Kansainvälisistä asioista kiinnostunut Meri Lyttinen on ollut Teollisuusliiton jäsen vajaat kaksi vuotta. Nuorelle lahtelaiselle liiton merkitys aukeni vasta työelämän myötä.

Työelämän perus­oi­keuksia rikotaan ympäri maailmaa: ”Ei tarvitse kovin kauan odottaa, kun samat ongelmat ovat täällä”

18.1.2022

TEKSTI TAINA LUOTO
KUVAT EMMI KALLIO

Kansain­vä­linen solidaa­ri­suus­toi­minta on merkit­tävä osa ammat­tiyh­dis­tys­toi­mintaa, sillä työelämän perus­oi­keuksia rikotaan kiihty­vällä vauhdilla ympäri maailmaa. On tärkeätä vaikuttaa tähän kehityk­seen, sillä huonot tavat tuppaavat leviämään.

Lahdesta kotoisin oleva Meri Lyttinen etsii parhail­laan omaa juttuaan työelä­mässä. Teolli­suus­liiton jäsenenä vajaat pari vuotta ollut Lyttinen työllisti aiemmin itsensä varhais­ja­ke­li­jana ja maalio­saston myyjänä.

Oiva tapa tutustua uuteen on lisäopin hankki­minen. Tätä Lyttinen toteutti viime vuoden lopulla, kun hän osallistui ensim­mäistä kertaa Teolli­suus­liiton koulu­tuk­seen. Kyseessä oli Murikassa järjes­tetty Kansain­vä­linen edunval­vonta ja solidaa­ri­suus ‑kurssi.

MUIDEN MAIDEN KULTTUURIT KIINNOSTAVAT

Miksi kansain­vä­li­syys kiehtoo nuorta?

− Kuulun Lahden Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdis­tyk­seen (ao. 495) ja liiton asiat ovat alkaneet kiinnostaa. Olen oppinut, kuinka tärkeätä liittoon kuulu­minen on, ja sitä kautta eksyin tännekin, Lyttinen kertoo.

− Olen aina halunnut matkus­tella ja muiden maiden kulttuurit kiinnos­tavat. Olen kierrellyt Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa kansain­vä­lisen lento­pal­lo­leirin kautta ja myös Espan­jassa olen vieraillut usein, Lyttinen jatkaa.

HUONOT TYÖOLOT PYSÄYTTÄVÄT

Kurssi herätti paljon pohdit­tavaa. Eniten Lyttistä kiinnosti Suomen Ammat­ti­liit­tojen Solidaa­ri­suus­keskus SASKin osuus.

− SASKin opinto­matka ja lähet­ti­läs­asia jäivät mieleen. Tykkään matkustaa, mutta turis­tina näkee eri paikat kuin sellai­silla matkoilla, joissa näkee myös ne slummit.

Nuorem­pana en kauheasti miettinyt tätä liittoa­siaa. Kun sitten työelä­mässä liityin Teolli­suus­liit­toon, niin silloin asia alkoi aueta minulle.

− Eihän sitä suoma­lai­sena tule mietittyä, kuinka huonot työolot muualla ovat. Se on ollut todella pysäyt­tävää. Ja kun miettii, että maksaa liitolle rahaa ja sillä pyöri­te­tään noin hurjan isoa juttua, Lyttinen pohdis­kelee kansain­vä­lisen solidaa­ri­suus­työn merkitystä.

”NUORENA EN MIETTINYT TÄTÄ LIITTOASIAA”

Ammat­ti­liiton jäsenyyden merkitys on Lytti­selle auennut vasta työelämän myötä. Koulussa opiske­lijat liittyivät automaat­ti­sesti oman alansa liittoon.

− Kun me opiske­lijat sitten siirryimme työelä­mään, kovin moni ei liittoon jäänyt, kun olisi pitänyt alkaa maksaa jäsen­maksua. Mieles­täni se johtui siitä, että liitto ei ihan osannut selittää sitä, mitä liittoon kuulu­minen merkitsee, uskoo Lyttinen.

