SSAB lait­toi Raahen teräs­teh­taan suun­ni­tel­mia uusiksi – ”Erikois­tuot­teet ovat vahvuutemme”

Ruot­sa­lai­nen teol­li­suus­kon­serni SSAB kertoi 4.11.2025 tule­vista suun­ni­tel­mis­taan. Näillä näky­min Raahen teräs­teh­taalle ei ole tulossa saman­laista miljar­dien inves­toin­tia kuin Luula­jaan, jossa on raken­teilla fossii­li­va­paa mini­mill-nimellä tunnettu terästehdaskokonaisuus.

Yhtiö kertoo raken­ta­vansa Raaheen uuden fossii­li­va­paan valo­kaa­ri­su­la­ton aikai­sin­taan Luula­jan inves­toin­nin valmis­tut­tua. Luula­jan mini­mill on valmis­tu­massa vuonna 2029. Raahessa nykyi­set masuu­nit ja koksaamo ollaan sulke­massa uuden valo­kaa­ri­su­la­ton valmis­tu­mi­sen jälkeen.

Raahen teräs­teh­taan pääluot­ta­mus­mies Jarkko Uusi­pul­kamo kertoo, että työn­te­ki­jät ovat otta­neet uudet linjauk­set vastaan rauhal­li­sesti. Tehtaan tuotan­nossa on noin 1 900 työntekijää.

– Uusi sulatto ei tule työl­lis­tä­mään kaik­kia. Siinä mielessä päätös on hankala. Se kuiten­kin turvaa loppu­pään töitä, Uusi­pul­kamo sanoo.

Loppu­päällä tarkoi­te­taan tehtaan kuuma­vals­saa­moa, jossa valmis­te­taan teräs­le­vyjä ja ‑kela­tuot­teita. Näillä näky­min Raahen toiminta on jatkossa painot­tu­massa entistä vahvem­min erikois­te­räk­siin ja ‑tuot­tei­siin.

– Vals­saamo on hyvässä kunnossa. Siellä pystymme teke­mään erikois­tuot­teita ja pieniä eriä. Se on meidän vahvuu­temme. Täällä on tieto­taito ja lait­teisto, Uusi­pul­kamo sanoo.

KESKUSTELUYHTEYDET AUKI

Raahen suun­ni­tel­mien yksi­tyis­koh­dista tai mitta­kaa­vasta ei ole vielä tietoa, joten tule­via vaiku­tuk­sia työpaik­ko­jen määrään on vaikea arvioida. Tois­tai­seksi jatke­taan vanhalla mallilla.

– Alku­pään tuotan­nosta täytyy pitää huolta joitain vuosia. Se vaatii kunnos­sa­pi­toin­ves­toin­teja, Uusi­pul­kamo sanoo.

Vals­saamo on hyvässä kunnossa. Siellä pystymme teke­mään erikois­tuot­teita ja pieniä eriä.

SSAB päätti Luula­jan 4,5 miljar­din euron inves­toin­nista huhti­kuussa 2024. Tuol­loin Raahe oli inves­toin­nin toinen vaih­toehto. Uusi­pul­kamo kertoo, että työn­te­ki­jät piti­vät päätöstä Suomi-Ruotsi ‑otte­lun tappiona.

– Asia puhutti paljon, mutta se laan­tui nopeasti. Perin suoma­lai­sesti alet­tiin miet­tiä, että ei se mini­mill niin hyvä asia olisi ollut­kaan. Se pyörii paljon pienem­mällä henki­lös­tö­mää­rällä. Perin­tei­nen vals­saus­tek­no­lo­gia voi olla työpaik­ko­jen kannalta parempi.

SSAB on julki­suu­dessa koros­ta­nut, että Raahen tehdas on tärkeä osa yhtiön tule­vai­suutta. Raahessa valmis­te­taan jatkos­sa­kin raaka-aineet jatko­ja­los­tuk­seen SSAB:n toimi­pai­koille Hämeen­lin­naan, Pulk­ki­laan ja Oulaisiin.

Pääluot­ta­mus­mies kertoo, että yrityk­sessä on avoin ja keskus­te­leva ilmapiiri.

– Ei tarvitse lukea lehdestä, mitä tapah­tuu, kun on avoi­met välit. Olen nukku­nut yöt hyvin sen perus­teella, mitä tiedän, Uusi­pul­kamo sanoo.

POLITIIKKA OHJAA TERÄSTÄ

Teol­li­suus­lii­ton pääe­ko­no­misti Timo Eklund kertoo, että maail­man teräs­teol­li­suu­dessa eletään selkeää ylituo­tan­non aikaa.

– Varsin­kin Kiina on raken­ta­nut jos jonkin­lai­sia teräs­lai­tok­sia, Eklund sanoo.

Teräk­sen tuotanto on tärkeää teol­li­suus­maille ja sellai­siksi pyrki­ville valtioille. Uusia laitok­sia perus­te­taan poliit­ti­silla päätök­sillä ja vanhoja pide­tään toimin­nassa esimer­kiksi työt­tö­myy­den pelossa.

– Pohjois­mai­den ulko­puo­lella Euroo­passa on tosi huono­kun­toi­sia ja tehot­to­mia laitok­sia. Valtiot ja paikal­lis­hal­lin­not käyt­tä­vät kaikki kons­tit, että tuotan­not jatkui­si­vat, Eklund sanoo.

Kiina­lai­sen ylituo­tan­non ja Yhdys­val­to­jen tullien takia teräk­sen vienti- ja tuon­ti­suun­nat ovat olleet muutoksessa.

– Teräs liik­kuu maail­malla ja virtauk­set muut­tu­vat poliit­tis­ten päätös­ten perus­teella. Nyt reitit ovat olleet Euroop­paan päin, Eklund sanoo.

