Vapaalla
Kadonneen jäljillä – Tero Kaukosen harrastus pelastaa ihmishenkiä
Tero Kaukonen kiinnostui vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta isänsä jalanjäljissä. Tavallisesti tehtävänä on etsiä kadonneita ikäihmisiä. Syksyisin hukassa ovat marjastajat ja sienestäjät.
Vanha ambulanssi seisoo Tampereen messu- ja urheilukeskuksen edessä. Tero Kaukonen rakentaa autoon viestikeskusta Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) ISLA24 -harjoitusta varten.
– Olen ollut Vapepassa 12 vuotta. Minua kiinnostaa ihmisten auttaminen. Isäni on ollut vapepalainen 1990-luvulta, ja myös sisko on mukana toiminnassa.
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on yli 50 järjestön verkosto, jonka hälytysryhmät tukevat viranomaisia onnettomuuksissa ja muissa kriisitilanteissa.
– Pääosa tehtävistä on hätäetsintöjä eli joku on kadonnut. Yleensä kyse on ikäihmisestä. Marjastus- ja sienestyskausi näkyy tehtävämäärissä syksyisin. Tehtävät painottuvat usein iltaan.
Vapepa sopii jokaiselle, jolle auttaminen on lähellä sydäntä.
Yleensä Vapepan hälyttää poliisi. Tällöin Kaukonen saa kännykkäänsä tekstiviestin.
– Vastaan siihen, pääsenkö tehtävälle heti, myöhemmin vai en ollenkaan. Sen jälkeen tehtävään osallistuvat saavat tipoittain tietoa kokoontumispaikasta ja etsittävästä.
REPPU AINA VALMIINA
Tero Kaukosen puhelin piippaa etsintätehtävän merkiksi keskimäärin kerran kuussa.
– Joskus hälytyksiä tulee useampi kuukaudessa ja välillä menee monta kuukautta, ettei niitä tule ollenkaan. Joskus en ehdi autoonkaan, kun tulee jo tieto, että kadonnut on löytynyt.
Kaukosella on etsintävarusteet aina valmiina repussa hälytyksen varalta. Sieltä löytyy lehtiö, lyijykynä, huomioliivit, lamppuja, kompassi, ensiaputarvikkeet ja avaruuspeite.
– Lisäksi pakkaan mukaan vielä vaihtovaatteita, vettä, suklaata tai energiapatukoita ja leipää, jotta selviän jonkun tunnin, koska huolto ei tule heti paikalle.
TERO KAUKONEN
Asentaja
Ylöjärvi
Avant Tecno Oy
Vapepan muonittajat vastaavat vapaaehtoisten ruokahuollosta tehtävien aikana.
Viime vuosina Kaukonen on toiminut etsinnöissä usein maastotoiminnan johtajana. Tällöin hän ottaa mukaansa myös tietokoneen, tulostimen ja toimistotarvikkeita.
– Poliisi määrittää etsittävän alueen. Sen jälkeen maastotoiminnan johtaja rupeaa piirtämään partioille etsintäalueita, ja maastojohtaja alkaa kerätä valmiiksi partioita.
Etsintään osallistuu koirapartioita ja maastoetsijöitä sekä auto-, moottoripyörä- ja mönkijäpartioita. Tarvittaessa kadonnutta voidaan etsiä myös sukeltajien, lennokkien eli droonien, lentokoneen tai helikopterin avulla.
TEKNIIKKA APUNA
ISLA24 -harjoituksessa partiot etsivät neljää ihmistä, jotka ovat kadonneet Tampereen yöhön työpaikan seminaarin jälkeen. Viestikeskus vastaa siitä, että viestit kulkevat partioiden ja johtopaikan välillä.
– Pystytimme VHF-antennin messukeskuksen katolle, testasimme partioille annettavat radiopuhelimet ja kytkimme auton verkkovirtaan, Kaukonen kertoo.
Hän istuu pöydän ääreen ambulanssin takaosaan ja käynnistää kannettavan tietokoneen.
– Pidän harjoituksessa viestipäiväkirjaa. Siihen kirjataan kaikki harjoituksen viestiliikenne eli kuka lähettää viestin, kenelle ja milloin ja mitä viesti sisältää.
Radiopuhelinten ja kännyköiden lisäksi partiot käyttävät GPS-paikanninta ja karttasovellusta, johon ne merkitsevät maastosta löytämänsä esineet.
– Kaikki vastaantulijat pyritään aina haastattelemaan. Jos heiltä saadaan pienikin vinkki, voidaan etsintää painottaa tiettyyn suuntaan.
ETSIVÄ EI AINA LÖYDÄ
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu ei ole kallis harrastus, Tero Kaukonen sanoo. Toimintaan osallistuminen ei edellytä esimerkiksi auton omistamista.
– Vapepa sopii jokaiselle, jolle auttaminen on lähellä sydäntä. Tehtäviä on monenlaisia kirjurista alkaen, ja paikalla voi olla sen aikaa kun pystyy.
Jos toiminta kiinnostaa, mukaan pääsee hakeutumalla Vapepan peruskurssille. Sen jälkeen pitää suorittaa vielä etsintäkurssi ja liittyä johonkin Vapepan jäsenjärjestöön, kuten SPR:ään, Metsästäjäliittoon tai Suomen vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimijat ry:hyn.
Vuosien varrella Kaukosen kohdalle on sattunut muutama tavallista raskaampi tehtävä.
Sekin on pitänyt hyväksyä, että aina kadonnutta ei löydetä.
Sellainen voi olla, jos etsittävänä on esimerkiksi samanikäinen lapsi kuin itsellä on, hän sanoo.
– Jos etsittävä löytyy menehtyneenä, silloin tehtävän päätteeksi on aina purkukeskustelu. Sekin on pitänyt hyväksyä, että aina kadonnutta ei löydetä.
Palkitsevinta on, kun etsintä onnistuu, ja Kaukonen näkee onnelliset omaiset.
– Silloin kilpajuoksu aikaa vastaan on ohi, ja voin huokaista helpotuksesta.
