Arto Hele­nius: Rujo näkö­kulma alustatalouteen

Alus­ta­ta­lou­den kasvu on aiheut­ta­nut työelä­mässä voimak­kaan murrok­sen. Verk­koa­lus­tan päälle on raken­nettu erilai­sia sovel­luk­sia, appli­kaa­tioita, joiden avulla yrityk­set välit­tä­vät tuot­teita ja palve­luita. Pisim­mällä kehi­tys on eden­nyt Hollan­nissa, jossa yli miljoona työn­te­ki­jää on viimei­sen talous­la­man jälkeen siir­ty­nyt työl­lis­tä­mään itse­ään alus­ta­ta­lou­den keinoin.

Osta­mi­nen, kulut­ta­mi­nen, viih­ty­mi­nen ja myymi­nen. Se on kaikki känny­kässä. Muutos on opeteltu suurelta osin pakon edessä, mutta se jatkuu edel­leen. Verk­ko­kaup­poja ja appli­kaa­tioita syntyy kuin sieniä sateella.

On synty­nyt bisnek­siä, jotka perus­tu­vat siihen, että omalla mobii­li­lait­teella voi parilla painal­luk­sella tilata auto­kyy­din tai jonkun tuomaan pitsaa kotiin. Toisaalta tarjolla on palve­luja, joista voi katsoa esimer­kiksi polt­toai­nei­den hinnat koko maassa. Tietoa kerä­tään myös sähkö­töistä, talous­hal­lin­nosta, palkan­las­ken­nasta, koti­sii­vouk­sesta ja monista muista palve­luista. Näistä puut­tuu vain toiminto, jolla voisi tehdä tilauk­sen. Tällai­set palve­lut ovat varmasti pian tarjolla. Ne löyty­ne­vät suoraan, kootusti ja vertail­ta­vina kännykästä.

Alus­ta­ta­lou­den toimin­taan tarvit­tava tekniikka on halpaa. Kun se on myös riit­tä­vän help­po­käyt­töistä, on palve­lui­den tarjon­nalle varmasti myös kysyn­tää. Ihmi­set teke­vät mielel­lään tilauk­sia ja maksa­vat niistä, kun kaiken voi hoitaa simp­pe­leillä ja jous­ta­villa appli­kaa­tioilla. Sama pätee myös alus­ta­ta­lou­den työn­te­ki­jöi­hin. Moni­mut­kai­sen yrit­tä­jyy­den, pääomien tarpeen ja pape­ri­so­dan sijaan tarjolla on mahdol­li­suus saada työti­laus känny­kän väli­tyk­sellä, tehdä duuni ja saada siitä palve­lu­yh­tiöltä korvaus ilman, että pitää laskut­taa tai viime kädessä periä saataviaan.

Juuri tähän alus­ta­ta­lou­den houku­tus perus­tuu. Help­pou­teen, joka peit­tää alleen toimin­ta­mal­lin muut ominai­suu­det, kuten ansainta- ja tulon­jaon logiikan. 

Laaja tarjonta yllä­pi­tää kilpai­lua, johon noja­ten appli­kaa­tio aset­taa hinnat ja muut tarvit­ta­vat maksut. Työn­tekijä ei siten voi vaikut­taa saamansa korvauk­sen määrään. Hän voi vaikut­taa vain siihen, ottaako keikan vastaan vai ei. Jos hän ottaa keikan vastaan, tekee appli­kaa­tion pyörit­täjä talous­pal­ve­lun työn­tekijän puolesta ja perii siitä provi­sion tai maksun.

Varma nettoaja on palve­lun pyörit­täjä. Työn­tekijän käteen jäävä tulo on toinen juttu. Alus­ta­ta­lou­den­kin kautta saaduista ansioista pitää maksaa verot, eläke­mak­sut ja terveys­va­kuu­tus. Loppu­tu­los voi olla alus­ta­ta­lou­den aher­ta­jalle laihan­lai­nen. Näin on esimer­kiksi Uberin renkien kohta­losta kerrottu.

Kehitys johtaa siihen, että moni menet­tää perin­tei­sen työpai­kan ja on sen jälkeen appli­kaa­tionsa kanssa ”oman itsensä herra”, siis hyvin rajallisesti.

Tätä kehi­tystä pitäisi enna­koida ja säätää lakeja suojaa­maan työn­te­ki­jöitä alus­ta­ta­lou­den ylilyön­neiltä. Sen rinnalla valtiolle pitää raken­taa mahdol­li­suus verot­taa tätä uutta ainee­tonta liike­toi­min­taa, jota on helppo pyörit­tää vaikka Naurusaarilta.

ARTO HELENIUS
Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­sen edun­val­von­nan erityisasiantuntija