Piirros, jossa tonttulakkiin ja punaiseen takkiin pukeutunut robotti pyydystää perhosta haavilla. Takana on talvinen maisema, jossa on havupuita.

Ovatko humanoi­di­ro­botit uhka vai mahdol­li­suus? Päättäjät ohjaavat suuntaa

TEKSTI RIITTA SAARINEN
KUVITUS TUOMAS IKONEN

Humanoi­di­ro­botit eivät ole enää tieteis­fan­ta­siaa, vaan niitä saate­taan valmistaa pian teolli­sesti massa­tuot­teena. Tämä merkitsee suurta tekno­lo­gista ja yhteis­kun­nal­lista murrosta. Humanoi­di­ro­botit voivat parantaa tuotta­vuutta, mutta niistä voi aiheutua myös uuden­laisia riskejä. Kehityksen suunnan ratkai­sevat yhteis­kunnan päätökset.

Mitä ovat humanoi­di­ro­botit, joista ovat nousseet vauhdilla tekni­seen keskus­telun ytimeen?

Ne ovat ihmistä muistut­tavia robot­teja, jotka pystyvät liikku­maan, tarttu­maan, kommu­ni­koi­maan ja suorit­ta­maan tehtäviä osittain tai autono­mi­sesti tekoälyn avulla.

Tekoälyn nopea kehitys on heijas­tunut suoraan humanoi­di­ro­bot­tien kyvyk­kyys­ta­soon. Ensim­mäiset kaupal­liset mallit ovat jo nyt pilot­ti­käy­tössä teolli­suu­dessa ja logistiikassa.

Tulevai­suus­tut­kija Risto Linturi on pereh­tynyt niin tekoä­lyyn kuin robotiik­kaan. Häneltä on ilmes­tynyt tänä vuonna Kari Angerian kanssa tekoälyä käsit­te­levä kirja, minkä lisäksi hän on ollut mukana kirjoit­ta­massa eduskunnan tulevai­suus­va­lio­kunnan tilaamaa raporttia humanoi­di­ro­bo­teista. Nykyti­lan­netta ja tulevia vuosi­kym­meniä arvioiva raportti julkis­tet­tiin tänä syksynä.

– Katsoin juuri äsket­täin Elon Muskin esitystä Teslan yhtiö­ko­kouk­sesta. Siinä hän kertoi, että Tesla kokoaa edelleen humanoi­di­ro­bot­tien proto­tyyp­pejä laajalti käsityönä, mutta on jo raken­ta­massa teolli­suus­kompleksia, jonka ensim­mäisen tuotan­to­linjan on määrä valmistua ensi vuonna. Sen maksi­mi­ka­pa­si­teetti olisi miljoona robottia vuodessa, Linturi toteaa.

– Toinen linja valmis­tuisi vuonna 2027, ja silloin siellä voitai­siin valmistaa kymmenen miljoonaa humanoi­di­ro­bottia vuodessa. Tämä ei välttä­mättä kuulosta ihan realis­ti­selta. Mutta kehitys on joka tapauk­sessa hyvin nopeaa. On hyvä muistaa, että myös Applen valmis­tamaa iPhone-älypu­he­linta valmis­tet­tiin alussa käsityönä.

MALLIA KUVASTA JA VIDEOSTA

Linturin mukaan olennainen ominai­suus humanoi­di­ro­bo­tissa on se, että se pystyy opette­le­maan asioita näkemäs­tään kuvasta, videosta tai virtuaalimaailmasta.

– Puolet koko robotin monimut­kai­suu­desta liittyy käden toimin­taan. Ihmisen aivoista huomat­tavan suuri osa ohjaa käsiä. Lapsi opettelee ensim­mäiset ikävuodet käsien ja jalkojen toimintaa, kuten esimer­kiksi kuinka tarttua sormilla kanan­mu­naan. Se voi olla robotilla kömpelöä. Helpointa sille on käsitellä kiinteitä esineitä. Samoin kangas ja vaatteet ovat vaikeita materi­aa­leja, koska ne eivät liiku säännönmukaisesti.

