Piirroksessa joukko ihmisiä odottaa pysäkillä bussia. Bussipysäkin kyltissä on vuosiluku 2026. Lähestyvän bussin valot näkyvät horisontissa.

Odotettu talous­kasvu häämöttää – ”Teolli­suuden monipuo­lis­tu­mi­seen on aito mahdollisuus”

TEKSTI TIIA KYYNÄRÄINEN
KUVITUS ERIC LERAILLEZ
KUVAT VEIKKO SOMERPURO JA EEVA ANUNDI

Talous­kasvu jäi odotettua heikom­maksi vuonna 2025. Teolli­suus­liiton asian­tun­tijat uskovat, että vuonna 2026 kasvu ja inves­toinnit käynnis­tyvät, mutta työttö­myys ei vielä hellitä.

Taas odote­taan. Kun vuosi vaihtui vuodesta 2024 vuodeksi 2025 yritykset, ekono­mistit ja muut talouden asian­tun­tijat odottivat, että Suomen talous­kasvu käynnistyy kunnolla, inves­toinnit lisään­tyvät ja kulut­tajat alkavat taas kuluttaa. Toisin kävi.

Vuoden 2025 kuuden ensim­mäisen kuukauden aikana Suomen kansan­ta­lous kasvoi vain hieman vuotta aiempaan verrat­tuna. Teolli­suus­tuo­tanto on syksyn kuluessa jopa hieman laskenut. Työlli­syys­ke­hitys on ollut vielä lohdut­to­mampi: työttö­myy­saste pyörii kymme­nessä prosen­tissa. Suomen työlli­syys­ti­lanne on yksi EU-alueen heikoimmista.

– Valitet­ta­vasti on sanot­tava melkein samoilla sanoilla kuin viime vuonna tähän aikaan, että kasvua odote­taan. Sitä on saatu hieman, mutta odotukset olivat vuoden alussa korkeam­malla, Teolli­suus­liiton pääeko­no­misti Timo Eklund analysoi.

– Selkeää käännettä emme ole nähneet. Tilanne on kuin Helsingin talvissa nykyään – nollan asteen molemmin puolin pyöri­tään ja liukasta on.

KULUTUSHALUT HIIPUIVAT

Syyt Suomen talouden heikkoon esityk­seen ovat moninaiset. Talouden epävar­muus­te­ki­jöiltä ei ole säästytty tänäkään vuonna. Korona ja Venäjän hyökkäys­sota Ukrai­naan ovat siirty­neet taaem­maksi ja Yhdys­val­tain presi­dentti Donald Trumpin tulli­pul­lis­telut nousseet esille.

Vaikka Yhdys­vallat on saanut sovittua tulli­kiis­to­jaan monien maiden ja EU:n kanssa, sopimusten yksityis­kohdat ovat monilta osin avoinna. Vallit­seva epävar­muus jarruttaa edelleen yritysten investointipäätöksiä.

Tilanne on kuin Helsingin talvissa nykyään – nollan asteen molemmin puolin pyöri­tään ja liukasta on.

Suomessa epävar­muus on vaikut­tanut kulut­ta­jiin. Suuria kulutus­ha­luja ei ole, kun epävar­muutta on ilmassa paljon, sosiaa­lisia ja talou­del­lisia turva­verk­koja on poliit­tisin toimin heiken­netty ja ostovoi­makin on heikentynyt.

– Maail­malta tulevat ulkoiset tekijät epävar­muuk­si­neen ja sisäiset, kulutus­ha­lujen rajoit­ta­mi­seen vaikut­ta­neet tekijät ovat yhdessä pitäneet Suomen talous­kasvun vaisuna, Eklund sanoo.

Piirroksessa joukko bussipysäkillä olevia ihmisiä viittoo lähestyvää bussia pysähtymään. Sää on synkän sateinen. Bussipysäkin kyltissä lukee vuosiluku 2026.

