HARRASTAJA: Berit Niemi loihtii draamaa pronssista, tunteita hylätystä metallista

Pronssinen kobra taistelee elämästä ja kuolemasta mungon kanssa, ja lintulapsi kurkkaa metallilaattaista, hellivää äitiään. Berit Niemi keksii ja taitaa kaiken. Siksi hän opiskelee nyt kuvanveistäjäksi.

BERIT NIEMI

Taideopiskelija
Säkylä

13.1.2021

Oma tila? Sen kuvaaminen oli ensimmäinen tehtävä, kun säkyläläinen, FB Ketjun entinen kokoonpanotyöntekijä Berit Niemi paneutui Kankaanpään taidekoulun pääsykokeisiin viime keväänä. Romuksi tuomituista metalleista, vimpaimista ja vipstaakeista uutta ja luovaa loihtiva Niemi pääsi elementtiinsä. Safiiriksi kutsuttu Peugeot Partner sai kuvaannollisesti lahjoittaa sielunsa ja ruumiinsa taiteelle.

– Safiiri oli minun ensimmäinen autoni. Vietin sen kanssa 11 vuotta. Sehän on pidempi aika kuin monen avioliitto! Safiirin kanssa sattui ja tapahtui. Kun katsastuksessa sitten tuli valtaisa hylkylista ja tielle oli jääty jo monta kertaa, autokorjaajakin ehdotti jo ennen katsastusta: Olisiko tullut luopumisen aika?

Niemi taitteli ja leikkeli miniatyyri-ruumisarkun, johon tehtäisiin ratista seppele ja vivuista hautaseppele – kaikki osat olisivat peräisin Safiirista, pellistä taiteltuja iiriksiä myöten.

Kokeet kestivät neljä päivää. Korona-etänä.

– Toisena päivänä piti siitä ensimmäisen päivän Omasta tilasta tehdä rakennepiirustus, kolmantena päivänä piti maalata asetelma, jossa se oli mukana, ja neljäntenä päivänä piti kuvata video. Näin varmistettiin, ettei hyllystä kaiveta mitään valmista esille.

Niemen mukaan piirustustehtävässä hän ei metallityöntekijänä oikein loistanut.

– Siitä tuli hyvin tekninen. Töissähän minä aina ensimmäiseksi aamulla luin piirustukset.

Mutta Satakunnan ammattikorkeakoulun alaisuudessa toimivaan taidekouluun Niemi pääsi, ennen kaikkea veistotaitonsa ansiosta. Ensimmäinen lukuvuosi menee avoimella linjalla. Sen  jälkeen Niemi valmistuu muiden mukana yhteensä nelivuotisten opintojen jälkeen ammattikuvanveistäjäksi. Kouluun otettiin vuoden 2020 syksyllä 27 opiskelijaa. Hakijoita oli 200.

”ÄLÄ JÄTÄ”

Kruunuhakalaisen kulttuurikodin kasvattiin verrattuna Tampereelta kotoisin olevan Niemen taiteilijantie on tainnut olla aika kivikkoinen.

– Ensimmäisen kerran lähdin opiskelemaan 19-vuotiaana, hortonomiksi Lepaan puutarhakouluun. Haaveena oli jatkaa maa- ja metsätieteelliseen tiedekuntaan. Äiti kuoli viimeisenä opiskeluvuonna. Isä oli saanut kaksi aivoinfarktia ja pyysi, etten jättäisi häntä.

Lukiolaisena Niemi oli käynyt Tampereen Sampolan-työväenopistossa parikin vuotta maalaamassa ja piirtämässä. Mutta nyt siveltimet saivat jäädä. Puutarha-alan kausityöluonteisuuden ja isänsä auttamisen takia hortonomi Niemestä tulikin pirkkalalaisen peitetalo Tammerkosken Teollisuus Oy:n trasselintekijä ja maalarikin. Tosin maalaukset olivat tekstejä rekkojen pressuihin.

– En asunut kotona, mutta huolehdin isästä. Minulla oli päivävuoro, joten pääsin joskus yölläkin auttamaan isää. Olin Suomen viimeinen trasselintekijä.

