Kuoro on laulu­musii­kin jouk­kue­laji – ”On hienoa olla osa instru­ment­tia, jota kuoron­joh­taja soittaa”

Tule, tuone­tar jo, aika onkin tulla, kaiku­vat Hylkiön laulun sanat Hämeen Suojan juhla­sa­lissa, kun Hämeen­lin­nan Mies­kuoro harjoit­te­lee kevät­kon­sert­ti­aan varten.

– Kuoro­lau­lussa parasta on laula­mi­nen ja se kun huomaa, että oma laula­mi­nen kehit­tyy. Silloin epävar­muus katoaa teke­mi­sestä ja tilalle tulee ilo, sanoo hämeen­lin­na­lai­nen Arttu Joki­kota.

Hän aloitti kuoro­lau­lun syksyllä 2019, kun Hämeen­lin­nan Mies­kuoro järjesti taiteel­li­sen johta­jansa Anneli Julé­nin johdolla kuoro­kou­lun kuoro­lau­lusta kiinnostuneille.

– Vaimo oli monta kertaa sano­nut minulle, että voisit kokeilla kuoro­lau­lua. Mata­lalle miesää­nelle voisi kuulemma olla käyt­töä kuoro­maa­il­massa, Joki­kota kertoo.

Ilmoit­tau­tues­saan kuoro­kou­luun Joki­kota ei osan­nut lukea nuot­teja, mutta hän oli kuun­nel­lut nuoruu­des­saan moni­puo­li­sesti musiik­kia sekä laula­nut satun­nai­sesti karaokessa.

– Suomen­kie­li­nen musiikki ei ole ollut minun juttuni, mutta olen alka­nut arvos­taa sitä. Meillä on ollut aika hienoja laulun­te­ki­jöitä viimei­sen 120 vuoden aikana.

Videolla Arttu Joki­kota kertoo, miten Hämeen­lin­nan Mies­kuoro harjoit­te­lee ja mitä harjoi­tuk­sissa tapahtuu.

KONSERTTI SYTYTTI KIPINÄN

Kuoro­kou­lun käyty­ään Joki­kota liit­tyi Hämeen­lin­nan Mies­kuo­roon. Hän sai oman kuoro­kum­min, joka toimi hänen mento­ri­naan ja jonka vieressä hän lauloi harjoituksissa.

– Ensim­mäi­sen kerran pääsin lavalle joulu­kon­ser­tissa Hämeen­lin­nan kirkossa. Minua jännitti ihan helve­tisti enkä siksi laula­nut siellä montaa sanaa, mutta siitä syttyi kunnon kipinä.

Suomen­kie­li­nen musiikki ei ole ollut minun juttuni, mutta olen alka­nut arvos­taa sitä.

Klas­si­sen mies­kuo­ro­musii­kin lisäksi Hämeen­lin­nan Mies­kuoro esit­tää popah­ta­via lauluja. Ohjel­mis­toon kuuluu muun muassa Pave Maija­sen Lähti­sitkö ja Jukka Pojan Silk­kii.

– Mies­kuo­rolle on sävel­letty paljon sere­na­deja, rakkaus­lau­luja. Ne ovat yleensä aika nättejä, kuten Hän kulkevi kuin yli kukkien.

Hämeen­lin­nan Mies­kuo­ron ohjel­misto on paitsi moni­puo­li­nen myös monikielinen.

– Olemme laula­neet suomeksi, viroksi, englan­niksi, ruot­siksi, saksaksi, baskiksi ja lati­naksi. Vaikka en osaisi sanaa­kaan kieltä, laulun verran pystyn lausu­maan sitä vakuuttavasti.

ARTTU JOKIKOTA

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu
SSAB Europe Oy
Hämeen­linna

SMOKKI MAKSAA

Hämeen­lin­nan Mies­kuoro harjoit­te­lee maanan­tai-iltai­sin kolme tuntia kerral­laan. Kuoro on perus­tettu vuonna 1922 ja siihen kuuluu noin 25 aktii­vista jäsentä.

– Meillä on tosi hyvä henki. Tuemme toisiamme laula­mi­sessa ja vitsai­lemme harjoi­tuk­sissa paljon. Välillä se saat­taa mennä veljel­li­sen kettui­lun­kin puolelle, Joki­kota kertoo.

Neli­ää­ni­sessä mies­kuo­rossa teno­rit laula­vat kahta korkeaa ääntä ja bassot kahta mata­laa. Joki­kota on äänia­lal­taan kakkos­basso eli hän laulaa mata­linta miesääntä.

– Nyt ymmär­rän, miksi en voi kiekua korkealta ja komeasti. Tummat miesää­net ovat aina olleet karao­kes­sa­kin suosikkejani.

Joki­kota ei pidä kuoro­lau­lua kalliina harras­tuk­sena. Hämeen­lin­nan Mies­kuo­rossa syksystä kevää­seen kestävä laulu­kausi maksaa 250 euroa.

– Nuot­ti­han­kin­noista tulee muuta­mia kymp­pejä päälle. Nuot­ti­te­li­neestä maksoin 50 euroa.

Esiin­ty­mi­sasu sen sijaan saat­taa olla arvo­kas. Hämeen­lin­nan Mies­kuoro esiin­tyy smokissa.

– Alkuun vuokra­sin smokin ennen kuin ostin oman. Se maksoi kenki­neen päivi­neen noin 700 euroa, mutta olen kyllä käyt­tä­nyt sitä koko rahan edestä.

”TULKITSEMINEN ON SIISTIÄ”

Joki­ko­dan mukaan kuoro­laulu sopii kaikille, joita se vain kiinnostaa.

– Pitää olla joko laulu­ääntä, nuotin­lu­ku­tai­toa tai kova moti­vaa­tio. Jos joku näistä löytyy, niin sillä pääsee jo alkuun. Sen jälkeen harras­tus vaatii enää työtä ja harjoittelua.

Viikoit­tai­set kuoro­har­joi­tuk­set eivät yksin riitä, vaan laulaa pitää myös kotona, jos kuorossa haluaa pärjätä, Joki­kota sanoo.

– Kuoron­joh­taja tekee meille stem­ma­nau­hoja. Niiden avulla tutus­tun uusiin laului­hin. Kotona laulan lyhyitä 15 minuu­tin pyräh­dyk­siä. Auto on myös hyvä paikka harjoitella.

Pitää olla joko laulu­ääntä, nuotin­lu­ku­tai­toa tai kova motivaatio.

Joki­ko­dan tavoit­teena on opetella laulut ulkoa, koska hänestä on näyt­tä­vää, jos kuoro esiin­tyy ilman nuot­teja. Kuoro­har­ras­tus on hänelle henkireikä.

– Kun tulen harjoi­tuk­siin, tiedän, että nyt minun täytyy keskit­tyä teke­mään jotain ihan muuta kuin normaa­listi, Joki­kota sanoo.

Hän naut­tii erityi­sesti laulu­jen tulkitsemisesta.

– Kun pääsen sisälle uuteen lauluun, sen tulkit­se­mi­nen on aika siis­tiä. On hienoa olla osa instru­ment­tia, jota kuoron­joh­taja soit­taa. Kuoro­laulu on laulu­musii­kin joukkuelaji.

KONSERTTI

Hämeen­lin­nan Mies­kuo­ron kevät­kon­sertti Elämältä kaiken sain
Keski­viik­kona 28.5.2025 kello 19
Suomen kasar­min upsee­ri­ker­holla (Vuori­katu 26, Hämeenlinna)