Kuntou­tu­jasta tuli asiakas

Kuntou­tus elää, kun yhteis­kunta muut­tuu. Itse kuntou­tuja on nyt asia­kas ja sellai­sena entistä aktii­vi­sempi. Etäkun­tou­tus hakee rooli­aan. Esimer­kiksi Kelan kuntou­tus­ten suun­nit­te­lussa katso­taan koko suoma­laista yhteis­kun­taa ja mennään asia­kas ja palvelu edellä. Työter­veys­huol­lon rooli on olennainen.

23.9.2020

– Kuntou­tus toimii hyvin ja osit­tain vähem­män hyvin. Tervey­den­huol­lon vastuulla olevaa lääkin­näl­listä kuntou­tusta ei hyödyn­netä riit­tä­västi, eikä sitä ole kaikilta osin riit­tä­västi resur­soitu, SAK:n asian­tun­ti­ja­lää­käri Kari Haring sanoo.

Esimer­kiksi aivo­ve­ren­kier­to­häi­riöt on tauti­ryhmä, joka aiheut­taa merkit­tä­vän lääkin­näl­li­sen kuntou­tuk­sen tarpeen. On näyt­töä, että riit­tä­vän aikai­sin aloi­te­tulla kuntou­tuk­sella voidaan saavut­taa hyviä­kin tuloksia.

Kaik­kialla Suomessa kuntou­tusta ei kuiten­kaan saa samalla tavoin.

TYÖELÄKEYHTIÖT PATISTAVAT OTTAMAAN UUTTA SUUNTAA

Kun työky­vyn mene­tyk­sen uhka on konkreet­ti­nen, rooliin astu­vat työelä­keyh­tiöt. Niiden järjes­tä­mässä amma­til­li­sessa kuntou­tuk­sessa taval­li­sin mene­telmä on ollut työko­keilu. Vaih­toeh­tona on uudel­leen­kou­lu­tusta, työval­men­nusta ja esimer­kiksi amma­til­lista koulutusta.

– Kun kyse on tapa­tur­mista ja ammat­ti­tau­deista, jotka aiheut­ta­vat amma­til­lista työky­vyt­tö­myyttä, vakuu­tus­lai­tos­ten tarjoama amma­til­li­nen kuntou­tus on hyvin­kin merkit­tävä, Haring sanoo.

Amma­til­li­sen kuntou­tuk­sen on laskettu maksa­van itsensä takai­sin, jos työn­tekijä on sen jälkeen töissä puolen­toista vuoden ajan.

Sosi­aa­li­sesta kuntou­tuk­sesta, eli esimer­kiksi päih­de­kun­tou­tuk­sesta, vastaa­vat kunnat. Koska kuntou­tuk­sen sisäl­töä ei ole määri­telty tark­kaan, tästä helposti myös karsitaan.

TYÖTERVEYSHUOLLOLLA SUURI VASTUU

Työter­veys­huolto on avain­roo­lissa. Siellä pitäisi tunnis­taa henki­löt, joilla on työky­vyn kanssa ongel­mia, ja miet­tiä ratkai­suja, kuten työn mukaut­ta­mista tai koulu­tusta yhdessä työpai­kan kanssa.

– Tärkeintä olisi tunnis­taa työky­ky­on­gel­mat jo silloin, kun ne eivät vielä aiheuta sairaus­lo­man tarvetta tai eläke­rat­kai­suja. Ratkai­suja pitäisi miet­tiä, kun tervey­den­ti­lassa tai fyysi­sessä jaksa­mi­sessa tapah­tuu muutok­sia ja miten osatyö­ky­kyi­set pystyi­si­vät jatka­maan töissä, Haring sanoo.

Työt­tö­minä ja koko­naan työvoi­man ulko­puo­lella on iso joukko ihmi­siä, joilla on paitsi tarvetta myös oikeus kuntou­tuk­seen. Heidän työky­ky­on­gel­miinsa pitäisi reagoida perusterveydenhuollossa.

– On selkeä vaje, jos nämä ihmi­set eivät osaa hakeu­tua tai heitä ei osata ohjata kuntou­tuk­seen, Haring sanoo.

