Yulia Bielokrynytska, Olusola Adekoya ja Tran Van Binh kertovat, miten liiton toimintaa voitaisiin kehittää.

Kieli­muuri haittaa, mutta tutun kaverin suositus liiton jäsenyy­destä painaa

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT ANTTI HYVÄRINEN JA TEOLLISUUSLIITTO

Liittoon on helpompi liittyä, kun työka­veri tai tuttu luotta­mus­mies kehottaa. Henki­lö­koh­tainen kontakti on tärkeä erityi­sesti maahan­muut­ta­jille. Kiipeä­minen yli kieli­muurin kannattaa.

Moni ulkomaa­lais­taus­tainen työntekijä ei osaa suomea ja viettää vapaa-aikaansa saman­kie­listen kanssa. Hänen tietonsa suoma­lai­sesta yhteis­kun­nasta ja työelä­mästä voivat olla niukat, joten tieto Teolli­suus­liiton merki­tyk­sestä ei ehkä saavuta häntä ”viral­lisia kanavia” pitkin. Ja vaikka saavut­taisi, jäsenyyden järke­vyys epäilyttää – sehän maksaa rahaa. Suomen kielen osaamat­to­muus korottaa kynnystä paitsi liittoon liitty­mi­selle, varsinkin luotta­mus­teh­tä­viin hakeutumiselle.

 

”Tietoa eri kielillä tarvi­taan entistä enemmän”

YULIA BIELOKRYNYTSKA
Seinä­joen Puutarha Oy
Kasvi­huo­ne­työn­te­kijä, Seinäjoki

”Olen Ukrai­nasta ja tulin Suomeen reilut viisi vuotta sitten, siis ennen kuin Venäjä hyökkäsi ja sota alkoi. Toivon, että rauha tulee ja pääsen vielä takaisin kotimaahani.

Työpai­kal­lani on suuri enemmistö ulkomaa­laisia työnte­ki­jöitä, mutta Teolli­suus­liit­toon kuuluu vain noin kolmasosa. Ylipää­tään puutarha-alalla on paljon ulkomaa­laisia, ja moni on kausi­työn­te­kijä, mikä vielä vähentää halua liiton jäsenyyteen.

Jäseneksi liitty­mi­seen auttaa, jos on ystäviä, joilla on hyviä kokemuksia liitosta. Itsekin liityin aikanaan jäseneksi ukrai­na­laisen työka­verin kehotuk­sesta. Nyt olen pääluot­ta­mus­mies ja työsuo­je­lu­val­tuu­tettu. Olen myös ollut liitto­ko­kouse­dus­ta­jana ja käynyt monia Murikka-opiston kursseja. Yritän pitää huolen, että työnte­kijät tarkis­tavat oman tilinau­hansa ja katsovat, että kaikki on maksettu oikein.

Kieli­muuri on tietysti yksi suuri syy sille, että ulkomaa­laisia ei saada jäseniksi. Olisi hyvä, jos olisi monen­kie­listä materi­aalia jaetta­vaksi suoraan käteen. Sitä on jonkin verran saatukin ja ymmärrän, että tämä on liitolle resurs­si­ky­symys. Mutta jotenkin pitäisi löytää keinoja, joilla helpo­te­taan tiedonsaantia.

Olisi hyvä, jos olisi monen­kie­listä materi­aalia jaetta­vaksi suoraan käteen.

Englan­nin­kie­linen työeh­to­so­pimus on iso apu. Moni voisi olla kiinnos­tunut myös opiske­lu­mah­dol­li­suuk­sista ja liiton kursseista, mutta melkein kaikki ovat suomeksi eikä kausi­työn­te­ki­jöillä välttä­mättä ole niihin aikaa.

En ole kohdannut töissä syrjintää, mutta kyllähän suomen­kie­li­senä olisi helpompi saada asioita hoidettua.

On vaikea sanoa, miten saisi enemmän ulkomaa­laisia luotta­mus­teh­tä­viin. Äsket­täin Murikassa pidet­tiin kuitenkin ensim­mäistä kertaa luotta­mus­mies­kurssi englan­niksi, mistä olin tosi iloinen.”

 

”Liiton hyödyistä kannattaa puhua vapaa-ajallakin”

OLUSOLA ADEKOYA
Barona Teolli­suus Oy /​ ABB Oy Drives Pitäjän­mäki
Kokoon­pa­nija, Helsinki

”Minulle ovat jotkut työnte­kijät sanoneet, että miksi annat liitolle osan palkas­tasi, se raha menee hukkaan, eikä liittoa mihin­kään tarvita.

Ajattelen, että jäsenyys on kuin vakuutus. Jäsen­maksu ei ole iso, ja liitosta saa tukea, jos sitä tarvitsee. Olen itsekin työttö­mänä saanut apua asioin­tiin työvoi­ma­toi­miston kanssa.

