Sähköpyöräbuumi siivittää Hangossa Helkaman tehtaan kasvua

Helkama on yli satavuotias perheyritys, joka on valmistanut Hangossa pyöriä jo lähes seitsemän vuosikymmenen ajan. Välillä osa yrityksen tuotannosta ehti siirtyä Aasiaan, mutta nykyään kaikki sähköpyörät, jopot ja vakiopyörät kootaan taas Suomessa.

Jopojen valmistus siirtyi Taiwanilta takaisin Suomeen vuonna 2010, mikä kaksinkertaisti tuolloin jopojen myynnin. Kaikkien sähköpyörien valmistus palasi Suomeen vuonna 2019. Avainlippu Helkaman pyörille myönnettiin tämän vuoden huhtikuussa.

– Suurin osa pyörien komponenteista tulee meille ulkomailta, lähinnä Keski-Euroopasta ja Aasiasta, mutta pyörien maalaus ja kokoonpano tapahtuu täällä. Esimerkiksi jokainen sähköpyörä kulkee parinkymmenen käsiparin kautta ennen kuin se on valmis, kertoo Helkama Veloxin tuotantopäällikkö Dennis Karlsson.

– Monelle tehtaalla käyneelle on yllätys se, että työ on pitkälle käsityötä. Meillä on käytössä kokoonpanossa oikeastaan vain yksi automatisoitu kone. Se on irtopyörien rihtauskone, joka tarkistaa, että vanteen sivut ovat suorassa ja puolat oikeassa kireydessä.

Helkama Veloxin tehtaalta valmistuu vuodessa noin 25 000 pyörää. Niistä reilusti yli puolet on sähköpyöriä, jotka edustavat pariakymmentä eri mallia. Lisäksi tuotannossa on vakiopyörämalleja, kuten Aino, Ainotar, Saana, Oiva ja Senator sekä erilaisia jopoja.

Monelle tehtaalla käyneelle on yllätys se, että työ on pitkälle käsityötä.

– Sähköpyörien osuus on kasvanut koko ajan. Silloin kun tulin taloon seitsemän vuotta sitten, oli sähköpyörien vuosituotanto pienempi kuin mitä se on nyt kuukaudessa, vertaa Karlsson. Työntekijöidenkin määrä on tuplaantunut niistä ajoista.

Viimeisen vuoden aikana tehtaalla on investoitu tuotantoon voimakkaasti, kun sinne on rakennettu uudet tuotantolinjat ja maalaamo.

SAMPPANJAN VÄRINEN JOPO

Maalari Tom Harjanne on työskennellyt Helkaman palveluksessa jo yhdeksän vuoden ajan, ensin Helkama Bica Oy:ssa kaapelituotannossa ja sitten Helkama Veloxilla sähköpyörätuotannossa. Viimeisen vuoden ajan hän on opetellut maalarin työtä maalaamossa. Alun perin Harjanne valmistui kokiksi, mutta on tehnyt työuraa teollisuudessa.

– Emme oikein löytäneet maalaamoon sopivaa, koulutettua työntekijää, mutta sitten kun Tom kiinnostui työstä, tuimme häntä kouluttautumaan tähän työhön, kertoo Dennis Karlsson.

Pintakäsittelyalan koulutusta ei järjestetä Länsi-Uudellamaalla, joten Harjanne haki Keudan eli Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän järjestämään koulutukseen. Kyseessä on oppisopimuskoulutus, jossa oppiminen tapahtui suurelta osin käytännön työssä.

– Maalaustyö kiinnosti minua todella paljon ja olen erittäin tyytyväinen saamaani koulutukseen Keudassa. He ovat pystyneet räätälöimään opetuksen ihan nappiin. Siitä ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa, kiittää Harjanne, joka on suoriutunut opinnoistaan vähän suunniteltua nopeammin.

– Käyn Järvenpäässä viikon oppijaksoilla työn lomassa. Siellä opiskellaan sekä teoriaa että tehdään töitä käytännössä. Eniten on hyödyttänyt oppi ruiskumaalauksesta. Olen voinut viedä pyörien runkoja myös kouluun työstettäväksi.

