Innostus itäpyö­riin – ”Uralia ei riko kilometrit, vaan vauhti”

Joskus harrastus vie mukanaan enemmän kuin alun perin oli tarkoitus. Näin kävi Kauhavan Alahär­mässä asuvan Sari Poromaan kohdalla. Harrastus löytyi mootto­ri­pyö­räi­lystä. Eikä millä tahansa pyörällä, vaan mootto­ri­pyö­rällä sieltä erikoi­sem­masta päästä, eli itärajan takana valmis­te­tulla IMZ-Uralilla. Sarille oli kertynyt jo nuorena jonkun verran kokemusta skoot­te­reilla ajamisesta.

– Vuonna 2002 muutin Jyväs­ky­lästä Alahär­mään ja hankin ensim­mäisen Uralin Kauha­valta pari vuotta myöhemmin. Sen kanssa opettelin tunte­maan kyseistä pyörä­merkkiä. Toisen, siniseksi maalatun ja Blue Deviliksi (Sininen paholainen) ristityn Uralin hankin vuotta myöhemmin, Poromaa muistelee Uraliin hurah­ta­misen alkua.

Tuo hurahdus oli sitten sen verran kova, että ensim­mäi­senä hankit­tujen jälkeen itäpyöriä on tullut hommattua vielä neljä lisää ympäri Suomen. Ajokun­toi­sina niistä on tällä hetkellä neljä. Ne löytyvät Sari Poromaan ja hänen aviomie­hensä Sakarin omako­ti­talon pihapii­riin kuulu­vasta hallista. Pari Uralia odottaa puoles­taan ajokun­toon laittoa. Yhteistä kaikille on se, että niissä on sivuvaunu. Myös iskuti­la­vuus on kaikissa sama, 650 kuutiota. Sininen Ural on vuosi­mal­lil­taan uusin, 1997 valmis­tettu. Muut ovat vanhempaa perua, vuosilta 1982–1985.

Videolla Sari Poromaa polkaisee Uralin käyntiin.

IMZ-Uraleita ryhdyt­tiin valmis­ta­maan entisessä Neuvos­to­lii­tossa vuonna 1941. Esimerkkiä otettiin saksa­lais­val­mis­tei­sesta BMW R71 ‑mallista. Eikä otettu vain mallia, vaan kopioi­tiin suoraan myös saksa­lais­pyörän tekniikkaa. Uraleita on valmis­tettu ja valmis­te­taan edelleen Venäjällä. Vuodesta 2000 alkaen merkin Irbitissä sijait­seva tehdas on ollut kolmen venäläis­taus­taisen amerik­ka­lais­si­joit­tajan omistuksessa.

Nykyään Uraleita valmistuu vuodessa noin 1 000 kappa­letta. Uutena mootto­ri­pyörä on nyt paljon hinta­vampi kuin aikanaan. Kaikkiaan Uralien valmis­tus­määrä on noussut vuosi­kym­menten varrella yli kolmeen miljoo­naan yksilöön. Hyvin moni Uraleista on tehty sivuvaunullisena.

MATKAVAUHTI MATALANA

Sari Poromaan työpaikka on naapu­ri­kunta Ylihär­mässä sijait­se­valla MSK Plast Oy:llä. Työnku­vaan kuuluu muovi­kom­po­nent­tien valmistus laidasta laitaan. Hän toimii myös Ylihärmän metal­li­työ­väen ammat­tio­sasto 214:n kuvioissa, aiemmin tosin kuulemma aktii­vi­semmin kuin nyt.

– Uralia ei riko kilometrit, vaan vauhti, Poromaa tiivistää yhden itäpyörän olennai­sim­mista piirteistä.

Käytän­nössä tuo Poromaan slogan tuntuu siten, että Uralilla ajettaessa matka­vauhti pyritään pitämään rauhal­li­sena. Sopiva vauhti liikkuu 80–90:n kilometrin hujakoilla tunnissa.

– Ei Uralilla liiken­teessä jalkoihin jää.

SARI POROMAA

Tuotan­to­työn­te­kijä
Alahärmä, Kauhava
MSK Plast Oy, Ylihärmä, Kauhava

Ajokauden aikana Poromaa huraut­telee Uraleil­laan noin pari tuhatta kilometriä. Kausi alkoi tänä vuonna niinkin aikaisin kuin maalis­kuussa. Ajokau­della Poromaa kulkee myös työmatkat Uralilla. Joskus tulee taitettua pitempiä reissuja, kuten Taipal­saa­rella Joensuun kupeessa pidet­tyyn Roikka­ral­liin. Tuon kokoon­tu­mis­ajon järjestää Suomen Ural-harras­ta­jien yhteen­liit­tymä Ural Roikka ry.

– Sinne mentiin yhden yöpymisen taktii­kalla. Mutta takaisin tullessa ajettiin koko matka yhden päivän aikana. Sellaiset rapiat kymmenen tuntia, niin siinä kyllä tiesi ajaneensa, Poromaa naurahtaa.

AJOKUNTOISIA ILMAN LAITTOAKIN

Laittoa eivät Poromaan Uralit ole juuri­kaan vaati­neet. Jos sellaista joku päivä kaipaa ja myös ehtii tehdä, on odotta­massa kaksi toistai­seksi ajokel­vo­tonta Uralia.

– Jos jotain haluaa tehdä, pitäisi vaan ottaa ”raato”, ja aloittaa tekemään siihen jotain. Toistai­seksi riittää, kun useimmat toimivat ja niillä on mukava ajaa.

Tekniikan suhteen Uralit eivät ole monimut­kai­sim­masta päästä. Moottori on bokse­ri­mal­linen, eli yksi vaaka­suo­rassa linjassa oleva sylin­teri moottorin kummal­lakin sivulla. Myös kaasut­timia on kaksi. Startti on uudem­missa Uraleissa sähköinen, Poromaan omissa jalalla polki­mesta tapah­tuva. Ketjuja ei löydy, vaan voima välittyy kardaaniakselilla.

Yksi ”tyyli­rik­kokin” Poromaan Uralien täyttä­mästä tallista löytyy. Se on japani­lais­val­mis­teinen Honda Gold Wing vuosi­mallia 1995. Kuutioita on 1 500. Sillä tosin ajelee enemmän Poromaan mies.

Kun Poromaan kaikki Uralit on varus­tettu sivuvau­nulla, luulisi, että pelkääjän paikalla istuu aviomies? Sarin vastaus on kuitenkin kieltävä.

– Ei. Edesmennyt Anselmi-koira siellä tykkäsi kyllä istua.