Työhy­giee­ni­set haitat työssä ovat yhä ylei­siä – ”Työpai­koilla ei ole viety tarpeeksi pitkälle työolo­jen kehittämistä”

– Kyllä­hän työhy­gie­nia-asiat ovat paran­tu­neet. Vielä 1970–80 luvuilla käytiin työpai­koilla paljon enem­män tutki­massa näitä asioita. Mutta siitä huoli­matta, kun seuraan erilai­sia kyse­lyitä työpai­koilta, niin edel­leen melu, työasen­not, ilman­vaih­dot ja eri kemial­li­set asiat ovat kyse­lyissä työpai­koilla esiin­ty­vien hait­to­jen kärjessä, pitkään työhy­gie­niaa tutki­nut, yrit­täjä Rauno Pääk­kö­nen kertoo.

Työhy­gie­nia käsit­tää työpai­koilla ilme­ne­vien, mahdol­li­sesti työn­te­ki­jöille hait­taa aiheut­ta­vien tai heidän terveyt­tään vaaran­ta­vien kemial­lis­ten, biolo­gis­ten ja fysi­kaa­lis­ten riski­te­ki­jöi­den tunnis­ta­mi­sen, kartoi­tuk­sen ja torjunnan.

Työhy­giee­ni­siä hait­toja on paljon. Esimer­kiksi kuumassa tai kylmässä työs­ken­te­lyn, baktee­rien tai asbes­tin haitat kuulu­vat työhy­gie­nian piiriin.

Vuosi sitten sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­riö julkaisi kyse­ly­tut­ki­muk­sen, jonka mukaan 48 prosent­tia yli tuhan­nesta kyse­lyyn vastan­neesta työn­te­ki­jästä, työsuo­je­lu­val­tuu­te­tusta, työsuo­je­lu­hal­lin­non ja työter­veys­huol­lon edus­ta­jasta sanoi, että työssä ja työhön liit­tyy yhä kemial­li­sia altis­teita. 40 prosent­tia kertoi biolo­gi­sia teki­jöitä esiin­ty­vän vastaa­jan työssä tai työhönsä liit­tyen. Selvästi suurin joukko, 57 prosent­tia vastan­neista, havaitsi työs­sään fysi­kaa­li­sia haittatekijöitä.

– Mieles­täni työpai­koilla ei ole viety tarpeeksi pitkälle työolo­jen kehit­tä­mistä. Toki tiedon­puu­te­kin voi vaivata. Mutta edel­leen tehtä­vää on paljon.

Työnan­ta­jalla on suuri vastuu työhy­giee­nis­ten altis­tei­den ehkäi­se­mi­sessä. Työtur­val­li­suus­laki velvoit­taa työnan­ta­jaa suun­nit­te­le­maan, valit­se­maan, mitoit­ta­maan ja toteut­ta­maan työolo­suh­tei­den paran­ta­mi­seen tarvit­ta­vat toimenpiteet.

Edel­leen tehtä­vää on paljon

Pääk­kö­sen mukaan yhä edel­leen epäsuh­taa on pien­ten ja suur­ten yritys­ten välillä. Vaikka työtur­val­li­suus­laki velvoit­taa työnan­ta­jia, säädök­siä ja nouda­tet­ta­via määräyk­siä on muuten­kin paljon. Kaiken kiireen keskellä huomio työtur­val­li­suu­teen saat­taa herpaantua.

– Ei kyse ole pahasta tahdosta tai välin­pi­tä­mät­tö­myy­destä. Aika vain on rajal­lista ja samoin yhden ihmi­sen voimavarat.

YHTEISTOIMINNASTA APUA MELUN EHKÄISYYN

Yksit­täi­sistä työhy­gie­nian haitoista ehdot­to­masti suurin haitta on edel­leen melu. Eten­kin teol­li­suu­den aloilla melu­hai­toille altis­tu­taan edel­leen paljon.

– Melua on toki monella lailla yritetty saada hallin­taan, mutta usein esimer­kiksi eri koneis­sa­kin ener­giat ovat yhä suuria. On myös hieman liikaa luotettu siihen, että erilais­ten suojain­ten kautta ratko­taan haittoja.

Yhdessä voisi paljon enem­män miet­tiä, mitä melulle voisi tehdä.

Viime vuonna A‑Insinöörit ja huma­nis­ti­nen ammat­ti­kor­kea­koulu Humak julkai­si­vat tulok­set tutki­muk­sesta, jossa tarkas­tel­tiin teol­li­suu­den työpaik­ko­jen ääniym­pä­ris­tön kehittämistä.

– Tutki­muk­sessa havait­simme, että itsea­siassa melun­tor­jun­nan osalta vies­tin­nässä, tiedon­ku­lussa ja yhteis­toi­min­nassa olisi aika paljon tehtä­vää, Pääk­kö­nen sanoo.

– Yhdessä voisi paljon enem­män miet­tiä, mitä melulle voisi tehdä. Tutki­muk­sessa kehi­timme melun­tor­jun­taoh­jel­man, jonka tarkoi­tuk­sena oli yhdessä miet­tiä kehi­tet­tä­viä toimenpiteitä.

Jo laki­sää­tei­sesti työnan­ta­jan on laadit­tava ja toteu­tet­tava melun­tor­jun­taoh­jelma, kun työn­te­ki­jät altis­tu­vat vähin­tään 85 desi­be­lin melulle päivit­täin. Pääk­kö­nen kuiten­kin muis­tut­taa, että pelkkä ohjelma ei vielä riitä torju­maan melu­hait­toja. Ohjelma on myös toteutettava.

Lue lisää työhy­gie­niasta täältä.