KÄYTÄNTÖ: Onkilahden Metallilla paikallinen sopiminen on arkinen juttu

”Viimeksi sovittiin korona-asioista tuossa käytävällä aamulla 5 yli 7”, kertoo Onkilahden Metallin pääluottamusmies Riku Penttilä. Tuotantopäällikkö Henry Penttilä korostaa, että paikallinen sopiminen on helppoa, kun työehtosopimus antaa lujan pohjan.

5.12.2020

ONKILAHDEN METALLI OY

PERUSTETTU 1984
KOTIPAIKKA Mus­tasaari
TUOTANTO Nestei­den siir­toon ja varas­toin­ti­in liit­tyvät yksiköt ener­gia­te­ol­lisu­udelle
HENKILÖSTÖ Noin 30, joista tuotan­non työn­tek­i­jöitä 24
LIIKEVAIHTO Noin 3 milj. euroa

Vaasan kupeessa Mus­tasaa­res­sa toimi­va konepa­ja tekee pääasial­lis­es­ti ali­hankki­jana töitä Wärt­silälle ja Dan­fos­sille eli ener­gia­te­ol­lisu­udelle.

– Kun uusi työn­tek­i­jä tulee meille, kuluu ainakin puoli vuot­ta tai vuosi, ennen kuin hän pystyy toim­i­maan itsenäis­es­ti, tuotan­topääl­likkö Hen­ry Pent­tilä kuvaa pajan töi­den vaa­tivu­ut­ta.

Työn­tek­i­jöi­den ja työ­nan­ta­jien väli­nen kom­mu­nikaa­tio ja sopimi­nen on sitäkin mutkat­tomam­paa, arjes­sa hoitu­vaa. Vakaa perus­ta pitää kuitenkin olla.

– Meil­lä työ­nan­ta­ja kehot­taa kaikkia työn­tek­i­jöitä liit­tymään liit­toon, tuotan­topääl­likkö Pent­tilä alle­vi­ivaa.

– Kun on työe­htosopimus poh­jal­la, joka on yhdessä neu­votel­tu ja johon kumpikin osa­puoli on sitoutunut, sopimi­nen on help­poa. Ja jos kaik­ki työ­nan­ta­jat pitävät kiin­ni tes­sistä, yri­tys­ten väli­nen tar­jouskil­pailu on reilua. Jos ei yri­tys nou­da­ta työe­htosopimus­ta, sil­loin­han se läh­tee pimeille markki­noille, ja työn­tek­i­jää pol­je­taan.

Päälu­ot­ta­mus­miehen on help­po olla samaa mieltä toisen poh­jalaasen, kaukaisen suku­laisen­sa Hen­ry Pent­tilän kanssa.

– Läh­tee sopimis­es­ta poh­ja alta pois, jos työe­htosopimuk­sia ryhdytään purka­maan, päälu­ot­ta­mus­mies Riku Pent­tilä tiivistää.

PÄIVITTÄIN JUTUSTELLAAN KÄYTÄVÄLLÄ

Tör­mätään aamusel­la hallin käytäväl­lä, jutel­laan ja sovi­taan asi­at siltä sei­so­ma­l­ta. Näin se tavanomais­es­ti tässä fir­mas­sa menee. Tyyp­pies­imerk­ki on Tek­i­jän vierailupäivä.

– Niin, mis­täs me tänä aamu­na oikein puhut­ti­in tuos­sa käytäväl­lä kel­lo 5 yli 7? Korona-asiois­ta­han me sovit­ti­in. Ei kokoon­nu­ta porukalla mihinkään, pysytel­lään vähän eril­lään.

Riku Pent­tilä toteaa, että sovi­tu­ista asioista hän pystyy sit­ten ker­tomaan yksinker­tais­es­ti työn lomas­sa muille työn­tek­i­jöille.

Asioit­ten suju­misen takeena lie­nee se, että Hen­ry Pent­tilä ker­too olleen­sa 30 vuot­ta eri työ­nan­ta­jil­la töis­sä, siis työn­tek­i­jän ase­mas­sa. Hän ehti olla myös Onki­lah­den Met­allin päälu­ot­ta­mus­miehenä ennen kuin vuon­na 2012 siir­tyi yhdek­si konepa­jan omis­ta­jak­si.

Mei­dän työn­tek­i­jöi­den ja työ­nan­ta­jan aja­tus­maail­mat ovat aika samat.

– Meitä oli minä ja kolme muu­ta van­haa työn­tek­i­jää, jot­ka ostimme fir­man van­han omis­ta­jan kuoltua. Kos­ka me olemme kaik­ki työn­tek­i­jöistä nous­sei­ta, tun­nemme kyl­lä molem­man puolen aja­tus­maail­man. Ja piilopaikat, Hen­ry Pent­tilä toteaa ja ker­too värikkäästi omas­ta nuoru­u­den koke­muk­ses­taan. Hän jäi – melkein – kiin­ni tuplu­ureista, kun hän heräsi ja havait­si toim­i­tusjo­hta­jan kävelevän kätkö­paikkana toim­i­neen koneen toiselta puolelta ohi.

– Mei­dän työn­tek­i­jöi­den ja työ­nan­ta­jan aja­tus­maail­mat ovat aika samat, Riku Pent­tilä komp­paa tuotan­topääl­likköä.