− Nuorem­pana en kauheasti miettinyt tätä liittoa­siaa. Kun sitten työelä­mässä liityin Teolli­suus­liit­toon, niin silloin asia alkoi aueta minulle. Teolli­suus­liit­toon liityin sen vuoksi, että tein jakelijan töitä. Ja tietenkin äiti saattoi pistää pari hyvää sanaa Teolli­suus­liiton eteen, naurahtaa Lyttinen.

Lahden Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdis­tyksen kv-vastaa­vana ja Teolli­suus­liiton valtuuston jäsenenä toimiva äiti Eija Lyttinen nyökkää hymyillen vieressä.

UUTISET UNOHTAVAT TYÖELÄMÄN

Kansain­vä­li­syys kiinnostaa myös Antero Karttusta, joka on yli 20 vuotta valvonut työnte­ki­jöiden etuja luotta­mus­mie­henä ja työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuna. Karttunen asuu ja työsken­telee Heinä­ve­dellä, jossa hän on toiminut HANZA Metal­liset Oy:n palve­luk­sessa 22 vuotta. Tällä hetkellä hän työsken­telee koneis­tus­osas­tolla aihionvalmistajana.

− Koen kansain­vä­li­syyden hyvin lähei­seksi, sillä minua kiinnostaa, mitä maail­malla tapahtuu. Uutisista ei kuiten­kaan saa mitään käsitystä työelä­mästä, eli näin suuri osa ihmisen elämästä jää kansain­vä­li­sessä uutisoin­nissa kokonaan varjoon, Karttunen toteaa.

− Tapani hankkia tietoa onkin sitten ollut näille kansain­vä­listä edunval­vonta- ja solidaa­ri­suus­työtä esitte­le­ville kursseille osallistuminen.

”Tekniset apuvä­li­neet ovat meille voima­vara ja mahdol­li­suus”, sanoo yli 20 vuotta Teolli­suus­liiton luotta­mus­mie­henä ja työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuna toiminut Antero Karttunen.

Kursseilta saamaansa tietoa Karttunen on pitänyt herättävänä.

− Maailma on pieni ja entises­tään pienenee. Ne ongelmat, jotka maail­malla ilmenevät, kosket­tavat nopeasti meitäkin. Esimer­kiksi Nenäpäivän kaltaiset hankkeet, joissa annetaan apua toiselle puolelle maapalloa, eivät ole turhia, Karttunen pohdiskelee.

”SUUNSOITOLLA EI SAAVUTETA MITÄÄN”

Karttusella ei ole ollut mahdol­li­suutta lähteä SASKin järjes­tä­mille tai vastaa­ville matkoille, mutta hän on kokenut, että on pystynyt vaikut­ta­maan asioihin muuta kautta, joskin työ vaatii pitkäjänteisyyttä.

− Viestin saaminen Savon perämet­siin ei aina tapahdu niin helposti. Se on sellaista hiljaista ”junger­ta­mista” ja pohjautuu enemmänkin henki­lö­koh­tai­siin keskus­te­luihin ja omalla asenteella ja esimer­killä vaikut­ta­mi­seen. Populis­ti­sella suunsoi­tolla ei saavu­teta mitään.

Niin innokas kuin Karttunen onkin jakamaan tietoa maail­malta ja vaikut­ta­maan sitä kautta meidän kaikkien työoloihin, hän pohtii jo kapulan antamista seuraa­valle pitkänmatkanjuoksijalle.

− Nyt alkaa pikku­hiljaa olla luopu­misen aika. Minulla on toive, että ensi vuonna tällä kurssilla mukanani olisi innokas ihminen, jolla on sähköä näppy­löissä, Karttunen hymyilee.

TULEVAT EDUSKUNTAVAALIT HUOLETTAVAT

Karttunen on pitänyt kansain­vä­lisen kurssin uudesta sisällöstä.

− Vaikka aiemminkin on ollut vierai­li­joita, niin nyt saadaan lyhyessä ajassa video­yh­teyk­sien avulla koluttua koko maailma. Tämä on hyvin avartavaa ja tähän suuntaan pitääkin mennä. Tekniset apuvä­li­neet ovat meille voima­vara ja mahdollisuus.

