Innos­tus itäpyö­riin – ”Uralia ei riko kilo­met­rit, vaan vauhti”

Joskus harras­tus vie muka­naan enem­män kuin alun perin oli tarkoi­tus. Näin kävi Kauha­van Alahär­mässä asuvan Sari Poro­maan kohdalla. Harras­tus löytyi moot­to­ri­pyö­räi­lystä. Eikä millä tahansa pyörällä, vaan moot­to­ri­pyö­rällä sieltä erikoi­sem­masta päästä, eli itära­jan takana valmis­te­tulla IMZ-Uralilla. Sarille oli kerty­nyt jo nuorena jonkun verran koke­musta skoot­te­reilla ajamisesta.

– Vuonna 2002 muutin Jyväs­ky­lästä Alahär­mään ja hankin ensim­mäi­sen Uralin Kauha­valta pari vuotta myöhem­min. Sen kanssa opet­te­lin tunte­maan kyseistä pyörä­merk­kiä. Toisen, sini­seksi maala­tun ja Blue Devi­liksi (Sini­nen paho­lai­nen) risti­tyn Uralin hankin vuotta myöhem­min, Poro­maa muis­te­lee Uraliin hurah­ta­mi­sen alkua.

Tuo hurah­dus oli sitten sen verran kova, että ensim­mäi­senä hankit­tu­jen jälkeen itäpyö­riä on tullut hommat­tua vielä neljä lisää ympäri Suomen. Ajokun­toi­sina niistä on tällä hetkellä neljä. Ne löyty­vät Sari Poro­maan ja hänen avio­mie­hensä Saka­rin omako­ti­ta­lon piha­pii­riin kuulu­vasta hallista. Pari Uralia odot­taa puoles­taan ajokun­toon lait­toa. Yhteistä kaikille on se, että niissä on sivu­vaunu. Myös isku­ti­la­vuus on kaikissa sama, 650 kuutiota. Sini­nen Ural on vuosi­mal­lil­taan uusin, 1997 valmis­tettu. Muut ovat vanhem­paa perua, vuosilta 1982–1985.

Videolla Sari Poro­maa polkai­see Uralin käyntiin.

IMZ-Uraleita ryhdyt­tiin valmis­ta­maan enti­sessä Neuvos­to­lii­tossa vuonna 1941. Esimerk­kiä otet­tiin saksa­lais­val­mis­tei­sesta BMW R71 ‑mallista. Eikä otettu vain mallia, vaan kopioi­tiin suoraan myös saksa­lais­pyö­rän tekniik­kaa. Uraleita on valmis­tettu ja valmis­te­taan edel­leen Venä­jällä. Vuodesta 2000 alkaen merkin Irbi­tissä sijait­seva tehdas on ollut kolmen venä­läis­taus­tai­sen amerik­ka­lais­si­joit­ta­jan omistuksessa.

Nyky­ään Uraleita valmis­tuu vuodessa noin 1 000 kappa­letta. Uutena moot­to­ri­pyörä on nyt paljon hinta­vampi kuin aika­naan. Kaik­ki­aan Uralien valmis­tus­määrä on nous­sut vuosi­kym­men­ten varrella yli kolmeen miljoo­naan yksi­löön. Hyvin moni Uraleista on tehty sivuvaunullisena.

MATKAVAUHTI MATALANA

Sari Poro­maan työpaikka on naapu­ri­kunta Ylihär­mässä sijait­se­valla MSK Plast Oy:llä. Työn­ku­vaan kuuluu muovi­kom­po­nent­tien valmis­tus laidasta laitaan. Hän toimii myös Ylihär­män metal­li­työ­väen ammat­tio­sasto 214:n kuvioissa, aiem­min tosin kuulemma aktii­vi­sem­min kuin nyt.

– Uralia ei riko kilo­met­rit, vaan vauhti, Poro­maa tiivis­tää yhden itäpyö­rän olen­nai­sim­mista piirteistä.

Käytän­nössä tuo Poro­maan slogan tuntuu siten, että Uralilla ajet­taessa matka­vauhti pyri­tään pitä­mään rauhal­li­sena. Sopiva vauhti liik­kuu 80–90:n kilo­met­rin huja­koilla tunnissa.

– Ei Uralilla liiken­teessä jalkoi­hin jää.

SARI POROMAA

Tuotan­to­työn­te­kijä
Alahärmä, Kauhava
MSK Plast Oy, Ylihärmä, Kauhava

Ajokau­den aikana Poro­maa huraut­te­lee Uraleil­laan noin pari tuhatta kilo­met­riä. Kausi alkoi tänä vuonna niin­kin aikai­sin kuin maalis­kuussa. Ajokau­della Poro­maa kulkee myös työmat­kat Uralilla. Joskus tulee taitet­tua pitem­piä reis­suja, kuten Taipal­saa­rella Joen­suun kupeessa pidet­tyyn Roik­ka­ral­liin. Tuon kokoon­tu­mis­ajon järjes­tää Suomen Ural-harras­ta­jien yhteen­liit­tymä Ural Roikka ry.

– Sinne mentiin yhden yöpy­mi­sen taktii­kalla. Mutta takai­sin tullessa ajet­tiin koko matka yhden päivän aikana. Sellai­set rapiat kymme­nen tuntia, niin siinä kyllä tiesi ajaneensa, Poro­maa naurahtaa.

AJOKUNTOISIA ILMAN LAITTOAKIN

Lait­toa eivät Poro­maan Uralit ole juuri­kaan vaati­neet. Jos sellaista joku päivä kaipaa ja myös ehtii tehdä, on odot­ta­massa kaksi tois­tai­seksi ajokel­vo­tonta Uralia.

– Jos jotain haluaa tehdä, pitäisi vaan ottaa ”raato”, ja aloit­taa teke­mään siihen jotain. Tois­tai­seksi riit­tää, kun useim­mat toimi­vat ja niillä on mukava ajaa.

Teknii­kan suhteen Uralit eivät ole moni­mut­kai­sim­masta päästä. Moot­tori on bokse­ri­mal­li­nen, eli yksi vaaka­suo­rassa linjassa oleva sylin­teri moot­to­rin kummal­la­kin sivulla. Myös kaasut­ti­mia on kaksi. Startti on uudem­missa Uraleissa sähköi­nen, Poro­maan omissa jalalla polki­mesta tapah­tuva. Ketjuja ei löydy, vaan voima välit­tyy kardaaniakselilla.

Yksi ”tyyli­rik­ko­kin” Poro­maan Uralien täyt­tä­mästä tallista löytyy. Se on japa­ni­lais­val­mis­tei­nen Honda Gold Wing vuosi­mal­lia 1995. Kuutioita on 1 500. Sillä tosin ajelee enem­män Poro­maan mies.

Kun Poro­maan kaikki Uralit on varus­tettu sivu­vau­nulla, luulisi, että pelkää­jän paikalla istuu avio­mies? Sarin vastaus on kuiten­kin kieltävä.

– Ei. Edes­men­nyt Anselmi-koira siellä tykkäsi kyllä istua.