PITKÄAIKAISTYÖTTÖMYYS VAIN KASVAA

Kulut­ta­jien kulutus­ha­luja on vienyt myös umpisurkea työlli­syys­ti­lanne. Ne, joilla on töitä, pitävät työpai­kois­taan kiinni kynsin ja hampain. Työttömiä tulee kuitenkin jatku­vasti lisää. Kuntien työlli­syys­pal­ve­luissa oli lokakuun lopussa lähes 314 000 työtöntä työnhakijaa.

Teolli­suus­liiton jäsenistä työttö­mänä oli yli 5 200 henkeä lokakuun lopussa. Määrä on toki laskenut vuoden alun kuukausiin ja vuoden takai­seen verrat­tuna, mutta kesän kuluessa lasku on tasaan­tunut. Myös kokoai­kaiset lomau­tukset ovat vähen­ty­neet selvästi vuoden mittaan.

Teolli­suus­liiton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttilan mukaan erityisen huoles­tut­tavaa Suomen työlli­syys­ke­hi­tyk­sessä on ollut se, että pitkä­ai­kais­työt­tö­mien määrä on kasvanut kuukausi kuukau­delta. Vähin­tään vuoden yhtäjak­soi­sesti työttö­mänä olleita oli Suomessa lokakuun lopussa yli 132 000 henkeä. Näistä lähes puolella työttö­myys on kestänyt yli kaksi vuotta.

– Tämä koskee työnte­ki­jöitä koulu­tus­taus­tasta riippu­matta. Matala koulu­tus­taso altistaa pitkä­ai­kais­työt­tö­myy­delle, mutta nyt joukossa on paljon korkeasti koulu­tet­tu­jakin, Anttila sanoo.

– Osin tilanne liittyy itsetuo­tet­tuun raken­ne­muu­tok­seen erityi­sesti julki­sella sekto­rilla, mutta kyllä siihen liittyvät myös työn uudel­leen organi­sointi ja digita­li­saatio teolli­suu­dessa. Pidän Orpon-Purran halli­tuksen leikkauksia väärin mitoi­tet­tuna ja väärin ajoitettuna.

Piirrok­sessa joukko ihmisiä juokseen pois ajavan bussin perässä. Bussissa on kyydissä ihmisiä.

PURKAUTUUKO INVESTOINTIPATO?

Kaiken synkkyyden keskellä valokin jo pilkottaa. Teolli­suu­dessa uusien tilauk­sien arvo on kasvanut vuoden aikana. Tilas­to­kes­kuksen mukaan syyskuussa metal­li­teol­li­suu­dessa uusien tilausten arvo kasvoi eniten, 5 prosenttia vuotta aiemmasta.

Pääeko­no­misti Timo Eklundin mukaan korkojen lasku sekä hinta­hei­lunnan asettu­minen tukevat yritysten inves­toin­ti­ha­luk­kuutta maail­man­laa­jui­sesti. Tämä on myönteinen asia suoma­lai­sille, inves­toin­ti­tuot­teita tuotta­ville teollisuusyrityksille.

Myös suoma­lais­yri­tyk­sissä on paljon inves­toin­teja vähin­täänkin suunnit­teilla. Monet inves­toin­neista on vieläpä aloilla, joilla on voima­kasta kysyntää, kuten puolus­tus­teol­li­suu­dessa tai vihreässä siirtymässä.

– Kiinnos­tuk­sella odotan, toteu­tu­vatko suunni­tellut inves­toinnit. On oikeasti mahdol­li­suus, että teolli­suuden tuotanto monipuo­listuu ja saadaan uusia tuotteita ja työpaikkoja.

Eklund listaa kiinnos­tavia uusia hankkeita, kuten Porin räjäh­dy­sai­ne­tehdas ja akkutehdas Kotkassa. Nämä ovat esimerk­kejä uusista työpai­koista, jotka eivät uhkaa vanhoja työpaikkoja.