Uusi maalaamo otettiin tehtaalla käyttöön viime vuoden lopulla, joten siinä riittää opeteltavaa. Työhön kuuluu muun muassa pyörien osien hiekkapuhallusta ja kuivaamista pesun jälkeen. Osat kuivataan omissa uuneissaan sen jälkeen, kun ne ovat käyneet jauhe- tai märkä- tai lakkamaalauksessa.

Tänä keväänä Helkama Veloxilla juhlittiin sitä, että tehtaalta on lähtenyt maailmalle 500 000 jopoa. Harjanne pääsi maalaamaan maaliskuussa tämän juhlajopon.

– Sen väriksi oli valittu ”helmeilevä samppanja”. Tätä väriä käytettiin vain yhdessä ainoassa pyörässä, Harjanne kertoo.

Harjanne toimii myös varatyösuojeluvaltuutettuna. Työturvallisuusriskejä voidaan havainnoida nykyään Idun-kännykkäsovelluksella, joka otettiin Veloxilla käyttöön reilu vuosi sitten.

– Tätä sovellusta on helppo käyttää. Voi vaikka ottaa valokuvan, jos esimerkiksi varauloskäytävä on tukittu laatikoilla, ja ilmoittaa siitä eteenpäin. Käymme näitä tilanteita sitten läpi työsuojelukokouksissa, Harjanne sanoo.

OSAANKO KÄYTTÄÄ TYÖKALUJA?

Kokoonpanoasentaja Jenniina Hotti kiinnittää sähköpyörään akkuistukkaa, jotta akku saadaan menemään paikoilleen. Alun perin matkailua opiskellut Hotti on työskennellyt Veloxilla puolentoista vuoden ajan. Työssään hän tarvitsee muun muassa akkukonetta, räikkää ja lenkkiavainta.

– Aluksi jännitti, osaanko käyttää kaikkia työkaluja. Tässä saa myös olla tarkkana, ettei kadota ruuveja, Hotti toteaa.

Työn oppii toistojen kautta, jolloin se sujuu nopeammin. Hyvänä bonuksena ovat mukavat työkaverit, jotka näyttävät ja opastavat tarvittaessa.

Hotti kuuluu Teollisuusliittoon, kuten lähes kaikki Veloxin tuotannon työntekijät.

– Liittyminen ei ollut mikään itsestäänselvyys, sillä minulla ei ollut näistä asioista kovin paljon tietoa entuudestaan. Mutta sain sitä tietoa sitten työkavereilta. Lakon aikana saatu lakkoavustus oli jo sekin tärkeä syy kuulua liittoon.

Suuri osa Helkama Veloxin työntekijöistä kulkee töihin pyörällä. Niin myös Hotti. Hän ajaa Helkaman valkoisella manuaalipyörällä.

”OPIN PARHAITEN TEKEMÄLLÄ”

Kokoonpanoasentaja Saku Heinonen löytyy uudelta ilmakuljetinlinjalta, jossa hän tekee vaihetyötä.

Ilmakuljetin helpottaa työtä, koska siinä pystyy kääntelemään pyörää vaivattomasti, mikä on hyvä työn ergonomian ja tehokkuuden kannalta. Kääntöpuolena on se, että työ on yksitoikkoisempaa kuin aiemmin, jolloin yksi työntekijä kokosi koko pyörän alusta loppuun. Toki kokoonpanossakin voi vaihtaa aina tehtäviä.

– Laitan tässä pyörän ketjuja paikoilleen, minkä jälkeen otan vaihdevaijeriston ja vedän sen vaihdevaijerikuoren läpi, joka kulkee rungon sisällä moottorin alta. Sen jälkeen säädän vielä vaihteet, Heinonen selittää.

– Olen ropaillut kaikenlaista pennusta saakka, joten työkalut ovat minulle tuttuja ja tiedän, miten niitä käytetään. Siitäkin on hyötyä, että olen kouluttautunut aiemmin ajoneuvoasentajaksi.

Heinonen asui välillä Tampereella, mutta palasi takaisin Hankoon ja on työskennellyt Veloxilla nyt kaksi vuotta. Nykyään hän toimii myös Helkama Veloxin pääluottamusmiehenä, kun tehtävässä aiemmin ollut vaihtoi työpaikkaa.