Aloitin vuokra­työn­te­ki­jänä ABB:lla viime vuonna. Mieluiten olisin suorassa työsuh­teessa. Silloin saisi parempaa palkkaa ja oma asema olisi varmempi. Työsken­telin aiemmin Uudes­sa­kau­pun­gissa Valmet Automo­tiven tehtaalla, missä olin yrityksen kirjoilla. Siellä liityin Teolli­suus­liit­toon, kun osaston luotta­mus­mies tuli kerto­maan liitosta. Ilman sitä en varmaan olisi liittynyt.

Liiton hyödyistä kannattaa puhua niille, jotka eivät ole jäseniä, myös töiden ulkopuo­lella ja vapaa-ajalla. Vaikka saunassa tai pikni­killä. Moni uskoo ennemmin omia tutta­viaan ja ystäviään kuin tuntemattomia.

Tykkään Suomesta valta­vasti. Olen kotoisin Nigeriasta ja muutin tänne 2008. Asuin aluksi suoma­laisen perheen kanssa Valkea­kos­kella ja opin heiltä paljon suoma­lai­sesta elämäntavasta.

Parasta Suomessa on rauhal­li­suus ja se, että kaikki ei pyöri rahan ympärillä.

Rasismia täällä on paljon. Minua on tultu esimer­kiksi ostos­kes­kuk­sessa sanomaan neeke­riksi. Pysyin rauhal­li­sena ja sanoin, että kiitos paljon. Se mies raivostui. Yksi nainen meni kerto­maan varti­jalle, ja mies heitet­tiin ulos. Työelä­mäs­säkin jotkut esihen­kilöt kohte­levat maahan­muut­tajia huonommin kuin suoma­laisia työntekijöitä.

Parasta Suomessa on rauhal­li­suus ja se, että kaikki ei pyöri rahan ympärillä. Täällä on myös turval­lista. Rikkaiden ja köyhien välillä ei ole sellaista kuilua kuin monessa muussa maassa, esimer­kiksi Yhdys­val­loissa tai Britanniassa.”

 

”Keskus­telut luotta­mus­miesten kanssa ovat tärkeitä”

TRAN VAN BINH
KONE Industrial Oy Hissi­tehdas
Hissin­ka­lus­taja, Hyvinkää

”Koneella olen ollut 35 vuotta, eli melkein koko sen ajan, kun olen ollut Suomessa.

Lähdimme perheeni kanssa Vietna­mista pakolai­sina, menimme silloi­sesta Kamput­seasta (nyk. Kambodža) Thaimaahan ja olimme siellä pakolais­lei­rillä. Minulla oli vaimo ja juuri syntynyt poika. Sitten pääsimme Suomeen. Vuosi oli 1988. Tämä on ollut hyvä maa elää ja tehdä töitä.

Menin kurssille opiske­le­maan kieltä mutta en oppinut paljon. Vuoden jälkeen aloitin työt Koneella, ja vasta täällä aloin oppia suomea. Kysyin aina työka­ve­reilta, jos en tiennyt jotain sanaa.

Joskus joku on sanonut jotain ikävää, koska olen maahan­muut­taja. Mutta sitä on vain vähän. Taval­li­sesti suoma­laiset ovat ystäväl­lisiä, auttavat kun kysyy neuvoa. Mutta kun joku on rasisti, tuntuu, että muut suoma­laiset ovat usein hiljaa.

Liityin Metal­li­liit­toon heti vuonna 1989, koska luulin, että jäsenyys on pakol­linen työnte­ki­jälle. Myöhemmin aloin ymmärtää, mitä hyötyä liitosta on, kun puhuin luotta­mus­miesten kanssa. Nämä keskus­telut ovat hyvin tärkeitä ulkomaa­lai­sille. Niistä ymmärtää paljon paremmin kuin uutisista, mitä tapahtuu työpai­kalla ja yhteis­kun­nassa. Kirjoi­tettu suomen kieli on vaikeaa, puhuminen on helpompaa.

Kun joku on rasisti, tuntuu, että muut suoma­laiset ovat usein hiljaa.

Jos on mikä vain ongelma, luotta­mus­mie­helle voi mennä puhumaan. Mutta jos työpai­kalla ei ole luotta­mus­miestä, ulkomaa­lai­sille voi tulla olo, että ei kannata kuulua liittoon. Se on monelle vaikea ajatus, että soittaa itse liittoon ja selvittää asioita.

Olen ollut mukana ammat­tio­saston toimin­nassa Hyvin­käällä ja ehdok­kaana liitto­ko­kous­vaa­leissa. Mutta tuntui, että minulla ei kieli ihan riitä kuiten­kaan, kun puhutaan vaikeista aiheista. Ehkä liiton pitäisi järjestää suomen kielen kursseja, jos halutaan lisää maahan­muut­tajia luottamustehtäviin.”

 

Lue juttu englanniksi!