Rahalla saa ja teko­ä­lyllä pääsee

Suosittu teema tieteis­ker­to­muk­sissa on ihmi­sen kehit­tämä teko­äly, joka tulee tietoi­seksi itses­tään ja aloit­taa vapaus­tais­te­lun ihmi­siä vastaan. Pelkis­te­tympi versio on algo­ritmi, jonka tehtä­väksi on annettu pape­ri­liit­ti­mien valmis­ta­mi­nen. Algo­ritmi suorit­taa tehtä­vän täsmäl­li­sesti muut­ta­malla maapal­lolla kaiken, ihmi­set mukaan lukien, pape­ri­liit­ti­mien raaka-aineeksi. Lennok­kaita tari­noita saadaan, kun vede­tään mutkat suoraksi.

Todel­li­suu­dessa huole­naihe ei ole se, mitä teko­ä­ly­jen tai teko­ä­lyk­käi­den robot­tien pelä­tään itse­näi­sinä toimi­joina teke­vän ihmi­sille, vaan se, mitä teko­ä­lyn siivit­tä­mät ihmi­set teke­vät toisil­lensa. Nähtä­vissä nimit­täin on, että ihmi­sen kyky tehdä viisau­des­saan hyvää ja tyhmyy­des­sään pahaa toimii myös teko­ä­lyn kehit­tä­mi­sen ajurina molem­missa ominai­suuk­sis­saan samanaikaisesti.

Inter­ne­tistä piti tulla tiedon valta­tie. Ja niin siitä tuli­kin. Jota­kuin­kin kaiken mahdol­li­sen ”infor­maa­tion” tyys­sija, jossa sivis­tyk­sen ja kauneu­den osuus on rajal­li­nen ja raadol­li­suu­den ja karkeu­den osuus lähes raja­ton. Sosi­aa­li­sesta mediasta piti tulla vastuul­li­sen vuoro­pu­he­lun maail­man­kylä. Nyky­ti­lanne on kannus­ta­vista esimer­keistä huoli­matta se, että vastuul­li­suus on vajon­nut raja­rii­to­jen repi­mään rais­kioon. Jos samat virheet tois­te­taan teko­ä­lyyn liit­ty­vän valta­van lasken­ta­te­hon ja ereh­ty­mät­tö­män muis­tin voimis­ta­mana, on jälki takuu­var­masti karmeaa.

Demo­kra­tia, tasa­ver­tai­suus, inhi­mil­li­syys, yksi­löi­den oikeu­det ja kestävä kehi­tys on nimet­tävä teko­ä­lyn kehit­tä­mi­sen ajureiksi.

Teko­ä­lyä on tarkas­teltu myös demo­kra­tiaa uhkaa­vana teki­jänä. Eikä syyttä. Parhai­ten teko­ä­lyä pysty­vät hyödyn­tä­mään tahot, joilla on hallus­saan tehok­kaim­mat tieto­ko­neet ja eniten rahaa niiden hank­ki­mi­seen, käyt­töön ja kehit­tä­mi­seen. Vahvassa asemassa ovat esimer­kiksi isot valtiot ja suury­ri­tyk­set, joiden intres­seissä on edis­tää menes­ty­mis­tään ja valtaa suhteessa toisiinsa. Kehi­tys on riskial­tis livah­ta­maan väärille raiteille.

Siksi teko­ä­lyn kehit­tä­mistä ei pidä jäädä vain sivusta seuraa­maan, eikä kehi­tys­työtä pidä luovut­taa kaupal­lis­ten tai valta­po­liit­tis­ten päämää­rien vietäväksi.

Tieteis­kir­jal­li­suu­den klas­si­kon Isaac Asimo­vin muotoi­le­man robo­tii­kan ensim­mäi­sen pääsään­nön mukaan robotti ei saa vahin­goit­taa ihmistä, eikä aiheut­taa tälle vahin­koa laimin­lyö­mällä tehtä­vi­ään tai jättä­mällä jotain teke­mättä. Kun lauseessa robo­tin tilalle asete­taan ihmi­nen, ja otetaan se ohje­nuo­raksi teko­ä­lyn ja robo­tii­kan suun­nit­te­lulle, kehit­tä­mi­selle ja tuot­teis­ta­mi­selle, ollaan jo matkalla oike­aan suuntaan.

Tarkem­min sanot­tuna tavoit­teeksi pitää aset­taa kehi­tys­kulku, jossa demo­kra­tia, tasa­ver­tai­suus, inhi­mil­li­syys, yksi­löi­den oikeu­det ja kestävä kehi­tys on nimetty teko­ä­lyn kehit­tä­mi­sen ajureiksi. Se ei tapahdu itses­tään. Teko­ä­lyn kehit­tä­mi­sen globaa­lille sään­te­lylle ja sen yhte­näi­selle kansal­li­selle ja yritys­koh­tai­selle sovel­ta­valle toteut­ta­mi­selle on suuri tarve.