Teräs­mies­ten ja ‑nais­ten työ vaikut­taa Ovakon tehtaalla

Venä­jän rajalta parin kilo­met­rin päässä sijait­seva Imat­ran teräs­teh­das on kuvauk­sel­li­nen paikka isoine tiili­ra­ken­nuk­si­neen, tehdas­hal­lei­neen, romu­vuo­ri­neen ja teräspalkkipinoineen.

Anna Abreun tuotan­to­yh­tiö saikin vuonna 2011 luvan kuvata tehtaalla musiik­ki­vi­deon Hyste­ria. Siinä kahdella esiin­ty­jällä on mini­maa­li­set suojavarusteet.

Toisin on todel­li­suu­dessa. Tehtaalle ei ole mene­mistä ilman suoja­ky­pä­rää, ‑haala­reita, ‑laseja ja turvakenkiä.

Tehtaalla 31 vuotta työs­ken­nel­lyt työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Jari Suik­ka­nen valvoo, että sään­töjä nouda­te­taan ja töitä tehdään turvallisesti.

TEHDASKIERROKSILLA KYSELLÄÄN KUULUMISIA

Turval­li­suus­pääl­likkö Timo Virta­nen painot­taa jokai­sen omaa tark­kuutta työs­sään. Töissä pide­tään myös turval­li­suus­vart­teja ja työn­te­ki­jöiltä toivo­taan puut­teista ja havain­noista ilmoi­tuk­sia esimiehille.

– Viimei­sin turval­li­suus­pro­jekti liit­tyi kulku­tei­hin. Rekka- ja truk­ki­lii­kenne aiheut­taa vaara­ti­lan­teita, Suik­ka­nen mainitsee.

Hän kier­tää joka viikko pääluot­ta­mus­mies Tomi Kova­sen kanssa jossain päin tehdasta.

– Silloin madal­tuu myös kynnys ottaa työsuo­je­luun liit­ty­viä asioita puheeksi. Välillä pyyde­tään myös keskusteluapua.

Työsuo­je­lu­ko­kouk­sia pide­tään kolmen kuukau­den välein ja luot­ta­mus­mies­ten kokouk­sia kuukausit­tain. Yhteis­toi­min­ta­neu­vot­te­lu­kunta kokoon­tuu neljä–viisi kertaa vuodessa ja johto­ryhmä kerran kuukau­dessa. Kova­nen edus­taa siellä työntekijöitä.

TYÖSUOJELUSSA ISO ORGANISAATIO

Osas­toja tehtaalla on seit­se­män ja niissä kaikissa oma luot­ta­mus­mies sekä vara­mie­het. Pääluot­ta­mus­mie­hellä on vara­pää­luot­ta­mus­mies. Lisäksi on työsuo­je­lu­val­tuu­tettu, työsuo­je­lua­sia­mies sekä kolme yhdysmiestä.

Tehtä­vä­ni­mik­kei­tä­kin 550 työn­tekijän yrityk­sessä on yli sata, mutta kaikki eivät ole käytössä.

Tomi Kova­nen on pääluot­ta­mus­mies jo kolman­nessa polvessa.

Ovakon aiem­mista pääluot­ta­mus­mie­histä Jukka Kärnä ja Nina Malm ovat pääty­neet vaikut­ta­mis­työs­sään kansan­edus­ta­jiksi asti. Onko Kova­sella sama tavoite?

– Tällä hetkellä päämää­räni on työssä pääluot­ta­mus­mie­henä ja vapaa-ajalla kunta­po­li­tii­kassa. Ovakolla aloi­tin teräk­sen lastauk­sessa vuonna 2011 ja pääluot­tona olen ollut reilun vuoden.

KOSKAAN EI TIEDOTETA LIIKAA

Työn­te­ki­jöi­den ääni yrityk­sessä kuuluu Kova­sen mukaan luot­ta­mus­hen­ki­löi­den kautta, toisaalta esimies­ten kautta taas alaspäin.

– Tiedon­ku­lussa on aina paran­net­ta­vaa, mutta siinä on tapah­tu­nut vuosi­kym­me­nen aikana isoa kehi­tystä. Työn­te­ki­jöitä kuun­nel­laan enem­män ja heidän mieli­pi­tei­tään kysel­lään varsin­kin heidän työhönsä liit­ty­vissä asioissa.

Työn­te­ki­jöitä kuun­nel­laan enem­män ja heidän mieli­pi­tei­tään kysel­lään varsin­kin heidän työhönsä liit­ty­vissä asioissa.

Kova­sen mielestä työn­te­ki­jöi­den kantoja voitai­siin ottaa vielä enem­män huomioon esimer­kiksi suun­ni­tel­taessa tehtaalle uusia projekteja.

