Kolmen kuukau­den kurs­sille osal­lis­tu­nut Maisa Koivisto: ”Opin ilmai­se­maan itseäni kirjoittamalla”

Tuotan­to­työ on muut­tu­massa tieto- ja palve­lu­työksi, jossa on paljon kuor­mit­ta­via teki­jöitä, toteaa logis­tiik­ka­työn­te­kijä Timi Järven­pää kertoes­saan tutki­van harjoi­tus­työnsä tuloksista.

Muutok­sen eväät ‑kurssi huipen­tui touko­kuun kolman­nella viikolla päätös­se­mi­naa­riin Murikka-opis­tolla Tampe­reen Teis­kossa. Kolmen kuukau­den kurs­sin päätös­se­mi­naa­rissa kaikki 15 kurs­si­laista piti­vät 45 minuu­tin esitel­män tutki­vasta harjoi­tus­työs­tään. Järven­pään aiheena oli kogni­tii­vi­nen eli henki­nen ja tiedol­li­nen kuormittuminen.

– Fyysi­seen ergo­no­mi­aan on panos­tettu työpai­koilla jo vuosi­kau­det ja se on suhteel­li­sen hyvin hallussa, mutta kogni­tii­vi­sessa ja orga­ni­sa­to­ri­sessa ergo­no­miassa on paljon kehitettävää.

Järven­pää aikoo esitellä harjoi­tus­työnsä tulok­sia työpaikallaan.

Muutok­sen eväät ‑kurs­silla keskiössä on tutkiva oppi­mi­nen. Sen kautta hiou­tu­vat myös kirjoit­ta­mi­sen taito, puhe­vies­tintä ja tieto­tek­ni­set valmiudet.

Järven­pää kokee, että taidoista on apua luot­ta­mus­teh­tä­vien hoidossa. Hän työs­ken­te­lee Sand­vi­killa Tampe­reella ja toimii logis­tiik­kao­sas­ton luottamusmiehenä.

– Edun­val­von­ta­työssä on hyvä osata tuoda työn­te­ki­jöi­den ajatuk­set esiin raken­ta­vasti ja keskus­tella asial­li­sesti. Tämä on oival­li­nen kurssi kehit­tyä niissä asioissa.

Korvat punot­ti­vat aika hyvin koko simu­laa­tion ajan.

Kurs­si­lai­set pääsi­vät haas­ta­maan itse­ään lukui­sissa harjoi­tuk­sissa. Järven­pää kertoo saaneensa esiin­ty­mis­var­muutta työhy­vin­voin­tiin keskit­ty­neestä panee­li­kes­kus­te­lusta, joka videoi­tiin. Paineen­sie­to­ky­kyä kysyt­tiin puoles­taan kolme päivää kestä­neessä työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­lui­den kulun simu­laa­tiossa. Siinä Järven­päällä oli työnan­ta­ja­puo­len toimi­tus­joh­ta­jan rooli.

– En ole ollut ennen yhtä kuumot­ta­vassa tilan­teessa. Se oli yhtä tuntei­den vuoris­to­ra­taa. Korvat punot­ti­vat aika hyvin koko simu­laa­tion ajan.

UUDELLE URALLE

Uusi­kau­pun­ki­lai­selle Maisa Koivis­tolle sysäys Muutok­sen eväät ‑kurs­sille tuli työnan­ta­jan toimesta. Hänet lomau­tet­tiin Ionco­rin Uuden­kau­pun­gin akku­teh­taalta vuoden alusta.

– Olen käynyt paljon kurs­seja Muri­kassa, ja täällä on aina tosi muka­vaa. Lomau­tus masensi. Mietin, että mitäpä muuta­kaan teki­sin lomau­tuk­sen aikana, kun tuli­sin tänne.

Kolme kuukautta kestä­nyt kurssi alkoi helmi­kuun viimei­sellä viikolla.

– Tiesin, että kurssi on rankka, ja sitä se on ollut­kin. En ole tottu­nut istu­maan näin paljon, ja se tieto­määrä, joka täällä on tullut ja pitä­nyt sisäis­tää, on ollut suuri, Koivisto kuvaa.

Hänen mukaansa suurin stres­sin aihe kurs­silla oli tutkiva harjoi­tus­työ. Koivisto syven­tyi työs­sään kansan­ta­lou­teen ja pohti muun muassa talou­del­lista huoltosuhdetta.

– Suomessa synty­vyys on niin alhai­nen, että julki­nen talous ei kestä sitä. Meidän täytyisi saada tänne jollain tavalla lisää työllisiä.

Maahan­muutto ei Koivis­ton mukaan vält­tä­mättä tuo ratkaisua.

– Sillä on posi­tii­vi­nen vaiku­tus talou­del­li­seen huol­to­suh­tee­seen lyhyellä aika­vä­lillä, mutta jos maahan­muut­ta­jat työl­lis­ty­vät vain mata­la­palkka-aloille, vaiku­tus voi kään­tyä jopa nega­tii­vi­seksi, koska hekin vanhe­ne­vat ja tarvit­se­vat eläkettä ja muita palve­luja siinä missä muutkin.

Tiesin, että kurssi on rankka, ja sitä se on ollutkin.

Maalis­kuussa, kesken kurs­sin, Koivisto sai irti­sa­no­mi­sil­moi­tuk­sen. Hän on heinä­kuun loppuun asti irti­sa­no­mi­sa­jalla ilman työvelvoitetta.

– Aika on mennyt täällä tosi nopeasti. En ole ehti­nyt potku­ja­kaan ajat­te­le­maan. Jos olisin ollut kotona, olisin varmaan vaan itke­nyt ja parkunut.

