”Aina on hyvä mieli tulla tekemään työtä”, kasvihuonetyöntekijä ja työsuojeluvaltuutettu Medalith Ponce kertoo.

Vihreän lautasen ja monikult­tuu­ri­suuden puolesta – Famifar­milla monikan­sal­li­suus on arkea

TEKSTI MILLA BOUQUEREL
KUVAT MATIAS HONKAMAA

Järvi­kylän kartanon mailla toimiva Famifarm Oy Joroi­sissa kasvattaa yrttejä ja salaat­teja koko Suomeen läpi vuoden. Työnte­ki­jöinä kanta­suo­ma­laiset ovat vähem­mis­tössä. Monikie­linen ja ‑kansal­linen työyh­teisö on syntynyt vähitellen ja suosi­tusten kautta.

Kasvi­huo­ne­työn­te­kijä Medalith Ponce seisoo keskellä aavaa vihreyttä. Ponce nostaa muovisia kasva­tus­kou­ruja ja tarkistaa, että salaatit saavat kastelun.

Jorois­laisen kartanon navetan vintille 1980-luvulla raken­nettu kasvi­huone oli alku salaat­tien ja yrttien tuotan­nolle, joka tänä päivänä kattaa koko Suomen ja hieman Viroakin.

Tuotan­to­joh­taja Jaakko Huovinen kertoo, että ensim­mäiset ulkomaa­laiset työnte­kijät Virosta tulivat Famifarmin kasvi­huo­neelle 1990-luvulla. Nyt kahdeksan hehtaarin kokoi­sella tuotan­to­lai­tok­sella ahkeroi kahdessa vuorossa 15 eri kansal­li­suutta Euroo­pasta, Aasiasta, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta.

Rekry­toin­ti­pro­sessi on hioutunut vuosien saatossa. Kieli­vaa­ti­muk­sena on suomi tai englanti.

– Meillä ei ole kieli­koetta, haastat­te­lussa tarkis­te­taan, että asiat voidaan kommu­ni­koida riittä­vällä tasolla.

– Kyse on turval­li­suu­desta, Huovinen lisää.

Perulais­taus­tainen Ponce on työsuojeluvaltuutettu.

– Kun uusi henkilö tulee töihin, autetaan ja tuetaan mahdol­li­simman paljon, Ponce kertoo.

Perulais­taus­tainen Medalith Ponce on viihtynyt Järvi­ky­lällä jo seitsemän vuotta.

SUOMALAISEEN TUTUSTUU AJAN KANSSA

– Kiireinen. Aika mukava, kourujen pesupai­kalle siirtynyt Ponce kuvailee työtään.

– Aina on hyvä mieli tulla tekemään työtä, vaikka on kiireistä.

Famifarmin tilaukset tulevat lyhyellä jänteellä. Usein tuote on asiak­kaalla seuraa­vana päivänä tilauk­sesta ja pisim­mil­läänkin 72 tunnissa. Päivit­täin istute­taan noin 80 000 salaat­tien ja yrttien tainta. Kasvuaika on kolmesta seitse­mään viikkoa. Sadon­kor­juu­oh­jelma raamittaa tekemistä.

Kun Ponce aloitti työt seitsemän vuotta sitten Famifar­milla, hän ei ollut nähnyt niin paljon ulkomaa­laisia Suomessa.

– Varkau­dessa olin aina vähän erilainen. Vietin aikaa suoma­laisten kanssa ja opin suomen kielen.

Suoma­laiset olivat rauhal­lisia ja ujoja.

Kun Ponce saapui Perun lämmöstä jouluna 2000 Suomeen, ensikos­ketus maahan oli se, että “kaikki suoma­laiset näyttivät ja kuulos­tivat samalta”.

– Suoma­laiset olivat rauhal­lisia ja ujoja, kylmiä.

Kun perulaiset haluavat kommu­ni­koida, suoma­lainen tutustuu.

– Seura­sivat silmillä, mitä teen, mutta eivät uskal­ta­neet puhua, Ponce muistelee.

Iltavuo­roon tullut vuoro­vas­taava Aneel Harison (vas.) saa työvuo­ro­listan ja päivän suunni­telman aamuvuo­rossa olevalta thaimaa­lais­taus­tai­selta Prathum Rahikaiselta.

KASVIHUONEELLE TULLAAN KAVEREIDEN KANNUSTAMANA

– Järvi­kylä on super­hyvä työpaikka täällä Suomessa ja ihan maail­mal­lakin, sanoo vuoro­vas­taava Aneel Harison.

– Tiedän sen siitä, kun en löytänyt muualta työtä, ja tänne olin tervetullut.

Pakis­ta­ni­lainen Harison pohtii, että monikult­tuu­ri­seen työym­pä­ris­töön on helppo tulla.

– Työil­ma­piiri on hyvä. Ketään ei kiusata. Kaikki kunnioit­tavat toisiaan.

Työil­ma­piiri on hyvä. Ketään ei kiusata. Kaikki kunnioittavat.

Vaikka Famifarmin ilmapiiri on kannus­tava ja lämmin, Ponce muistaa työsuh­teensa alkuajan, kun puheissa oli rasismia.

– Olin linjalla ja kuulin miten hauku­taan ulkomaa­laisia. Pahin juttu oli se, että ymmärsin suomen kieltä. Monta kertaa lähdin itkien kotiin.

Nyttemmin työnte­kijät eivät ole enää kohdan­neet syrjintää. Famifar­mille tullaan usein vanhojen työnte­ki­jöiden houkuttelemina.

15 vuotta Suomessa asunut Harison opiskeli suurta­lous­kokin tutkinnon. Kahvi­la­työssä hän tutustui pakis­ta­ni­lai­seen, joka suosit­teli hakemaan Famifarmille.

– Olin sinkkuna, oli helppoa vaihtaa paikkaa, nykyisin kahden lapsen isä muistelee.

Monikan­sal­li­suus ja maanmiesten kohtaa­minen pienessä Joroi­sissa yllätti Harisonin.

Ponce oli juuri tullut Perun matkalta takaisin Suomeen, kun kaveri toi hänet katso­maan kasvihuoneita.

– Katsoin pihalla, että en mene. Näytti ulkopuo­lelta niin pieneltä, Ponce muistelee nauraen.

Järvi­kylän puutar­halla istute­taan päivit­täin noin 80 000 salaatti- ja yrttitainta.

KULTTUURIEN KUNNIOITUS AVAINASEMASSA

Järvi­kylän pihasta kaartaa päivit­täin kymmenen rekkaa viher­lasti kyydis­sään. Varaston viiley­dessä, Famifarmin tuotannon viimei­sessä vaiheessa lähet­tä­mö­työn­te­kijä Rizana Sheriff kuittaa digitaa­li­seen keräi­ly­lis­taan päivän lähtevät paketit.

– Lähet­tä­möllä on iso vastuu, että asiakas saa sen mitä on tilannut ja kulje­tukset lähtevät ajallaan.

– Tasa-arvo, kunnioitus eri kulttuu­reja kohtaan, tiimityö ja ystäväl­li­syys, Sheriff pohtii asioita, joita arvostaa työpaikassaan.

Sheriff kuuluu työpaikan tulok­kai­siin. Hän löysi työn suosi­tusten kautta, tietenkin.

– Suositus on iso asia. Jos suosit­telen työpaikkaa lähei­selle, minun täytyy olla itse tyytyväinen.

Ja sitä Sheriff on.

– Työnte­ki­jänä koen, että minusta huoleh­di­taan. Mieli­pi­teeni merkitsee.

Suositus on iso asia. Jos suosit­telen työpaikkaa lähei­selle, minun täytyy olla itse tyytyväinen.

Sri Lankasta kotoisin oleva Sheriff puhuu englantia. Suomea hän opiskelee iltaisin netti­kurssin avulla.

– Kaikki on kiinni itseo­pis­ke­lusta. Tärkeintä on yrittää, vaikka kielioppi menisi väärin.

– Kun tulin lähet­tä­möön, täällä oli vain suoma­laisia, mutta en koskaan tuntenut oloani ulkopuo­li­seksi. Nyt puhun suomea ja he auttavat minua siinä.

Koko Famifarmin työnte­ki­jöistä kolmasosa on suoma­laisia, mutta tuotan­nossa heitä on vain kymme­nisen prosenttia. Lähet­tä­mössä vastaan asteleva Mika Laitinen edustaa vähem­mistöä. Laitinen kertoo, ettei kiinnitä asiaan huomiota.

– Siitä sen huomaa, ettei välttä­mättä ole suomen kielen taitoa.

Laitinen kertoo, että englannin kielen taito on karttunut.

– Vasta­vuo­roi­sesti opetan suomea tarvitseville.

Tasa-arvo on yksi avain­asioista Järvi­ky­lässä. Ei ole väliä mistä tulet, mikä on ihonväri tai mitä kieltä puhut. Minä puhun vain englantia ja sain silti mahdol­li­suuden”, Sri Lankasta kotoisin oleva Rizana Sheriff sanoo.

SUOMEN KIELEN OPETUS TOIVEENA

Famifarm tuottaa 25 miljoonaa yrttiä ja salaattia vuodessa. Tuotannon halleja ja työpis­teitä kiertäessä näkee kuinka sieme­nestä taimeksi ja täysi­kas­vui­seksi ponkaissut salaatti kulkee hihnojen ja punni­tusten läpi kohti kulut­tajan lautasta.

Vuoro­vas­taavat Aneel Harison ja Natalia Baltse­vich käyvät läpi päivän tilaus­listaa. Työ on yhtä paljon paperi­työtä kuin ihmisten kohtaamista.

– Katson oman vuoron sisällä, että ihmiset työsken­te­levät hyvin ja turval­li­sesti, ja tuotteet tulevat pakkaa­moon ajallaan, Baltse­vich kuvailee työtään.

Baltse­vich kävi miehensä kanssa kokei­le­massa työtä rajan takaa ennen muuttopäätöstä.

– Olimme pitkään halun­neet muuttaa Suomeen. Täällä asuu paljon sukulaisia.

Jälleen kerran sukulaisia työsken­telee myös Famifarmilla.

– Kun muutin, en puhunut paljon suomea, mutta ei se haitannut. Kaikki auttavat ja ovat ystäväl­lisiä, venäläinen Baltse­vich kertoo.

Vuoro­vas­taavat Natalia Baltse­vich (vas.) ja Aneel Harison tarkis­tavat yrttien kasvu­vauhdin. Päivit­täisen kasvun mukaan myyntiä voidaan jarruttaa tai kiihdyttää.

Suomen kieli oli jo hallussa, kun Baltse­vich vaihtoi tiimiin, jossa kukaan ei puhu suomea.

– Nyt opiskelen sitten englantia.

Famifarm tarjosi aiemmin suomen kielen opetusta. Työnte­ki­jöiden mukaan opetus oli liian yksin­ker­taista ja kurssit eivät vetäneet.

Harison pohtii, että kieli­kurssit olisivat tarpeen.

– On muutakin elämää, kuin elämä täällä Järvi­ky­lässä. Siihen ei riitä vain englanti.

Myöhemmin Famifarmin HR-päällikkö Pia Honkanen kertoo, että kieli­kou­lu­tus­toive on kuultu.

– Tutkimme erita­soisia sekä eri menetel­millä olevia kursseja eri toimi­joiden kanssa.

Vinh Cao Thi Anh pakkaa salaattia. Cao Thi Anh opiskeli Vietna­missa palkan­las­ki­jaksi ennen Suomeen muuttoa.

LUOTTAMUSMIES TILAUKSESSA

Famifarmin tuotan­nossa ei ole tällä hetkellä luotta­mus­miestä. Ponce ja Harison miettivät, että sellainen olisi paikallaan.

– On niin paljon ulkomaa­laisia. Olisi hyvä, jos tulisi neutraali ihminen ja hänen kanssaan voisi keskus­tella, mikäli tulee haasteita.

Ponce ajattelee, että suomen kieli saattaa karkottaa pestiin hakeutujat.

– Iso vastuu ja laki. Paljon opeteltavaa.

Tuotan­to­joh­taja Huovinen sanoo, ettei suomen kieli ole välttä­mätön. Englannin kieli on riittävä asioiden hoitamiseen.

– Kannus­tamme henki­löstöä valit­se­maan luotta­mus­hen­kilön, jonka kanssa voisimme tehdä kehitys­työtä yhdessä.

Huovinen tiedus­telee millaista tukea tai neuvoa työnte­kijät kaipaavat ulkomaa­lai­sina työnte­ki­jöinä suoma­lai­selta työnantajalta.

Ponce nostaa esiin paperi­työn ja oleske­lu­luvan. Pysyvään oleske­lu­lu­paan tarvi­taan vakituinen työpaikka. Se on kova vaatimus tämän päivän Suomessa.

– Aina on epävar­muus, jatku­vatko työt, Ponce pohtii.

 

FAMIFARM OY

PERUSTETTU Vuonna 1987. Järvi­kylän kartanon isäntä Karl Groten­felt perusti Famifarm Oy:n kartanon navetan vintille raken­net­tuun kasvishuoneeseen.
KOTIPAIKKA Joroinen. Juvalla loppu­vuonna 2023 aloit­tanut kerros­vil­je­ly­laitos. Helsin­gissä sijaitsee myynnin konttori.
OMISTAJAT Pääomis­tajat sisarukset Caroline Groten­felt-Fyhr (toimi­tus­joh­taja) ja Albert Groten­felt (halli­tuksen puheenjohtaja)
TUOTANTO Yrttejä ja salaat­teja Suomeen ja Viroon. Tuote­va­li­koi­maan kuuluu 15 erilaista salaattia ja 35 yrttiä.
HENKILÖSTÖ 160, josta tuotan­nossa (mukaan lukien kunnos­sa­pito) noin 140 henkilöä
LIIKEVAIHTO 23,1 milj. euroa (2023)

 

“Onnel­linen juttu” ja kasvat­tava kokemus

– Intohimo työnte­koon on sydämellä edelleen sama kuin alussa, sanoo Phung Luong Tieu.

Vähän päälle kolme­kymp­pisen, vietna­mi­lais­taus­taisen Tieun työt alkoivat kiirea­pu­lai­sena kasvi­huo­neella vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun hän oli tullut avioliit­to­vii­su­milla Suomeen.

Keväällä Tieu ylennet­tiin taimi­tiimin työnjoh­ta­jaksi. Sitä ennen hän ehti olla viisi vuotta vuorovastaavana.

Tieu kertoo, että vuodet Famifar­milla ovat kasvat­ta­neet ja muutta­neet häntä ihmisenä.

– Minulla ei ollut paljon työko­ke­musta. Olin tosi ujo.

Kun työnan­taja antoi minulle mahdol­li­suuden, ymmärsin, että voin oppia ja kehittyä, ja antaa myös itsel­leni mahdollisuuden.

Mitä ne muutokset ovat olleet? Tieu miettii.

– Kun työnan­taja antoi minulle mahdol­li­suuden, ymmärsin, että voin oppia ja kehittyä, ja antaa myös itsel­leni mahdollisuuden.

Tieun mukaan enää hän ei epäröi. Muurit on laskettu.

– Menen eteen­päin firman kanssa. Olen avoin.

TYÖNJOHTAJA TIETÄÄ MITÄ TYÖNTEKIJÄ KAIPAA

Vietna­missa Tieu piti äitinsä kanssa kampaamoa. Famifarmin Tieu kokee unelmiensa työpaikaksi.

– Tykkään vihan­nek­sista. Vietna­mi­lai­sesta annok­sesta ei voi puuttua vihan­neksia. Järvi­kylä oli minulle onnel­linen juttu.

Työnjoh­ta­jana Tieu ammentaa taustas­taan kasvihuonetyöntekijänä.

– Haluan luoda mukavan työil­ma­piirin, jossa ihmiset voivat jakaa asioi­taan ja tulla kuulluksi. Koska olin työntekijä, tiedän miten sellaisen voi saavuttaa.

Tieu pohtii, mikä auttoi häntä etene­mään urallaan:

– Olen sellainen ihminen, että teen asiat aina tunnol­li­sesti ja loppuun asti.

Monimuo­toi­suus on Tieun mukaan Famifarmin vahvuus.

– Se tekee meistä vahvoja. Opimme aina toisis­tamme jotain.

 

Juttu löytyy yhdek­sällä kielellä Tekijän verkkolehdestä!