Kolmen kuukauden kurssille osallis­tunut Maisa Koivisto: ”Opin ilmai­se­maan itseäni kirjoittamalla”

Tuotan­totyö on muuttu­massa tieto- ja palve­lu­työksi, jossa on paljon kuormit­tavia tekijöitä, toteaa logis­tiik­ka­työn­te­kijä Timi Järvenpää kertoes­saan tutkivan harjoi­tus­työnsä tuloksista.

Muutoksen eväät ‑kurssi huipentui touko­kuun kolman­nella viikolla päätös­se­mi­naa­riin Murikka-opistolla Tampe­reen Teiskossa. Kolmen kuukauden kurssin päätös­se­mi­naa­rissa kaikki 15 kurssi­laista pitivät 45 minuutin esitelmän tutki­vasta harjoi­tus­työs­tään. Järven­pään aiheena oli kogni­tii­vinen eli henkinen ja tiedol­linen kuormittuminen.

– Fyysi­seen ergono­miaan on panos­tettu työpai­koilla jo vuosi­kaudet ja se on suhteel­lisen hyvin hallussa, mutta kogni­tii­vi­sessa ja organi­sa­to­ri­sessa ergono­miassa on paljon kehitettävää.

Järvenpää aikoo esitellä harjoi­tus­työnsä tuloksia työpaikallaan.

Muutoksen eväät ‑kurssilla keskiössä on tutkiva oppiminen. Sen kautta hioutuvat myös kirjoit­ta­misen taito, puhevies­tintä ja tieto­tek­niset valmiudet.

Järvenpää kokee, että taidoista on apua luotta­mus­teh­tä­vien hoidossa. Hän työsken­telee Sandvi­killa Tampe­reella ja toimii logis­tiik­kao­saston luottamusmiehenä.

– Edunval­von­ta­työssä on hyvä osata tuoda työnte­ki­jöiden ajatukset esiin raken­ta­vasti ja keskus­tella asial­li­sesti. Tämä on oival­linen kurssi kehittyä niissä asioissa.

Korvat punot­tivat aika hyvin koko simulaa­tion ajan.

Kurssi­laiset pääsivät haasta­maan itseään lukui­sissa harjoi­tuk­sissa. Järvenpää kertoo saaneensa esiin­ty­mis­var­muutta työhy­vin­voin­tiin keskit­ty­neestä panee­li­kes­kus­te­lusta, joka videoi­tiin. Paineen­sie­to­kykyä kysyt­tiin puoles­taan kolme päivää kestä­neessä työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­luiden kulun simulaa­tiossa. Siinä Järven­päällä oli työnan­ta­ja­puolen toimi­tus­joh­tajan rooli.

– En ole ollut ennen yhtä kuumot­ta­vassa tilan­teessa. Se oli yhtä tunteiden vuoris­to­rataa. Korvat punot­tivat aika hyvin koko simulaa­tion ajan.

UUDELLE URALLE

Uusikau­pun­ki­lai­selle Maisa Koivis­tolle sysäys Muutoksen eväät ‑kurssille tuli työnan­tajan toimesta. Hänet lomau­tet­tiin Ioncorin Uuden­kau­pungin akkuteh­taalta vuoden alusta.

– Olen käynyt paljon kursseja Murikassa, ja täällä on aina tosi mukavaa. Lomautus masensi. Mietin, että mitäpä muuta­kaan tekisin lomau­tuksen aikana, kun tulisin tänne.

Kolme kuukautta kestänyt kurssi alkoi helmi­kuun viimei­sellä viikolla.

– Tiesin, että kurssi on rankka, ja sitä se on ollutkin. En ole tottunut istumaan näin paljon, ja se tieto­määrä, joka täällä on tullut ja pitänyt sisäistää, on ollut suuri, Koivisto kuvaa.

Hänen mukaansa suurin stressin aihe kurssilla oli tutkiva harjoi­tustyö. Koivisto syventyi työssään kansan­ta­lou­teen ja pohti muun muassa talou­del­lista huoltosuhdetta.

– Suomessa synty­vyys on niin alhainen, että julkinen talous ei kestä sitä. Meidän täytyisi saada tänne jollain tavalla lisää työllisiä.

Maahan­muutto ei Koiviston mukaan välttä­mättä tuo ratkaisua.

– Sillä on positii­vinen vaikutus talou­del­li­seen huolto­suh­tee­seen lyhyellä aikavä­lillä, mutta jos maahan­muut­tajat työllis­tyvät vain matala­palkka-aloille, vaikutus voi kääntyä jopa negatii­vi­seksi, koska hekin vanhe­nevat ja tarvit­sevat eläkettä ja muita palve­luja siinä missä muutkin.

Tiesin, että kurssi on rankka, ja sitä se on ollutkin.

Maalis­kuussa, kesken kurssin, Koivisto sai irtisa­no­mi­sil­moi­tuksen. Hän on heinä­kuun loppuun asti irtisa­no­mi­sa­jalla ilman työvelvoitetta.

– Aika on mennyt täällä tosi nopeasti. En ole ehtinyt potku­ja­kaan ajatte­le­maan. Jos olisin ollut kotona, olisin varmaan vaan itkenyt ja parkunut.