Helpo­tusta on kuiten­kin luvassa euroop­pa­lai­selle tuotan­nolle, sillä Euroo­pan unioni on vuoden 2026 puoli­vä­lissä korot­ta­massa omia teräs­tul­le­jaan ja pienen­tä­mässä tuontikiintiöitä.

– Kysy­mys ei ole protek­tio­nis­mista, vaan nämä ovat toimia, jotka kompen­soi­vat mark­ki­noi­den toimin­nan vaja­vai­suuk­sia, Eklund sanoo.

EPÄVARMUUKSIA ILMASSA

Euroo­pan unio­nin pääs­tö­kaup­pa­jär­jes­tel­män tavoit­teena on vähen­tää kasvi­huo­ne­pääs­töjä ilman, että yrityk­set karkaa­vat alueille, jossa pääs­töjä rajoi­te­taan vähemmän.

Perin­tei­nen teräs­teol­li­suus tuot­taa merkit­tä­vän osan hiili­diok­si­di­pääs­töistä, joten euroop­pa­lai­nen pääs­tö­kaup­pa­jär­jes­telmä ja sen kehi­tys ovat ydin­ky­sy­myk­siä teräsyhtiöille.

Raahen teräs­teh­taan osuus Suomen hiili­diok­si­di­pääs­töistä on noin 7 prosent­tia. EU:n tavoit­teena on, että vuonna 2030 kasvi­huo­ne­pääs­töjä on vähen­netty 62 prosent­tia verrat­tuna vuoden 2005 tasoon.

Ilmai­sia pääs­tö­oi­keuk­sia on myön­netty teol­li­suu­de­na­loille, joiden on pelätty pois­tu­van pääs­tö­kau­pan kustan­nus­ten takia. Ilmai­set oikeu­det ovat kuiten­kin pois­tu­massa vuoteen 2034 mennessä.

Vihreän siir­ty­män hank­keet eivät rahoi­tuk­sel­li­sesti ole enää niin kuumaa kamaa kuin jokin aika sitten.

Eklund arvioi, että EU:n ongel­mana on ollut tehty­jen päätös­ten avaa­mi­nen ja muut­ta­mi­nen. Näin ollen ilmas­to­ta­voit­teet­kaan eivät näytä kiveen hakatuilta.

– Jos aletaan paki­tella, elin­kei­noe­lämä ja sidos­ryh­mät hais­ta­vat, että on pelin paikka: josko heitä­kin koske­viin päätök­siin saatai­siin muutoksia.

Eklun­din mukaan SSAB:n stra­te­gian muutos voi tarkoit­taa, että aiempi stra­te­gia ei ole enää toimiva tai rahaa ei ole tulossa sisään yhtä paljon kuin on suun­ni­teltu. Luula­jan mini­mill-tehtaan valmis­tu­mi­nen on lykkään­ty­nyt jo vuodella alku­pe­räi­sestä aikataulusta.

– Vihreän siir­ty­män hank­keet eivät rahoi­tuk­sel­li­sesti ole enää niin kuumaa kamaa kuin jokin aika sitten. Kaikilla hyvil­lä­kään tari­noilla ei saa puhut­tua miljar­deja pääomamarkkinoilta.

Myös teräk­sen raaka-aineena käyte­tyn rauta­sie­nen saata­vuu­teen liit­tyy Eklun­din mukaan epävar­muuk­sia. Tämä­kin voi hillitä intoa jätti-investointeihin.

JOUSTAVA TUOTANTO TYÖLLISTÄÄ

Epävar­muuk­sista huoli­matta SSAB on edel­leen tuotan­to­lai­tok­sil­taan ja tehok­kuu­del­taan maail­man teräs­yh­tiöi­den kärkipäässä.

– SSAB nostaa vaikeasti tuotet­ta­vien ja kallii­den erikois­te­räk­sien osuutta tuotan­nos­saan, mikä on posi­tii­vi­nen juttu. Niissä yhtiö on ollut jo ennes­tään vahvoilla, Eklund sanoo.

Raahen tehtaan rooli näyt­tää olevan tule­vai­suu­dessa jous­ta­vampi ja moni­puo­li­sempi verrat­tuna Luula­jaan raken­net­ta­vaan minimill-tehtaaseen.

– Yrityk­sessä on katsottu, että kahta kankeaa ison tuotan­non yksik­köä ei ole järke­vää rakentaa.

Maksi­maa­li­nen inves­toin­tien euro­määrä ei vält­tä­mättä tarkoita maksi­maa­lista työpaik­ko­jen määrää.

Raahen työpaik­ko­jen kannalta tämä stra­te­gia voi olla hyvä­kin asia.

– Jous­ta­vampi ja korkeam­man hinta­luo­kan tuotanto on tonnia kohti työl­lis­tä­väm­pää, Eklund sanoo.

SSAB:n mukaan Raaheen suun­ni­tel­lut inves­toin­nit ovat saman kaltai­sia kuin yhtiön Oxelö­sun­din tehtaalla Ruot­sissa, jossa valo­kaa­ri­uu­niin on inves­toitu noin 560 miljoo­naa euroa.

Raahen tule­van inves­toin­nin euro­mää­rästä ei tässä vaiheessa ole tietoa, mutta Raahen tehtaan suurem­man koon takia inves­toin­nis­ta­kin enna­koi­daan suurem­paa kuin Oxelösundissa.

– Maksi­maa­li­nen inves­toin­tien euro­määrä ei vält­tä­mättä tarkoita maksi­maa­lista työpaik­ko­jen määrää. Tässä on monta vaih­toeh­toa, joihin tämä voi olla pääty­mässä, Eklund sanoo.