Kuoro on laulu­musiikin joukkue­laji – ”On hienoa olla osa instru­menttia, jota kuoron­joh­taja soittaa”

Tule, tuonetar jo, aika onkin tulla, kaikuvat Hylkiön laulun sanat Hämeen Suojan juhla­sa­lissa, kun Hämeen­linnan Mieskuoro harjoit­telee kevät­kon­sert­tiaan varten.

– Kuoro­lau­lussa parasta on laula­minen ja se kun huomaa, että oma laula­minen kehittyy. Silloin epävar­muus katoaa tekemi­sestä ja tilalle tulee ilo, sanoo hämeen­lin­na­lainen Arttu Jokikota.

Hän aloitti kuoro­laulun syksyllä 2019, kun Hämeen­linnan Mieskuoro järjesti taiteel­lisen johta­jansa Anneli Julénin johdolla kuoro­koulun kuoro­lau­lusta kiinnostuneille.

– Vaimo oli monta kertaa sanonut minulle, että voisit kokeilla kuoro­laulua. Matalalle miesää­nelle voisi kuulemma olla käyttöä kuoro­maa­il­massa, Jokikota kertoo.

Ilmoit­tau­tues­saan kuoro­kou­luun Jokikota ei osannut lukea nuotteja, mutta hän oli kuunnellut nuoruu­des­saan monipuo­li­sesti musiikkia sekä laulanut satun­nai­sesti karaokessa.

– Suomen­kie­linen musiikki ei ole ollut minun juttuni, mutta olen alkanut arvostaa sitä. Meillä on ollut aika hienoja laulun­te­ki­jöitä viimeisen 120 vuoden aikana.

Videolla Arttu Jokikota kertoo, miten Hämeen­linnan Mieskuoro harjoit­telee ja mitä harjoi­tuk­sissa tapahtuu.

KONSERTTI SYTYTTI KIPINÄN

Kuoro­koulun käytyään Jokikota liittyi Hämeen­linnan Mieskuo­roon. Hän sai oman kuoro­kummin, joka toimi hänen mento­ri­naan ja jonka vieressä hän lauloi harjoituksissa.

– Ensim­mäisen kerran pääsin lavalle joulu­kon­ser­tissa Hämeen­linnan kirkossa. Minua jännitti ihan helve­tisti enkä siksi laulanut siellä montaa sanaa, mutta siitä syttyi kunnon kipinä.

Suomen­kie­linen musiikki ei ole ollut minun juttuni, mutta olen alkanut arvostaa sitä.

Klassisen mieskuo­ro­musiikin lisäksi Hämeen­linnan Mieskuoro esittää popah­tavia lauluja. Ohjel­mis­toon kuuluu muun muassa Pave Maijasen Lähti­sitkö ja Jukka Pojan Silkkii.

– Mieskuo­rolle on sävel­letty paljon serena­deja, rakkaus­lau­luja. Ne ovat yleensä aika nättejä, kuten Hän kulkevi kuin yli kukkien.

Hämeen­linnan Mieskuoron ohjel­misto on paitsi monipuo­linen myös monikielinen.

– Olemme laula­neet suomeksi, viroksi, englan­niksi, ruotsiksi, saksaksi, baskiksi ja latinaksi. Vaikka en osaisi sanaa­kaan kieltä, laulun verran pystyn lausu­maan sitä vakuuttavasti.

ARTTU JOKIKOTA

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu
SSAB Europe Oy
Hämeen­linna

SMOKKI MAKSAA

Hämeen­linnan Mieskuoro harjoit­telee maanantai-iltaisin kolme tuntia kerral­laan. Kuoro on perus­tettu vuonna 1922 ja siihen kuuluu noin 25 aktii­vista jäsentä.

– Meillä on tosi hyvä henki. Tuemme toisiamme laula­mi­sessa ja vitsai­lemme harjoi­tuk­sissa paljon. Välillä se saattaa mennä veljel­lisen kettui­lunkin puolelle, Jokikota kertoo.

Neliää­ni­sessä mieskuo­rossa tenorit laulavat kahta korkeaa ääntä ja bassot kahta matalaa. Jokikota on äänia­lal­taan kakkos­basso eli hän laulaa matalinta miesääntä.

– Nyt ymmärrän, miksi en voi kiekua korkealta ja komeasti. Tummat miesäänet ovat aina olleet karao­kes­sakin suosikkejani.

Jokikota ei pidä kuoro­laulua kalliina harras­tuk­sena. Hämeen­linnan Mieskuo­rossa syksystä kevää­seen kestävä laulu­kausi maksaa 250 euroa.

– Nuotti­han­kin­noista tulee muutamia kymppejä päälle. Nuotti­te­li­neestä maksoin 50 euroa.

Esiin­ty­mi­sasu sen sijaan saattaa olla arvokas. Hämeen­linnan Mieskuoro esiintyy smokissa.

– Alkuun vuokrasin smokin ennen kuin ostin oman. Se maksoi kenki­neen päivi­neen noin 700 euroa, mutta olen kyllä käyttänyt sitä koko rahan edestä.

”TULKITSEMINEN ON SIISTIÄ”

Jokikodan mukaan kuoro­laulu sopii kaikille, joita se vain kiinnostaa.

– Pitää olla joko laulu­ääntä, nuotin­lu­ku­taitoa tai kova motivaatio. Jos joku näistä löytyy, niin sillä pääsee jo alkuun. Sen jälkeen harrastus vaatii enää työtä ja harjoittelua.

Viikoit­taiset kuoro­har­joi­tukset eivät yksin riitä, vaan laulaa pitää myös kotona, jos kuorossa haluaa pärjätä, Jokikota sanoo.

– Kuoron­joh­taja tekee meille stemma­nau­hoja. Niiden avulla tutustun uusiin lauluihin. Kotona laulan lyhyitä 15 minuutin pyräh­dyksiä. Auto on myös hyvä paikka harjoitella.

Pitää olla joko laulu­ääntä, nuotin­lu­ku­taitoa tai kova motivaatio.

Jokikodan tavoit­teena on opetella laulut ulkoa, koska hänestä on näyttävää, jos kuoro esiintyy ilman nuotteja. Kuoro­har­rastus on hänelle henkireikä.

– Kun tulen harjoi­tuk­siin, tiedän, että nyt minun täytyy keskittyä tekemään jotain ihan muuta kuin normaa­listi, Jokikota sanoo.

Hän nauttii erityi­sesti laulujen tulkitsemisesta.

– Kun pääsen sisälle uuteen lauluun, sen tulkit­se­minen on aika siistiä. On hienoa olla osa instru­menttia, jota kuoron­joh­taja soittaa. Kuoro­laulu on laulu­musiikin joukkuelaji.

KONSERTTI

Hämeen­linnan Mieskuoron kevät­kon­sertti Elämältä kaiken sain
Keski­viik­kona 28.5.2025 kello 19
Suomen kasarmin upsee­ri­ker­holla (Vuori­katu 26, Hämeenlinna)