Nuoret haluavat liiton jäsen­määrän nousuun – ”Kysy se yksi kysymys”

Vähän mössöistä ja tahmeaa on, mutta vielä näillä pohjilla laskee. Rinteet alkavat olla puhki, ja mäen alla on isoja lätäköitä. Hissi kuitenkin kulkee ja suksi luistaa.

Tilanne on vähän kuin Teolli­suus­lii­tolla: homma toimii mutta pohja sulaa.

Ville Yli-Mäenpään mielestä liiton jäsen­mää­rässä aletaan olla kipura­joilla, sikäli kun liitto haluaa pysyä uskot­ta­vana yhteis­kun­nal­li­sena vaikuttajana.

– Suunta täytyy saada nousemaan.

Yli-Mäenpää työsken­telee asenta­jana ja työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuna Vaasan VEO Oy:llä. Hänen mukaansa on selvää, että tarpeeksi ison osan työnte­ki­jöistä pitää olla liiton jäseniä, jotta liitto voi käyttää ääntä työnte­ki­jöiden puolesta. Tilanne on sama kuin millä tahansa työpaikalla.

– Jos alle puolet työnte­ki­jöistä kuuluu liittoon, työnan­taja sanoo, ettet edusta enemmistöä eikä neuvot­tele sun kanssa.

Videolla Teolli­suus­liiton nuoret jäsenet pohtivat liitto­jä­se­nyyden hyötyjä Teolli­suus­mii­tissä Iso-Syötteellä. Hitsaaja Mira Pihla­ja­mäki sanoo, että tapah­tu­massa oli mukava tutustua muihin jäseniin.

EI TAIKATEMPPUJA

Järjes­tö­toi­mit­sija Petteri Matteinen esittelee koulu­tus­sa­lissa lukuja ja käppy­röitä liiton jäsen­mää­rästä. Se ei ole romah­tanut mutta on laskenut tasai­sesti. Asiaan olisi tarkoitus saada aikaan käänne, mutta miten?

Siihen ei ole taika­temp­puja, eikä niitä luulta­vasti edes tarvita. Ville Yli-Mäenpään mielestä yksi teko on ylivoi­mai­sesti tärkein:

– Kysy se yksi kysymys: Haluatko liittyä jäseneksi?

Moni työntekijä ei kuulu ammat­ti­liit­toon siitä yksin­ker­tai­sesta syystä, ettei kukaan ole kysynyt. Yli-Mäenpään mielestä jäsen­määrä voisi nousta selvästi, jos jokainen kysyisi yhdeltä liittoon kuulu­mat­to­malta työka­ve­rilta, haluaako tämä liittyä.

Nuorta, vasta työpai­kalle tullutta ihmistä ei kuiten­kaan kannata lähestyä ensim­mäi­senä jäsen­kaa­vake kourassa vaan aloittaa aivan taval­li­sista asioista. Voi puhua vaikka harras­tuk­sista. Juttelu johtaa usein siihen, että jäsenyyden voi ottaa luonte­vasti esille.

Suunta täytyy saada nousemaan.

Jäsenyyttä ei pidä tuputtaa, mutta kysyä kannattaa kerran ja toisenkin. Kolmas kerta on vielä ok, mutta sen jälkeen pitää antaa olla.

Liitty­misen jälkeen olisi pidet­tävä huolta, että ihmiset pysyvät liitossa eivätkä vain käväise jäseninä esimer­kiksi lakkoa­vus­tuksen takia. Eronneita on usein vaikea saada liitty­mään takaisin.

Yli-Mäenpään mielestä myös liitolla olisi tekemistä. Sen pitäisi uudistua ja kyetä reagoi­maan paremmin maailman muutok­seen. Esimer­kiksi tekoä­lyyn liittyviä työpaik­koja ei pitäisi päästää karkaa­maan Intiaan vaan saada ne Suomeen. Haaste on iso, mutta työpaikat niin tärkeitä, että Teolli­suus­liiton pitäisi tehdä niiden eteen kaikki voitavansa.

POLITIIKKA SYTYTTÄÄ, MUTTA EI KAIKKIA

Yli-Mäenpää sanoo, että halli­tuksen tekemät heiken­nykset työnte­ki­jöiden asemaan ovat aktivoi­neet työnte­ki­jöitä. Politiikka sytyttää osaa porukasta, mutta kaikki eivät siitä piittaa. Jutut riippuvat siitä, mihin pöytään menee istumaan.
Asentaja Pauliina Kiviniemi sanoo suoraan, ettei ole kiinnos­tunut politii­kasta vaan jättää sen niille, jotka syttyvät aiheesta.

– En seuraa politiikkaa. Se ei ole ollut ikinä mun sydäntä lähellä. Ymmärrän perus­asiat ja että kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta sitten on erikseen ne ihmiset, jotka ymmär­tävät politii­kasta tosi paljon.

Ajattelen liiton jäsenyyttä vähän kuin vakuu­tusta. On turvaa, jos jotain sattuu.

Kiviniemi korjaa rekkoja Wetteri Power Oy:llä Rovanie­mellä. Hän liittyi Teolli­suus­liit­toon jo työhar­joit­telun aikana jäsene­tujen takia. Myös tätä nykyä jäsenyyden syyt ovat käytännölliset.

– Ajattelen liiton jäsenyyttä vähän kuin vakuu­tusta. On turvaa, jos jotain sattuu.

Kivinie­melle ovat tärkeitä myös nuorten Teolli­suus­miitin kaltaiset tapah­tumat, joissa pääsee näkemään ihmisiä ja käymään uusissa paikoissa.

– En olisi käynyt esimer­kiksi Tahkolla, Kalajoella tai Syötteellä ilman näitä.

Myös vaasa­laiset Haja Khunti ja Robert Tuyis­hime kehuvat tapah­tumaa ja mahdol­li­suutta tavata muita liiton jäseniä.

– En olisi nähnyt tuntu­reita ja Pohjois-Suomea ilman tätä, sanoo Vaasassa Isoplus Suomi Oy:llä tuotan­to­työn­te­ki­jänä työsken­te­levä Khunti.

Tuyis­himen mielestä koulut­ta­jien ja muiden aktii­vien tiedot ja kokemukset ovat hyödyl­lisiä, eikä saman­laista tietoa saa muualta.

– Liiton jäsenten on hyvä tietää asioista, koska mitä vahvempia jäsenet ovat, sitä vahvempi liitto on, sanoo Suomen Suora­mai­nonta Oy:llä jakajana ja pääluot­ta­mus­mie­henä työsken­te­levä vaasa­lainen Tuyishime.

EHKÄ ENEMMÄN ENGLANTIA

Koulut­tajat käyttävät enimmäk­seen suomea, mutta vaihtavat tarpeen tullen englan­niksi. Haja Khunti ja Robert Tuyis­hime pitävät tapaa oikeana ja samalla hyvänä keinona oppia lisää suomea.

Tuyis­hime sanoo kuitenkin, että jotkut ulkomailta tulleet työnte­kijät voivat jättää osallis­tu­matta liiton toimin­taan kieli­muurin takia. He haluai­sivat ehkä olla mukana, mutta heidän suomensa ei ole niin vahvaa, että he ymmärtäisivät.

– Minusta tämä malli on hyvä, mutta ehkä liitto keksii keinoja, joilla vielä useampi voisi tulla mukaan, Tuyis­hime sanoo.