− Meillä on tämän kurssin aikana ollut puhetta siitä, minkä­laisia uhkakuvia on tulevien eduskun­ta­vaa­lien suhteen. Kaikkien työssä käyvien ihmisten pitäisi pitää huolta siitä, että tuleva halli­tuk­semme on sellainen, joka ajaisi työelämän asioita eteen­päin, Karttunen muistuttaa.

− Ettei tätä verellä ja kyyne­leillä raken­nettua järjes­telmää hajotet­taisi ja kannet­taisi tunkiolle.

”HALUSIN LÄHTEÄ TUTUSTUMAAN”

Lahte­lainen Esko Sutela osallistui kansain­vä­listä edunval­vontaa ja solidaa­ri­suutta käsit­te­le­välle kurssille ensim­mäistä kertaa.

− Olen aikai­semmin kuvitellut, että nämä kurssit on suunnattu vain kv-vastaa­ville. Kun ymmärsin, että näille voivat osallistua kaikki ay-liikkeen kansain­vä­li­sestä toimin­nasta kiinnos­tu­neet, niin halusin lähteä tutus­tu­maan tähän, Sutela kertoo.

”Sehän on selvä, että mitä paremmin asiat maail­malla ovat, sitä paremmin ne ovat meilläkin”, toteaa Päijät-Hämeen ao. 23:ssa aktii­vi­sesti vaikut­tava Esko Sutela.

Sutelaa motivoi kurssille osallis­tu­minen myös sen vuoksi, että hänellä on nykyään enemmän aikaa käytettävissään.

− Viimeiset vuodet olen tehnyt projek­ti­töitä ja hankkinut täyden­nys­kou­lu­tusta. Tällä hetkellä teen omalla ajallani esisel­vi­tyksiä erääseen kiinnos­ta­vaan hankkee­seen, joka toteu­tues­saan tarjoaisi mahdol­li­sesti sen vetäjän paikan.

YHTEISTYÖN LAAJUUS HÄMMÄSTYTTÄÄ

Kurssia Sutela pitää onnis­tu­neena, sillä siellä hänelle aukesi monia asioita. Toki uutisten kautta hän on aiemminkin ollut tietoinen köyhien maiden työnte­ki­jöiden vähäi­sistä oikeuk­sista. Yksi kurssiosio oli kuitenkin ylitse muiden.

Reijo Paanasen esitys ensim­mäi­senä päivänä oli suoras­taan mahtava. Siinä ei jäänyt mitään epäsel­väksi. Pelkäs­tään jo ensim­mäisen päivän perus­teella kannatti tulla, Sutela vakuuttaa. Paananen kertoi esityk­ses­sään pohjois­maisten teolli­suus­liit­tojen yhteis­työstä ja pohjois­mai­sesta mallista.

Kaikkiin kysymyk­siin Sutela ei heti saanut kurssilta vastauksia. Pohdi­tut­ta­maan jäivät muun muassa se, kuinka yhteistyö eri maiden kanssa on syntynyt ja kuinka kauan sitä on ollut. Kaksi  seikkaa yllät­tivät Sutelan..

−  Hämmäs­tyin, kuinka laajalti tällaista työtä teemme. Toinen yllätys oli, kuinka monessa kansain­vä­li­sessä hankkeessa meidänkin liikkeemme on mukana.

”ME SUOMALAISET EMME VOI ERISTÄYTYÄ”

Sutela pohdis­kelee suoma­laisten roolin merki­tystä kansain­vä­li­sessä edunval­von­nassa ja solidaarisuustyössä.

− Tämä työ on todella tärkeätä. Näen tämän kokonai­suuden niin, että me suoma­laiset emme voi eristäytyä muusta maail­masta. Meidän pitää olla mahdol­li­simman paljon mukana kansain­vä­li­sessä yhteis­työssä ja pyrkiä siinä merkit­tävän vaikut­tajan rooliin.

