Vauh­ti­so­keaa valmis­te­lua ja seka­via sana­muo­toja – potku­laki uhkaa työn­tekijän turvaa

Potkuja ilman paina­via syitä, irti­sa­no­mi­sia ilman varoi­tuk­sia ja pitkiä riitoja oikeus­as­teissa. Näitä on luvassa, jos Orpon-Purran halli­tus saat­taa luon­nos­vai­heessa olevat laki­muu­tok­set voimaan.

Suomen Ammat­ti­liit­to­jen Keskus­jär­jes­tön (SAK) juris­tit Kata­riina Sahl­berg ja Samuli Hiiles­niemi ovat nähneet valmis­te­le­van työryh­män jäse­ninä, miten halli­tus on ajanut työsuh­teen irti­sa­no­mis­suo­jan heiken­nyk­set lakiesitysluonnokseksi.

Nimel­li­sesti valmis­telu on tehty kolmi­kan­tai­sessa työryh­mässä, jossa ovat edus­tet­tuna valtio­val­lan, työn­te­ki­jöi­den ja työnan­ta­jien edus­ta­jat. Työn­te­ki­jöi­den kanta kuiten­kin on sivuutettu.

– Ei ole käyty varsi­naista vuoro­pu­he­lua, ei ole ollut neuvot­te­luja, eikä ole haettu kompro­mis­seja. Ei ole ollut kolmi­kan­taista valmis­te­lua, Hiiles­niemi sanoo.

Työmi­nis­te­rin erityi­sa­vus­taja on ollut vahti­massa kolmi­kan­ta­ryh­män työs­ken­te­lyä, eli käytän­nössä torp­paa­massa työn­te­ki­jä­myön­tei­set ajatuk­set ja kuit­taa­massa työnan­ta­ja­puo­len esitykset.

Sahl­berg kertoo, että työs­ken­te­lyä on leiman­nut kiire: varsin­kin laki­muu­tos­ten merkit­tä­vyy­teen peila­ten valmis­telu on ollut kevyttä ”sinne päin” ‑meinin­kiä.

– Asian­tun­ti­ja­kuu­le­mi­set on hoidettu mini­millä, eikä niitä ole huomioitu loppu­tu­lok­sessa, Sahl­berg sanoo.

HALLITUS VAHVEMMAN PUOLELLA

Työlain­sää­dän­nön perin­tei­nen lähtö­kohta on ollut heikom­man osapuo­len, eli työn­tekijän, suojelu. Maan halli­tus on laki­hank­keil­laan kuiten­kin aset­tu­nut vahvem­man osapuo­len edunvalvojaksi.

– Koko­nais­vai­ku­tusta on vielä vaikea arvioida, mutta työn­tekijän irti­sa­no­mis­kyn­nys tulee laske­maan merkit­tä­västi, Sahl­berg sanoo.

Halli­tuk­sen suun­ni­tel­missa on muun muassa pois­taa paina­van syyn vaati­mus irti­sa­no­mis­pe­rus­teista, lisätä ilman varoi­tusta tehty­jen irti­sa­no­mis­ten mahdol­li­suutta ja kirjata alisuo­riu­tu­mi­nen irtisanomisperusteeksi.

Perus­tus­lain pykä­lässä 18 sääde­tään, että ”julki­sen vallan on huoleh­dit­tava työvoi­man suoje­lusta” ja ”ketään ei saa ilman lakiin perus­tu­vaa syytä erot­taa työstä”.

Maan halli­tuk­sen ajamien laki­muu­tos­ten sana­muo­dot ovat monessa kohdin epämää­räi­siä, esimer­kiksi sanaa ”lähtö­koh­tai­sesti” käyte­tään usein.

Jos luon­nos­teks­tistä tulee uutta lain­sää­dän­töä, työpai­koilla on jatkossa vaikea tulkita, mitä lain­sää­täjä on tarkoit­ta­nut. Esimer­kiksi työn­tekijän alisuo­riu­tu­mi­sen arviointi on jäämässä isolta osin työnan­ta­jan tulkin­nan varaan.

– Teks­tit ovat niin avoi­mesti kirjoi­tet­tuja, että niillä voi perus­tella mitä vain. On todella ongel­mal­lista, ettemme edes me työryh­mässä olleet juris­tit pysty ohjeis­ta­maan, miten työpai­kalla pitäisi toimia, Sahl­berg sanoo.

Työn­tekijän irti­sa­no­mis­kyn­nys tulee laske­maan merkittävästi.

Seka­van­kin lain­sää­dän­nön pohjalta syntyy oikeus­käy­tän­töä, kun tapauk­sia viedään oikeus­is­tui­miin. Tie on kuiten­kin pitkä, sillä oikeus­käy­tän­nön muodos­tu­mista varten tarvi­taan korkeim­man oikeu­den ratkaisuja.

– Yhdes­sä­kin tapauk­sessa menee monta vuotta, ja tapauk­sia pitäisi olla monta, Sahl­berg sanoo.

HEIKENNYKSET ODOTETTUA LAAJEMPIA

Orpon-Purran halli­tuk­sen ohjel­maan on kirjattu: ”Henki­löön liit­ty­vän irti­sa­no­mis­pe­rus­teen sään­te­lyä muute­taan niin, että työso­pi­muk­sen päät­tä­mi­seen riit­täisi jatkossa asial­li­nen syy.”

Irti­sa­no­mis­pe­rus­teita ollaan kuiten­kin muut­ta­massa paljon laajem­min kuin halli­tus­oh­jel­ma­kir­jauk­sesta voisi päätellä.

– Lain­sää­dän­töä huido­taan kiireellä, ja vauh­ti­so­keus on kasva­nut. Eten­kään varoi­tusta koske­vaan sään­te­lyyn ei löydy mitään perus­tetta hallitus­ohjel­masta, Hiiles­niemi sanoo.

– Paljon tuli ekstraa, ja on pöyris­tyt­tä­vää, millä vauh­dilla ekstrat käsi­tel­tiin. Se näkyy loppu­tu­lok­sessa, Sahl­berg sanoo.

Varoi­tusta koske­vaan sään­te­lyyn ei löydy mitään perus­tetta hallitusohjelmasta.

Huomiota herät­tää myös se, että lakeja valmis­te­le­vissa työryh­missä halli­tus­oh­jel­maa on käytetty ohje­nuo­rana hyvin eri tavoin.

– Työrau­ha­työ­ryh­mässä oli sana­tark­kaa halli­tus­oh­jel­man noudat­ta­mista. Siellä ei voinut harki­ta­kaan muuta, Hiiles­niemi kertoo esimer­kin toisesta ryhmästä.

– On jännä, että työryh­mit­täin vaih­te­lee, mitä hallitus­ohjelma tarkoit­taa. Mennäänkö tarkasti sana­muo­don mukaan vai laajen­ne­tusti, Sahl­berg sanoo.

LAUSUNNOT NOSTAVAT ESIIN ONGELMIA

Lakie­si­tys­luon­nok­seen tuli keväällä 2025 yhteensä 64 lausun­toa. Pääsääntö oli, että työn­te­ki­jöi­den edus­ta­jat vastus­ti­vat laki­muu­tok­sia ja työnan­ta­jien edus­ta­jat kannattivat.

Neut­raa­lien taho­jen lausun­noissa tuotiin esiin monia epäkohtia.

Yhden­ver­tai­suus­val­tuu­te­tun lausun­nossa tode­taan, että uhkana on vaiku­tus­ten kohdis­tu­mi­nen syrjin­nän vaarassa oleviin työn­te­ki­jöi­hin, joita saate­taan syrjiä esimer­kiksi tervey­den­ti­lan, vammai­suu­den, ikään­ty­mi­sen tai perheen­huol­to­vel­vol­li­suu­den perusteella.

”Esityk­sessä ei ole kuiten­kaan toteu­tettu yhden­vertai­suus­vaiku­tusten arvioin­tia. Ylipäänsä vaiku­tuk­set perus- ja ihmi­soi­keuk­siin on esityk­sessä arvioitu hyvin suppeasti”, yhden­ver­tai­suus­val­tuu­tettu lausuu.

Esityk­sessä ei ole toteu­tettu yhden­vertai­suus­vaiku­tusten arviointia.

Helsin­gin kärä­jä­oi­keu­den lausun­nossa tartu­taan muun muassa laki­teks­tien ja perus­te­lu­jen epätark­kuu­teen. Kärä­jä­oi­keus enna­koi pitkä­kes­toi­sia ongel­mia oikeus­käy­tän­nön muodos­tu­mi­seen. Esimer­kiksi muutos­ten keskiössä olevaa irti­sa­no­mi­seen vaadit­ta­vaa asial­lista syytä ei määri­tellä tarkasti.

”Kärä­jä­oi­keus toteaa, että edellä maini­tut ilmai­sut eivät kerro kovin tark­ka­ra­jai­sesti, mikä on se taso, jolla jatkossa syyn asial­li­suutta on tarkoi­tus arvioida.”

KANSANTALOUS KIITTÄÄ – VÄHÄISESTI

Orpon-Purran halli­tuk­sen ohjel­massa irti­sa­no­mis­ten helpot­ta­mi­nen on kirjattu lukuun ”Talous­kas­vua ja kilpai­lu­ky­kyä tuke­vat työmarkkinauudistukset”.

Työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riön kirjoit­ta­massa lakie­si­tys­luon­nok­sessa arvioi­daan, että ”perus­olet­tama on, ettei esityk­sellä olisi erityistä työl­li­syys­vai­ku­tuk­sen kautta muodos­tu­vaa kansan­ta­lou­del­lista vaikutusta.”

Vaiku­tusar­vioissa kuiten­kin tode­taan toiveik­kaasti, että vähäistä suurem­pia vaiku­tuk­sia ei voida myös­kään pois­sul­kea tutki­mus­kir­jal­li­suu­den perusteella.

Maan halli­tuk­sen tavoit­teena on saada työn­te­ki­jöi­den irti­sa­no­mista helpot­ta­vat laki­muu­tok­set voimaan vuoden 2026 alussa. Jotta aika­taulu pitäisi, lakis­esi­tyk­sen täytyisi valmis­tua ja mennä edus­kun­ta­kä­sit­te­lyn läpi loppu­vuo­den 2025 aikana.