Teollisuusliiton päivystäjät ovat lähellä jäsentä

Teollisuusliiton palvelunumerojen päivystäjät ratkovat kymmeniä tuhansia edunvalvontaongelmia vuodessa. Kaksi liiton asiantuntijaa kertoo, mitä jäsenet kysyvät ja millaista päivystäjän työ on.

20.8.2021

– Työsuhdeneuvonnan päivystys on minusta tärkeä osa edunvalvontaa. Jäsen saa soittaa ja kysyä, oliko se näin? Minä pidän päivystämisestä. Siinä pääsee lähelle jäsentä.

Näin kuvaa työsuhdeneuvonnan päivystystyötä sopimusasiantuntija Satu Nurminen-Hämäläinen (kuva yllä).

Soittajina ovat pääluottamusmiehet, muut luottamustehtävissä toimivat, liiton tavalliset jäsenet ja aivan kuten työympäristöyksikön päivystyksessä, myös palkanlaskijat.

– Pääluottamusmies on soittaessaan useimmiten jo ottanut asioista selvää ja hakee vain vahvistusta käsitykselleen esimerkiksi työehtosopimuksen tulkinnasta. Jäsen kysyy useimmiten sen sijaan: Miten tämä asia on?

Hyvin tavanomaisesti kysymykset liittyvät myös lakipykäliin, Nurminen-Hämäläinen kertoo.

– Palkanlaskijat hakevat meiltä apuja siksi, että Teknologiateollisuus ry ei heitä neuvo, jos palkanlaskentayritys ei ole sen jäsen. Kyseessä ovat kuitenkin meidän jäsentemme palkat. Isossa tilitoimistossa voi olla laskettavana monien eri tessien (työehtosopimusten) alaisia palkkoja, ne eivät voi tuntea kaikkien sopimusten määräyksiä.

”SOITAN KOLLEGALLE”

Teknologiasektorilla työskentelevä Nurminen-Hämäläinen myöntää, että esimerkiksi maatalousalojen työehtosopimukset ovat hänelle vähän tuntemattomampia. Oljenkortena ei voi käyttää yleisöltä kysymistä, joten on kilautettava kaverille.

– Jos en pysty vastaamaan kysymykseen, soitan usein kollegalle tai otan muuten selvää, ja soitan sitten itse kysyjälle takaisin.

Sopimusasiantuntija kertoo, että palkitsevinta on huomata, kun kysyjä voi suorastaan ”piristyä” saatuaan johonkin rassaavaan kysymykseen vastauksen. Päivystäjälle tulee tunne, että on pystynyt auttamaan. Kaikkea ei työehtosopimusten asiantuntijuus kuitenkaan kata.

Jos en pysty vastaamaan kysymykseen, soitan usein kollegalle tai otan muuten selvää, ja soitan sitten itse kysyjälle takaisin.

– Vaikeinta on silloin, kun kuuntelee jonkun soittajan henkilökohtaista tuskaa. Silloin koen, että ammattitaitoni ei riitä. Tällainen puhelu alkaa yleensä ihan tavanomaisella kysymyksellä esimerkiksi siitä, milloin lomarahat on maksettava. Mutta siitä alkaa kiertyä esiin vaikea elämäntilanne. Kysymys esitetään ehkä siksi, että rahat on saatava heti tai talo lähtee alta. Tai puolisolta on terveys mennyt. Puretaan elämän julmuutta.

Nurminen-Hämäläinen uskoo, että pelkkä kuuntelu saattaa kuitenkin auttaa näitä jäseniä, varsinkin, jos ei ole läheistä, jolle purkautua tai jos ei halua paljastaa talousahdinkoaan ystäville.

MIES, JOKA OLI NIIN VIHAINEN

– Oudoin päivystyspuheluni oli kai tämä. Mies soitti todella, todella vihaisena, kiroili ja riehui. Odottelin varsinaista kysymystä. Vähitellen tämä pääluottamusmies alkoi rauhoittua ja pyyteli kovasti anteeksi. Noin 20 minuutin puhelun lopussa mies kertoi lähteneensä neuvottelupöydästä, jotta ei olisi sanonut pahasti työnantajalle. Mitään kysymystä ei ollut. Päästeli vain höyryjä palatakseen neuvottelupöytään.

Nurminen-Hämäläinen painottaa, että tällaisia ”ääripään” puheluita on hyvin harvoin. Tietokonepohjainen asianhallintajärjestelmä puolestaan auttaa näkemään heti, jos soittaja on jo aiemmin kilautellut samasta asiasta ja yrittää nyt ”kalastella” itselleen mieluista vastausta. Päivystäjän on nimittäin annettava oikea tulkinta ja vastaus, vaikka soittaja olisikin vakuuttunut olevansa itse oikeassa. Samaten järjestelmästä näkee, jos joku ei-jäsen yrittää hyödyntää liiton jäsenille tarkoitettua palvelua.

