Perttu Pölönen on 30-vuotias futuristi, tietokirjailija ja keksijä.

Vauhti kiihtyy, päämäärä tunte­maton – Futuristin mukaan kriit­ti­syys on vastuullisuutta

3.10.2025

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT ANNIKA RAUHALA

 

Tekno­lo­gian ja tekoälyn kehitys on huimaa. Mihin oikein olemme matkalla? Sekä mahdol­li­suudet että uhkakuvat ovat histo­rial­lisen suuret, näkee futuristi ja tieto­kir­jai­lija Perttu Pölönen.

Itsea­javat autot, vierasta kieltä suoraan puheesta kääntävät laitteet, runoja kirjoit­tava tekoäly, etäyh­tey­dellä tehtävät leikkaukset… Vain hetki sitten tieteis­kir­jal­li­suu­delta kuulos­ta­neet asiat ovat nyt todel­li­suutta. Näiden vaiku­tusta yhteis­kun­taan, talou­teen ja ympäris­töön futuristi ja tieto­kir­jai­lija Perttu Pölönen miettii työkseen.

Älytek­no­lo­gian halpe­ne­minen voi muuttaa talouden arvoket­juja merkit­tä­västi, kun hyvin moniin proses­seihin lisätään digitaa­li­suutta, joka tuo lisää nopeutta ja tehoja.

– Senso­rien ja pienten tieto­ko­neiden kustan­nukset alkavat olla niin pienet, että älyä voi periaat­teessa laittaa melkeinpä minne vain.

TEKOÄLYBOTTI EI RAKENNA TALOJA

Kuulostaa vaikut­ta­valta. Mutta mutta. Riittääkö taval­li­selle ihmiselle pian enää taval­lisia töitä?

Vaikka Pölönen on futuristi, hän korostaa, että kriit­ti­syys uutta kohtaan on välttämätöntä.

– Kriit­ti­syys on vastuul­li­suutta, ei muutos­vas­ta­rintaa. Jos ottaa kaiken vain sinisil­mäi­sesti vastaan, se ei ole tänä päivänä enää cool.

Kysymyk­seen ihmisen tarpeel­li­suu­desta Pölönen vastaa myöntä­västi. Hän ei usko töiden loppu­mi­seen, sillä työ on ongel­mien ratkai­se­mista ja uusia ongelmia tulee aina lisää. Vaikka tekoäly on monissa asioissa ylivoi­mainen ihmiseen verrat­tuna, toisissa se on yhä hyödytön.

Lopulta kyse on siitä, ovatko uudet ongelmat parempia kuin vanhat.

Tämä kiteytyi belgia­laisen raken­nusalan yrityksen taannoi­sessa mainok­sessa. Keske­ne­räisen talon seinällä oli jätti­ju­liste: Hei ChatGPT, rakenna tämä loppuun – kykysi ovat korvaa­mat­tomat! Mainos lähti viraa­liksi eli herätti sosiaa­li­sessa mediassa maail­man­laa­juista huomiota.

– Se oli osuva heitto, Pölönen kehuu.

VANHAT HAITAT POIS, TILALLE UUSIA

Kaikkeen uuteen tekno­lo­giaan liittyy sekä hyötyjä että haittoja. Joskus ne hahmo­te­taan vasta vuosi­kym­me­nien päästä.

– Lopulta kyse on siitä, ovatko ne uudet ongelmat parempia kuin vanhat. Öljyyn perus­tuva liikku­minen on ollut pitkään selvästi halvin, paras ja tehok­kain tapa kulkea paikasta toiseen. Mutta kun nyt katsoo ilmas­to­vai­ku­tuksia, näkee, ettei se enää ole paras.

Kehityksen suuntaa ei kuiten­kaan koordinoi kukaan. Jättiyh­tiöille tärkeintä on olla sen kärjessä. Google otti hiljat­tain käyttöön tekoälyn luomat vastaukset, jotka näyte­tään käyttä­jälle ennen hänen hakusa­nansa tuottamia osumia.

– En ole pyytänyt tällaista mutta en silti pysty laitta­maan ominai­suutta asetuk­sista pois, Pölönen huokaa.

– Tekoä­ly­vas­taukset kulut­tavat paljon energiaa, mutta siitä huoli­matta Google päätti näyttää vastaukset minulle väkisin, koska heillä oli huolena, että Chat GPT vie heiltä käyttäjiä.

”USEIN NOPEA KAKKONEN LYÖ KUNNOLLA LÄPI”

Tekno­lo­gisten kilpa­juok­sujen yhteis­kun­nal­liset seuraukset eivät ole päällim­mäi­senä yritysten mielessä.