− Olen toiminut koko 2000-luvun kunnal­lis­po­li­tii­kassa ja luulisin ymmär­tä­väni myös solidaa­ri­suu­desta. Sehän on selvä, että mitä paremmin asiat maail­malla ovat, sitä paremmin ne ovat meilläkin.

Kurssi sai Sutelan mietti­mään myös omaa osuut­taan kansain­vä­lisen solidaa­ri­suus­työn eteen.

− Olen ruohon­juu­ri­tason paikal­linen vaikut­taja. Pystyi­sinkö tekemään jotain myös kansain­vä­lisen työn eteen, Sutela pohtii.

Kansain­vä­linen edunval­vonta ja solidaa­ri­suus ‑kurssin toisena päivänä kurssi­laiset pääsivät kuule­maan eri maiden tilan­teesta, kun kurssi­ti­lasta otettiin video­yh­teydet Indone­siaan, Myanma­riin, Mosam­bi­kiin, Malawiin ja Kolum­biaan. Fasili­taat­to­rina toimi teolli­suus­työn­te­ki­jöiden maail­man­liiton IndustriALL Global Unionin projek­ti­toi­minnan päällikkö Kurt (Fons) Vannieuwenhuyse.

SUURI MERKITYS JOKAISELLE TEOLLISUUSTYÖNTEKIJÄLLE

Miten kansain­vä­linen edunval­vonta- ja solidaa­ri­suustyö auttaa meitä suomalaisia?

− Toiminnan tavoit­teena on sekä kerätä tietoa, miten maail­malla toimi­taan, että vaikuttaa kansain­vä­listen järjes­töjen kautta työnte­ki­jöiden asemaan kaikkialla maail­massa – myös Suomessa, kertoo Teolli­suus­liiton kansain­vä­lisen toiminnan päällikkö Jari Hakka­rainen.

− Käynnissä on työmark­ki­noiden muutos, jolloin työpaik­kojen omasta aktii­vi­suu­desta tulee yhä tärkeämpää. Ilman toimivaa työpaik­kaor­ga­ni­saa­tiota emme pärjää tulevaisuudessa.

− Sama aktii­vi­suuden vaatimus koskee myös kansain­vä­listä toimintaa: sillä, mitä kansain­vä­li­sissä pöydissä sovitaan, on suuri merkitys jokaisen teolli­suus­työn­te­kijän elämään, vakuuttaa Hakkarainen.

− Työelämän perus­oi­keuksia rikotaan ympäri maailmaa yhä kiihty­vällä vauhdilla. Ellemme kykene vaikut­ta­maan tähän kehityk­seen, niin ei tarvitse kovin kauan odottaa, kun samat ongelmat ovat edessä täällä meillä, sanoo Hakkarainen.

”ON OLTAVA AJOISSA HEREILLÄ”

− Meidän ei kannata tuudit­tautua siihen, että isolla voimalla esimer­kiksi Brysse­lis­säkin esiin­tyvät suoma­laisen teolli­suuden edustajat veisivät eteen­päin sitä viestiä, mikä on meille työnte­ki­jöille paras viesti. Sitä työtä suoma­laisen palkan­saajan eteen ei tee käytän­nössä kukaan muu kuin tämä järjes­tö­ap­pa­raatti, vahvistaa kansain­vä­lisen edunval­vonnan erityis­asian­tun­tija Arto Helenius.

− Aika monta vuotta ennen asian kotimaista käsit­telyä täytyy olla puske­massa, inttä­mässä vastaan ja tarjoa­massa vaihtoeh­toja − ylipää­tään oltava hereillä siitä, mitä maail­malla tapahtuu, Helenius jatkaa.

Sinni­kästä vaiku­tus­työtä täytyy siis tehdä todella hyvissä ajoin. Esimer­kiksi ne asiat, jotka tulevat Suomen eduskunnan päätet­tä­viksi vuosina 2024 tai 2025, on muotoiltu EU:n virkao­sas­tolla jo vuosina 2018 ja 2019.

− Siinä vaiheessa, kun asiat tulevat eduskun­taan, voidaan toki mennä huuta­maan torille, mutta eduskunta ei enää kovin paljon voi tehdä, Helenius sanoo.