Muutoksen eväät ‑kurssi sai Koiviston innos­tu­maan opiske­lusta. Hän harkitsee nyt syven­tä­vänsä liike­ta­louden osaamis­taan tai lukevansa hammashoitajaksi.

LISÄÄ ITSEVARMUUTTA

Muutoksen eväät ‑kurssi järjes­te­tään Murikassa joka toinen vuosi. Tällä kertaa monet kurssi­laiset käsit­te­livät harjoi­tus­töis­sään työhy­vin­vointia, kertoo opettaja Marjo Nurmi.

– Henkinen työhy­vin­vointi, mielen­ter­veyden kysymykset ja kogni­tii­vinen kuormitus olivat tänä vuonna isoja teemoja opiske­li­joiden töissä, Nurmi sanoo.

Myös Helena Märsylän tutkiva harjoi­tustyö käsit­teli työhy­vin­vointia. Hänen otsik­konsa oli Motivaa­tiosta mielen myller­ryk­seen. Työn kirjoit­ta­mi­seen oli varattu aikaa 13 viikkoa.

– Minulla on henki­lö­koh­taista kokemusta yliajat­te­lusta. Halusin kertoa muille, mitä se on, koska monet vähät­te­levät sitä. Opin työtä tehdes­säni paljon itses­täni, Märsylä kertoo.

Märsylä työsken­telee työsuo­je­lua­sia­mie­henä Sievin Jalki­neella. Hän on myös ammat­tio­saston halli­tuksen jäsen, opinto­sih­teeri ja nuori­so­jaoston puheen­joh­taja. Viime keväänä hän suoritti kuukauden kestävän Osallis­tujan areenat ‑kurssin ja jäi koukkuun opiskeluun.

– Lähdin hakemaan kuukauden kurssilta itsevar­muutta puhua ja kirjoittaa ja siellä niiden taitojen harjoit­telu jäi jotenkin vähän kesken. Nyt sitä tuli todella paljon lisää.

Märsylä kertoo, että erityi­sesti harjoi­tus­työn kirjoit­ta­minen lisäsi hänen itsevarmuuttaan.

– Nyt tiedän, että osaan kirjoittaa, kun vaan keskityn. Olen todella ylpeä itses­täni. Tällaisia onnis­tu­misen tunteita en ole ikinä ennen kokenut.

Tällaisia onnis­tu­misen tunteita en ole ikinä ennen kokenut.

Muutoksen eväät on Märsylän mukaan positii­vi­sella tavalla raskas kurssi. Haasta­vinta hänelle oli se, että oma arki piti jättää kolmeksi kuukau­deksi tauolle ja keskittyä opiskeluun.

– Kävin kurssin aikana kolme kertaa pyöräh­tä­mässä kotona. Oli outoa olla niin paljon pois, mutta etäisyys teki myös hyvää. Olen käynyt puoli­soni kanssa antoisia puhelinkeskusteluja.

EDUNVALVONTAA ITÄVALTALAISITTAIN

Myös veturin­kul­jet­taja Timo Simpanen osallistui vuosi sitten kuukauden kurssille. Hän taivut­teli työnan­ta­jaansa pitkään, jotta pääsi tänä keväänä Murik­kaan kolmeksi kuukaudeksi.

– Haluan toimia luotta­mus­toi­mis­sani mahdol­li­simman hyvin ja siksi otan vastaan kaiken mahdol­lisen opin, mitä on tarjolla, Simpanen perus­telee haluaan kouluttautua.

Simpanen työsken­telee Ovakon teräs­teh­taalla Imatralla. Hän on osaston luotta­mus­mies, työsuo­je­lua­sia­mies ja varapää­luot­ta­mus­mies sekä kuuluu ammat­tio­saston hallitukseen.

Tutki­vassa harjoi­tus­työs­sään Simpanen syventyi työnan­tajan toiveesta työyh­tei­sö­so­vit­te­luun ja sen vaiku­tuk­siin työhy­vin­voin­nissa ja konflik­tien hallinnassa.

– Työyh­tei­sö­so­vit­telu on ollut meillä käytössä jo jonkin aikaa. Henki­lös­tö­pääl­likkö on hyvin kiinnos­tunut työstäni. Seuraa­vaksi aloitamme keskus­telut sisäisen sovit­te­lijan käyttöönotosta.

Simpa­selle yksi kurssin kohokohtia oli neljän päivän matka Itäval­taan vappu­vii­kolla. Matka venähti vielä päivällä Finnairin lentä­jien lakon vuoksi.

– Oli hienoa päästä katso­maan, miten Itäval­lassa hoide­taan edunvalvontaa.

Kurssi­laiset vierai­livat muun muassa kompres­so­reita valmis­ta­vassa Hoerbi­gerin tehtaassa sekä Itävallan parla­men­tissa ja osallis­tuivat 200 000 muun marssijan kanssa vappumarssille.

Oli hienoa päästä katso­maan, miten Itäval­lassa hoide­taan edunvalvontaa.

Tehtaan­joh­taja Karl Dopplerin vetämä tehdas­kierros teki Simpa­seen vaikutuksen.

– Hän tunsi nimeltä kaikki työnte­kijät ja kävi kätte­le­mässä heidät. Se oli hämmen­tävää. Siellä tuli tunne, että työnte­ki­jöitä oikeasti arvos­te­taan ja se myös näytetään.