Työssä
Laadulla maailmalle – Tanskan armeija marssii ylöjärveläisissä sukissa
Sukkamestareiden Ylöjärvellä valmistama merinovillasukka voitti Tanskan puolustusvoimien tarjouskilpailun, vaikka se oli kilpailun toiseksi kallein. Iso tilaus tuo työtä sekä tasaa työkuormaa ja laskutusta.
Lähes 40 sukkakonetta käy Sukkamestarit Oy:n neulomossa Ylöjärven Teivossa. Töistä ei ole pulaa. Sen takaa Tanskan puolustusvoimien talvella tekemä suuri tilaus.
– Keväästä asti kaikki koneet, joita pystyy tällä henkilöstömäärällä järkevästi käyttämään, ovat käyneet melkein koko ajan, sanoo laitosmies Tommi Härkönen.
Tarvittaessa Härkönen korjaa sukkakoneita, mutta pääasiassa hänen työpäivänsä kuluvat mallinteossa. Hän siirtää suunnittelijan tekemät havainnekuvat koneen piirustusohjelmalle.
– Se on kuin legoja rakentaisi. Yksi ruutu näytöllä vastaa yhtä sukkakoneen neulansilmää. Ajan sukista myös mallisukat. Jos niissä on joku piste väärässä paikassa, niin sitten korjataan.
Eniten Härköstä työllistävät kuosisukat. Hän pyrkii tekemään niistä juuri sellaisia, kun suunnittelija on halunnut, mutta aina se ei onnistu. Muutoksia on tehtävä esimerkiksi silloin, jos samalla rivillä on liian monta väriä.
– Minusta yksiväriset sukat ovat parhaat. Ne ovat kestävät ja mukavat käyttää. Väriä saa olla, kunhan se on mustaa, Härkönen veistelee.
Sukkamestarit toimi vuoteen 2001 saakka hänen kotikulmillaan Tampereen Tesomalla.
– Silloin ei kyllä käynyt mielessä, että hakisin joskus tälle alalle töihin, Härkönen sanoo.
Eikä hän hakenutkaan. Koneenasentajaksi opiskellut Härkönen oli armeijan jälkeen hetken työttömänä, kunnes eräs sukkatehtaan silloisista omistajista soitti ja pyysi työhaastatteluun.
– Samalla tiellä olen edelleen. Keväällä tuli 22 vuotta täyteen.
Härkönen tekee lähinnä päivävuoroa. Se on hänestä iso plussa perheelliselle. Välillä töissä tulee myös tuskastumisen hetkiä, Härkönen sanoo.
– En ole aina samaa mieltä omistajaportaan kanssa materiaalivalinnoista, mutta ymmärrän, että tuotannon pitää olla kannattavaa.
LIIKKUVA, ITSENÄINEN TYÖ
Neulomossa työsuojeluvaltuutettu, neuloja Suvi Pyyvaara tekee kuviomerinosukkia. Hän hakee sukkakoneelle numero 31 uuden ohjelman, koska porokuosi vaihtuu lehmäsukkaan.
– Mittaan sukat, jotta ne ovat oikean kokoisia. Jatkan sukkakoneille meneviä lankoja ja vaihdan ne, jos sukan väri tai laatu vaihtuu, Pyyvaara kertoo työtehtävistään.
Lisäksi neuloja tarkastaa sukkakoneilta tulevien sukkien laadun. Kuvion pitää vastata mallia ja neuloksen pitää olla tasaista eikä kantapäissä saa olla pitkiä silmukoita, Pyyvaara sanoo.
– Työ vaatii tarkkuutta. Tuotteiden täytyy olla hintansa arvoisia. Meidän työntekijöiden pitää arvostaa sitä, että kuluttaja päättää ostaa suomalaisen tuotteen.
Työ vaatii tarkkuutta. Tuotteiden täytyy olla hintansa arvoisia.
Pyyvaara aloitti sukkatehtaassa kolme vuotta sitten, koska hänen selkänsä ei kestänyt hoitotyössä. Nykyisestä työstään neulojana hän pitää todella paljon.
– Tämä on liikkuvaa, aktiivista ja itsenäistä työtä ja sopii minulle ykköshyvin. Siedän huonosti odottelua ja paikalla olemista, ja sitä tässä työssä ei kauheasti tule.
Neulomossa on vuorossa yksi neuloja ja kaksi laitosmiestä. He tekevät katkeavaa kolmivuorotyötä. Se on Pyyvaaran mieleen.
– Tiedän kuukausia eteenpäin, miten olen töissä. Se helpottaa muuta elämääni.
