Rahalla saa ja tekoä­lyllä pääsee

Suosittu teema tieteis­ker­to­muk­sissa on ihmisen kehit­tämä tekoäly, joka tulee tietoi­seksi itses­tään ja aloittaa vapaus­tais­telun ihmisiä vastaan. Pelkis­te­tympi versio on algoritmi, jonka tehtä­väksi on annettu paperi­liit­ti­mien valmis­ta­minen. Algoritmi suorittaa tehtävän täsmäl­li­sesti muutta­malla maapal­lolla kaiken, ihmiset mukaan lukien, paperi­liit­ti­mien raaka-aineeksi. Lennok­kaita tarinoita saadaan, kun vedetään mutkat suoraksi.

Todel­li­suu­dessa huole­naihe ei ole se, mitä tekoä­lyjen tai tekoä­lyk­käiden robot­tien pelätään itsenäi­sinä toimi­joina tekevän ihmisille, vaan se, mitä tekoälyn siivit­tämät ihmiset tekevät toisil­lensa. Nähtä­vissä nimit­täin on, että ihmisen kyky tehdä viisau­des­saan hyvää ja tyhmyy­des­sään pahaa toimii myös tekoälyn kehit­tä­misen ajurina molem­missa ominai­suuk­sis­saan samanaikaisesti.

Inter­ne­tistä piti tulla tiedon valtatie. Ja niin siitä tulikin. Jotakuinkin kaiken mahdol­lisen ”infor­maa­tion” tyyssija, jossa sivis­tyksen ja kauneuden osuus on rajal­linen ja raadol­li­suuden ja karkeuden osuus lähes rajaton. Sosiaa­li­sesta mediasta piti tulla vastuul­lisen vuoro­pu­helun maail­man­kylä. Nykyti­lanne on kannus­ta­vista esimer­keistä huoli­matta se, että vastuul­li­suus on vajonnut rajarii­tojen repimään raiskioon. Jos samat virheet toiste­taan tekoä­lyyn liittyvän valtavan lasken­ta­tehon ja erehty­mät­tömän muistin voimis­ta­mana, on jälki takuu­var­masti karmeaa.

Demokratia, tasaver­tai­suus, inhimil­li­syys, yksilöiden oikeudet ja kestävä kehitys on nimet­tävä tekoälyn kehit­tä­misen ajureiksi.

Tekoälyä on tarkas­teltu myös demokra­tiaa uhkaa­vana tekijänä. Eikä syyttä. Parhaiten tekoälyä pystyvät hyödyn­tä­mään tahot, joilla on hallus­saan tehok­kaimmat tieto­ko­neet ja eniten rahaa niiden hankki­mi­seen, käyttöön ja kehit­tä­mi­seen. Vahvassa asemassa ovat esimer­kiksi isot valtiot ja suury­ri­tykset, joiden intres­seissä on edistää menes­ty­mis­tään ja valtaa suhteessa toisiinsa. Kehitys on riskialtis livah­ta­maan väärille raiteille.

Siksi tekoälyn kehit­tä­mistä ei pidä jäädä vain sivusta seuraa­maan, eikä kehitys­työtä pidä luovuttaa kaupal­listen tai valta­po­liit­tisten päämää­rien vietäväksi.

Tieteis­kir­jal­li­suuden klassikon Isaac Asimovin muotoi­leman robotiikan ensim­mäisen pääsäännön mukaan robotti ei saa vahin­goittaa ihmistä, eikä aiheuttaa tälle vahinkoa laimin­lyö­mällä tehtä­viään tai jättä­mällä jotain tekemättä. Kun lauseessa robotin tilalle asete­taan ihminen, ja otetaan se ohjenuo­raksi tekoälyn ja robotiikan suunnit­te­lulle, kehit­tä­mi­selle ja tuotteis­ta­mi­selle, ollaan jo matkalla oikeaan suuntaan.

Tarkemmin sanot­tuna tavoit­teeksi pitää asettaa kehitys­kulku, jossa demokratia, tasaver­tai­suus, inhimil­li­syys, yksilöiden oikeudet ja kestävä kehitys on nimetty tekoälyn kehit­tä­misen ajureiksi. Se ei tapahdu itses­tään. Tekoälyn kehit­tä­misen globaa­lille säänte­lylle ja sen yhtenäi­selle kansal­li­selle ja yritys­koh­tai­selle sovel­ta­valle toteut­ta­mi­selle on suuri tarve.