Alumiini- ja lasira­ken­ta­jalle työnte­kijät ovat voima­vara – ”Suhdanne ei parane ennen ensi kesää”

Ylivies­kassa Alutecin Alumii­ni­kadun tehtaan tuotan­to­hal­lissa työn äänet kuuluvat. Parhail­laan yksi sahaa alumii­ni­pro­fii­lista sopivia element­tejä. Tällä kertaa suuremmat tuotan­to­ko­neet ovat hiljaa, mutta sahal­lakin syntyvä kirskuva ääni täyttää koko tuotantohallin.

Ruuvausääniä kuuluu sieltä täältä, kun alumii­nie­le­men­teistä kasataan ovien ja ikkunoiden runkoja.

Ylivies­ka­lainen Alutec on yli 40 vuotta vanha perhey­ritys, joka valmistaa alumii­nista vaikkapa lasiset pääovet sairaa­laan, asiak­kaan toiveiden mukaan räätä­löidyn lasite­rassin omako­ti­talon patiolle tai tuulelta ja sateelta suojaavat kaiteet ja lasituksen kerros­ta­loa­sujan parvekkeelle.

Raken­nusalan huomat­tavan heikko suhdanne tuntuu Alutecil­lakin. Vaikka halli­kier­rok­semme on alkuil­ta­päi­västä, työn touhussa näkyy vain koural­linen työntekijöitä.

Työnte­kijät perään­kuu­lut­tavat sitä, että tietoa annetaan ajoissa ja sitä ei pimitetä.

Alutecin tuotannon pääluot­ta­mus­miehen Veikko Nurkkalan mukaan joitakin yhä hyvin kaupaksi käyviä tuotteita tehdään kahdessa vuorossa, mutta osaa tuote­ryhmiä valmis­te­taan vain yhdessä vuorossa. Viime vuonna tuotan­nossa oli jo lyhyitä lomau­tuksia. Vuokra­työ­voimaa ei nyt tarvita.

Pääluot­ta­mus­mies Nurkkala kuitenkin kehuu, että fiilis tehdä työtä on yhä hyvä. Vaikka epävar­muutta on ilmassa paljon, työnte­kijät viihtyvät työssään erinomaisesti.

– Meillä on erittäin hyvä yhteis­henki, Nurkkala tiivistää hyvän mielen syyn.

Nurkkalan mukaan tuotannon työnte­kijät tiedos­tavat suhdan­teen heikkouden.

– Miten­kään se ei ole kuiten­kaan tekemi­seen ja ilmapii­riin vaikut­tanut. Kun työnte­ki­jöiden kanssa juttelee, eniten he perään­kuu­lut­tavat sitä, että tietoa annetaan ajoissa ja sitä ei pimitetä.

VAIHTELEVUUS PITÄÄ TYÖN KIINNOSTAVANA

Aluteci­laisten työssä viihty­vyys on kestänyt vuosia ja se näkyy työurissa. Nurkkala itsekin tekee jo toista työru­pea­maansa Alutecilla. Ensim­mäinen kerran hän aloitti yrityk­sessä 14 vuotta sitten. Välillä hän kävi muualla, mutta palasi takaisin ja on ollut nyt yrityksen palkka­lis­toilla yhtäjak­soi­sesti 8,5 vuotta.

– Täällä ei yläkerta–alakerta ‑ajattelua tunneta. Kaikki ovat samaa yritystä. Tokihan aina voi tulla jotain eripuraa, mutta sitten pidetään saunailta ja asiat sovitaan, Nurkkala naurahtaa.

Varas­to­työn­te­kijä Pentti Alahäi­välä kävelee hallilla vastaan. Hän on yrityksen vanhin työntekijä. Alahäi­välän työura Alutecilla on kestänyt jo 35 vuotta.

Alahäi­välän mukaan juuri työn vaihte­le­vuus on pitänyt työn kiinnos­ta­vana ja syyn pitkään työuraan.

– Tämä on monipuo­lista työtä. Olen tehnyt täällä lähes kaikkea. Koko ajan työ on vaihtunut niin, ettei ole päässyt kylläs­tyt­tä­mään, Alahäi­välä sanoo.

– Kun aloitin, meitä oli ehkä viisi työnte­kijää ja nyt meitä on varmaan sata. Tuotan­to­me­ne­telmät ovat kehit­ty­neet parem­miksi ja konekanta on uudis­tunut ja tilatkin ovat siistit ja muutenkin mahtavat.

Alahäi­välän mielestä hyvän työpaikan yksi tärkeim­mistä tekijöistä on työkaverit.

– Aamulla on mukava tulla töihin, kun täällä on hyvät työka­verit, joiden kanssa pystyy puhumaan asioista. Myös toimi­tus­joh­tajan kanssa pystyy keskus­te­le­maan kaikesta.

PORUKALLA RATKOTTAVA

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Erkki Mustola kokoaa työpis­teel­lään oven runkoa piirus­tusten mukai­sesti. Tällä kertaa työn alla on kinkki­sempi tehtävä, joten Mustolan mukaan yhden rungon kokoa­mi­seen saattaa mennä puoli­senkin tuntia.

Työsuo­jelun näkökul­masta Mustola kiittelee työnan­ta­jaansa. Haave­reita sattuu vähän. Viimeisin taisi tapahtua työsuo­je­lu­val­tuu­te­tulle itsel­leen, kun hän sai viimeis­te­ly­nau­lai­mesta sormeensa.

– Onneksi sormeen ei tullut isompaa vammaa kuin muutaman päivän turvotus, Mustola kertoo ja naurahtaa.

Mustolan mukaan työnan­taja on tehnyt paljon paran­nuksia työtur­val­li­suuden paran­ta­mi­seksi. Kaikkiin ongel­miin ei ole kuiten­kaan heti löydet­tä­vissä ratkaisua.

– Tämä on erikoi­sala. Meilläkin on paljon esimer­kiksi työpis­teitä, jotka työnjohto ja työnte­kijät ovat yhdessä suunni­tel­leet. Ratkaisut on löydet­tävä porukalla.

Myös Mustola kehuu työpaik­kansa ilmapiiriä. Yhteen hiileen puhal­ta­minen on kaikkialla läsnä. Kaikki auttavat toisiaan, eikä ketään jätetä ongel­mi­neen yksin.

KOLMEN POKAALIN AMMATTILAINEN

Tuotan­nossa on tällä hetkellä töissä ainoas­taan yksi ulkomaa­lais­taus­tainen työntekijä. Venäläis­syn­tyinen Radik Akhmetk­hanov sanoo, että hän on tyyty­väinen työhönsä.

Yli kymmenen vuotta sitten Akhmetk­ha­novin toi Suomeen jalka­pallo. Hän on pelannut jalka­palloa miesten nykyisin neljän­neksi korkeim­malla sarja­ta­solla Kakko­sessa sekä saavut­tanut kolme Suomen mesta­ruutta futsalissa.

– Tämä on ollut todella hyvä työpaikka. Olen oppinut kymme­nessä vuodessa paljon. Ilmapiiri täällä on todella hyvä. Työpo­rukka ja johtokin ovat mukavia. Vaikka olen venäläinen ja sotaa käydään Ukrai­nassa, asia ei ole kohdis­tunut minuun miten­kään, Akhmetk­hanov sanoo.

Olen oppinut kymme­nessä vuodessa paljon. Ilmapiiri täällä on todella hyvä.

Naisia tuotan­nossa työsken­telee vain kaksi ja toisen heistä tavatak­seen on vaihdet­tava toimi­pis­tettä Pajalan­kadun tehtaalle lähem­mäksi Ylivieskan keskustaa. Parve­ke­la­si­tus­puolen soluvas­taa­vana ja ensim­mäi­senä varatyö­suo­je­lu­val­tuu­tet­tuna toimiva Seija Ollila on työsken­nellyt Alutecilla 14 vuotta.

– Olin ensim­mäinen nainen tuotannon työnte­ki­jänä. Toisille taisi olla yllätys, kun tulin silloin töihin. Mutta ikänäni en ole tuntenut, etten kuuluisi tänne, Ollila sanoo.

Ollila on tehnyt töitä parve­ke­la­sien parissa vuosia ja tuntee lasituksen. Hän kertoo, että ilmas­ton­muutos vaikuttaa parvekelasitukseenkin.

– Tuulten takia kerros­ta­lojen ylemmissä kerrok­sissa tarvi­taan parvek­keille alempia kerroksia paksumpia ja vahvempia laseja. Mitä enemmän tuulet voimis­tuvat ilmas­ton­muu­toksen seurauk­sena, sitä alemmista kerrok­sista alkaa paksujen lasien tarve. Lasin paksuun­tu­minen näkyy jo meidän työssämme.

Alutec kannustaa työnte­ki­jöi­tään kokei­le­maan useita työteh­täviä yrityk­sessä. Tuotan­nosta on siirtynyt henki­löitä toimi­hen­ki­löiksi esimer­kiksi suunnit­te­luun. Myös Ollila on kokeillut uutta. Hän toimi kesän tuuraa­jana tilausten käsittelyssä.

– Olen nyt kaksi kesää tuurannut tilausten käsit­te­lyssä ja joku toinen on taas tuurannut minua täällä. Voisi jopa olla kivakin vaihtaa joskus kokonaan tilausten käsit­te­lyyn, Ollila pohtii.

TÄYDELLINEN MYRSKY

Alutecin toimi­tus­joh­taja Kari Salon­saari korostaa, että yrityk­sessä halutaan pitää yllä työnte­ki­jöitä arvos­tavaa työnkulttuuria.

– Pitää ajatella, että työntekijä ei ole yrityk­sessä työruk­kanen vaan hän on yhteis­työ­kump­pani, Salon­saari sanoo.

– Me olemme perhey­ritys, jossa ollaan ihmisiä ihmiselle. Me olemme joustavia puolin ja toisin. Olemme myös huomat­tavan avoimia.

Salon­saari sanoo, että kirpaisee, kun vaikean markki­na­ti­lan­teen vuoksi hän joutuu ensim­mäistä kertaa yrityksen histo­riassa lomaut­ta­maan laajemmin toimihenkilöitä.

Alutec kuin koko sen toimiala onkin ajautunut ”täydel­li­seen myrskyyn”. Talou­dessa puhutaan täydel­li­sestä myrskystä, kun vaikkapa toimiala kohtaa saman­ai­kai­sesti useita toisiaan voimis­tavia vaikeuksia.

Asunto­ra­ken­ta­minen on ahdin­gossa. Venäjän hyökkäys­sota on heiken­tänyt taloutta osaltaan. Samalla sota ja sen aiheut­tamat pakot­teet ovat tarkoit­ta­neet, että lasin tarvit­sijat, kuten Alutec, eivät saa enää lasia Venäjältä. Lasin hinta on kallis­tunut selvästi.

Salon­saaren mukaan merkkejä raken­nusalan ahdingon päätty­mi­sestä on jo, mutta käynnis­ty­minen vie vielä aikaa.

– Pohjat raken­nusa­lalla on ehkä jo nähty. Meillä on paljon asiak­kaita, jotka sanovat, että kaikki suunnit­telu on tehty ja nyt kun vain voisi tehdä päätöksiä raken­ta­misen aloit­ta­mi­sesta. Itse luulen, että ehkä tämä ensi kesään kestää. Ensi talvesta voi tulla vielä hyvin vaikea.

ALUTEC GROUP OY

PERUSTETTU Vuonna 1979
KOTIPAIKKA Ylivieska
OMISTAJA Perhey­ritys, pääomis­taja Salon­saaren suku
TUOTANTO Alumiini- ja lasira­ken­ta­misen tuotteita. Ylivies­kassa 2 tuotantolaitosta.
HENKILÖSTÖ Noin sata, joista tuotan­nossa 35
LIIKEVAIHTO 23,5 milj. euroa (2023)

Autotal­lista yhdeksi Suomen suurimmista

– Meidän omako­ti­ta­lomme autotal­lista tämä lähti. Isä rupesi tekemään iltapuh­tei­naan teräk­sestä ovia, Salon­saari kertoo.

– Kun minä tulin opiske­luiden jälkeen yrityk­seen, isä oli ainut toimi­hen­kilö ja liike­vaihtoa oli 1,5 miljoona euroa.

Vuonna 2023 Alutec teki ennätys­lii­ke­vaihdon, yli 23 miljoonaa euroa. Alumii­nio­vien valmis­ta­jana yritys on Suomen suurin.

Teräs on vaihtunut matkan varrella alumii­niin. Se on hyvä raken­nus­ma­te­ri­aali, sillä se on kevyttä, ruostu­ma­tonta ja kierrätettävää.

– Käyttä­mämme alumiini on kierrä­ty­sa­lu­miinia, josta vähin­tään 75 prosenttia on kulut­ta­ja­jä­tea­lu­miinia. Se voi olla esimer­kiksi autojen ja lento­ko­neiden osista saatua.

Me olemme hyvin innova­tii­vinen talo. Patent­te­jakin meillä on toista kymmentä.

Alutecin liike­vaih­dosta valtaosa kertyy ovista, ikkunoista ja lasisei­nistä, joita menee pääasiassa julki­siin tiloihin. Kerros­ta­lojen alaovet ja porras­huo­neiden lasiseinät tai liike­ti­lojen, sairaa­loiden tai koulujen ovet ja ikkunat voivat olla Ylivies­kassa valmistettuja.

Kun asunto­ra­ken­ta­minen on hiljen­tynyt rajusti, Salon­saaren mukaan töitä on toistai­seksi riittänyt hyvin liike- ja toimi­ti­la­ra­ken­ta­misen puolella. Myös opetus- ja sosiaa­li­puolen raken­nuksia tarvi­taan edelleen.

– Meillä on paljon huonossa kunnossa olevia julkisia raken­nuksia. Siksi uusia tarvitaan.

Alutecilla on myös laaja jälleen­myyn­ti­ver­kosto, josta myydään yhtiön teras­si­la­si­tuksia ja ‑teras­seja sekä parve­ke­la­si­tuksia. Lisäksi sillä on oma vähit­täi­syk­sikkö Oulussa. Jälleen­myyjiä on myös Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa.

Yhtiö on inves­toinut paljon digita­li­saa­tioon. Esimer­kiksi jälleen­myy­jille on tarjolla ohjel­misto, josta saa käden­kään­teessä tarkat kuvat ja piirus­tukset halutusta teras­sista, tarjouksen asiak­kaalle ja tilauksen tehtaalle.

– Me olemme hyvin innova­tii­vinen talo. Patent­te­jakin meillä on toista kymmentä.