– Lähdin mukaan, kun moni ehdotti ja kannusti. Vähän pelonsekaisin mielin tässä ollaan, mutta myös uteliaana ottamassa selvää, mitä tämä homma oikein on, kun ei ole asioista aiempaa kokemusta tai tietämystä, kertoo Heinonen.

Menen elokuussa Murikkaan viiden päivän luottamusmiesten peruskurssille, mikä varmasti myös helpottaa asioiden ymmärtämistä.

– Eteenpäin mennään askel kerrallaan, sillä asioiden sisäistäminen vie oman aikansa. Tähän mennessä olen soittanut liittoon ja saanut sieltä aina apua, jos on ollut jotain kysyttävää. Menen elokuussa Murikkaan viiden päivän luottamusmiesten peruskurssille, mikä varmasti myös helpottaa asioiden ymmärtämistä.

Vapaa-aikana Heinonen viihtyy englantilaisen tikanheiton dartsin sekä frisbeen parissa.

– Dartsissa uusia haasteita tarjoaa se, kun liityn seuraavalla kaudella mukaan joukkueeseen, joka kisaa SM-liigassa.

PYÖRÄLLÄ TÖIHIN JOKA SÄÄLLÄ

Tarkastaja Seija Kankkuselle on kertynyt kokemusta pyöristä jo lähes kolmen vuosikymmenen ajalta, sillä hän aloitti työt talossa vuonna 1995. Hän polkee töihin vanhalla, punaisella Ainottarellaan säällä kuin säällä.

– Huollan myös itse oman pyöräni. Vaihdan renkaat, paikkaan kumit, rasvaan ketjut ja vaihdan vaihdevaijerit, Kankkunen luettelee. Hän tuntee erilaiset pyörät perin pohjin.

Nyt Kankkunen on juuri aloittanut uudessa tehtävässä, jossa hän tarkastaa, että pyörät ovat valmiita lähtemään maailmalle, ja kirjoittaa niiden mukaan takuutodistukset.

– Tässä työssä näkee, jos jollakin on huonosti nukuttu yö takanaan. Varsinkin jos samalta tekijältä tulee useampi pyörä, jossa on puutteita. Silloin kiikutan pyörän takaisin tekijälle. Tarkistan pyörästä esimerkiksi sen, että mitkään ruuvit ei ole jääneet auki ja että lukko toimii kunnolla.

– Olen viihtynyt täällä hyvin ja koen sen rikkautena, että ympärillä on eri-ikäisiä työkavereita ja että heitä on eri maista, kuten Virosta, Ukrainasta ja Turkista.

Kankkunen on käynyt myös Murikan työsuojelukoulutuksissa ja toimii työpaikalla toisena varatyösuojeluvaltuutettuna.

– Liiton kautta saa tietoa ajankohtaisista asioista, ja erilaisten lakkohärdellien aikana on mukava kuulua liittoon. Luen myös mielelläni Tekijä-lehteä. Erityisesti minua kiinnostavat työpaikoista kertovat jutut.

Vapaa-aikana Kankkunen harrastaa itämaista vatsatanssia. Lajivalinta oli helppo.

– Koska saan tehdä työssä töitä käsillä, niin vapaa-ajalla haluan käyttää koko kroppaa.

Miten joposta tuli jokaisen polkupyörä?

Uutta oli pyörän muotoilu ja sen kirkkaat värit. Joposta tuli pian legenda, klassikko ja ikoni, joka vaikutti koko Helkaman yrityskuvaan. Mainoksissa jopon selkään nousivat niin Katri Helena kuin Pirkko Mannola.

Vuosien saatossa jopo-perhe laajeni, kun markkinoille tuli erilaisia versioita, kuten jopomatic-vaihdepyörä, joponen lapsille, isojopo isoille sekä rahtijopo, postijopo ja kuntojopo. Nykyään jopoa valmistetaan myös E-jopo-sähköpyöränä.

Jopo oli tuotannossa alun perin vuosina 1965–1976. Uusi, retrohenkinen jopo tuli tuotantoon 2000-luvun alussa. Se erosi rungoltaan alkuperäisestä mallista, mutta pyörän ajogeometria oli sama.

Jos pelkästään kaikki Hangossa valmistetut jopot laitettaisiin peräkkäin, ylettyisi jono Hangosta Ouluun.