Tekoäly tulee – oletko valmis?

TEKSTI RIITTA SAARINEN
KUVITUS TUOMAS IKONEN

Viimeisen vuoden aikana tekoäly on noussut keskus­te­luihin ja otsikoihin vauhdilla. Kiinnostus on kohdis­tunut erityi­sesti niin sanot­tuun genera­tii­vi­seen tekoä­lyyn. Vielä on kuitenkin vaikea arvioida tarkkaan, kuinka paljon tekoäly tulee muutta­maan ihmisten arkea ja työelämää pitkällä tähtäimellä.

Tieto­tek­niikka-alan asian­tun­tija, tieto­kir­jai­lija Petteri Järvinen muistaa, että tekoä­lystä puhut­tiin jo silloin, kun hän opiskeli alaa 1980–luvun alkupuo­lella. Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta vuonna 1970 ja Tieto­kone-lehden kannessa siitä kerrot­tiin vuonna 1987.

– Kun tekoälyä alettiin kehittää Yhdys­val­loissa 1950–1960-luvulla, oli tavoit­teena aluksi kääntää kieltä tekoälyn avulla. Amerik­ka­laisia kiinnosti lähinnä venäjästä englan­tiin kääntä­minen. Siihen he halusivat kehittää uuden­laisia liittymiä. Silloin piti vielä kirjoittaa komen­toja, mikä koettiin vaikeaksi, joten tieto­ko­neiden halut­tiin oppivan ymmär­tä­mään puhetta, kertoo Järvinen.

Kymmeniä tieto­tek­niikan teoksia kirjoit­ta­neelta Järvi­seltä ilmestyi syksyllä teos Tekoäly ja minä, jossa hän tarkas­telee tekoälyn vaiku­tuksia työelä­mään, ihmisyy­teen ja uuden oppimiseen.

– Uuden­lainen, genera­tii­vinen tekoäly pystyy tuotta­maan tekstiä ja kuvaa käyttäjän ohjeiden mukaan, mihin se on opetettu valta­valla määrällä valtavaa aineistoa. Se on taval­laan uutta.

Genera­tii­vi­sella tekoä­lyllä tarkoi­te­taan tekoä­ly­me­ne­telmiä, jotka voivat luoda komen­nosta uutta sisältöä, kuten kuvia, tekstiä tai ääntä, sen sijaan että ne perus­tui­sivat pelkäs­tään ennalta määri­tel­tyihin sääntöihin tai tietoihin.

– Jo aikoi­naan nähtiin, että tekoäly osasi pelata pelejä, vastata kysymyk­siin, kääntää kieltä ja ymmärtää puhetta. Mutta uuden­laisen tekoälyn takana ovat 2000-luvun läpimurrot: internet, tehok­kaat tieto­ko­neet ja neuro­verkot. Inter­netkin keksit­tiin jo vuonna 1969, mutta siltä puuttui aluksi helppo­käyt­töinen selain, vertaa Järvinen.

Perus­tek­niikka ja ‑tietämys ovat siis olleet olemassa Järvisen mukaan jo pitemmän aikaa, mutta se on yllätys, että markki­noille on tullut kaikille avoimia sovel­luksia ja tuotteita, jotka käyttävät genera­tii­vista tekoälyä niin näppärästi.

– ChatGPT-tekoä­ly­so­vellus on osoit­tanut, miten ihmis­mäinen sovel­luk­sesta voidaan tehdä. Jos sen virhe­pro­sentti saadaan riittävän matalaksi ja sovellus puhumaan ja kuunte­le­maan ihmisen tasoi­sesti, niin kyllä siitä avautuu taas uusia käyttömahdollisuuksia.

TIETYT AMMATIT SÄILYVÄT

Genera­tii­visen tekoälyn sovel­luksia voidaan Järvisen mukaan hyödyntää esimer­kiksi toimis­to­työssä. Sovellus voi vaikka kertoa, mitä Teams-kokouk­sessa on tapah­tunut, jos ei ole päässyt siihen mukaan, tai se voi laatia Power­point-esityksen jostain dokumentista.

– Mutta se, kuinka tekoäly vaikuttaa vaikka teolli­seen tai tuotan­nol­li­seen toimin­taan, on vielä epäselvää ja vaiku­tusta varmaan liioi­tel­laan. Sitten tietenkin, jos päästäi­siin seuraa­valle tasolle, jossa voi olla robot­ti­au­toja tai robot­ti­työn­te­ki­jöitä – jotka voivat korvata ihmisiä – niin se on sitten iso mullistus. Mutta emme me kyllä vielä ole siellä. Ei genera­tii­vinen tekoäly yksin sinne vie.

– Ei niitä robot­ti­au­to­ja­kaan ole näkynyt Suomessa – sattu­neesta syystä. Nytkin kun katsoo ulos, niin vaikea siellä on ihmisau­toi­li­jankin pärjätä, joten olemme kaukana vielä siitä, että auton­kul­jet­tajat, taksin­kul­jet­tajat tai rekka­kuskit jäisivät työttö­miksi robot­ti­auton takia. Ei se ole todel­li­suutta vielä edes Kalifor­niassa, missä on ikuinen kesä ja leveät tiet.

