mietitty erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisia kehityskulkuja, sitten kun jotain tapahtuu. Tähän liittyy myös osaaminen eli se, mikä on työyhteisön kyky yhdistää erilaista osaamista organisaation sisällä, jotta pystytään toimimaan kriisin keskellä, ja kuinka kyetään hyödyntämään olemassa olevaa osaamista uudessa tilanteessa.

– Tärkeää on myös kyky erottaa olennainen epäolennaisesta. Kun kriisi tulee, on siinä silloin paljon erilaista myllerrystä ja kohinaa ympärillä. Sekavassa tilanteessa pitää erottaa, mikä on tekemisessä aivan olennaista, mitä täytyy pyörittää ja viedä eteenpäin kaaoksen keskellä, ja mikä taas sellaista, jonka voi jättää ainakin hetkellisesti sivuun.

Joustavuutta tarvitaan sitten, kun nähdään, mikä on olennaista. Kun työyhteisön toimintamallit, rakenteet ja päätöksenteko joustavat riittävästi, pystytään toimintaa sopeuttamaan nopeasti.

– Viidentenä tulee yhteisöllisyys ja luottamus työyhteisössä. Kun työntekijä kokee kuuluvansa työyhteisöön, on hänellä halua auttaa kaveria erilaisissa tilanteissa ja halua toimia yhteisten tavoitteiden eteen.

– Kun nämä kaikki tekijät toteutuvat, löytyy työyhteisöstä kriisin keskellä ongelmanratkaisukykyä ja optimismia. Nähdään, että tilanteesta selvitään eteenpäin.

Yhteisöllisyyttä voidaan edistää Rankin mukaan työpaikoilla sillä, että kaikki työntekijät otetaan mukaan työyhteisöön. Pitää arvostaa muita, oppia yhdessä ja olla kiinnostunut muista. Pitää kysyä, mitä kuuluu ja tarjota apua tarvittaessa.

– Se on ihan meidän kaikkien käsissä olevaa ystävällistä ja huomaavaista vuorovaikutusta.

Sekavassa tilanteessa pitää erottaa, mikä on tekemisessä aivan olennaista.

VIREYDEN SÄÄTELY TÄRKEÄÄ

Laura Valli on tutkinut resilienssiä ja johtamista muun muassa turvallisuusorganisaatioissa. Hänen vuonna 2020 julkaistu väitöstutkimuksensa Kuolema kuittaa univelan keskittyi resilienssiin ja resilienssipotentiaalin johtamiseen kriisinhallintaorganisaatiossa.

– Väitöskirjan nimi viittaa elintärkeisiin perustarpeisiin. Ääritilanteissa mitataan se, kuinka yksilö on pystynyt täyttämään vaadittavat perustarpeet, jotka toisaalta rakentavat pohjaa resilienssikykyisyydelle. Ihmisen perustarpeita ovat muun muassa uni, ravinto, vesi, lepo, sosiaalinen yhteys ja merkityksellisyyden tunne, Valli toteaa.

– Resilienssiin liittyy olennaisesti myös vireyden säätely, jolla tarkoitetaan yksilön kykyä havaita vireyteensä vaikuttavia tekijöitä ja kykyä säädellä itse kehon ja mielen sisäisiä vireystiloja. Vireys on optimaalinen silloin, kun yksilön sisäinen voimavaratasapaino – kokonaiskuormitus ja kokonaispalautuminen – on kunnossa. Siinä mittaristossa riittävän laadukkaan unen saaminen on tärkeimpiä tekijöitä.

Vallin mukaan työn merkityksellisenä kokeminen on yhteydessä resilienssiin sitä kautta, että se luo yksilön mielen sisälle tulevaisuusorientoitunutta ja toivorikasta ajatusmaailmaa. Tällaisessa mielentilassa on helpompi kohdata vastoinkäymisiä. Merkityksellisyys linkittyy usein myös turvallisuuden ja kohdatuksi tulemisen tunteisiin, jotka lisäävät yksilön luottamusta elämään.

OMA KÄYTTÖOHJE TUTUKSI

Suurena yhteiskunnallisena muutoksena Valli pitää kasvua informaatioyhteiskunnan tarjoaman tiedon määrässä sekä yksilön käyttämässä ajassa tiedon lähteillä, näyttöpäätteellä ja kännykässä.

– Näytöllä käytetty aika on aina pois sosiaalisista suhteista ja yhdessä jaetuista kokemuksista. Voi kysyä, mitä näyttöpäätteellä oleminen on tehnyt nuorten lukutaidolle? Tutkimusten mukaan lukevan nuoren sanavarasto voi olla 70 000 sanaa, kun taas sellaisen, joka ei lue, sanavarasto voi jäädä 15 000 sanaan. Ero on valtava.

