Arttu Mielonen toivoo, että leikkaukset eivät kohdis­tuisi lapsiin tai nuoriin

Kahden lapsen isä, konea­sen­taja Arttu Mielonen Tampe­reelta toivoo, että seuraava hallitus palauttaa työttö­myys­kor­vauksen lapsikorotuksen.

– Se oli kuitenkin aika iso raha, joka on nyt pois lapsilta. Leikkaukset eivät saisi koskettaa lapsia tai nuoria, koska silloin kynttilä alkaa palaa molem­mista päistä, Mielonen sanoo.

Hän tietää, mistä puhuu. Mielonen oli kaksi vuotta työttö­mänä. Hän sai ansio­si­don­naista päivä­rahaa 400 päivältä. Sen jälkeen Mielonen oli Kelan työmark­ki­na­tuen varassa.

– Minulle jäi siitä käteen noin 550 euroa kuukau­dessa, ja minun osuuteni vuokrasta oli 450 euroa. Siinä kohtaa meillä oli jo kaksi lasta. Olimme aika tiukilla.

Mielonen jäi työttö­mäksi kesäkuun alussa 2023. Kesä vierähti pienen pojan kanssa, mutta syksyn tullen hän alkoi hakea töitä aktii­vi­sesti. Sitä jatkui lopulta kevää­seen 2025.

– Laitoin toista­sataa hakemusta, mutta mistään ei edes kiitetty hakemuk­sesta. Vuokra­firmat haastat­te­levat aina kaikki hakijat. Suoraan yrityk­siin pääsin haastat­te­luun ehkä kolme kertaa.

Konea­sen­taja Arttu Mielonen sanoo videolla, että työttö­myys­kor­vauksen lapsi­ko­rotus pitäisi palauttaa. 

TYÖNHAKU TURHAUTTI

Vantaalla varttunut Mielonen valmistui sähkö- ja automaa­tio­asen­ta­jaksi Stadin ammat­tio­pis­tosta vuonna 2014. Kun koulu­tusta vastaavaa työtä ei löytynyt, hän paiski hommia koneteh­taalla, varas­tolla, kiinteis­tö­huol­lossa ja elektroniikkavalmistajalla.

– Keväällä 2019 kysyin avopuo­li­solta, että muute­taanko Tampe­reelle. Hän mietti asiaa hetken ja vastasi, että miksi ei. Laitoin tasan yhden työha­ke­muksen ja heti tärppäsi.

Mielonen työsken­teli elekt­ro­niikka-asenta­jana Panpho­nic­silla lähes kolme vuotta. Sitten hän haki vuokra­firman kautta Sandvi­kille ja tuli valituksi. Mielonen ehti olla siellä töissä lopulta vain yhdeksän kuukautta. Vakituinen pesti jäi haaveksi, kun Sandvik yllät­täen päätti kaikki määrä­ai­kaiset työsopimukset.

– Ajattelin, että laitan taas yhden työha­ke­muksen ja siirryn seuraa­viin hommiin, mutta tällä kertaa se ei mennyt­kään niin.

Puolen­toista vuoden kuluttua töiden hakeminen oli Mielo­sesta jo todella turhaut­tavaa, koska avoimia työpaik­koja ei ollut, mutta häntä silti velvoi­tet­tiin hakemaan neljää paikkaa kuussa.

– Äitini potki minua persuk­sille ja sanoi, että ennemmin tai myöhemmin se lotto­voitto osuu kohdalle, ja siksi jaksoin yrittää työn hakemista.

TYÖPAIKKA TOI PALJON HYVÄÄ

Viime keväänä Arttu Mielonen sai vuokra­fir­masta kutsun työpaik­ka­haas­tat­te­luun. Pari päivää haastat­telun jälkeen hän sai tietää, että asiakas­yritys haluaa palkata hänet.

– Siitä alkoi senpäi­väinen puhelin­rumba lähei­sille. Ensin soitin äidille ja sanoin, että nyt se päivä koitti.

Mielonen aloitti työt konea­sen­ta­jana paineil­ma­rat­kai­suja valmis­ta­vassa Gardner Denver Oy:ssä kesäkuussa. Ensim­mäi­senä työpäi­vänä häntä jännitti ”julme­tusti”.

– Olin työttö­myyden aikana vetäy­tynyt kuoreeni. Pelkäsin sosiaa­lisia tilan­teita. Erakko­mi­näni mureni siihen paikkaa, kun pääsin tauko­huo­nee­seen kuunte­le­maan työka­ve­reiden juttuja.

Vaikka Mielonen on viihtynyt työssä, olivat ensim­mäiset kuukauden kuitenkin haastavia.

– Minulla oli hirveä paine koko ajan. Mietin, että nyt en saa mokata, etteivät työt vaan lopu. Kun aloin oppia hommaa, itseluot­tamus kasvoi ja epäon­nis­tu­misen pelko hävisi.

Vakituinen työpaikka avasi Mielosen perheelle ovet myös uuteen kotiin.

– Haimme isompaa asuntoa pitkään. Ensim­mäinen hakemus, johon kirjoitin, että minulla on vakituinen työsuhde, poiki asunto­tar­jouksen. Muutimme helmi­kuussa unelma-asuntoomme.

LUE MYÖS:

Petet­tyjä lupauksia ja kauas­kan­toisia ongelmia – Vaaleilla haetaan muutosta heikkoon työllisyyteen

Kati Linnera toivoo päättä­jiltä kykyä keskustella

Aleksi Tikkanen toivoo lisää työnte­ki­jöiden edustajia yritysten hallituksiin

Tam Nguyen toivoo, että seuraava hallitus poistaa potku­lain ja saa työlli­syyden nousuun