– Monesti sitten käyt­töö­no­tossa huoma­taan, että lattia­ta­sol­la­kin olisi ollut paljon tietoa, joka olisi autta­nut projek­tin valmis­tu­mista ja käyt­töön­ot­toa. Mutta tässä­kin varmasti tullaan näke­mään parannusta.

VIHREÄ SIIRTYMÄ MAHDOLLISUUS

Teol­li­suus­lii­ton hallin­nossa Ovakolta on liiton valtuus­tossa edus­ta­jana Eero Ruot­ti­nen. Kova­nen on liiton halli­tuk­sen varajäsen.

Tehtaan luot­ta­mus­mie­het ja vara­luot­ta­mus­mie­het sekä työsuo­je­lu­toi­mi­jat ovat olleet monessa Teol­li­suus­lii­ton koulu­tuk­sessa mukana ja vieneet samalla vies­tiä eteenpäin.

Viher­hömp­pä­pu­heet ovat teräs­teh­taalla loppu­neet jo aikoja sitten. Vihre­ään siir­ty­mään ollaan tyyty­väi­siä ja sitä ei nähdä uhkana, vaan mahdollisuutena.

Työn­te­ki­jät näke­vät vihreän siir­ty­män mahdol­li­suu­tena pitää nykyi­set työpai­kat täällä Imatralla.

Ovako on vähen­tä­nyt jo monilla toimilla hiili­diok­si­di­pääs­töjä ja toimen­pi­teet jatkuvat.

– Työn­te­ki­jät näke­vät vihreän siir­ty­män mahdol­li­suu­tena pitää nykyi­set työpai­kat täällä Imat­ralla, ja miksei tule­vai­suu­dessa voisi tulla lisää­kin työpaik­koja. Asiak­kaat maail­malla vaati­vat tuot­teilta entistä enem­män vihreyttä ja kun meillä jo valmiiksi tehdään kier­to­ro­musta terästä, niin olemme yksi vähi­ten ilmas­toa kuor­mit­ta­vista teräs­teh­taista jo nyt, Kova­nen kertoo.

MIKÄ ON ASIALLINEN SYY?

Uusi hallitus­ohjelma on puhut­ta­nut tehtaan kahvi­pöy­dissä ja käytä­villä. Irti­sa­no­mi­sen perus­teet tule­vai­suu­dessa varsin­kin ovat olleet mielen­kiin­non kohteena. Irti­sa­no­mis­pe­rus­teena pelkkä ”asial­li­nen syy” vaikut­taa epämää­räi­seltä. Tähän asti laissa on mainittu ”asial­li­nen ja painava syy”.

Pääluot­ta­mus­mies Kova­nen arve­lee, että siihen tarvi­taan varmasti oikeu­delta useam­pi­kin ennak­ko­ta­paus ennen kuin selviää, mitä asial­li­nen syy käytän­nössä tarkoittaa.

Ovakolla tehdään töitä hyvin vaih­te­le­vissa vuoroissa. Vuorot riip­pu­vat paljon työteh­tä­vistä. Vuoroja on saatu työn­te­ki­jöi­den pyyn­nöstä myös muutet­tua ja syksyllä muut­tuu muuta­man tehtä­vän vuorot työn­te­ki­jöi­den ehdotuksesta.

Tehtaan sisällä voi myös siir­tyä tehtä­västä toiseen. Eri osas­toilla jous­te­taan puolin ja toisin. Poik­keus­o­loissa kuten tuotan­tö­häi­riö­ti­lan­teissa tai ylitöissä työn­te­ki­jät ovat usein valmiita jous­ta­maan. Jous­toa tarvi­taan myös toiseen suuntaan.

JAPANILAISET TOIVAT VAKAUTTA

Ovako siir­tyi muutama vuosi sitten japa­ni­lai­so­mis­tuk­seen. Miten se on näkynyt?

– Omis­ta­jan edus­ta­jia on muuta­mia kerral­laan tehtaalla ja proses­sei­hin on tehty pientä viilausta. Leveäm­mät hartiat tuovat myös vakautta, eikä laiva keiku niin helposti kuin aiem­min. Omis­ta­ja­vaih­dos näkyy myös siten, että välit­tä­mi­nen on lisään­ty­nyt Ovakolla. Onko se sitten uuden omis­ta­jan vai ajan tuomaa posi­tii­vista muutosta, vaikea sanoa, Kova­nen pohtii.

Omis­ta­ja­vaih­dos näkyy myös siten, että välit­tä­mi­nen on lisään­ty­nyt Ovakolla.

Ovako­lai­suus siir­tyy helposti isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.

Laadun­val­von­nassa näyte­sa­haa­jana työs­ken­te­le­vän Minna Mati­kai­sen tytär aloitti viime syksynä tehtaalla kaksi­vuo­ti­sen oppisopimuskoulutuksen.