Kun trasselinteko lopetettiin, siirtyi Niemi tuulimyllyjen tekijäksi. Hänestä tuli viimeistelijä Componentan konepajalle Nisamo Oy:hyn Lempäälään. Myöhemmin Niemi muutti Euraan ja sen jälkeen Säkylään, ja vuodesta 2013 kevääseen 2020 hän toimi vakituisena kokoonpanotyöntekijänä FB Ketjussa, aiemmalta nimeltään FB Ketjutekniikassa.

”NÄISSÄ TÖISSÄ EN SELVIÄ…”

–Tykkäsin työstäni, mutta en pärjännyt ilman särkylääkkeitä. Douppasin itseäni särkylääkkeillä, ja yöt olivat välillä tuskaa.

Niemi joutui toisinaan iskemään metalliryysteitä ketjuista irti. Keväällä 2020 oli tultu käännekohtaan, kun yläraajoja oli jo koeteltu riittävästi niin golf- ja tenniskyynärpäiden, olkapääongelmien, ranneleikkausten kuin moninkertaisten kortisonipiikitysten kanssa. Asiaa ei parantanut 12 vuotta aiemmin sattunut pyöräilyonnettomuus, jossa auto ajoi kolmion takaa Niemen päälle.

– Minut irtisanottiin, mutta minulle oli jo valjennut, että en selviä näissä töissä eläkeikään asti.

Niemi oli aikuisena käynyt puu- ja metalliveistokursseilla ja taonnassa. Näytteitä taituruudesta ja luovuudesta riitti, ja Säkylässä toimivan taidevalimon omistaja Tomi Sinisalo on ollut yksi heistä, jotka ovat kannustaneet Niemeä ammattitaiteilijaksi.

– Tomi ja paikallinen kuvanveistäjä Aki Suutari ovat potkineet minua eteenpäin, Niemi kiittää.

Faneista tärkein löytynee silti kotoa. Niemi kertoo, että hänen puolisonsa, metallimies Mika Hämäläinen on taitavana hitsarina opettanut hänelle ehkä kaikkein eniten juuri hitsaamisesta. Hämäläinen auttaa Niemeä muutenkin raskaiden teosten siirtämisessä ja kantamisessa.

Ja nyt Niemi saa toteuttaa unelmaansa, opiskella ammattitaiteilijaksi.

PLASTISTA, PERUSTEELLISTA

– Olen innoissani siitä, mitä kaikkia tekniikoita saan täällä opetella. Muutoin ei tulisi esimerkiksi sitä tilannetta, että saa piirtää elävää mallia monta päivää peräkkäin. Ihmistä ei opi piirtämään, ellei häntä saa piirtää alastomana. Ja plastisessa anatomiassa katselemme ihmisen luita, jänteitä ja lihaksia, luurankokin meillä on. Piirrämme ihmisen käsiä, jalkoja ja päitä, Niemi kertoo.

Jos mielii, vaatteet voi myöhemmin pukea ihmishahmon päälle, mutta nämä välttämättömät perustekniikat on helpointa oppia alan koulussa. Niemiselle mielenkiintoisinta näissä ensimmäisen vuoden laaja-alaisissa opinnoissa Kankaanpäässä on tähän mennessä ollut  savimuovailu.

– Siinä olen ehkä omimmillani. Myös maalaaminen on ollut valtavan hienoa. Kurssin aikana syntyi muotokuva Mikasta ja Mustikka-koirasta.

Niemen kotona on vaikuttava määrä töitä jo valmiina: puusta veistetty, täydellisen elävä ja miniatyyrikokoinen koira, walesinspringerspanieli ennen seuraajaansa, haastattelunauhalle aina välillä kommenttejansa hönkivää Mustikkaa; kivestä nouseva, pronssinen kobra, joka taistelee mungon kanssa; aurinkokunnan kiertäviä planeettoja kuvaava, patinoitu valaisin…

Niemi hitsaa, takoo, juottaa, veistää, rälläköi, muotoilee, liimaa, maalaa, taivuttelee, patinoi. On vaikea keksiä mitään metalliin tai kekseliääseen luovuuteen liittyvää taitoa, jota Niemi ei osaisi.