Ratkaisu voisi löytyä tule­vai­suu­den sote-keskus­hank­keista, joihin on suun­ni­teltu työky­vyn arviointiosaamista.

Kun tarve tiede­tään, vaih­toehto löytyy

Kelan amma­til­lis­ten kuntou­tus­pal­ve­lui­den vastuusuun­nit­te­li­jalle Leena Pent­ti­selle tärkeää on nähdä yhteis­kun­nan koko kuva. Kun Kela suun­nit­te­lee kuntou­tusta, pitää tietää esimer­kiksi työmark­ki­na­ti­lanne sekä syrjäy­ty­nei­den ja koulu­pu­dok­kai­den määrä.

Minkä­laista uutta tutki­musta tehdään mielen­ter­vey­son­gel­mista, fyysi­sestä puolesta tai sosiaalituista?

Kuinka paljon ihmi­siä on töissä, kuinka moni joutuu työttömäksi?

Kuntou­tuk­sen pitää olla räätä­löi­tyä myös eri ikäisille.

– Aina mennään palvelu edellä, Pent­ti­nen sanoo.

Kela järjes­tää niin kuntou­tusp­sy­ko­te­ra­piaa, vaati­vaa lääkin­näl­listä kuntou­tusta, sopeu­tu­mis­val­men­nuk­sia eri sairauk­siin kuin amma­til­lista kuntoutusta.

Pent­ti­sen mukaan on mietit­tävä, mikä on itse kunkin kuntou­tuk­sen tarve.

Onko niska-hartia­seu­dun tai alaraa­jo­jen ongel­mia? Ovatko kyseessä ahdis­tu­nei­suus- tai paniik­ki­häi­riöt tai onko ongel­mia henki­sen jaksa­mi­sen kanssa?

Jos esimer­kiksi työkyky on olen­nai­sesti heiken­ty­nyt, tarjo­taan amma­til­lista KIILA-kuntoutusta.

Kelalla on myös mielen­ter­veys­kun­tou­tusta, TULES-kurs­seja tuki- ja liikun­tae­lin­sai­rauk­sista kärsi­ville sekä muita sairaus­ryh­mä­koh­tai­sia kuntou­tus­vaih­toeh­toja työikäisille.

KIILA OTTAA IHMISEN KOKONAISUUTENA

Laki­sää­tei­sen amma­til­li­sen KIILA-kuntouk­sen erityis­piirre on, että asia­kasta katso­taan kokonaisuutena.

Sisältö on raken­nettu työky­kyyn liit­ty­vien asioi­den ympä­rille ja siihen, mikä on asiak­kaan suhde työhön, työky­kyyn, työssä selviy­ty­mi­seen ja jaksamiseen.

– Ihmistä ja työky­vyn olen­naista heiken­ty­mistä tulisi arvioida koko­nais­val­tai­sesti, kun hänelle tehdään kuntou­tus­pää­tös. Mitä tarkoit­taa ”ettei jaksa enää töissä”? Mistä se johtuu, mitkä teki­jät siihen vaikut­ta­vat? Kuntou­tus on asiak­kaan ja toimin­taym­pä­ris­tön prosessi, Kelan Leena Pent­ti­nen sanoo.

Enää ei ”mennä kuntou­tuk­seen ja tulla sieltä pois”. Kuntou­tus aloi­te­taan moniam­ma­til­li­sen työryh­män tuella.

Katso­taan sairautta, terveyttä, psyyk­kistä, fyysi­sistä ja sosi­aa­lista näkö­kul­maa suhteessa työky­kyyn ja raken­ne­taan kuntou­tuk­sen suunnitelma.

– Kelan tehtävä on auttaa, Pent­ti­nen koros­taa. Hänelle on tärkeää, että jokai­nen saa juuri tarvit­se­maansa kuntoutusta.

KIILA ANTAA ROOLIT TYÖNANTAJALLE JA TYÖTERVEYSHUOLLOLLE

Työnan­taja ja työter­veys­huolto ovat mukana KIILA-kuntou­tuk­sen proses­sissa sekä sen alku- että loppu­vai­heessa. Tätä kuntou­tusta voivat hakea työn­te­ki­jöil­leen ja jäse­nil­leen niin työnan­ta­jat, yhdis­tyk­set, liitot kuin yhdistykset.