– Oleel­lisia kysymyksiä ovat nyt, pystym­mekö hyödyn­tä­mään monilla aloilla tulleen tekno­lo­gisen kehityksen toimi­viksi tuotteiksi ja saammeko hyödyn­nettyä poikkeuk­sel­lisen onnis­tu­neen energia­po­li­tiik­kamme. Tällä hetkellä meillä on saata­villa paljon edullista ja puhdasta energiaa ja meillä on hyvä siirto­verkko sitä siirtä­mään ympäri Suomen.

Suomen Pankin syyskuisen ennus­teen mukaan Suomen kansan­ta­lous nytkähtää kunnolla käyntiin vuonna 2026. Pankki ennustaa talouden kasvavan 1,3 prosenttia vuonna 2026 ja 1,7 prosenttia vuonna 2027.

Piirroksessa joukko ihmisiä nousee pysähtyneen bussin kyytiin. Bussin keulan näyttötaululla on vuosiluku 2026.

TYÖLLISTYVÄTKÖ TYÖTTÖMÄT?

Teolli­suuden hyvistä näkymistä huoli­matta työlli­syy­teen ei ole vielä näköpii­rissä voima­kasta helpo­tusta. Työ- ja elinkei­no­mi­nis­teriö ennustaa, että työttö­myy­saste pysyy yli 9 prosen­tissa vuonna 2026. Vasta vuonna 2027 työttö­myys hellit­täisi selvemmin.

Tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila uskoo, että vasta syksyllä 2026 nähdään selvempää työlli­syyden parantumista.

– Veikkaan, että vielä alkuvuonna 2026 työttö­myy­saste nousee ja lähen­telee kymmentä prosenttia. Sitten syksyllä työlli­syys voi parantua, mutta vain, jos teolli­suus­tuot­teiden vienti alkaa kunnolla vetää ja inves­toinnit käynnis­tyvät. Myös palve­lujen ja muiden kulutus­tuot­teiden menekki virkistyy, kun useamman työti­lanne kohentuu.

Pitkä­ai­kais­työt­tö­myys pysyy kuitenkin huole­nai­heena edelleen. Uusia työpaik­koja voisi odottaa syntyvän uusille teolli­suuden aloille, mutta Anttilan mielestä ei ole miten­kään varmaa, että esimer­kiksi teolli­suus­liit­to­laiset pitkä­ai­kais­työt­tömät löytäi­sivät töitä. Useasti osaaminen, ikä ja osatyö­ky­kyi­syys verot­tavat ihmisten pääsyä töihin.

Kiinnos­tavaa on nyt nähdä, palkkaa­vatko yritykset työttö­mänä olevia ammat­ti­laisia vai tuodaanko korvaavaa työvoimaa ulkomailta.

Ihmetystä Anttilan mukaan herättää myös se, että tänä syksynä aiempaa useam­malle teolli­suus­liit­to­laisten ammat­tia­loille on pyydetty lausuntoa saata­vuus­har­kin­nasta. Tämä tarkoittaa, että yritykset voisivat palkata työnte­ki­jöitä EU:n ulkopuo­lelta. Saata­vuus­har­kin­nalla pyritään tukemaan jo työmark­ki­noilla olevien työttö­mien työnha­ki­joiden työllistymistä.

– Yleensä lausun­to­pyyn­töjä tulee puoli­vuo­sit­tain muuta­malta alueelta, mutta nyt niitä tuli 15 alueelta. Ulkomaista työvoimaa halutaan palkata useille ammat­tia­loille, teolli­suus­liit­to­laisten aloista etenkin metalli‑, maatalous‑, puutarha- ja autoa­loille, Anttila sanoo.

Työvoi­ma­pu­lasta puhuminen herättää kummas­tusta, kun tilastot avoimista työpai­koista ja työttö­mien määrästä kertovat täysin päinvas­taista tarinaa.

– Tilanne on risti­rii­tainen. Työnha­ki­joita voi alueella olla kymmeniä tai muutama sata, mutta alalla ei ole ilmoi­tettu olevan työpaik­koja jopa vuosiin. Miten silloin voidaan puhua työvoi­ma­pu­lasta? Lisäksi herättää huolta, että kun ihmisiä tuodaan ulkomailta, tunte­vatko he suoma­laista työelämää, työeh­toja ja oikeuk­siaan, Anttila kysyy.

