Rahalla saa ja tekoälyllä pääsee

Suosittu teema tieteiskertomuksissa on ihmisen kehittämä tekoäly, joka tulee tietoiseksi itsestään ja aloittaa vapaustaistelun ihmisiä vastaan. Pelkistetympi versio on algoritmi, jonka tehtäväksi on annettu paperiliittimien valmistaminen. Algoritmi suorittaa tehtävän täsmällisesti muuttamalla maapallolla kaiken, ihmiset mukaan lukien, paperiliittimien raaka-aineeksi. Lennokkaita tarinoita saadaan, kun vedetään mutkat suoraksi.

Todellisuudessa huolenaihe ei ole se, mitä tekoälyjen tai tekoälykkäiden robottien pelätään itsenäisinä toimijoina tekevän ihmisille, vaan se, mitä tekoälyn siivittämät ihmiset tekevät toisillensa. Nähtävissä nimittäin on, että ihmisen kyky tehdä viisaudessaan hyvää ja tyhmyydessään pahaa toimii myös tekoälyn kehittämisen ajurina molemmissa ominaisuuksissaan samanaikaisesti.

Internetistä piti tulla tiedon valtatie. Ja niin siitä tulikin. Jotakuinkin kaiken mahdollisen ”informaation” tyyssija, jossa sivistyksen ja kauneuden osuus on rajallinen ja raadollisuuden ja karkeuden osuus lähes rajaton. Sosiaalisesta mediasta piti tulla vastuullisen vuoropuhelun maailmankylä. Nykytilanne on kannustavista esimerkeistä huolimatta se, että vastuullisuus on vajonnut rajariitojen repimään raiskioon. Jos samat virheet toistetaan tekoälyyn liittyvän valtavan laskentatehon ja erehtymättömän muistin voimistamana, on jälki takuuvarmasti karmeaa.

Demokratia, tasavertaisuus, inhimillisyys, yksilöiden oikeudet ja kestävä kehitys on nimettävä tekoälyn kehittämisen ajureiksi.

Tekoälyä on tarkasteltu myös demokratiaa uhkaavana tekijänä. Eikä syyttä. Parhaiten tekoälyä pystyvät hyödyntämään tahot, joilla on hallussaan tehokkaimmat tietokoneet ja eniten rahaa niiden hankkimiseen, käyttöön ja kehittämiseen. Vahvassa asemassa ovat esimerkiksi isot valtiot ja suuryritykset, joiden intresseissä on edistää menestymistään ja valtaa suhteessa toisiinsa. Kehitys on riskialtis livahtamaan väärille raiteille.

Siksi tekoälyn kehittämistä ei pidä jäädä vain sivusta seuraamaan, eikä kehitystyötä pidä luovuttaa kaupallisten tai valtapoliittisten päämäärien vietäväksi.

Tieteiskirjallisuuden klassikon Isaac Asimovin muotoileman robotiikan ensimmäisen pääsäännön mukaan robotti ei saa vahingoittaa ihmistä, eikä aiheuttaa tälle vahinkoa laiminlyömällä tehtäviään tai jättämällä jotain tekemättä. Kun lauseessa robotin tilalle asetetaan ihminen, ja otetaan se ohjenuoraksi tekoälyn ja robotiikan suunnittelulle, kehittämiselle ja tuotteistamiselle, ollaan jo matkalla oikeaan suuntaan.

Tarkemmin sanottuna tavoitteeksi pitää asettaa kehityskulku, jossa demokratia, tasavertaisuus, inhimillisyys, yksilöiden oikeudet ja kestävä kehitys on nimetty tekoälyn kehittämisen ajureiksi. Se ei tapahdu itsestään. Tekoälyn kehittämisen globaalille sääntelylle ja sen yhtenäiselle kansalliselle ja yrityskohtaiselle soveltavalle toteuttamiselle on suuri tarve.