Teol­li­suus­lii­ton sosi­aali- ja työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija Marjut Lumi­järvi kertoo, että liitto on hake­nut KIILA-kuntou­tusta esimer­kiksi luot­ta­mus­mie­hille sekä Ouluun että Helsinkiin.

Tällä ammat­ti­ryh­mällä on erityi­siä paineita. Oman työpai­kan vertais­tuki puut­tuu ja samalla työ kuor­mit­taa, kun hoide­taan tois­ten asioita.

– Ammat­ti­liitto on tärkein tuki työsuo­je­lu­val­tuu­te­tulle tai luot­ta­mus­mie­helle. Näemme hyvin tärkeänä, että KIILA-kuntou­tuk­sessa voimme olla mukana työnan­ta­jan roolissa, kuule­massa ja kerto­massa, miten voidaan auttaa.

Luot­ta­mus­mies­kurs­sien lisäksi Teol­li­suus­lii­ton kautta löytyy KIILA-kurs­seja erityis­aloille, tekno­lo­gia­sek­to­rille ja kemian aloille.

Tämän vuoden loput KIILA-kuntou­tuk­set on peruttu koro­na­pan­de­mian takia ja niitä siir­re­tään ensi vuoteen.

– Toivot­ta­vasti kiin­nos­tusta on ja virus­ti­lanne mahdol­lis­taa silloin kurs­sien pitä­mi­sen, Lumi­järvi toivoo.

TYÖTERVEYSHUOLTO TARVITSEE LISÄÄ OSAAMISTA

Lumi­järvi pohtii, että työter­veys­huol­lossa laajem­mat koko­nai­suu­det eivät aina tule mieleen. Esimerk­kinä tuore tapaus, jossa työnan­taja on kutsu­nut työn­tekijän irti­sa­no­mis­kuu­le­mi­seen perus­teena ”vaara, että työn­tekijä voi tulla työkyvyttömäksi”.

Tällai­nen työky­vyt­tö­myy­den uhka oikeut­taa kuiten­kin amma­til­li­seen kuntoutukseen.

– Työpai­koilla ei tunnis­teta työky­ky­on­gel­mia, eikä käytetä niitä mahdol­li­suuk­sia, mitä kuntou­tuk­sella olisi saata­vissa. Mahdol­li­suuk­sista ei tiedetä ja työter­veys­huolto ei osaa. 90 sairaus­päi­vän jälkeen on pidet­tävä neuvot­te­lut, mutta niissä ei ole sosi­aa­lia­lan asian­tun­te­musta, Lumi­järvi sanoo.

Kenel­lä­kään eivät herää hoksot­ti­met siihen, että olisi mahdol­li­suuk­sia niin sairaus­ryh­mä­koh­tai­siin, KIILA-kuntou­tuk­siin tai jokai­sen työn­tekijän subjek­tii­vi­seen oikeu­teen työelä­keyh­tiön amma­til­li­seen kuntou­tuk­seen, jos on työky­vyt­tö­myy­den uhka, Lumi­järvi jatkaa.

KIILA-kurssi sisäl­tää 10–13 ryhmä­muo­toista avo- tai laitos­vuo­ro­kautta. Lisäksi on yksi avopäivä ja kolmesta viiteen yksi­löl­listä käyntikertaa.

Kurssi toteu­te­taan 1–1,5 vuoden aikana. Ryhmässä on viidestä kahdek­saan osal­lis­tu­jaa. Kurs­sin lopussa on päätös­ti­lan­teen arviointi, johon osal­lis­tu­vat asiak­kaan lisäksi lähie­si­mies ja työter­veys­huol­lon edustaja.

– Näen KIILA-kuntou­tuk­sen merki­tyk­senä työky­vyn paran­ta­mi­sen, tuke­mi­sen ja työelä­mässä pysy­mi­sen, kuntou­tuk­sia suun­nit­te­leva Pent­ti­nen kertoo.

Jokai­sella on subjek­tii­vi­nen ja laki­sää­tei­nen oikeus KIILA-kuntou­tuk­seen, jos myön­tö­kri­tee­rit täyt­ty­vät ja lääkäri kirjoit­taa B‑lääkärinlausunnon.

