Unelmana Pariisin olympialaiset

NAIIMO BULHAN

Vantaa
Elektroniikkatyöntekijä
Vaisala Oyj

Mieleenpainuvin hetki nyrkkeilykehistä on Naiimo Bulhanin mukaan se, kun hän varmisti pronssimitalin alle 22-vuotiaiden sarjassa Euroopan mestaruuskisoissa. Ne pidettiin viime vuonna Kroatiassa, ja hänen vastustajanaan oli isäntämaan edustaja.

– Ihan ehdottomasti arvokisamitali on minulle isoin juttu. Se tuli teknisellä tyrmäyksellä, eli kehätuomari laittoi matsin poikki, kun vastustajalle oli laskettu neljä kertaa lukua.

Nyt hänen tavoitteensa on päästä ensi kesänä pidettäviin Pariisin olympiakisoihin.

ULOTTUVA VASURI

Järvenpään Nyrkkeilyakatemiaa edustava 23-vuotias Bulhan on kotoisin Lohjalta. Hän aloitti nyrkkeilyn lukiossa isoveljensä esimerkin innostamana ja otti vuonna 2021 Suomen mestaruuden.

Hän kuvaa itseään ulottuvaksi nyrkkeilijäksi.

– Käsien pituus riittää, ja olen myös aika pitkä tähän painoluokkaan.

Hän on 170-senttinen ja kilpailee alle 63 kilon painoluokassa.

– Mutta kansainvälisissä kehissä huomaa, että vastustajat ovat skrodemman oloisia.

Ainakin yksi ihan varteenotettava vastustaja minulla on SM-kisoissa.

Liikkumistaankin hän pitää hyvänä. Erityisetuna on vasenkätisyys: vastustajat ovat tottuneet oikeakätisiin nyrkkeilijöihin eivätkä osaa puolustaa vasurien iskuja samalla rutiinilla.

SM-kisat joulukuussa toimivat Bulhanille mittarina siitä, mikä on hänen tasonsa ennen alkuvuoden olympiakarsintoja. Kotimaan nyrkkeilypiirit tosin ovat pienet ja naisia on vain kourallinen.

– Ainakin yksi ihan varteenotettava vastustaja minulla on SM-kisoissa. Mutta moni nainen on myös lopettanut, ja samat tyypit siellä yleensä pyörivät.

SPONSORIT PUUTTUVAT

Bulhan on työskennellyt Vaisalassa elektroniikan kokoonpanotehtävissä kaksi vuotta, ja lukion jälkeen Lohjalla hän oli töissä toisessa elektroniikka-alan yrityksessä Enicsissä.

– Muutin Vantaalle, kun menin naimisiin vuoden 2020 lopussa.

Hän teki Vaisalassa aluksi kolme viikkoa aamuvuoroa, sitten viikon iltavuoroa, kunnes sopi esimiehensä kanssa aamuvuoroon siirtymisestä. Tämä on nyrkkeilyn kannalta parempi vaihtoehto.

– Käyn viikossa 3–4 kertaa salilla, muuten treenaan lenkkeilemällä. Minulla on kaksi valmentajaa.

Parasta nyrkkeilyuralle toki olisi, että voisi keskittyä pelkästään lajiin tai ainakin vähentää työtunteja. Nyt se ei ole taloudellisesti mahdollista, sillä sponsoreita Bulhanilla ei ole.

– Onhan tämä raskasta välillä. Pitäisi varmaan olla oma-aloitteinen sponsorien suuntaan, somen kautta ja muuten, mutta ei minulla jää aikaa sellaiseen.

ENNAKKOLUULOJEN VASTAPAINOKSI MYÖNTEISTÄKIN HUOMIOTA

Ennakkoluuloilta ja avoimelta rasismiltakaan Bulhan ei ole välttynyt.

– Olen tummaihoinen, somali, muslimi, huivipäinen. Niin monta rajaa ylittyy, että joillekin se on liikaa.

Nyrkkeilypiireissä hänet on kuitenkin otettu vastaan hyvin, ja lähipiirin tuki on ollut vankkaa. Mitä nyt etenkin äitiä kauhistutti hänen ensimmäisissä otteluissaan, mutta kyseessä oli vain huoli oman lapsen puolesta.

– Ihmettelyn lisäksi tulee kyllä myös positiivisia kommentteja. Moni haluaa kuulla, miten olen tähän lajiin ryhtynyt.

Olen tummaihoinen, somali, muslimi, huivipäinen. Niin monta rajaa ylittyy, että joillekin se on liikaa.

Harvinainen tapaus hän kieltämättä on Suomen ja maailmankin mittakaavassa.

– Huivipäisiä nyrkkeilijöitä on ulkomaiden kisoissa näkynyt muutamia. Mutta Suomessa ei ole ketään muuta tummaihoista naisnyrkkeilijää. Itseni lisäksi tiedän vain Iso-Britanniasta yhden toisen somalitaustaisen naisen, joka nyrkkeilee kilpaa.

OLYMPIAPAIKKA KOVAN TYÖN TAKANA

Ensimmäinen karsintaturnaus olympialaisiin on helmi–maaliskuussa Italiassa, toinen toukokuussa Thaimaassa. Niihin osallistuu nyrkkeilijöitä ympäri maailman, ja seula on tiukka.

– Jos häviää yhden matsin, on heti ulkona. Kierroksia on monta, ja viisi tai kuusi ottelua pitäisi voittaa, että saa lipun Pariisiin.

Lisähaaste on, että nyrkkeily on arvostelulaji, eikä tuomarointi kansainvälisissä ympyröissä ole aina reilua: kotiinpäinveto ja nimekkäiden nyrkkeilijöiden suosiminen on yleistä. Tämän Bulhan koki turnauksessa Bulgariassa, jossa hänen vastustajansa oli Euroopan mestari ja kokenut arvokisakävijä.

– Koin että voitin, ja muutkin olivat sitä mieltä. Mutta minut tuomittiin häviäjäksi. Se kirpaisi kyllä.

Varminta on siis ottaa voitto niin ylivoimaisesti, ettei tuomaripelille jää sijaa. Niin kuin se tyrmäyksellä tullut EM-pronssi.