Haki­ja­määrä yllätti: 150 haki­jasta tehtaan ulko­puo­lelta valit­tiin koulu­tuk­seen 14 henki­löä ja sisältä viisi.

Teräs­teh­taalla oli 1980-luvulla oma ammat­ti­koulu. Nyt siihen on taval­laan palattu takaisin.

Mati­kai­nen tuli ensim­mäi­sen kerran teräs­teh­taalle töihin 2017.

– Jatko­ja­los­tuk­seen lämpö­kä­sit­te­ly­puo­lelle. Sitten pääsin hieno­vals­sille. Parin vuoden kulut­tua tuli irti­sa­no­mi­set. Seuraa­vana kesänä pääsin keskus­va­ras­tolle kesä­töi­hin, samoin vuonna 2021. Nyt teen aamu- ja ilta­vuo­roja laadunvalvonnassa.

Mati­kai­nen sanoo tykkää­vänsä työs­tään. Hän sahaa sorvilla ja jyrsi­mellä näyt­teitä ohjei­den mukaan.

Mati­kai­nen on tehtaan teräs­nai­sia. Hän harras­taa triath­lo­nia ja juok­see mara­to­neja ja sata­sen ultra­mat­koja. Liikun­nan harras­tus näkyy olemuksesta.

PIIRAISEN PITKÄ TYÖURA

Valu­ko­ne­mies Anssi Piirai­nen valmis­tui Ovakon ammat­ti­kou­lusta 1977.

– Valmis­tu­neita oli 11. Yksi kaveri on minun lisäk­seni vielä täällä töissä.

Piirai­sen työura on kestä­nyt yli 45 vuotta. Hän muuraa välillä tuli­tii­liä valual­taa­seen, kiipeää portaita ylös ja alas ja kulkee sulan teräk­sen täyt­tä­män altaan päällä. Toki on altaassa kansi, mutta sen alla lämpöä 1 500–1 800 astetta. Työ vaatii tark­kuutta jo turvallisuussyistä.

– Ei työ aina niin mielui­saa ole, varsin­kaan helteillä. Lämpö­tila työpis­teessä kun voi nousta 42 astee­seen, sanoo 62-vuotias valukonemies.

Hän sanoo­kin olevansa pakkas­ten ystävä, jo aiem­man hiih­to­har­ras­tuk­sen­kin takia.

OVAKOLAISIA SUVUSSA

Piirai­sen vaimon ukki oli kaiva­massa kuop­paa, kun teräs­teh­dasta ryhdyt­tiin aikoi­naan rakentamaan.

– Isäni oli tehtaalla töissä vuodesta 1962 lähtien, veli on töissä tuolla yläker­rassa, sedän poika ja pojan tytär ovat myös ovako­lai­sia. Mutta on täällä isom­pia­kin sukuja ollut töissä.

Japa­ni­lais­ten insi­nöö­rien kanssa Piirai­nen sanoo tule­vansa toimeen Google-kään­tä­jän avulla.

– Hyvin kohte­liaita he kyllä ovat.

Ei työ aina niin mielui­saa ole, varsin­kaan helteillä.

Piirai­nen on pohti­nut paran­nuseh­do­tuk­sia tehtä­viin ja niitä hän on saanut vietyä myös eteenpäin.

Teol­li­suus­lii­ton edel­tä­jän Metal­li­lii­ton hallin­nos­sa­kin hän on ollut vaikut­ta­massa asioi­hin 2000-luvulla, niin halli­tuk­sessa kuin valtuustossa.

Piirai­nen sujaut­taa käsi­pa­pe­rin kypä­rän alle ja jatkaa töitään. Paperi imee enim­mät kosteu­det, eivätkä silmät niin äkkiä kastu hiestä.

HYVÄHENKINEN TYÖPAIKKA

Ener­gia­krii­sistä johtu­vat kansal­li­set tuki­toi­met Euroo­passa vaikeut­ta­vat tervettä kilpai­lua alalla. Teräk­sestä on ylitar­jon­taa. Ovako pärjää laadulla ja jous­ta­vuu­della. Se voi tehdä tarvit­taessa myös pieniä erikoiseriä.

Tehtaan arvot ovat vastuul­li­suus, uudis­tu­mi­nen ja osaa­mi­nen. Työpaik­kaa työn­te­ki­jät kehu­vat hyvä­hen­ki­seksi. Palkassa tieten­kin on aina paran­ta­mi­sen varaa, mutta toisaalta tarjolla on ison talon edut: työter­veys, sairaus­kassa, työpaik­ka­ruo­kala ja vuoroissa jous­toa. Tarvit­taessa voi myös siir­tyä työstä toiseen.

Työn­te­ki­jöistä on järjes­täy­ty­neitä noin 94 prosenttia.