– Kiinnos­tavaa on nyt nähdä, palkkaa­vatko yritykset työttö­mänä olevia ammat­ti­laisia vai tuodaanko korvaavaa työvoimaa ulkomailta. Epäilen, että keskus­telu harmaasta talou­desta ja työnte­ki­jöiden riistosta saa jatkoa ensi vuonnakin.

Piirroksessa bussi ajaa pois päin katsojasta. Takana sää on synkän sateinen. Edessä häämöttää auringonvalo.

Kohti kolmen T:n eduskuntavaaleja

Runsas vuosi on aikaa. Huhti­kuussa 2027 järjes­te­tään seuraavat eduskun­ta­vaalit, mutta puolueiden vaalityö käynnistyy vuoden 2026 puolella.

Politiikkaa tiiviisti seuraavat yliopis­to­tut­kijat ovat melko yksimie­lisiä siitä, että seuraa­vien vaalien ympärillä käytävää keskus­telua hallit­sevat kolme isoa teemaa: talous, terveys ja turvallisuus.

Yliopis­to­tut­kija, dosentti Jenni Karimäki Itä-Suomen yliopis­tosta ennakoi, että talous ohjaa keskus­telua monin tavoin. Näin se oli myös ennen vuoden 2023 eduskuntavaaleja.

– Talous tulee olemaan keskus­telun iso kehys, jonka sisällä monia muita teemoja käsitel­lään, Karimäki uskoo.

Iso teema tämän sisällä on julkisen talouden velkaan­tu­minen. Puhutaan siitä, millä keinoilla puolueet olisivat velkaan­tu­mista taittamassa.

Talous tulee olemaan keskus­telun iso kehys.

Karimäki toivoo, että velka­kes­kus­te­lussa puhut­tai­siin nimeno­maan keinoista, ei yksis­tään sopeut­ta­misen tarpeista tai kokoluo­kasta, kuten kävi viime vaaleissa. Perus­teltua toivetta tukee syksyllä eduskun­ta­puo­lueiden välillä syntynyt sopu julkisen talouden velka­jar­rusta, jolla pyritään rajoit­ta­maan Suomen velkaan­tu­mista. Vain vasem­mis­to­liitto jättäytyi sovun ulkopuolelle.

– Yleinen talous­kehys, jossa ylimää­räistä jaettavaa ei ole, ohjaa myös keskus­telua sote-palve­luista ja puolus­tus­po­liit­ti­sista hankinnoista.

Suomi on Nato-jäsenyy­tensä myötä sitou­tunut inves­toi­maan vähin­tään viisi prosenttia brutto­kan­san­tuot­tees­taan puolus­tuk­seen ja turval­li­suu­teen. Inves­toin­neista vähin­tään 3,5 prosenttia olisi käytet­tävä puolus­tus­me­noihin ja 1,5 prosenttia turvallisuuteen.

Karimäki toivoo keskus­telua 1,5 prosentin käyttä­mi­sestä. Katse kääntyy muun muassa keskus­ta­puo­lu­ee­seen, joka on perin­tei­sesti ajanut voima­kasta aluepolitiikkaa.

– On kiinnos­tavaa nähdä, millaisia avauksia puolueilla on tuon puolen­toista prosentin käyttä­mi­sestä nimeno­maan alueel­lisen kehit­tä­misen näkökulmasta.

Sisätiloissa oleva henkilö katsoo kameraan, hän näkyy vyötäröstä ylöspäin. Takana nakyy kaide ja pylväs.
Yliopis­to­tut­kija Jenni Karimäki arvioi, että julkinen velkaan­tu­minen on iso keskus­te­lu­naihe tulevissa eduskun­ta­vaa­leissa. KUVA VEIKKO SOMERPURO

ONKO VUOROSSA SINIPUNAHALLITUS?