Sukkamestareilla on käytössä poikkeamarekisteri. Sinne työntekijät voivat kirjata työn järjestelyyn, tekemiseen ja materiaaleihin liittyviä poikkeamia, Pyyvaara kertoo.
Työnantaja huolehtii työntekijöiden hyvinvoinnista tarjoamalla muun muassa hieronta- ja liikuntaedun. Sukkamestarit maksaa työntekijöilleen puolet kuluista kuittia vastaan. Katto on 400 euroa kummassakin. Lisäksi työntekijät saavat käydä fysioterapeutilla viisi kertaa vuodessa työnantajan laskuun.
– Koen edut tosi hyödyllisiksi. Käytännössä kyse on palkanlisästä.
URAKEHITYS KIINNOSTI
Sukkakone sylkäisee sisuksistaan harmaan, paksun sukan, jonka suussa komeilee Tanskan lippu.
– Lankaa menee sisään ja sukka tulee ulos, toteaa pääluottamusmies, laitosmies Iisa Kapanen ja tarkastaa, että sukka on ehjä ja ettei sen ulko- tai sisäpinnalla ole lenkkejä.
Tanskan puolustusvoimille menevät sukat pestään tehtaassa ennen toimitusta, koska niiden on oltava heti valmiita käyttöön. Muut sukat jäävät kuluttajien pestäviksi.
Kapanen työskentelee Pyyvaaran kanssa samassa vuorossa. Biotuote- ja prosessitekniikan insinööriksi valmistuneella Kapasella oli jo jalka ovenvälissä Valmetille, mutta osasto, jossa hän oli harjoittelussa, siirtyi Portugaliin, eikä hän halunnut muuttaa perässä.
– Aloitin täällä neulojana toukokuussa 2023. Olisin päässyt silloin myös toiseen paikkaan, mutta siellä urakehitys ei olisi ollut mahdollista, joten tulin tänne.
Kapanen on viihtynyt Sukkamestareilla hyvin. Työ on vapaata ja itsenäistä, mutta sitä ei tehdä yksin eikä tarvitse panikoida, että pienistä mokista tulisi sanomista, Kapanen kertoo.
– Tykkään siitä, että tehtaan johtoa näkee tuotannon puolella. Omistajat ovat helposti lähestyttäviä ja välittömiä. Osa heistä tekee malleja ja korjaa koneita.
Kapanen työskenteli puolitoista vuotta neulojana, kunnes siirtyi laitosmieheksi. Työvuorossa hän hakee sukkakoneille lankoja, vaihtaa niitä ja korjaa koneita tarpeen mukaan.
– Palkka on täällä pikkuisen parempi kuin tessissä, ja työntekijät saavat myös ekstraa, jos he viitsivät opetella uusia asioita.
Omistajat ovat helposti lähestyttäviä ja välittömiä. Osa heistä tekee malleja ja korjaa koneita.
Sukkatehtaan 30 tuotannon työntekijästä 24 kuuluu Teollisuusliittoon. Kapanen kertoo käyvänsä esittäytymässä uusille työntekijöille mahdollisimman pian.
– Kysyn heiltä aina, kuuluvatko he Teollisuusliittoon ja jos eivät kuulu, onko kiinnostusta liittyä. Kertaakaan ei ole tullut vastaukseksi jyrkkää eitä.
JOUSTOA LÖYTYY
Ohjelmistoyhtiö Aivenin oranssi rapulogo komeilee violeteissa sukissa, joita muotoilija Asta Lähteenmäki asettelee metallisille lesteille ripeään tahtiin.
– Jos sukissa on joitain kakkoslaatuisia, käännän varren. Sukasta voi puuttua joku lanka tai jossain saumassa voi olla reikä, kertoo Lähteenmäki.
Muotoilukone vie kaksi lestiä vierekkäin, kuljettaa sukat parina sisuksiinsa ja höyryttää ja prässää ne. Lopuksi se syöttää siististi muotoillut sukat pöydälle.
Lähteenmäki on työskennellyt Sukkamestareilla 23 vuotta.
– En voi sanoa poikkipuolista sanaa työnantajasta. Tili tulee ajallaan, ja joustoa löytyy. Jos minun tarvitsee lähteä joskus aikaisemmin, työnantaja antaa siihen luvan.
Lomautusten varalta Lähteenmäki liittyi liiton jäseneksi heti Sukkamestareille tultuaan.
– Muutamia viikkoja olen joskus ollut lomautettuna, mutta nyt lomautuksista ei ole tietoakaan, kun töitä on niin paljon.