– Har­vas­sa työ­paikas­sa työn­tek­i­jät voivat niin viisas­tel­e­vais­es­ti puhua kuin min­ulle puhutaan. Mut­ta myös minä puhun vapaa­muo­tois­es­ti, sivistys­sano­ja ei käytetä. Huumo­ril­la men­nään, Hen­ry Pent­tilä vielä täs­men­tää konepa­jan ilmapi­ir­iä.

– Enkä siitä ole tykän­nyt koskaan, että joku kita­jaa ja kita­jaa, mut­ta sit­ten kun on vapaa sana, sit­ten ollaan ihan hil­jaa. Tyy­tyväi­nen työn­tek­i­jä on kehi­tyk­sen viholli­nen.

VAIKEAT ASIAT KÄSITELLÄÄN PÖYDÄN ÄÄRESSÄ

Kumpikin Pent­tilä on täs­mälleen samaa mieltä siitä, mitkä ovat ne useim­min puidut asi­at.

– Tauot. Ja niiden venymi­nen.

– Ja kän­nykän käyt­tö, joutuu Hen­ry Pent­tilä lisäämään.

– Ymmär­rän sen, että joutuu soit­ta­maan jonkin pakol­lisen puhelun. Mut­ta sitä en ymmär­rä, että täy­tyy seu­ra­ta uutisia puolen tun­nin välein ja sit­ten kom­men­toidakin niistä.

Kän­nykän seu­raami­nen voi täyt­tää jo riip­pu­vu­u­den määritelmät. Hen­ry Pent­tilä ker­too, että hän on ottanut johtamistyy­lik­seen sen, että vaka­vat keskuste­lut käy­dään työn­tek­i­jän kanssa kah­den kesken. Kän­nykän käytöstäkin huo­mau­tuk­set annetaan kah­den kesken, ei julkises­ti.

Vain yhden ker­ran on joudut­tu viral­lis­es­ti istu­maan pyöreän pöy­dän ympärille ongel­mati­lan­net­ta ratko­maan ja paper­it tekemään. Paikalla oli kak­si työn­tek­i­jää, päälu­ot­ta­mus­mies, tuotan­topääl­likkö ja ulkop­uolise­na tuke­na vielä liiton alue­toim­it­si­ja.

– Kaik­ki tehti­in mitä tehtävis­sä oli, kun nämä kak­si henkilöä eivät tulleet toimeen keskenään. Heille annet­ti­in omaa tilaa tehdä töitä, kaukana toi­sis­taan. Tilanne näyt­ti rauhoit­tuvan, mut­ta sit­ten toinen heistä teki sen henkilöko­htaisen ratkaisun, että irti­sanou­tui, Riku Pent­tilä ker­too.

Taulukoiden alimpia palkko­ja ei miesten mukaan fir­mas­sa tun­neta. Riku Pent­tilä kuvaa, että yleisko­ro­tuk­set on jaet­tu ”aika tas­a­puolis­es­ti”.

– Itse neu­vot­tele­mal­la voi sit­ten saa­da lisää, Riku Pent­tilä toteaa.

– Juu, suht koht tasaista on, mut­ta pärstäk­er­toimen mukaan men­nään, vir­nuilee Hen­ry Pent­tilä eikä tai­da tarkoit­taa muu­ta kuin ammat­ti­taitoa ja koke­mus­ta.

KEHITYSIDEAT HUOMIOIDAAN JOS VOIDAAN

– Jos hallin puolel­la jol­lakul­la on kehi­tysidea, hyvin vapaasti voi käy­dä siitä jut­tele­mas­sa jonkun johta­jan kanssa, Riku Pent­tilä vaku­ut­taa.

Peli­v­araa ei tosin paljoa ole. Tämä konepa­ja on muiden suury­htiöi­den ali­hank­intafir­mo­jen tavoin jatku­van tarkkailun ja audi­toin­nin alla. Ihan aina ei määräyk­siä ymmär­retä. Esimerkkinä Hen­ry Pent­tilä ker­too auton­va­n­teista, jot­ka käs­ket­ti­in pois­taa hal­lista. Tari­nan ker­rontatyyliä voisi kaiketi kuvail­la nau­ravak­si irvailuk­si.

– Kai ne luuli, että me voitaisi­in vahin­gos­sa hit­sa­ta vanne kom­po­nen­tik­si johonkin lohkoon…

Korona ei ole fir­maa sinän­sä kurit­tanut. Päin­vas­toin. Inti­as­sa ker­ro­taan tehtaiden toimi­van nyt 40 pros­entin tehol­la, ja töitä on palan­nut paljon Vaasan seudun eri yri­tyk­si­in.

Kovin on tessin muka­han tääl­lä men­ty.

Puhe kier­tyy vielä ker­ran työe­htosopimuk­si­in. Jos niitä ei olisi, Hen­ry Pent­tilän ennuste on tämä.

– Sil­lä tul­la­han polkema­han työn­tek­i­jöi­den oikeudet. Poruk­ka on puoli seit­semältä tuos­sa pihal­la ja sit­ten työ­nan­ta­ja päät­tää, kuka pääsee tänään töi­hin.

Riku Pent­tilällekään ei sopimuk­se­ton yhteiskun­ta, ”Ameri­ikan malli”, mil­lään kel­paa. Nykyjärjestys käytäväkeskusteluineen on hyvä.

– Kovin on tessin muka­han tääl­lä men­ty.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JOHANNES TERVO