Idea sykemit­ta­rista syntyi Suomessa hiihtoladulla

Legen­daa­risen paralym­pi­aur­hei­lijan Pertti Sanki­lammen, 80, tavoittaa – mistäpä muualta – kuin kotinsa kunto­sa­lilta. Syke on noussut harjoit­telun aikana 120:een, mutta alenee keskus­telun aikana pikavauhtia.

Kun Sanki­lampi vuonna 1966 sairastui 21-vuoti­aana aggres­sii­vi­seen luusyö­pään, oli hän Hiihto­liiton valmen­nus­jouk­ku­eessa ja haaveili pääsystä Grenoblen talvio­lym­pia­lai­siin. Rankat hoidot tuottivat tulosta, mutta toinen jalka joudut­tiin amputoi­maan. Se ei kuiten­kaan hidas­tanut tahtia. Sanki­lampi jatkoi työn ohessa urheilu-uraa sekä valmen­ta­jana että urheilijana.

– Harjoi­tus­oh­jelman laati­minen perustuu pitkälti sykkeen mittaa­mi­seen. Se on erityisen tärkeää silloin, kun liiku­taan jaksa­misen rajoilla. Jokai­sella kun on omat yksilöl­liset maksimi- ja leposyk­keensä. Mittaa­minen oli kuitenkin hankalaa ja epätarkkaa.

Jokai­sella on omat yksilöl­liset maksimi- ja leposykkeensä.

Kun Sanki­lampi sitten tapasi maalis­kuussa 1975 hiihto­la­dulla Oulun yliopiston sähkö­tek­niikan profes­sori Seppo Säynä­jä­kan­kaan, esitteli hän itsensä ja ehdotti, eikö profes­sori voisi kehittää uuden­laista, ranteesta pulssia mittavaa laitetta.

– Sepon kiire saunaan loppui siihen. Olympia­ko­mi­tean apurahan turvin hän pääsi kehit­tä­mään laitetta samana vuonna ja perusti Polar Electron 1977. Pari vuotta myöhemmin Polar patentoi sykemit­tarin, joka siirsi tiedon rintaan kiinni­te­tystä lähetin­vyöstä langat­to­masti ranteeseen.

Polarin lisäksi sykemit­ta­reita on valmis­tanut Suomessa Suunto. Suuri osa Suunnon tuotan­nosta on siirtynyt Kiinaan, mutta osa urhei­lu­kel­loista tehdään edelleen Vantaalla, missä valmis­te­taan myös kompas­seja ja sukellustietokoneita.

Suunnon tuote­pääl­likkö Markus Kemetter seuraa jo työnsä puolesta alan tuote­ke­hi­tystä, mutta testaa urhei­lu­kel­loja myös aktii­vi­sena urhei­li­jana, sillä hän on harras­tanut triath­lonia kolmen vuosi­kym­menen ajan.

– Monissa urheilu- ja älykel­loissa on nykyään optinen mittaus eli sykettä tai sykeväliä mitataan LED-valoilla. Mittaus antaa tietoa muun muassa palau­tu­mi­sesta, nukku­mi­sesta ja stres­si­ta­sosta. Syke voi kertoa henkilön kunnosta ja iästä, mutta siihen vaikut­tavat myös fyysinen rasitus ja lämpö­tila. Näitä tietoja voi hyödyntää myös työelä­mässä. Monet älykellot alkavat olla jo kommunikointivälineitä.

Lasse Virenin sykettä seurat­tiin autosta

Polarin Kempe­leessä sijait­sevan pääkont­torin edessä on veistos nimel­tään Viimeinen metri, joka esittää Montrealin olympia­laisten 5 000 metrin juoksun loppua.

Kun olympia­voit­taja Lasse Viren valmis­tautui vuoden 1980 Moskovan olympia­ki­soihin, harjoit­teli hän Myrsky­lässä siten, että sykkeitä seurat­tiin kardios­koo­pista, joka oli vierellä kulke­neessa autossa. Hänen rintaansa kiinni­tet­tiin elekt­rodit, ja hän kantoi mukanaan pientä lähetintä. Sykemit­ta­reiden kehit­tä­minen oli silloin alkuvaiheessa.

Jo joka neljäs käyttää älykelloa

Vielä vuonna 2016 vain 3 prosenttia suoma­laista kertoi käyttä­vänsä älykelloa. Vuonna 2023 erilaisia sovel­luksia ja toimin­toja sisäl­täviä älykel­loja käytti jo 26 prosenttia eli neljännes koko väestöstä.

Älykel­lojen avulla seura­taan yleisimmin terveyttä ja hyvin­vointia, kuten sykettä, aktii­vi­suutta, unta ja stres­si­tasoa sekä urhei­lu­har­joi­tuksia ja palautumista.

Älykel­loja käyte­tään myös maksa­mi­seen, viestien vastaa­not­ta­mi­seen, paikan­ta­mi­seen ja muihin tarkoituksiin.

Sykepo­lulle ja Pertin lenkille

Kunnal­lis­neuvos ja urhei­lu­le­genda Pertti Sanki­lampi on seitsen­ker­tainen paralym­pia­voit­taja ja seitsen­ker­tainen parahiihdon maail­man­mes­tari. Hänen mukaansa on nimetty Kempe­leessä suosittu hiihto­reitti nimel­tään Pertin lenkki.

Reitillä on pituutta kahdek­san­toista kilometriä. Kempe­leen maratonklubi järjestää Sanki­lammen kunniaksi talvisin hiihto­kil­pailun, jonka nimi on Pertin hiihto.

Sykemit­tarin histo­riasta alueella kertoo myös lähis­töllä oleva kadun­nimi Sykepolku.