Teolli­suu­dessa on käytetty jo kauan koneop­pi­misen algorit­meja, kuten konenäköä.

Järvisen mukaan tekoäly on ollut jo kuitenkin pitem­pään mukana arjessamme.

– Facebook on valinnut näytet­täviä päivi­tyksiä tekoälyn pohjalta, ja jos olemme kirjoit­ta­neet hakusanan väärin, niin Google on hakenut oikean tuloksen.

– Teolli­suu­dessa on käytetty jo kauan koneop­pi­misen algorit­meja, kuten konenäköä, joka tarkkailee liuku­hih­nalla esimer­kiksi paperin tai puuta­varan laatua. Jos se huomaa siellä virheitä, niin ne tuotteet otetaan pois linjalta. Tällais­tahan on käytetty jo iät ja ajat, mutta sitä ei ole kutsuttu tekoälyksi.

Järvinen uskoo, että tekoä­lyllä tulee olemaan iso vaikutus työhön pitkällä tähtäimellä.

– Joskin täytyy sanoa, että tietyt ammatit säilyvät varmaan maailman tappiin. Ikinä ei robotti korvaa putki­miestä eikä remont­ti­miestä tai lasten­hoi­tajaa. Eniten tekoäly vaikuttaa koulu­tus­tason keski­vai­heilla ja siitä ylöspäin. Tietyt asian­tun­tija-ammatitkin ovat enemmän alttiita muutok­sille kuin perin­teinen suorit­tava työ.

Tekoäly helpottaa Järvisen mielestä monin tavoin arkea ja se tuo käyttöön uuden­laisia palve­luja. Varjo­puo­lina hän näkee infor­maa­tion luotet­ta­vuuden laskun ja video­pal­velut, jotka heiken­tävät ihmisten keskittymistä.

MILJARDEJA NEURONEITA

Tuleeko genera­tii­vinen tekoäly muutta­maan työelämää?

– Siitä on hyvin kahden­laista puhetta, toisaalta tekno-optimismia, että kaikki muuttuu tekoälyn myötä. Osa tutki­joista sanoo, että jopa kolmasosa työpai­koista muuttuu tämän takia.

Näin toteaa VTT:n sovel­tavaa tekoä­ly­tut­ki­musta koordi­noiva tutki­mus­pro­fes­sori Heikki Ailisto, joka on myös Suomen tekoä­ly­keskus FCAI:n ohjaus­ryhmän jäsen sekä teolli­suus- ja yhteis­kun­taoh­jelman johtaja.

– Oman kokemuk­seni perus­teella olisin vähän varovainen antamaan tällaisia ennus­teita. Yleensä muutokset ovat rauhal­li­sempia kuin mitä tekno­lo­gia­huuman huipulla luullaan, kun ajatel­laan vaikka roboti­saa­tiota 1980–1990-luvulla.

Genera­tii­visen tekoälyn taustalla ovat Ailiston mukaan 1970-luvulla kehitetyt syvät neuro­verkot, jotka matkivat aivoso­lujen eli neuro­nien toimintaa.

Genera­tii­visen tekoälyn taustalla ovat Ailiston mukaan jo 1970-luvulla kehitetyt neuro­verkot, jotka matkivat aivoso­lujen eli neuro­nien toimintaa. Tieto­ko­neiden tehon ja saata­villa olevan datan määrän kasvaessa ne tarjo­sivat käyttö­kel­poisia ratkai­suja käytännön ongel­miin 2010-luvulla. Silloin alettiin puhua niin sanotuista syvistä neuro­ver­koista ja syväoppimisesta.

Genera­tii­vinen tekoäly voi auttaa myös erilaisten järjes­tel­mien huolto- ja kunnossapidossa.

– Suurissa malleissa on jopa miljar­deja keino­te­koisia neuro­neja. Niistä syntyy monimut­kainen verkko, johon infor­maatio opete­tusta materi­aa­lista tarttuu. Ja sen jälkeen sille voidaan esittää tehtäviä, Ailisto tiivistää.

– Jos vaikka sovel­luk­selle näyte­tään satatu­hatta kuvaa koirasta, niin sinne tarttuu jollakin tavalla se koiran olemus: miltä koira näyttää kuvassa. Ja sitten kun sovel­luk­selle annetaan tehtä­väksi tunnistaa, onko tässä kuvassa kissa vai koira, niin se hyvin luotet­ta­vasti – ei aina, mutta enimmäk­seen – sanoo, että tämä on koira.

Teolli­suu­dessa tekoälyä hyödyn­ne­tään Ailiston mukaan erityi­sesti laaduntarkastuksessa.