Päivystystyötä voisi Nurminen-Hämäläisestä vielä kehittää niin, että vuodenkierron mukaisista, ajankohtaisista tes-kysymyksistä olisi liiton nettisivuilla sopimuskohtaiset tiedot. Jäisi paremmin aikaa muista asioista soittavien kysymysten selvittelyyn.

– Tietojen ajan tasalla pitäminen vähentäisi päivystyspuheluita. Aika monet jäsenet käyttävät nettisivustoja tiedon hakemiseen.

TEHTÄVÄ: VASTATA

Työsuojeluvaltuutettu koko porukan puolesta, suojaverkon aukoista tantereeseen pudonnut jäsen, palkanlaskija. Siinä on työympäristöyksikön päivystykseen soittavien ryhmien tyyppiedustajat. Ja kaikille haetaan vastaus.

– Työsuojeluvaltuutetulla on soittaessaan sellainen myönteinen kehittämisen värinä päällä. Pitääkö työnantajan korvata näkökyvyn mukaan hiotut suojalasit?

Tämä on työympäristöasiantuntija Juha Sutisen mukaan malliesimerkki ensimmäisen suuren soittajaryhmän tiedusteluista. Tehdään töitä koko porukan puolesta ja yritetään suojella valtuutetun edustamaa väkeä.

Toisen ryhmän muodostavat taloudelliseen ja usein myös suureen henkiseen ahdinkoon joutuneet jäsenet.

– Nämä jäsenemme ovat aidosti hankalassa tilanteessa. He ovat pudonneet sosiaaliturvan ulkopuolelle. Noin kerran viikossa meille tulee myös seksuaaliseen häirintään tai kiusaamiseen liittyvä puhelu. Usein tilanne on kestänyt aivan liian kauan. On voitu romahtaa täysin tai ainakin oltu sairauslomilla somaattisten vaivojen takia. Valitettavasti on hirveän korkea kynnys lähteä soittamaan tällaisesta asiasta.

Kolmantena ryhmänä ovat sitten palkanlaskijat, Sutinen kertoo. He vain tekevät asiallisesti työtään ja vaikkapa tiedustelevat, miten lasketaan sairauslomalla olevan työntekijän vuosilomapalkka.

Ja sitten on vielä tasaisesti soittava neljäs ryhmä, jonka olisi pitänyt mennä heti lääkäriin.

– Työntekijä liukastuu työmatkalla. Suomalaisena hän ensin katsoo, ettei vaan kukaan nähnyt. Hän ei mene lääkäriin vaan töihin. Siellä hän alkaa oireilla, mutta tuumaa menevänsä lääkäriin huomenna. Hänellä on sitten lääkäriaika kahden päivän päästä, ja vasta siellä tehdään tapaturmailmoitus.

Näin kulkee usein tapaturmien ongelmatapaus, sillä kahden välipäivän jälkeen vakuutusyhtiötä saattaa olla vaikea vakuuttaa, että loukkaantuminen sattui työmatkalla. Sutinen haluaa toistaa yksikön vanhaa, vaan alati pätevää neuvoa: Heti lääkäriin, jos töissä tai työmatkalla sattuu! Tärkeää on myös saada työnantajan tapaturmailmoitukseen riittävän seikkaperäinen selostus tapahtumasta.

TURVAVERKON PETTÄESSÄ

– Sairausajan palkan päättyessä Kela saattaakin arvioida, että sairaus ei kuulu korvattaviin sairauksiin. Tässä kohtaa Suomessa tapahtuu sellainen asia, että henkilö putoaa kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle. Jäljelle jää vain toimeentulotuki. Sitäkään ei saa, jos on omaisuutta.

Raskaimmaksi Sutinen kokee päivystyksessä sen, että usein jäsen haluaisi lähteä valituksen tielle. Päivystäjä ei kuitenkaan voi eikä saa antaa turhaa toivoa.

– Kannattaa aina soittaa päivystykseen, niin voimme yhdessä arvioida, onko valituksella mahdollisuus menestyä, ja kartoittaa muut mahdollisuudet.

Työympäristöyksikössä tietenkin aina tuetaan ja neuvotaan jäsentä, ja tarpeen mukaan myös valitetaan työntekijän puolesta. Mutta prosessi voi kestää vuosia vaatien myös lääketieteellistä ja juridista selvitystyötä.

Päivystystyössään Sutinen pitää palkitsevimpana sitä, että usein jäseniä ja työyhteisöjä pystytään aidosti auttamaan. ”Ja jos Juha Sutinen ei itse pysty, niin sitten Sutinen etsii sen, joka pystyy.” Niin mutta entäs ne hiotut suojalasit?

– Kyllä, kyllä työnantajan on maksettava, jos työntekijällä on normaalistikin silmälasit, ja jos vaaranarvioinnin ja teknisten toimien jälkeen riski jää.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA