Huoltovarmuuden asiantuntija: ”Varautuminen häiriötilanteisiin maksaa, mutta hintalappu voi olla vielä isompi, jos sitä ei ole tehty”

Huoltovarmuuden juuret ulottuvat Suomessa yli sadan vuoden taakse. Tänä päivänä kyse ei ole enää vain materiaalisesta varautumisesta, vaan myös kriisinkestävyydestä ja jatkuvuuden hallinnasta. Riskit ja uhat huoltovarmuudelle ovat nyt aiempaa monialaisempia.

– Pyrimme tarkastelemaan varautumista strategiassamme kolmen pääteeman kautta, joita ovat sotilaallinen uhka, laaja-alainen vaikuttaminen ja vakavat häiriöt globaalissa taloudessa, toteaa vanhempi varautumisasiantuntija Katri Saukkonen Huoltovarmuuskeskuksesta.

– Toimintaamme ohjaa myös kansallinen riskiarvio, jota on viimeksi tarkistettu vuonna 2023. Se on valtioneuvoston dokumentti, jota tehdään sisäministeriön johdolla. Siinä mainitaan kaikkiaan viisitoista erilaista uhkaa tai häiriötilannetta. Mukana on esimerkiksi poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus, onnettomuudet ja terveysturvallisuuden häiriöt kuten pandemiat.

Kansallisen riskiarvion lisäksi Suomessa tehdään alueellisia riskiarvioita, joissa otetaan huomioon alueiden erityispiirteet.

UHKIA ANALYSOIDAAN

Huoltovarmuuskeskuksen toiminta keskittyy monille eri sektoreille, joita ovat esimerkiksi elintarvikehuolto, energiahuolto, finanssiala, digitaalisuus ja tiedon huoltovarmuus, logistiikka, teollisuus ja terveydenhuolto. Tehtävänä on edistää yhteistyötä yritysten ja viranomaisten välillä sekä arvioida ja analysoida oman alan uhkia.

– Huoltovarmuuden kannalta keskeisiä teollisuusaloja ovat puolustusteollisuus ja rakentaminen, mutta myös metsäteollisuus, kemianteollisuus, teknologiateollisuus sekä muovi- ja kumiteollisuus. Ne liittyvät toisiinsa monin kytköksin, kuten eri sektoritkin, Saukkonen sanoo.

Verkostoon kuuluu viranomaisten, ministeriöiden, elinkeinoelämän järjestöjen sekä yritysten edustajia. Sektoreiden sisällä on taas pooleja, jotka suunnittelevat ja valmistelevat huoltovarmuutta yhdessä oman alansa yritysten kanssa.

– Teollisuussektorin pooleja ovat kemian pooli, metsäpooli, rakennuspooli, teknologiapooli sekä muovi- ja kumipooli, Saukkonen luettelee.

Tarvitsemme teollisuutta huoltovarmuuden perustan rakentamiseen ja turvaamiseen.

Niiden lisäksi on vielä MIL-pooli, joka vastaa sotilaallisesta huoltovarmuudesta ja puolustusjärjestelmän kannalta kriittisten yritysten toiminnasta.

Saukkonen on oman organisaationsa yhteysjäsenenä mukana kemian poolissa, teknologiapoolissa sekä muovi- ja kumipoolissa.

KATRI SAUKKONEN

• Työskennellyt vuodesta 2021 vanhempana varautumisasiantuntijana Huoltovarmuuskeskuksessa vastuualueinaan teknologia-, muovi- ja kumi- sekä kemianteollisuus.
• Aiemmin työskennellyt pitkään muun muassa maa- ja metsätalousministeriössä, jossa vastasi Suomen vesihuollon kehittämisestä sekä rajavesistöjen käytöstä ja hoidosta.
• Koulutukseltaan rakentamis- ja yhdyskuntatekniikan diplomi-insinööri.

TEOLLISUUS TURVAA PERUSTAN

– Tarvitsemme teollisuutta huoltovarmuuden perustan rakentamiseen ja turvaamiseen. Se tukee myös monia muita huoltokriittisiä toimialoja, kuten vaikka terveydenhuoltoa. Lääketuotantohan on hyvin pitkälti kemian teollisuutta. Terveydenhuollossa tarvitaan monenlaisia kemian teollisuuden tuotteita ja tarvikkeita.

Saukkonen pitää hyvänä sitä, että nyt on lähdetty miettimään myös Euroopan unionin tasolla sitä, kuinka Euroopan omavaraisuutta voitaisiin lisätä ja kehittää.

– On ymmärretty se, että omavaraisuus on liukunut jossain määrin pois tietynlaisen tehokkuusajattelun nimissä. Suomenkin teollisuus on kytköksissä globaaliin teollisuuteen, mikä koskee kaikkia teollisuusmaita. Olemme esimerkiksi hyvin paljon riippuvaisia merikuljetuksista, Saukkonen sanoo.

– Suomen etuna on se, että olemme pieni ja ketterä kansakunta. Pystymme tekemään yhteistyötä ja meillä on järjestäytynyt yhteiskunta.

YHTEISTYÖN MALLI KIINNOSTAA

Suomen huoltovarmuusorganisaatiossa on Saukkosen mukaan mukana reilut tuhat organisaatiota viranomaisista yrityksiin.

– Viranomaisilla on omia poikkeusolojen velvoitteita, mutta sitten meillä on verkostossa mukana yrityksiä huoltovarmuuskriittisiltä toimialoilta. Suunnittelemme ja kehitämme niiden kanssa yhdessä erilaisia toimenpiteitä, Saukkonen kertoo.

– Voimme esimerkiksi harjoitella sitä, kuinka toimia erilaisissa häiriötilanteissa. Sitä ennen pitää tunnistaa, mitä ne riskit voisivat olla.

– Teemme myös yhdessä oppaita ja ohjeistuksia varautumiseen. Sellaisesta voisi olla esimerkkinä vaikka opas vesihuollon häiriötilanteisiin. Koulutuksen ja tiedon välittämisen lisäksi voimme laatia yritysten kanssa tilannekuvaa toimintaympäristöstä.

Suomen etuna on se, että olemme pieni ja ketterä kansakunta.

Yritykset päättävät itse siitä, haluavatko ne lähteä mukaan yhteistyöhön Huoltovarmuuskeskuksen kanssa. Viime vuosina yritysten kiinnostus yhteistyöhön on selkeästi noussut.

– Toiminnassa on mukana paljon aktiivisia yrityksiä, joiden kanssa haemme ratkaisuja tilanteeseen. Tämä osoittaa yrityksiltä vahvaa sitoutumista yhteistyöhön, Saukkonen toteaa.

Suomalaisten yritysten lisäksi huoltovarmuus kiinnostaa myös muita maita, missä halutaan perustaa ja kehittää samantyyppisiä organisaatioita ja verkostoja. Viime vuonna Huoltovarmuuskeskuksessa vieraili yli viisikymmentä valtuuskuntaa eri maista, enimmäkseen Euroopasta, mutta myös kauempaa, kuten Japanista, Singaporesta ja Yhdysvalloista.

– Suomen vahvuus on pitkät perinteet ja hyvä yhteistyö eri toimijoiden kesken, koska meillä on verkostossa mukana niin viranomaiset, yritykset kuin kolmas sektori. Luulen, että juuri tämä yhteistyö on se, mistä haetaan mallia, uskoo Saukkonen.

– Yrityksen varautuminen häiriötilanteisiin maksaa. Se ei ole halpaa, silläkin on hintalappu. Mutta sitten pitää arvioida sitä, voiko se hintalappu olla vielä isompi, jos sitä ei ole tehty.