Linturi uskoo, että sitten kun humanoi­di­ro­bot­teja aletaan valmistaa miljoo­nit­tain, niillä alkaa olla merki­tystä. Muutos ei tule vain yhdelle alalle, vaan kaikki muutokset ruokkivat toisiaan. Siinä syy, miksi humanoi­di­ro­bot­tien kehit­tä­mi­seen panos­te­taan nyt toden teolla erityi­sesti Yhdys­val­loissa ja Kiinassa.

Puolet koko robotin monimut­kai­suu­desta liittyy käden toimintaan.

Teolli­suu­dessa ja logis­tii­kassa humanoi­di­ro­botit sopivat Linturin mielestä paikkoihin, joissa valmis­te­taan lyhyitä sarjoja, sillä robotit ovat joustavia ja ne pystyvät siirty­mään helposti paikasta toiseen ja erotte­le­maan, lajit­te­le­maan, pakkaa­maan ja kerää­mään tavaraa linjoilla.

– Kaupan alalla humanoi­di­ro­bot­teja voisi käyttää esimer­kiksi hylly­tyk­sessä. Tehtaissa ne voivat toimia myös valvon­ta­teh­tä­vissä ja kerätä senso­reiden tuotta­maan mittaustietoa.

Linturi toivoisi, että Suomessa ja Euroo­passa oltai­siin paremmin ajan hermolla globaa­lissa tekno­lo­gi­sessa kehityk­sessä, joka menee eteen­päin huimaa vauhtia.

– Tässä nousee esiin paljon eettisiä kysymyksiä, joiden käsit­tely jää vähälle. Entä jos salai­suudet jäävät tyran­nian alle? Kuka valvoo ohjel­mis­to­päi­vi­tysten kehit­täjiä? Mikä on yksityi­syyden suoja ja kenen etiikan mukaan toimitaan?

Piirros, jossa robotti kokoaa toista robottia pöydän äärellä. Robotin edessä pöydällä on erilaisia osia ja kesken oleva robotin pää. Kokoajarobotilla on parta ja jouluisat vaatteet. Takana näkyy tumma seinä, jossa on korkeita ikkunoita.

TEKOÄLYN FYYSINEN ILMENTYMÄ

Projek­ti­tut­kija Frans Björk­roth on tutkinut humanoi­di­ro­bot­teja Turun kauppa­kor­kea­koulun Disrup­tio­la­bo­ra­to­riossa ja ollut mukana keskei­senä kirjoit­ta­jana eduskunnan tulevai­suus­va­lio­kunnan raportissa.

Julkaisua voidaan ajatella Björk­rothin mukaan työka­luna mahdol­li­sista kehitys­po­luista. Hollywoodin tietei­se­lo­ku­vissa robotit usein sekoavat ja ovat pahiksen roolissa, mutta näin yksioi­koista robot­tien käyttö ei ole.

– Humanoi­di­ro­bottia voidaan pitää tekoälyn fyysi­senä ilmen­ty­mänä. Ne pystyvät tulkit­se­maan ja tuotta­maan puhetta, minkä vuoksi niitä pystyy ohjaa­maan puheella. Ne pystyvät vaihta­maan myös itse akkunsa.

– Aikai­sem­masta robot­ti­aal­losta humanoi­di­ro­botit eroavat siten, että niitä ei tarvitse ohjel­moida aina erikseen. Ne pystyvät harjoit­te­le­maan ja oppimaan virheis­tään. Niillä on myös kyky kuvitella, miten joku tehtävä suori­te­taan, Björk­roth sanoo.

Halvimmat leluro­botit maksavat Björk­rothin mukaan nyt noin 6 000 dollaria, mutta oletuk­sena on, että ne tulevat maksa­maan tulevai­suu­dessa 10 000–40 000 dollaria. Mikäli ne saadaan toimi­maan laajasti erilai­sissa töissä, tuotannon skaalau­tuessa hinta voisi olla 20 000 dollarin luokkaa.