MEILLÄ ON OIKEASTI VAIKUTUSVALTAA!

Saavatko suoma­laiset ammat­ti­liitot oikeasti peliaikaa kansain­vä­li­sillä kentillä?

− Suoma­laisen ay-liikkeen resurssit ovat rajal­liset ja siksi on tärkeätä, että Teolli­suus­liitto suurena liittona käyttää tähän aikaa ja harkintaa, Jari Hakka­rainen muotoilee.

Hyvä uutinen on, että kansain­vä­listä vaiku­tus­työtä suoma­laiset eivät tee yksin, vaan olemme mukana vahvassa pohjois­mai­sessa rinta­massa, jolla on vaikutusvaltaa.

Suoma­laisen ay-liikkeen resurssit ovat rajal­liset ja siksi on tärkeätä, että Teolli­suus­liitto suurena liittona käyttää tähän aikaa ja harkintaa.

Yli miljoonaa teolli­suus­työ­läistä edustava Pohjois­maiden Teolli­suus­työn­te­kijät – Nordic IN on merkit­tävä tekijä Euroopan ja jopa maailman mittakaavassa.

YLI MILJOONAN IHMISEN SANA PAINAA

− Kun ihmisemme puhuvat, kuulijat eivät kuvit­tele, että se on yhden ihmisen mieli­pide. He tietävät, että se on yli miljoonan ihmisen mieli­pide. [Euroop­pa­lainen katto­jär­jestö] IndustriALL Europe edustaa noin seitsemää miljoonaa ihmistä, ja siellä saksa­laisten jälkeen olemme toiseksi suurin ryhmä makset­tujen jäsen­mak­sujen määrällä lasket­tuna. Meidän jälkeemme tulevat britit, kertoo Nordic IN:n pääsih­teeri Reijo Paananen.

Nordic IN edustaa 21:tä ammat­ti­liittoa, eli järjes­tössä ovat jäseninä kaikki keskeiset teolli­suuden työpaik­koja ja ihmisiä järjes­tävät ammat­ti­liitot kaikista viidestä Pohjoismaasta.

Pohjois­maisen järjestön vahvuus syntyy kolmesta tekijästä: se perustuu suuruuden logiik­kaan, se kattaa kaikki perin­teisen teolli­suuden sektorit ja lisäksi se edustaa kaikkia työnte­ki­jä­ryhmiä aina raskaan valimo­työn tekijöistä insinööreihin.

MITÄ SAA VAJAALLA EUROLLA VUODESSA?

Paanasen edustaman pohjois­maisen järjestön rahoitus tulee jäseniltä: kaikki jäsenten eteen tehtävä työ rahoi­te­taan jäsen­mak­suilla. Kullekin Teolli­suus­liiton jäsenelle kustannus on vuodessa hiukan vajaan euron.

Saako tuolla vajaalla eurolla vuodessa mitään? Kyllä saa, ja paljon.

− Kun me Pohjois­maissa valmis­te­lemme jotakin, meidän näkökoh­tamme ovat usein mukana viimei­sissä versioissa. Ei siis vain siksi, että olemme suuria ja kauniita, vaan myös sen vuoksi, että näkökoh­tamme ovat punnit­tuja, Paananen painottaa.

Me keräämme jäsen­liit­tomme yhteen ja puhumme keske­nämme. Kun olemme keskei­sistä asioista samaa mieltä ja valmis­te­lemme asiat, meidän äänemme kuuluu.

Yksi pienen järjestön tehok­kaan toiminnan taustalla oleva tekijä on sen erinomaiset yhteis­työ­taidot. Paanasen mukaan on tavan­omaista, että muiden maiden edustajat kertovat kadeh­ti­vansa meitä pohjois­maa­laisia: keskus­te­lemme keske­nämme, jopa me hiljaiset suomalaiset.

− Me keräämme jäsen­liit­tomme yhteen ja puhumme keske­nämme. Kun olemme keskei­sistä asioista samaa mieltä ja valmis­te­lemme asiat, meidän äänemme kuuluu, Paananen vakuuttaa.