Kuntou­tusta järjes­te­tään kahdella eri tavalla. Mikäli liitto tai työpaikka ei hae kuntou­tusta, työn­tekijä voi henki­lö­koh­tai­sesti hakea KIILA-yksi­lö­pal­ve­lu­jen kursseille.

Ne järjes­te­tään hieman pienem­missä ryhmissä ja niissä painot­tu­vat yksi­löl­li­set käyntikerrat.

– Kuntou­tuk­sesta on hyviä tari­noita ja onnis­tu­mi­sia. Kun ihmi­set hake­vat kuntou­tuk­seen, tavoit­teet saat­ta­vat kirkas­tua vasta siellä. Kun ihmi­nen pysäh­tyy miet­ti­mään, hänellä on omaa aikaa itselle – voidaan unoh­taa työ, vaikka puhu­taan työstä. Pent­ti­nen kertoo.

– Yksi asia­kas sanoi, että tämä on parasta, mitä minulla on koskaan ollut.

OSATYÖKYVYTÖN TAI SITTENKIN OSATYÖKYKYINEN

Pent­ti­nen koros­taa määrit­te­ly­jen tärkeyttä. Osatyö­ky­kyi­sen kohdalla tulee keskit­tyä siihen, mitä työky­kyä on jäljellä ja mihin työhön se sopii.

Kelalla osatyö­ky­kyyn liit­ty­viä palve­luita ovat TEAK eli työl­lis­ty­mistä edis­tävä amma­til­li­nen kuntou­tus työi­käi­sille. Siinä tavoit­teena siir­tyä palk­ka­työ­hön tai vaikka yrittäjäksi.

Amma­til­li­nen kuntou­tus­sel­vi­tys AKSE arvioi amma­til­li­sen ja lääkin­näl­li­sen kuntou­tuk­sen tarpeita ja luo edel­leen kuntou­tuk­sen suunnitelmaa.

Kolman­tena ovat amma­til­li­set Taito-kurs­sit, joissa tavoit­teena ovat opin­not tai työllistyminen.

Osatyö­ky­kyis­ten kohdalla tärkeä on osasai­ras­päi­vä­raha, jolla ehkäis­tään työelä­mästä syrjäytymistä.

– On selkeää näyt­töä tuki- ja liikun­tae­lin­sai­rauk­sissa, että varhai­nen töihin palaa­mi­nen, vaikka osa-sairas­päi­vä­ra­han kanssa, on hyödyl­listä. Osatyö­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keen ongelma on se, että jäljelle jäävälle työky­vylle ei löydy­kään helposti töitä. Pitäisi olla järjes­telmä, että löydet­täi­siin myös osatyö­ky­kyi­selle näitä työpaik­koja, Haring sanoo.

EDULLISTA, ILMAISTA, JOSKUS PALKALLISTA

Lumi­järvi kertoo, että moni suuri työnan­taja maksaa palk­kaa kuntou­tuk­sen ajalta. Kelan kuntou­tuk­set ovat pääosin ilmai­sia ja niihin voi saada myös kuntou­tus­ra­haa. Tämä on monelle ratkai­seva asia.

Kelan kuntou­tusp­sy­ko­te­ra­pia on iso sektori ja poik­keus siinä, että omavas­tuut ovat melko suuria.

– Jos ajatel­laan, että mielen­ter­veys­syistä myön­ne­tyt sairaus­lo­mat ja Kelan päivä­ra­hat ja työky­vyt­tö­myy­se­läk­keet ovat lisään­ty­neet viime vuosina, niin mielen­ter­veys­pe­räi­selle työky­vyt­tö­myy­delle pitäisi pystyä teke­mään jotain, Haring sanoo.

– Näen kuntou­tuk­sen osana laajaa edun­val­von­taa. Miten ihmi­set säilyt­täi­si­vät työpaik­kansa vaivo­jen­kin kanssa, ja miten helpo­te­taan myös luot­ta­mus­hen­ki­löi­den jaksa­mista, Lumi­järvi sanoo.

TEKSTI SINI SILVÁN
KUVITUS TUOMAS IKONEN