– Niitä voidaan käyttää erityi­sesti ihmiselle vaaral­li­sissa ympäris­töissä, vaikka tilan­teissa, joissa on havaittu tulipalo tai vuoto ydinvoi­ma­lassa. Sitten on sellaisia töitä ja ammat­teja, joihin ei taideta haluta niitä, kuten vaikka kätilö hoivapuolella.

– Humanoi­di­ro­bot­tien käyttöä täyden­ne­tään etäoh­jauk­sella, ainakin alussa. Paljon riippuu siitä, kuinka hyvin niitä osataan integroida. Työelä­mään voi syntyä kokonaan uusia tehtäviä, jotka liittyvät robotin ylläpi­toon, integraa­tioon, turval­li­suusau­di­toin­tiin sekä ihmisen ja robotin yhteis­työhön, suunnit­te­luun ja vastuuseen.

AUTONVALMISTAJAT KOKEILEVAT

Teolli­suuden aloista edellä­kä­vi­jöitä ovat auton­val­mis­tajat, joista humanoi­di­ro­bot­teja kehit­tävät ja kokei­levat Teslan lisäksi muun muassa BMW, Mercedes-Benz, Toyota ja Hyundai. Autoteol­li­suus on aina ottanut käyttöön nopeimmin uuden tekno­lo­gian ja työtavat.

– Humanoi­di­ro­botit voivat tarkoittaa valtavaa loikkaa tuotta­vuu­dessa, jos niitä pystyy käyttä­mään monipuo­li­sesti. Mutta niihin liittyy myös monen­laisia riskejä, esimerk­kinä tulon­jaon polari­saatio ja tekno­lo­ginen riippu­vuus isoista globaa­leista toimi­joista, Björk­roth näkee.

– Lisäksi niissä yhdis­tyvät fyysisen ja kyber­maa­ilman riskit, kuten tieto­turva, hakke­rointi ja muu rikol­linen toiminta. Kuka valvoo humanoi­di­ro­bot­teja ja kuka omistaa niiden keräämän datan?

Humanoi­di­ro­botit voivat tarkoittaa valtavaa loikkaa tuotta­vuu­dessa, jos niitä pystyy käyttä­mään monipuolisesti.

Björk­rothin mukaan ihmisen kaltaiset robotit yleis­tyvät palve­luissa, mikä muuttaa läsnä­olon malleja. Ihmiset sanovat messuilla mielel­lään käsipäivää humanoi­di­ro­bo­tille tai auttavat Alepan robotin ylös lumesta, mutta niistä ei haluta liian ihmis­mäisiä. Silloin mennään oudolle alueelle, mikä aiheuttaa pelkoa.

– Raportin signaalit ja analyysit eivät anna varsi­naista ennus­tetta, vaan kartan polkuja. Mikään ei ole kiveen hakattua. Kaikki riippuu niistä valin­noista, mitä tehdään nyt.

PERHOSEN SIIPI RÄPSÄHTÄÄ

Teolli­suus­liiton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttilan mukaan Teolli­suus­liiton jäsenet suhtau­tuvat myöntei­sesti digita­li­saa­tioon, robot­teihin ja automaatioon.

Enemmistön mielestä tekno­lo­gian kehitys vähentää työn fyysistä kuormit­ta­vuutta. Lisäksi koetaan, että se kasvattaa tuotta­vuutta, tekee työstä aiempaa kiinnos­ta­vampaa ja parantaa työturvallisuutta.

Teolli­suus­liitto kysyy jäsenis­töl­tään säännöl­li­sesti uuden tekno­lo­gian käytöstä työssä. Vuoden 2023 jäsen­tut­ki­muk­seen vastasi lähes 22 000 jäsentä.