NEUVOTELLEN ON SAATU TULOKSIA

Pohjois­maisen mallin kolme perus­pi­laria ovat talouden ohjaus, järjes­täy­tynyt työelämä ja hyvin­voin­ti­valtio. Pidämme järjes­täy­ty­mistä, vahvoja liittoja ja työeh­to­so­pi­muksia tärkeinä. Tuloksia on syntynyt, kun olemme kokoon­tu­neet neuvot­te­le­maan yhteisen pöydän ääreen.

Paanasen mukaan Pohjois­mail­lakin on vielä paljon oppimista ja tekemistä, jotta suoriu­dumme kansain­vä­li­sessä ympäris­tössä paremmin. Työlis­talla on yksi asia ylitse muiden.

− Ykkös­ta­voit­teemme on pohjois­maisen mallin markki­nointi fiksulla tavalla mahdol­li­simman laajalti ja mielel­lään yhdessä työnan­ta­jien kanssa, Paananen päättää.

TYÖEHTOSOPIMUKSET VAIN HAAVE USEIMMISSA MAISSA

Viral­listen Nordic IN:n ja IndustriALL Europen lisäksi vaiku­tamme monta muutakin väylää pitkin. Ylikan­sal­lisia edunval­von­tae­limiä ja tapoja toteuttaa edunval­vontaa on paljon. Toimimme myös euroop­pa­lai­sissa EWC-konser­niyh­teis­työ­ver­kos­toissa, joita Teolli­suus­lii­tossa hoitaa kansain­vä­linen asian­tun­tija Tarja Loppi.

− EWC-sopimuksia on paljon, puhutaan sadoista, Loppi kuvaa toiminnan laajuutta. Tuemme lisäksi epävi­ral­listen verkos­tojen syntyä ja toimintaa.

Kansain­vä­linen edunval­vonta ja solidaa­ri­suus ‑kurssi pidet­tiin 15.–16.11.2021 Murikassa. ”Kursseil­lemme ovat kaikki kansain­vä­li­sestä toimin­nasta kiinnos­tu­neet Teolli­suus­liiton jäsenet terve­tul­leita”, toivottaa kurssin opettaja Tarja Loppi.

Yksi vahva vaikut­ta­misen väylä on Suomen Ammat­ti­liit­tojen Solidaa­ri­suus­keskus SASK. Se on Suomen ainoa työelämän ihmisoi­keus­jär­jestö ja saa rahoi­tuk­sensa pääasiassa ulkomi­nis­te­riön kehitysyhteistyövaroista.

Minkä­laisia työelämän muutoksia on nähtä­vissä maail­malla ja Suomessa?

− Työvoiman määrä on painot­tunut hyvin voimak­kaasti Aasiaan ja Afrik­kaan, ja Euroopan osuus työvoi­masta vähenee koko ajan. Tämä on tärkeätä huomata teolli­suuden ja sen työpaik­kojen sijoit­tu­misen näkökul­masta, kertoo SASKin projek­ti­työn­te­kijä Milla Leppänen.

Muita muutoksia ovat esimer­kiksi epätyy­pil­listen työsuh­teiden ja työn uusien muotojen yleis­ty­minen. Myös tuoreet luvut maail­malta hätkäh­dyt­tävät: 74 prosenttia maista rajoittaa työnte­ki­jöiden oikeutta kuulua ammat­ti­liit­toon, ja 79 prosenttia maista rikkoo työnte­ki­jöiden oikeutta neuvo­tella kollek­tii­vi­sesti työeh­to­so­pi­muk­sista. Kolmas­osassa maista työnte­kijät kokevat väkivallan uhkaa tai jopa väkivaltaa.

− Eletään ihan erilai­sessa maail­massa, Leppänen toteaa.

TYÖNANTAJAT JA YRITYKSET HYÖTYVÄT

Työnte­ki­jöiden on vaikea vaatia perus­oi­keuk­siaan, koska kansal­linen lainsää­däntö ja sosiaa­li­tur­va­jär­jes­telmä ovat hyvin puutteel­lisia. Viran­omaiset ovat epäluo­tet­tavia, mikä ei edistä millään lailla kolmi­kannan syntyä.