”Viimeistyksessä” lasten sukat ja paksut sukat saumataan käsin ja kaikki sukat muotoillaan. Siellä työntekijät tekevät kahta vuoroa.
– Tekisin pelkästään aamuvuoroa, jos saisin, mutta se ei onnistu, kun joka koneella on nykyään vain yksi työntekijä.
Lähteenmäki tarkastaa muotoillut sukat vielä kertaalleen kummaltakin puolelta, laittaa sukkien kannat vastakkain ja taittaa ne kahtia.
– Sitten laputetaan!
Etikettikone tarjoaa Lähteenmäelle kartonkisen tuotelapun, jossa lukee valmistajan ja sukan tiedot. Lähteenmäki kiinnittää sen sukkaparin suuhun teollisuusompelukoneella. Kun hän polkee lattialla olevaa poljinta, trenssikone viimeistelee tikin.
Lopuksi viisi sukkaparia saa ympärilleen vielä vyötteen. Lähteenmäki pakkaa nipun pahvilaatikkoon. Vuorokaudessa sukkatehtaassa valmistuu kahdeksan tuhatta paria sukkia.
Parasta mahdollista laatua tanskalaissotilaille
Tanskan puolustusvoimat valitsi suomalaiset merinovillasukat neljäntoista tarjoajan joukosta. Vähintään neljän miljoonan euron arvoinen hankintasopimus allekirjoitettiin helmikuussa.
– Sopimus on merkittävä. Hankintapäätös mahdollistaa jopa kymmenen miljoonan euron ostot neljän vuoden aikana, kertoo Sukkamestarit Oy:n toimitusjohtaja Jussi Koskinen.
Sukkamestarit valmistaa Tanskan puolustusvoimille ainakin 750 000 paria merinovillaisia sukkia. Valtaosa niistä on maihinnousukenkiin tarkoitettuja sukkia jokapäiväiseen käyttöön.
Tarjouskilpailussa lähdimme siitä, että tarjoamme niin hyvää sukkaa kuin on mahdollista.
Lisäksi tanskalaissotilaat saavat Ylöjärveltä paksuja ja lämpimiä talvikäyttöön soveltuvia sukkia ja kevyisiin kenkiin sopivia sisäpalvelussukkia sekä pienen määrän paraatisukkia.
– Tarjouskilpailussa lähdimme siitä, että tarjoamme niin hyvää sukkaa kuin on mahdollista, sillä hinta ei ollut kilpailutuksessa merkitsevä tekijä. Se oli hyvin poikkeavaa.
Tanskalaiset testasivat kilpailuun toimitetut sukat laboratoriossa ja kenttäolosuhteissa. Ylöjärvellä tehdyt sukat osoittautuivat kaikissa testeissä laadukkaimmiksi. Se takasi voiton, vaikka sukat olivatkin tarjouskilpailun toiseksi kalleimmat.
Tanskan puolustusvoimien tilaus on Sukkamestareiden toistaiseksi isoin ja pisin yksittäinen hankintasopimus. Sen myötä yritys palkkasi keväällä muutaman uuden työntekijän.
– Tilaus on merkittävä siinäkin mielessä, että se tasaa työkuormaa ja laskutusta, sillä suomalaiset ovat vaatetuksessa syyskuluttajia, Koskinen kertoo.
Sukkamestarit osallistui Tanskan puolustusvoimien tarjouskilpailuun teknisten merinosukkien tuotesarjalla, joka on kehitetty erityisesti sotilaskäyttöön. Vastaavia sukkia on myyty muun muassa Suomen puolustusvoimille ja Alankomaiden merijalkaväelle sekä kuluttajille ympäri Eurooppaa.
– Toivon, että saamme jatkossa Tanskan lisäksi muitakin Nato-maita asiakkaiksemme. Se on nyt helpompaa, kun yksi Nato-maa on jo testannut tuotteet.
Sukkamestarit on mukana syyskuun alussa päättyneessä Suomen puolustusvoimien hankintakilpailutuksessa, jossa määräävin tekijä on hinta. Kilpailutuksen kohteena on merinovillainen alussukka, jota Sukkamestarit on aiemminkin valmistanut puolustusvoimille.
SUKKAMESTARIT OY
PERUSTETTU 1995
KOTIPAIKKA Ylöjärvi
TUOTANTO Lähes kaksi miljoonaa sukkaparia vuodessa.
HENKILÖSTÖ 40 työntekijää, joista tuotannossa 30.
OMISTAJAT Jani Alatalo, Jussi Koskinen, Kimmo Koskinen ja Jani Tarkki.
LIIKEVAIHTO 4,8 miljoonaa (2024).