– Proses­si­teol­li­suu­dessa, kuten paperi- tai teräs­teh­taassa tai kemian­teol­li­suu­dessa on mahdol­lista parantaa optimointia ja säätö­jär­jes­telmiä raken­ta­malla niiden sisään tekoä­lyyn perus­tuvia osia, jotka pystyvät tekemään joitakin osa-alueita perin­teisiä järjes­telmiä paremmin. Tämä toimii erityi­sesti silloin, kun mallin­net­tavat prosessit ovat monimut­kaisia ja hankalia.

Esimer­kiksi teolli­suuden sovel­luk­sista Ailisto nostaa esiin sellu­kat­ti­laan syötet­tävän puu-raaka-aineen, jonka laadussa voi olla vaihtelua.

– Tuotantoa on voitu kehittää siten, että malliin on syötetty dataa kaikesta proses­sista sekä mittaus­tu­loksia kymme­niltä eri antureilta ja mittareilta.

MIKÄ ROOLI ANNETAAN?

– Genera­tii­vinen tekoäly voi auttaa myös erilaisten järjes­tel­mien huolto- ja kunnos­sa­pi­dossa. Jos käytet­tä­vissä olisi dokumen­toitua huolto­tietoa aiemmilta vuosilta, niin analy­soi­malla sitä järjes­telmä voisi kertoa huolto­pääl­li­kölle tai huolto­mie­helle, mistä vika voisi johtua. Tämä nopeut­taisi huoltoa. Teolli­suu­della tuntuu olevan paljon tällaisia toiveita ja visioita, Heikki Ailisto sanoo.

Ajatus, että tekoäly ottaisi vallan, on minusta toistai­seksi höpöpuhetta.

Koneet eivät voi Ailiston mielestä kuiten­kaan koskaan korvata ihmistä, joka on paljon monipuo­li­sempi kuin kone. Mutta suora­vii­vai­siin ja toistu­viin tehtä­viin, jotka tylsis­tyt­tävät ihmistä, kone on parempi. Se ei väsy. Samoin silloin, kun työssä vaadi­taan huomat­tavaa nopeutta.

– Genera­tii­visen tekoälyn myötä nousee esiin myös syviä, filoso­fisia kysymyksiä siitä, minkä­lainen rooli tekoä­lylle halutaan antaa, Ailisto pohtii. EU:ssa laadi­taankin parhail­laan eettisiä ohjeita tekoälylle.

– Me hyväk­symme sen, että Suomessa kuolee liiken­teessä parisataa ihmistä vuodessa, mutta emme halua liiken­tee­seen täysin autono­misia, itsenäi­sesti liikkuvia autoja. Kaivos­teol­li­suu­dessa voidaan kuitenkin hyödyntää sitä, että isoja työko­neita ohjataan etänä.

SUOMI TUTKIMUKSEN KESKITASOA

Suomi edustaa Ailiston mukaan tekoä­ly­tut­ki­muk­sessa hyvää tai parempaa keski­tasoa, vaikka alan tutkimus keskittyy Yhdys­val­toihin ja Kiinaan. Euroop­pa­laiset tulevat jäljessä varsinkin soveltamisessa.

– Suomi on euroop­pa­lai­sit­tain oikein hyvää tasoa, vaikka meillä ei olekaan Silo AI:ta lukuun ottamatta mitään isompia alan yrityksiä. Pienempiä on muutama kymmen.

Suomen tekoä­ly­keskus FCAI, jonka ohjaus­ryh­mään Ailis­tokin kuuluu, on mukana Finnish AI Region (FAIR) ‑innovaa­tio­hu­bissa. Sen tarkoi­tuk­sena on tukea tekoälyn laaja­mit­taista käyttöön­ottoa yrityksissä.

– Olen maltil­lisen optimis­tinen tekoälyn suhteen. Mutta se ajatus, että tekoäly ottaisi vallan, on minusta toistai­seksi höpöpu­hetta, Ailisto toteaa.

– Tekoälyä voi kuitenkin hyödyntää monella alalla, kuten vaikka terveys­sek­to­rilla. Tällä hetkellä Suomessa on edetty hitaasti tervey­den­hoi­to­pal­ve­luiden kehit­tä­mi­sessä. Yhtenä syynä ovat erilaiset tieto­jär­jes­telmät, kuten Apotti ja Esko, jotka eivät keskus­tele keske­nään. Tietoja yhdis­tä­mällä ja analy­soi­malla saatai­siin hoidoista tehokkaampia.

Tietyn­lai­seksi uhaksi Ailisto näkee sen, että tekoälyn työkalut päätyi­sivät monopo­li­mai­sesti vain muutaman yrityksen hallin­taan, kuten Google hallitsee nyt tiedon­hakua. Se olisi vaaral­lista. ChatGPT ‑tekoä­ly­so­vel­luksen takana on OpenAI ‑tutki­mus­keskus ja siihen inves­toinut Microsoft.

 

Lue myös: Eero Löytö­mäki: Tuleeko tekoä­lystä teolli­suus­duu­narin uusi työka­veri? (Tekijä 14.11.2023)