− Kun ammat­ti­lii­toilla on vähän toimin­ta­tilaa yhteis­kun­nassa, niin työnte­ki­jöiden ääni jää kuulu­matta. Tästä tilan­teesta hyötyvät työnan­tajat ja yritykset.

SASKin projek­ti­työn­te­kijä Milla Leppäsen mukaan SASK:n toimin­taan kannattaa lähteä mukaan, sillä toimin­ta­muo­toja on todella paljon, ja jokai­selle on oma tapa toimia. Järjestön toiminta kiinnostaa varsinkin nuoria.

Leppänen esittelee termin Union busting, jolla tarkoi­te­taan työnan­ta­jien erilaisia toimia estää tai hajottaa ammat­ti­liit­tojen toimintaa. Hurjimpia esimerk­kejä löytyy maista, joiden julki­sella sekto­rilla, määrä­ai­kai­sena tai ulkois­tet­tuna työnte­ki­jänä työsken­te­le­villä ei ole edes oikeutta kuulua ammattiliittoon.

Leppänen puhuu myös keltai­sista liitoista. Niillä tarkoi­te­taan usein työnan­tajan perus­tamaa ammat­ti­liittoa, millä luodaan illuusio siitä, että työnte­ki­jällä olisi ääni. Todel­li­suu­dessa työnte­ki­jöiden ääntä käyttävät työnan­tajan valit­semat edustajat.

”HUONOT KÄYTÄNNÖT TUPPAAVAT LEVIÄMÄÄN”

Leppäsen mukaan tilanne alkaa näyttää huonolta Suomessakin.

− On erilaisia keinoja, joilla halutaan päästä yleis­si­to­vuu­desta pois, rajoittaa lakko-oikeutta ynnä muuta.

Meillä on vastuu kulut­ta­miemme tuotteiden kautta − nehän tuote­taan maissa, joissa työnte­ki­jöiden oikeuksia ei kunnioiteta.

Miksi kansain­vä­linen solidaa­ri­suus ja edunval­vonta ovat sitten tärkeitä myös meille täällä Suomessa?

− Meillä on vastuu kulut­ta­miemme tuotteiden kautta − nehän tuote­taan maissa, joissa työnte­ki­jöiden oikeuksia ei kunnioi­teta. Ja huonot käytännöt tuppaavat leviä­mään eli heijas­tu­maan Suomeen.

Solidaa­ri­suus on Leppäsen mukaan myös vasta­vuo­roista. Esimer­kiksi kun meillä oltiin vuonna 2015 ottamassa käyttöön pakko­la­keja, saimme runsaasti solidaa­ri­suus­vies­tejä, joissa kansain­vä­linen ay-liike ilmoitti vastus­ta­vansa muutoksia.

SASK KIINNOSTAA NUORIA

SASK koordinoi suoma­laisten ammat­ti­liit­tojen kehity­syh­teis­työtä monella rinta­malla, esimer­kiksi tällä hetkellä on käynnissä 39 hanketta 13 maassa.

Suomessa SASK kouluttaa ihmisiä lähet­ti­läiksi sekä järjestää opinto­mat­koja, kampan­joita ja monia tapah­tumia. Opinto­mat­koille valitaan mukaan lähet­ti­läitä ja vapaa­eh­tois­ver­koston jäseniä.

− Erityi­sesti nuoret pitävät SASKin toimintaa todella tärkeänä. Tämä mahdol­li­suus kannat­taakin hyödyntää, kun halutaan nuoria lisää ammat­tio­sas­tojen toimin­taan mukaan. SASK on tosi kova sana, muistuttaa Tarja Loppi.

− Toimin­ta­muo­toja on todella paljon, ja jokai­selle on oma tapa toimia, Leppänen vakuuttaa.

Parhail­laan on käynnissä haku SASKin lähet­ti­läs­kou­lu­tuk­seen, ja hakea ehtii 11. helmi­kuuta asti.

LUE LISÄÄ