Kohti hiili­neut­raa­lia terästuotantoa

Ovako raken­taa vety­teh­taan Hofor­sin teräs­teh­taal­leen. Laitok­sen tuot­ta­maa vetyä käyte­tään teräk­sen kuumen­ta­mi­seen ennen vals­sausta, mikä tekee Ovakosta ainut­laa­tui­sen maailmassa.

Fossii­li­va­paa vety tulee korvaa­maan neste­kaa­sun: se on iso harp­paus kohti hiili­neut­raa­lia teräksentuotantoa.

Suun­ni­tel­mana on käyt­tää paikal­lista vedyn­tuo­tan­toa vuoteen 2030 mennessä kaikissa Ovakon yksi­köissä, joissa terästä vals­sa­taan, edel­lyt­täen, että fossii­li­va­paata sähköä on hyvin saatavilla.

Ovakolla ei ole liiem­min palkattu määrä­ai­kai­sia työn­te­ki­jöitä. Vaki­tui­nen työso­pi­mus on kilpailuvaltti.

– Teemme yhteis­työtä Kemi­ran kanssa. Jout­se­nosta on tarkoi­tus raken­taa ensim­mäi­nen vety­putki Imat­ralle. On puhuttu vuodesta 2026. Ovakossa on toki tehty jo tätä ennen inves­toin­teja pääs­tö­jen vähen­tä­mi­seksi, kertoo henkilöstö‑, viestintä‑, ympä­ristö- ja turval­li­suus­joh­taja Helena Kumpu­lai­nen.

Kumpu­lai­sen mukaan halli­tus­oh­jel­maa ei Imat­ralla ole vielä analy­soitu tarkkaan.

– Ovakolla ei ole liiem­min palkattu määrä­ai­kai­sia työn­te­ki­jöitä. Vaki­tui­nen työso­pi­mus on kilpai­lu­valtti, joten en usko, että kynnys määrä­ai­kai­siin sopi­muk­siin merkit­tä­västi madal­tuu uuden halli­tus­oh­jel­man myötä.

Rauta­tie­kis­koista erikoisterätuotteisiin

Liike­toi­minta on sittem­min muut­ta­nut muoto­aan useita kertoja.

Suomessa sota­kor­vaus­tuo­tanto vauh­ditti merkit­tä­västi Imat­ran teräs­tuo­tan­toa ja kehi­tystä. Ennen talvi­so­taa tärkeitä tuot­teita olivat erityi­sesti rauta­tie­kis­kot. Sotien aikana suuri merki­tys oli tehtaan tuot­ta­malla kranaat­ti­te­räk­sellä, joka hallitsi sodan ajan tehtaan tuotantoa.

Sodassa vaurioi­tu­nut tehdas oli kunnos­tuk­sen jälkeen mukana sotakorvaustoiminnassa.

Teräs­teol­li­suutta ratio­na­li­soi­tiin toisen maail­man­so­dan jälkeen. Uusi tuotan­to­tek­no­lo­gia ja auto­maa­tio paran­si­vat teräk­sen laatua ja tuotan­non kustan­nus­te­hok­kuutta sekä kasvat­ti­vat kapasiteettia.

1960-luvun alusta lähtien Ovakon edel­tä­jät suun­ta­si­vat vähi­tel­len toimin­taansa kaup­pa­te­räk­sistä erikois­te­räs­tuot­tei­siin. Inves­toi­tiin tutki­muk­seen, tuote­ke­hi­tyk­seen ja laadunhallintaan.

Imat­ralla valmis­te­taan yli 250 eri teräs­la­jia. Terästä päätyy muun muassa Fiskar­sin kirveen teriin, sitä on koneissa ja lait­teissa, Volvon kuorma-auton kampiak­se­leissa, kaivos­teol­li­suu­dessa poran­te­rissä, kuula­laa­ke­reina pesu­ko­neissa ja laiva­teol­li­suu­dessa isoissa moottoreissa.

Vuonna 1969 suoma­lais­yri­tyk­set Oy Vuok­sen­niska Ab ja Oy Fiskars Ab yhdis­ti­vät teräs­tuo­tan­tonsa uuteen yhti­öön nimeltä Ovako, johon Wärt­silä tuli myös osakkaaksi.

Seurasi uusia lukui­sia sulau­tuk­sia. Vuonna 1986 Ovakon omis­ta­jat ja ruot­sa­lai­nen SKF perus­ti­vat suoma­lais-ruot­sa­lai­sen teräs­yh­tiön, jonka jakaan­tu­mis­ten ja yhdis­ty­mis­ten kautta on muodos­tu­nut nykyi­nen Ovako-konserni.

Maalis­kuussa 2019 Ovako siir­tyi Sanyo Special Stee­lin omis­tuk­seen, joka on maail­man kolman­neksi suurim­man teräs­yh­tiö Nippon Stee­lin tytä­ryh­tiö. Tuot­teita myydään maailmanlaajuisesti.