Muutok­sen eväät ‑kurssi sai Koivis­ton innos­tu­maan opis­ke­lusta. Hän harkit­see nyt syven­tä­vänsä liike­ta­lou­den osaa­mis­taan tai luke­vansa hammashoitajaksi.

LISÄÄ ITSEVARMUUTTA

Muutok­sen eväät ‑kurssi järjes­te­tään Muri­kassa joka toinen vuosi. Tällä kertaa monet kurs­si­lai­set käsit­te­li­vät harjoi­tus­töis­sään työhy­vin­voin­tia, kertoo opet­taja Marjo Nurmi.

– Henki­nen työhy­vin­vointi, mielen­ter­vey­den kysy­myk­set ja kogni­tii­vi­nen kuor­mi­tus olivat tänä vuonna isoja teemoja opis­ke­li­joi­den töissä, Nurmi sanoo.

Myös Helena Märsy­län tutkiva harjoi­tus­työ käsit­teli työhy­vin­voin­tia. Hänen otsik­konsa oli Moti­vaa­tiosta mielen myller­ryk­seen. Työn kirjoit­ta­mi­seen oli varattu aikaa 13 viikkoa.

– Minulla on henki­lö­koh­taista koke­musta ylia­jat­te­lusta. Halusin kertoa muille, mitä se on, koska monet vähät­te­le­vät sitä. Opin työtä tehdes­säni paljon itses­täni, Märsylä kertoo.

Märsylä työs­ken­te­lee työsuo­je­lua­sia­mie­henä Sievin Jalki­neella. Hän on myös ammat­tio­sas­ton halli­tuk­sen jäsen, opin­to­sih­teeri ja nuori­so­jaos­ton puheen­joh­taja. Viime keväänä hän suoritti kuukau­den kestä­vän Osal­lis­tu­jan aree­nat ‑kurs­sin ja jäi kouk­kuun opiskeluun.

– Lähdin hake­maan kuukau­den kurs­silta itse­var­muutta puhua ja kirjoit­taa ja siellä niiden taito­jen harjoit­telu jäi joten­kin vähän kesken. Nyt sitä tuli todella paljon lisää.

Märsylä kertoo, että erityi­sesti harjoi­tus­työn kirjoit­ta­mi­nen lisäsi hänen itsevarmuuttaan.

– Nyt tiedän, että osaan kirjoit­taa, kun vaan keski­tyn. Olen todella ylpeä itses­täni. Tällai­sia onnis­tu­mi­sen tunteita en ole ikinä ennen kokenut.

Tällai­sia onnis­tu­mi­sen tunteita en ole ikinä ennen kokenut.

Muutok­sen eväät on Märsy­län mukaan posi­tii­vi­sella tavalla raskas kurssi. Haas­ta­vinta hänelle oli se, että oma arki piti jättää kolmeksi kuukau­deksi tauolle ja keskit­tyä opiskeluun.

– Kävin kurs­sin aikana kolme kertaa pyöräh­tä­mässä kotona. Oli outoa olla niin paljon pois, mutta etäi­syys teki myös hyvää. Olen käynyt puoli­soni kanssa antoi­sia puhelinkeskusteluja.

EDUNVALVONTAA ITÄVALTALAISITTAIN

Myös vetu­rin­kul­jet­taja Timo Simpa­nen osal­lis­tui vuosi sitten kuukau­den kurs­sille. Hän taivut­teli työnan­ta­jaansa pitkään, jotta pääsi tänä keväänä Murik­kaan kolmeksi kuukaudeksi.

– Haluan toimia luot­ta­mus­toi­mis­sani mahdol­li­sim­man hyvin ja siksi otan vastaan kaiken mahdol­li­sen opin, mitä on tarjolla, Simpa­nen perus­te­lee halu­aan kouluttautua.

Simpa­nen työs­ken­te­lee Ovakon teräs­teh­taalla Imat­ralla. Hän on osas­ton luot­ta­mus­mies, työsuo­je­lua­sia­mies ja vara­pää­luot­ta­mus­mies sekä kuuluu ammat­tio­sas­ton hallitukseen.

Tutki­vassa harjoi­tus­työs­sään Simpa­nen syven­tyi työnan­ta­jan toiveesta työyh­tei­sö­so­vit­te­luun ja sen vaiku­tuk­siin työhy­vin­voin­nissa ja konflik­tien hallinnassa.

– Työyh­tei­sö­so­vit­telu on ollut meillä käytössä jo jonkin aikaa. Henki­lös­tö­pääl­likkö on hyvin kiin­nos­tu­nut työs­täni. Seuraa­vaksi aloi­tamme keskus­te­lut sisäi­sen sovit­te­li­jan käyttöönotosta.

Simpa­selle yksi kurs­sin koho­koh­tia oli neljän päivän matka Itäval­taan vappu­vii­kolla. Matka venähti vielä päivällä Finnai­rin lentä­jien lakon vuoksi.

– Oli hienoa päästä katso­maan, miten Itäval­lassa hoide­taan edunvalvontaa.

Kurs­si­lai­set vierai­li­vat muun muassa kompres­so­reita valmis­ta­vassa Hoer­bi­ge­rin tehtaassa sekä Itäval­lan parla­men­tissa ja osal­lis­tui­vat 200 000 muun mars­si­jan kanssa vappumarssille.

Oli hienoa päästä katso­maan, miten Itäval­lassa hoide­taan edunvalvontaa.

Tehtaan­joh­taja Karl Dopple­rin vetämä tehdas­kier­ros teki Simpa­seen vaikutuksen.

– Hän tunsi nimeltä kaikki työn­te­ki­jät ja kävi kätte­le­mässä heidät. Se oli hämmen­tä­vää. Siellä tuli tunne, että työn­te­ki­jöitä oikeasti arvos­te­taan ja se myös näytetään.