– Tämä taas vaikuttaa yksilön itsesäätelyyn, koska meidän pitää osata tunnistaa ja sanallistaa mielen ja kehon sisäisiä asioita. Sanat auttavat meitä ymmärtämään ihmisten välistä vuorovaikutusta. Jos meillä ei ole riittävästi sanoja käytössämme, emme osaa myöskään sanallistaa sisäisen viestinnän väyläämme eli tunteita.

Valli nostaa esiin mentalisaation eli mielentämisen, joka tarkoittaa tunteiden tunnistamista itsessään ja toisissa sekä tunteiden viisasta käyttämistä. Pitäisi osata käyttää oman itsensä käyttöohjeita.

– Nyky-yhteiskunnan haasteet viittaavat siihen, että yhä useammalla on omat käyttöohjeet hukassa. Kuin leikkisi paperinukeilla, joilla pää ja vartalo ovat irrallaan toisistaan. Meiltä puuttuu myös olennaiseen keskittymisen taito. Informaatioähky vaikuttaa lisäksi aivojen uhka-arviointiin, sillä ylivirittynyt mieli hakee herkemmin ympäristöstä uhkaavia signaaleja.

– Resilienssi on kuitenkin jo olemassa meissä, ja se taito on kirkastettavissa. Me kaikki olemme kokeneet elämän aikana erilaisia kriisejä, joista olemme eri tavoilla selvinneet – jopa toipuneet ennalleen. Selviytymisen tapojen tarkastelu yhdessä ajattelun taidon kanssa auttaa löytämään itselle tärkeitä asioita näissä tilanteissa. Niitä voivat olla esimerkiksi tärkeät ihmissuhteet, työpaikan hyvä ilmapiiri sekä luonto ja harrastukset.

Nyky-yhteiskunnan haasteet viittaavat siihen, että yhä useammalla on omat käyttöohjeet hukassa.

PEREHDYTYS TUKEE NUORTA

Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita tietää, että työelämässä tarvitaan koko ajan enemmän resilienssikykyä sekä ymmärrystä siitä, mitä se on.

– Muutostahti työelämässä on vain kiihtynyt ja on koko ajan syklisempää ja nopeampaa, joten ihmisten ja organisaatioiden pitäisi jollain tavalla hallita kykyä selvitä muutoksista. Kun niistä opitaan, tulee sieltä erilaisia ohjeita, tapoja ja käytäntöjä mennä eteenpäin.

– Keskeistä resilienssin kannalta on, kuinka työkuormituksesta palaudutaan. Meillä on Teollisuusliitolla 34 sopimusalaa ja siellä on hyvin erilaisia työtehtäviä, joissa on niin fyysistä kuin psyykkistä kuormitusta. Robotisaatio ja digitalisaatio ovat kuitenkin lisänneet sellaista työtä, missä vaaditaan psyykkistä kykyä hallita työtään.

Kotaviidan mielestä olisi tärkeää varmistaa ihmisten osaaminen, koska työelämän vaatimukset ovat tänä päivänä aivan toista kuin muutama vuosikymmen sitten. Työntekijöiltä odotetaan monitaitoisuutta heti alusta asti.

– Tämä on haasteellista etenkin nuorille. Heille pitäisi antaa riittävästi aikaa oppia ja omaksua ja päästä kiinni työhön. Pitää panostaa opastukseen ja perehdytykseen, jotta nuori kiinnittyisi työhön ja alalle. On olemassa työnantajia, joilla tämä toimii, mutta myös niitä, joissa vaatimukset ovat liian kovat ja aikataulut niin hurjat, että työ käy vaikeaksi. Nuorissa onkin paljon ammatinvaihtajia.

– Työympäristöpäällikkönä kiinnitän huomioni myös siihen, että alle 25-vuotiailla on tällä hetkellä merkittävästi suurempi riski joutua työtapaturman uhriksi kuin vanhemmalla ikäluokalla. Opinnoissa ei perehdytä riittävästi työturvallisuuskysymyksiin, joten työssä vaadittava turvallisuuden hallinta ja kyky palautua työn kuormituksesta pitää varmistaa työn opastuksella.

Kotaviidan mukaan työpaikalla perehdyttäminen on sen verran tärkeä asia, että sitä yritetään viedä eteenpäin myös työehtosopimustavoitteissa. Teollisuusliiton strategian yhdeksi painopisteeksi on kirjattu myös se, että liitto tukee luottamushenkilöiden palautumista ja jaksamista tehtävissään. Heille järjestetään muun muassa työnohjausta sekä voimavarakahviloita Teams-sovelluksessa.

– Työyhteisön resilienssi ja kyky palautua on erityisen tärkeää, kun työpaikalla sattuu työtapaturmia tai siellä on ilmapiiriongelmia. On kyettävä purkamaan jännitteitä ja keskustelemaan asioista, jotta ongelmat eivät pääsisi kasautumaan.