MISTÄ IDEAT TULEVAT?

– Elävästä elämästä, omasta elämästä, Ylen Avarasta luonnosta…

Niemi sanoo haluavansa esittää draamaa ja tunnetiloja, luoda ahaa-elämyksiä ja muistuttaa, että kierrätettävistä esineistä löytyy kauneutta.

– Rikki mennyt pölynimuri kieriskeli varastossa viisi vuotta. Näin, että siinä on valmiina vankka tukirakenne, pyörän muoto on kuin lonkka, Niemi paljastaa.

”Ronsu” on hellyttävä norsunpoikanen, jonka runkona on pölynimuri ja kierretankoa. Ympärillä on kanaverkkoa, sanomalehteä ja mustalla ja ruskealla rautaoksidilla värjättyä betonia. Kärsänä on pölynimurin letku ja häntänä johto ja pensselin karvat. Valitettavasti Ronsu ei pysty samanaikaisesti enää toimimaan pölynimurina, sillä moottori piti taiteellisista syistä rei´ittää.

Kaiken hengästyttävän toimeliaisuutensa ohella (muun muassa ammattiosaston hallitusjäsenyys) Niemi on ennättänyt elämänsä varrella toimia monien eri koiraharrastuslajien kouluttajana. Eläimet ovat lähellä sydäntä, samoin ihmisten herättely pohtimaan eläinten julmaa kohtelua.

– Näin tv:stä ohjelman, jossa kobra ja mungo laitettiin samaan lasikoppiin taistelemaan ja ihmiset löivät voittajasta vetoa. Luonnossa kobra luikertelee karkuun – jos mungolta pääsee.

Mungoa ei ole helposti saatavilla tarkkailtavaksi. Siksi Niemi tutkii valokuvia jopa mungon luurangosta. Myös Mustikkaa käännellään, jotta taiteilija saa eläimen varmasti luontevaan asentoon.

Kuvanveistäjän työ on loputonta tutkimista ja menetelmien kokeilua. Niemellä on valmisteilla myös pronssiveistos, joka esittää ihmisen sarvettomaksi haavoittamaa sarvikuonoäitiä ja sen poikasta. Sarvikuonon jäykän ja röpelöisen nahan luominen vaatii muiden muassa isoa finnfoam-levyä ja sen iskemistä täyteen epätasaisen pientä kuoppaa.

MIKSI IHMETELLÄ?

– Niin, jokuhan voisi kyllä ihmetellä, miksi meillä on olohuoneessa iso pesukone.

Tosiaan, joku voisi ihmetellä, varsinkin kun kodin talouspuolelta löytyy melkoisen upouudelta näyttävä pesutorni. Mutta satunnainen vierailija on jo keskustellut sen verran Niemen kanssa ymmärtääkseen, että tässä talossa mennään taiteen ehdoilla. Sanomattakin on selvää, että pesukone tullaan vielä purkamaan alkutekijöihinsä, ja kaikesta tulee taidetta. Tällä hetkellä pesukone toimii alustana keskeneräiselle kirahviveistokselle. Sen verran Niemi kertoo antaneensa periksi, että pronssiveistoksiin tarvittavia kipsimuotteja ei enää tehdä kotona.

– On se sen verran sottaista puuhaa, Niemi naurahtaa.

Niemi unelmoi, että kuvanveistäjänä hän tulee myymään teoksiaan kunnille ja kaupungeille, julkisiin tiloihin ja ulkoalueille. Suuret eläinhahmot tulevat kiehtomaan jatkossakin, suunnitteilla on merikotka-projekti.

– Puunlatvus, lohen kanssa pesään laskeutuva merikotka, kaksi pörröistä, rumaa poikasta…

Pronssin ohella taiteilija tulee pysymään uskollisena kierrätyksen aatteelle. Romuiksi hylätyistä metallilaatoista voisi valita ne sopivimmat kotkan liidossa harittuviksi, kärjimmäisiksi siipisuliksi.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN