Kieli­muuri hait­taa, mutta tutun kave­rin suosi­tus liiton jäse­nyy­destä painaa

Moni ulko­maa­lais­taus­tai­nen työn­tekijä ei osaa suomea ja viet­tää vapaa-aikaansa saman­kie­lis­ten kanssa. Hänen tietonsa suoma­lai­sesta yhteis­kun­nasta ja työelä­mästä voivat olla niukat, joten tieto Teol­li­suus­lii­ton merki­tyk­sestä ei ehkä saavuta häntä ”viral­li­sia kana­via” pitkin. Ja vaikka saavut­taisi, jäse­nyy­den järke­vyys epäi­lyt­tää – sehän maksaa rahaa. Suomen kielen osaa­mat­to­muus korot­taa kynnystä paitsi liit­toon liit­ty­mi­selle, varsin­kin luot­ta­mus­teh­tä­viin hakeutumiselle.

”Tietoa eri kielillä tarvi­taan entistä enemmän”

”Olen Ukrai­nasta ja tulin Suomeen reilut viisi vuotta sitten, siis ennen kuin Venäjä hyök­käsi ja sota alkoi. Toivon, että rauha tulee ja pääsen vielä takai­sin kotimaahani.

Työpai­kal­lani on suuri enem­mistö ulko­maa­lai­sia työn­te­ki­jöitä, mutta Teol­li­suus­liit­toon kuuluu vain noin kolmas­osa. Ylipää­tään puutarha-alalla on paljon ulko­maa­lai­sia, ja moni on kausi­työn­te­kijä, mikä vielä vähen­tää halua liiton jäsenyyteen.

Jäse­neksi liit­ty­mi­seen auttaa, jos on ystä­viä, joilla on hyviä koke­muk­sia liitosta. Itse­kin liityin aika­naan jäse­neksi ukrai­na­lai­sen työka­ve­rin keho­tuk­sesta. Nyt olen pääluot­ta­mus­mies ja työsuo­je­lu­val­tuu­tettu. Olen myös ollut liit­to­ko­kouse­dus­ta­jana ja käynyt monia Murikka-opis­ton kurs­seja. Yritän pitää huolen, että työn­te­ki­jät tarkis­ta­vat oman tili­nau­hansa ja katso­vat, että kaikki on maksettu oikein.

Kieli­muuri on tietysti yksi suuri syy sille, että ulko­maa­lai­sia ei saada jäse­niksi. Olisi hyvä, jos olisi monen­kie­listä mate­ri­aa­lia jaet­ta­vaksi suoraan käteen. Sitä on jonkin verran saatu­kin ja ymmär­rän, että tämä on liitolle resurs­si­ky­sy­mys. Mutta joten­kin pitäisi löytää keinoja, joilla helpo­te­taan tiedonsaantia.

Olisi hyvä, jos olisi monen­kie­listä mate­ri­aa­lia jaet­ta­vaksi suoraan käteen.

Englan­nin­kie­li­nen työeh­to­so­pi­mus on iso apu. Moni voisi olla kiin­nos­tu­nut myös opis­ke­lu­mah­dol­li­suuk­sista ja liiton kurs­seista, mutta melkein kaikki ovat suomeksi eikä kausi­työn­te­ki­jöillä vält­tä­mättä ole niihin aikaa.

En ole kohdan­nut töissä syrjin­tää, mutta kyllä­hän suomen­kie­li­senä olisi helpompi saada asioita hoidettua.

On vaikea sanoa, miten saisi enem­män ulko­maa­lai­sia luot­ta­mus­teh­tä­viin. Äsket­täin Muri­kassa pidet­tiin kuiten­kin ensim­mäistä kertaa luot­ta­mus­mies­kurssi englan­niksi, mistä olin tosi iloinen.”

”Liiton hyödyistä kannat­taa puhua vapaa-ajallakin”

”Minulle ovat jotkut työn­te­ki­jät sano­neet, että miksi annat liitolle osan palkas­tasi, se raha menee hukkaan, eikä liit­toa mihin­kään tarvita.

Ajat­te­len, että jäse­nyys on kuin vakuu­tus. Jäsen­maksu ei ole iso, ja liitosta saa tukea, jos sitä tarvit­see. Olen itse­kin työt­tö­mänä saanut apua asioin­tiin työvoi­ma­toi­mis­ton kanssa.

Aloi­tin vuokra­työn­te­ki­jänä ABB:lla viime vuonna. Mielui­ten olisin suorassa työsuh­teessa. Silloin saisi parem­paa palk­kaa ja oma asema olisi varmempi. Työs­ken­te­lin aiem­min Uudes­sa­kau­pun­gissa Valmet Auto­mo­ti­ven tehtaalla, missä olin yrityk­sen kirjoilla. Siellä liityin Teol­li­suus­liit­toon, kun osas­ton luot­ta­mus­mies tuli kerto­maan liitosta. Ilman sitä en varmaan olisi liittynyt.

Liiton hyödyistä kannat­taa puhua niille, jotka eivät ole jäse­niä, myös töiden ulko­puo­lella ja vapaa-ajalla. Vaikka saunassa tai pikni­killä. Moni uskoo ennem­min omia tutta­vi­aan ja ystä­vi­ään kuin tuntemattomia.

Tykkään Suomesta valta­vasti. Olen kotoi­sin Nige­riasta ja muutin tänne 2008. Asuin aluksi suoma­lai­sen perheen kanssa Valkea­kos­kella ja opin heiltä paljon suoma­lai­sesta elämäntavasta.

Parasta Suomessa on rauhal­li­suus ja se, että kaikki ei pyöri rahan ympärillä.

Rasis­mia täällä on paljon. Minua on tultu esimer­kiksi ostos­kes­kuk­sessa sano­maan neeke­riksi. Pysyin rauhal­li­sena ja sanoin, että kiitos paljon. Se mies raivos­tui. Yksi nainen meni kerto­maan varti­jalle, ja mies heitet­tiin ulos. Työelä­mäs­sä­kin jotkut esihen­ki­löt kohte­le­vat maahan­muut­ta­jia huonom­min kuin suoma­lai­sia työntekijöitä.

Parasta Suomessa on rauhal­li­suus ja se, että kaikki ei pyöri rahan ympä­rillä. Täällä on myös turval­lista. Rikkai­den ja köyhien välillä ei ole sellaista kuilua kuin monessa muussa maassa, esimer­kiksi Yhdys­val­loissa tai Britanniassa.”

”Keskus­te­lut luot­ta­mus­mies­ten kanssa ovat tärkeitä”

”Koneella olen ollut 35 vuotta, eli melkein koko sen ajan, kun olen ollut Suomessa.

Lähdimme perheeni kanssa Viet­na­mista pako­lai­sina, menimme silloi­sesta Kamput­seasta (nyk. Kambodža) Thai­maa­han ja olimme siellä pako­lais­lei­rillä. Minulla oli vaimo ja juuri synty­nyt poika. Sitten pääsimme Suomeen. Vuosi oli 1988. Tämä on ollut hyvä maa elää ja tehdä töitä.

Menin kurs­sille opis­ke­le­maan kieltä mutta en oppi­nut paljon. Vuoden jälkeen aloi­tin työt Koneella, ja vasta täällä aloin oppia suomea. Kysyin aina työka­ve­reilta, jos en tien­nyt jotain sanaa.

Joskus joku on sano­nut jotain ikävää, koska olen maahan­muut­taja. Mutta sitä on vain vähän. Taval­li­sesti suoma­lai­set ovat ystä­väl­li­siä, autta­vat kun kysyy neuvoa. Mutta kun joku on rasisti, tuntuu, että muut suoma­lai­set ovat usein hiljaa.

Liityin Metal­li­liit­toon heti vuonna 1989, koska luulin, että jäse­nyys on pakol­li­nen työn­te­ki­jälle. Myöhem­min aloin ymmär­tää, mitä hyötyä liitosta on, kun puhuin luot­ta­mus­mies­ten kanssa. Nämä keskus­te­lut ovat hyvin tärkeitä ulko­maa­lai­sille. Niistä ymmär­tää paljon parem­min kuin uuti­sista, mitä tapah­tuu työpai­kalla ja yhteis­kun­nassa. Kirjoi­tettu suomen kieli on vaikeaa, puhu­mi­nen on helpompaa.

Kun joku on rasisti, tuntuu, että muut suoma­lai­set ovat usein hiljaa.

Jos on mikä vain ongelma, luot­ta­mus­mie­helle voi mennä puhu­maan. Mutta jos työpai­kalla ei ole luot­ta­mus­miestä, ulko­maa­lai­sille voi tulla olo, että ei kannata kuulua liit­toon. Se on monelle vaikea ajatus, että soit­taa itse liit­toon ja selvit­tää asioita.

Olen ollut mukana ammat­tio­sas­ton toimin­nassa Hyvin­käällä ja ehdok­kaana liit­to­ko­kous­vaa­leissa. Mutta tuntui, että minulla ei kieli ihan riitä kuiten­kaan, kun puhu­taan vaikeista aiheista. Ehkä liiton pitäisi järjes­tää suomen kielen kurs­seja, jos halu­taan lisää maahan­muut­ta­jia luottamustehtäviin.”

Lue juttu englanniksi!