– Mutta korvaako humanoi­di­ro­botti missä määrin ihmisen tekemää työtä? Sitä on vaikea sanoa. Pidän robot­tien fyysisiä kyvyk­kyyksiä ja taitoja vielä rajal­li­sina, sillä tekoäly tietää siitä, mikä on mennyttä ja kasaa niistää toden­nä­köi­syyk­sistä skeemoja ja laskelmia, mutta miten se osaa ennakoida, pohtii Anttila.

Vanhemmat työnte­kijät ovat huolis­saan työtahdin kiris­ty­mi­sestä ja toimintahäiriöistä.

– Onko se vähän saman­laista kuin talouden ennus­ta­minen, mikä on vaikeaa? Kun jo yksi henkilö, kuten Trump saattaa silmän­rä­päyk­sessä muuttaa kaiken. En usko, että kone ennakoi sen paremmin kuin ihminen­kään erilaisia yhteis­vai­ku­tuksia ja niiden seurauksia. Kaikkea ei vaan pysty ennakoimaan.

Anttila nostaa esiin perhosen siipi ‑efektin. Tämän kaaos­teo­reet­tisen mallin mukaan pienikin muutos tai häiriö voi aikaan­saada suuria vaiku­tuksia. Kun perhosen siipi räpsähtää, voi se synnyttää ennus­ta­mat­toman myrskyn maapallon toisella puolella.

TOIMINTAHÄIRIÖT HUOLETTAVAT

– Teolli­suus­ro­botit kykenevät tekemään tänä päivänä jo monen­laisia töitä. Ne hitsaavat, leikkaavat, maalaavat, kokoavat, purkavat, nostavat, pakkaavat, mittaavat, lajit­te­levat, varas­toivat, annos­te­levat ja poraavat, Anttila luettelee.

– Teolli­suus­liiton aloilla tehdään töitä muual­lakin kuin siisteissä sisäti­loissa. Pärjää­vätkö humanoi­di­ro­botit fyysi­sesti raskaissa ulkotöissä esimer­kiksi telakalla tai metsässä tai eläinten kanssa navetassa tai tallilla? Kestä­vätkö niiden akut kylmyyttä ja kosteutta tai nivelet jäätyvää loskaa?

Oma asiansa on työn kelvol­linen jälki. Ammat­ti­tai­toisen työntekijän materi­aa­li­tie­tä­mystä, käsityö­läi­syyttä ja hiljaista tietoa voi olla vaikea mallintaa.

Anttilan mukaan humanoi­di­ro­bot­tien myötä kasvaisi myös työn vaati­vuus. Monesta tuotan­to­työn­te­ki­jästä tulisi silloin operaat­tori, valvoja tai ohjel­moinnin avustaja. Siinä tarvi­taan uuden­laista osaamista ja koulu­tusta. Vaati­vamman työn pitäisi nostaa myös palkkoja.

– Tuotan­to­työn­te­ki­jöistä etenkin nuorimmat ja miehet näkevät tekno­lo­gian tekevän työnteosta kiinnos­ta­vampaa. Samalla tarve erikois­tu­nee­seen koulu­tuksen kasvaa. Vanhemmat työnte­kijät ovat huolis­saan työtahdin kiris­ty­mi­sestä ja toimin­ta­häi­riöistä. Suurimmat pelot työn menetyk­sestä on vanhem­milla naisilla, jotka työsken­te­levät esimer­kiksi kokoonpanossa.

Anttila ei kuiten­kaan usko muutoksen tapah­tuvan kovin nopeasti. Robotti-inves­toinnit vaativat yrityk­siltä paljon resurs­seja ja sitä, että tuotantoa ylipäänsä kannattaa tehostaa lisään­ty­neen kysynnän vuoksi. Humanoi­di­ro­bot­teihin liittyy lisäksi vielä paljon avoimia kysymyksiä alkaen tuotan­to­sa­lai­suuk­sien siirty­mi­sestä riski­nar­vioin­tiin ja vastuuseen virheistä.