Työhy­giee­niset haitat työssä ovat yhä yleisiä – ”Työpai­koilla ei ole viety tarpeeksi pitkälle työolojen kehittämistä”

– Kyllähän työhy­gienia-asiat ovat paran­tu­neet. Vielä 1970–80 luvuilla käytiin työpai­koilla paljon enemmän tutki­massa näitä asioita. Mutta siitä huoli­matta, kun seuraan erilaisia kyselyitä työpai­koilta, niin edelleen melu, työasennot, ilman­vaihdot ja eri kemial­liset asiat ovat kyselyissä työpai­koilla esiin­ty­vien haittojen kärjessä, pitkään työhy­gie­niaa tutkinut, yrittäjä Rauno Pääkkönen kertoo.

Työhy­gienia käsittää työpai­koilla ilmene­vien, mahdol­li­sesti työnte­ki­jöille haittaa aiheut­ta­vien tai heidän terveyt­tään vaaran­ta­vien kemial­listen, biolo­gisten ja fysikaa­listen riski­te­ki­jöiden tunnis­ta­misen, kartoi­tuksen ja torjunnan.

Työhy­giee­nisiä haittoja on paljon. Esimer­kiksi kuumassa tai kylmässä työsken­telyn, baktee­rien tai asbestin haitat kuuluvat työhy­gie­nian piiriin.

Vuosi sitten sosiaali- ja terveys­mi­nis­teriö julkaisi kysely­tut­ki­muksen, jonka mukaan 48 prosenttia yli tuhan­nesta kyselyyn vastan­neesta työnte­ki­jästä, työsuo­je­lu­val­tuu­te­tusta, työsuo­je­lu­hal­linnon ja työter­veys­huollon edusta­jasta sanoi, että työssä ja työhön liittyy yhä kemial­lisia altis­teita. 40 prosenttia kertoi biolo­gisia tekijöitä esiin­tyvän vastaajan työssä tai työhönsä liittyen. Selvästi suurin joukko, 57 prosenttia vastan­neista, havaitsi työssään fysikaa­lisia haittatekijöitä.

– Mieles­täni työpai­koilla ei ole viety tarpeeksi pitkälle työolojen kehit­tä­mistä. Toki tiedon­puu­tekin voi vaivata. Mutta edelleen tehtävää on paljon.

Työnan­ta­jalla on suuri vastuu työhy­giee­nisten altis­teiden ehkäi­se­mi­sessä. Työtur­val­li­suus­laki velvoittaa työnan­tajaa suunnit­te­le­maan, valit­se­maan, mitoit­ta­maan ja toteut­ta­maan työolo­suh­teiden paran­ta­mi­seen tarvit­tavat toimenpiteet.

Edelleen tehtävää on paljon

Pääkkösen mukaan yhä edelleen epäsuhtaa on pienten ja suurten yritysten välillä. Vaikka työtur­val­li­suus­laki velvoittaa työnan­tajia, säädöksiä ja nouda­tet­tavia määräyksiä on muutenkin paljon. Kaiken kiireen keskellä huomio työtur­val­li­suu­teen saattaa herpaantua.

– Ei kyse ole pahasta tahdosta tai välin­pi­tä­mät­tö­myy­destä. Aika vain on rajal­lista ja samoin yhden ihmisen voimavarat.

YHTEISTOIMINNASTA APUA MELUN EHKÄISYYN

Yksit­täi­sistä työhy­gie­nian haitoista ehdot­to­masti suurin haitta on edelleen melu. Etenkin teolli­suuden aloilla meluhai­toille altis­tu­taan edelleen paljon.

– Melua on toki monella lailla yritetty saada hallin­taan, mutta usein esimer­kiksi eri koneis­sakin energiat ovat yhä suuria. On myös hieman liikaa luotettu siihen, että erilaisten suojainten kautta ratko­taan haittoja.

Yhdessä voisi paljon enemmän miettiä, mitä melulle voisi tehdä.

Viime vuonna A‑Insinöörit ja humanis­tinen ammat­ti­kor­kea­koulu Humak julkai­sivat tulokset tutki­muk­sesta, jossa tarkas­tel­tiin teolli­suuden työpaik­kojen ääniym­pä­ristön kehittämistä.

– Tutki­muk­sessa havait­simme, että itsea­siassa melun­tor­junnan osalta viestin­nässä, tiedon­ku­lussa ja yhteis­toi­min­nassa olisi aika paljon tehtävää, Pääkkönen sanoo.

– Yhdessä voisi paljon enemmän miettiä, mitä melulle voisi tehdä. Tutki­muk­sessa kehitimme melun­tor­jun­taoh­jelman, jonka tarkoi­tuk­sena oli yhdessä miettiä kehitet­täviä toimenpiteitä.

Jo lakisää­tei­sesti työnan­tajan on laadit­tava ja toteu­tet­tava melun­tor­jun­taoh­jelma, kun työnte­kijät altis­tuvat vähin­tään 85 desibelin melulle päivit­täin. Pääkkönen kuitenkin muistuttaa, että pelkkä ohjelma ei vielä riitä torju­maan meluhait­toja. Ohjelma on myös toteutettava.

Lue lisää työhy­gie­niasta täältä.