Jos yritysten välinen kilpailu onnis­tut­tai­siin ohjaa­maan hötön sijaan hyödyl­li­siin päämää­riin, positii­vinen kehitys voi olla nopeaa.

– Jos vaikka TikTok kehittää kaunis­tus­filt­terin, joka muokkaa ihmisten valokuvat vähän paremman näköi­siksi, niin Insta­gram vastaa tekemällä saman mutta paremmin. Tiktok reagoi siihen ja syntyy kilpa­juoksu. Lopulta meillä on tekni­sesti tosi hyvä kaunis­tus­filt­teri, mutta kukaan ei kysy, mitä vaiku­tuksia sillä on nuorten mielenterveyteen.

Jos yritysten välinen kilpailu onnis­tut­tai­siin ohjaa­maan kaunis­tus­filt­te­rien kaltaisen hötön sijaan oikeasti hyödyl­li­siin päämää­riin, positii­vinen kehitys voi olla nopeaa. Pölösen mukaan seuraava vuosi­kymmen voi olla maail­man­his­to­rian tuottavin ja tehok­kain, muun muassa tekoälyn ansiosta.

Suomella on mahdol­li­suudet menestyä murrok­sessa. Se vaatii rohkeutta olla etujou­koissa – tosin välttä­mättä ei kannata olla se ensimmäinen.

– Monta kertaa vasta nopea kakkonen lyö kunnolla läpi. Apple ei kehit­tänyt ensim­mäi­senä koske­tus­näyttöä, Tesla ei ollut ensim­mäinen sähkö­auto, Facebook ei ollut ensim­mäinen somea­lusta… Usein nopea kakkonen lyö kunnolla läpi. Riski on, että jäädään seuraa­maan muita ja ollaan hitaita vitosia.

Perttu Pölösen viimeisin kirja on tieto­kir­jal­li­suuden Finlandia-ehdokas.

YHTEISMAAN ONGELMA – KESTÄÄKÖ PLANEETTA?

Vihreä siirtymä ja älykkäät ratkaisut auttavat osaltaan ratkai­se­maan ilmas­ton­muu­tosta ja ympäristön kesto­ky­kyyn liittyviä ongelmia. Kaikkea tämän kortin varaan ei tosin voi laskea.

– Yritykset katsovat omia, lyhyen aikavälin tuotto­ta­voit­tei­taan. Eivät ne erityi­sesti halua, että esimer­kiksi sademetsää kaade­taan. Mutta ne tietävät, että jos ne eivät tee sitä, joku muu käy korjaa­massa potin, Pölönen tiivistää.

Mikä siis avuksi? Pölönen ilmoittaa, ettei hänellä ole vastausta – paitsi se, että helppoa ratkaisua ei tieten­kään ole olemassa. Hän kuitenkin muistuttaa, että vaikka kysymys on globaali, se on pohjim­mil­taan sama kuin jo 1800-luvulla tunnettu poliittis-filoso­finen ”yhteis­maan ongelma”, jossa sama laidun on useiden karja­no­mis­ta­jien käytössä. Ylilai­dun­ta­misen estäminen olisi kaikkien yhteinen intressi, mutta kenen­kään ei kannata pitää omaa laumaansa poissa laitu­melta, ellei hän voi luottaa siihen, että toiset toimivat samoin.

– Ratkai­suksi on esitetty esimer­kiksi vetoa­mista vastuun­tun­toon, syyllis­tä­mistä ja haital­lisen toiminnan sääntelyä. Kaikissa näissä on ongel­mansa. Toisaalta on kuitenkin paljon esimerk­kejä siitä, että paikal­liset yhteisöt pystyvät hallin­noi­maan yhteisiä resurs­seja kestävästi.

PERTTU PÖLÖNEN

30-vuotias futuristi, tieto­kir­jai­lija ja keksijä. 
Voittanut Euroopan unionin järjes­tämän nuorten keksin­tö­kil­pailun Sävel­kel­lolla (englan­niksi MusiClock), joka on musiikin teorian opetta­mista ja oppimista tukeva laite. 
Osallis­tunut tulevai­suus­kurs­sille Nasan tutki­mus­kes­kuk­sessa Kalifor­nian Piilaaksossa. 
Ollut mukana perus­ta­massa koulu­tus­tek­no­lo­giayh­tiötä Myanmariin. 
Valittu vuoden luovim­maksi suoma­lai­seksi vuonna 2014, vastaa­not­tanut Mensa-palkinnon 2021. 
Kirjoit­tanut kolme kirjaa, joista viimeisin tieto­kir­jal­li­suuden Finlandia-ehdokas.