Kanna­tus­mit­tausten perus­teella pääop­po­si­tio­puolue SDP on käymässä vaali­tais­toon selvässä johtoa­se­massa. Tilanne on hieman saman­lainen kuin ennen vuoden 2023 vaaleja, jolloin kokoomus oli kanna­tus­mit­tauk­sissa selvä ykkönen.

Politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopiston Eurooppa-tutki­muksen keskuk­sesta kuitenkin muistuttaa, että aivan kuten viime vaaleissa ja aiemminkin kärki­puo­lueiden kanna­tuserot usein tasoit­tuvat vaaleja lähestyttäessä.

– Suomessa puolueiden kannatus menee vaaleissa heilu­ri­liik­keenä. Opposi­tio­puo­lueet nousevat, kun taas halli­tus­puo­lueet usein kärsivät, Vuorelma sanoo.

– Tällä hetkellä, kun Suomen talous­ti­lanne on huono, turval­li­suus­ti­lanne heikko ja sote-uudis­tuksen vaiku­tuk­sis­takin on paljon kriit­tistä sanot­tavaa, ihmiset haluavat nähdä jotain uutta ja sitä haetaan oppositiopuolueista.

Vuorelman mukaan tällä hetkellä poliit­tisten vaikut­ta­jien ja elinkei­noe­lämän keskuu­dessa vallitsee näkemys, että seuraava hallitus muodos­te­taan SDP:n ja kokoo­muksen ympärille.

– Näissä piireissä on tehty hiljat­tain asiasta kysely­tut­ki­musta. Näyttäisi siis siltä, että olisimme liuku­massa taas vasem­misto-oikeisto ‑yhteis­työn suuntaan.

Henkilö nojaa kiviseinään ja katsoo kameran ohi yläviistoon.
Politiikan tutkija Johanna Vuorelma kertoo, että Suomessa puolueiden kannatus vaihtelee vaaleissa heilu­ri­liik­keen tavoin. KUVA EEVA ANUNDI

Tällä hetkellä näyttää, että perus­suo­ma­laiset ovat saaneet kantaa kritiikin nykyhal­li­tuksen toimin­nasta. Mutta tämä ei ole miten­kään kiveen hakattua. Kuten aiemmat vaalit ovat osoit­ta­neet, perus­suo­ma­laiset ovat juuri eduskun­ta­vaa­leissa onnis­tu­neet tekemään huimia loppukirejä.

Vuorelma ei usko, että mikään ulkopuo­linen, valtiol­linen uhkate­kijä rikkoisi seuraa­vien eduskun­ta­vaa­lien vaalia­se­telmia merkit­tä­västi. Tällainen uhka olisi enemmänkin puolueita yhdis­tävä kuin hajot­tava tekijä.

Sen sijaan maahan­muut­toon, ympäris­töön tai ilmas­toon liittyvät kysymykset voivat olla teemoja, jotka voisivat aiheuttaa epäva­kautta puolueiden välille myös Suomessa.

Ihmiset haluavat nähdä jotain uutta ja sitä haetaan oppositiopuolueista.

Vuorelma sanoo olevansa huolis­saan erityi­sesti maahan­muut­toon liitty­vistä kysymyk­sistä. Euroo­passa poliit­tinen liikeh­dintä maahan­muuton ympärillä on voima­kasta ja teema repii rikki puolueiden yhteistyöhaluja.

– Suomessa yhdis­telmä on vaikea, sillä me tarvit­semme maahan­muuttoa alhaisen synty­vyyden paikkaa­mi­seksi, mutta toisaalta meillä on korkea työttö­myys, Vuorelma sanoo.

– Pienikin maahan­muut­toon liittyvä kohu vaalien alla on poliit­tista polttoai­netta ja herättää helposti tunteita. Tällainen voi viedä turhaan kaiken huomion.

LUE MYÖS:

Riku Aalto: ”Jäsen­määrän kasvat­ta­minen on keskeinen painopis­teemme” (Tekijä 15.12.2025)